lauantai 2. huhtikuuta 2011

Reeniä reeniä siellä sun täällä

Ja taas myö oltiin aamulla superreippaita, kun kasin jälkeen suunnattiin hallille Teklan ja Marian kanssa. Tällä kertaa vaan muutamat muutkin olivat päättäneet viettää lauantaiaamun treenaten, sillä hallillahan oli porukkaa. Jopa astetta enemmän. Kaikki kentät olivat täynnä (siis meiän saapumisen jälkeen) ja yksi paikalle tullut treenaaja joutui odottelemaan hallin pihassa, että pääsisi sisälle tekemään..

Otettiin siis ensin sellaisia koiria, jotka kestävät häiriöt. Zeldan tekeminen oli taas jostain tuutista. Yritin jopa pitää sen hetken aikaa pelkästään hengailemassa kentän laidalla, mutta eipä tuo auttanut mitään kierrosten laskuun. Toinen vaan lentää ja huutaa. Okei, ei mitään verrattuna Fionaan, koska Zeldanhan toki saa tiukalla kurilla ja nameilla hanskaan, mutta silti. Heti kun tulee vähänkin vapaata, on koira jossain ihan omalla rinksallaan ympäri kenttää. Toki olen tyytyväinen, että virtaa riittää, mutta mistä ihmeestä tämäkin virtapiikki taas sai alkunsa..? Ja näin äkkiseltään, tähän saakka kun Zelda on tehnyt tosi nätisti ja keskittyen hallissakin. Ota noista nyt selvää.

Fionallekin ajattelin ottaa vähän häiriötreeniä. Ajatukseksi se oikeastaan jäikin.. Hallissa oli siis muutama koira tekemässä. Treenattiin ihan vaan halliin sisälle menoa sylissä. Mie avasin oven, Fiona sylissä, ja heti kun se alkoi kiljua peruutin ulos ja ovi kiinni. Välillä ei päästy edes ovesta sisälle, kun kiljuminen alkoi heti kun tartuin ovenkahvaan. Välillä käytiin menestyksekkäästi jopa seisomassa hallissa, syöttelin namia sylissä koko ajan ja Fiona tapitti agilityä. Mutta söi namia. Jes. Yritin jopa laskea pikkukoiran maahan, mutta tämä oli jo aivan liikaa vaadittu. Kiljuminen alkoi heti ja namia ei huolinut suuhun vaikka kuinka olisi tarjonnut.. Ei edes possunkieltä!

Myöhemmin halli jo vähän tyhjeni, ja meidän lisäksemme paikalle jäi vaan rauhallinen ja melko äänetön whippetti. Mentiin siis Fionan kanssa toiselle kentälle, yksi tyhjä kenttä jäi väliin. Nyt pikkukoira oli melkoisen hyvin kuulolla. Ei läheskään niin aktiivisesti kuin yksin ollessa, mutta saatiin hommia tehtyä. Lähes maassa olevaa rengasta suoritettiin taas varsin taidokkaasti.

Treenin jälkeen suunnattiin kentältä suoraan asemalle ja junailtiin Toijalaan. Täällä mie kävin vielä illalla koirien kanssa kentällä, joka totta vie, on jo lähes sula, mahtavaa!!! (kenttä on aurattu kokonaan, ihana auraaja, kiitokset sinulle kuka lie oletkaan) Fionan kanssa tehtiin ensin pelkkää kontaktista naksuttelua. Sen jälkeen päästin piskin irti ja sehän jäi miun luokseni vielä vapaa-käskyn kuultuaankin :) Sitten tokoteltiin vapaana, ja hyvin oli koiruus mukana.

Välissä Zelda kävi tekemässä tokoilua, ja samalla roudasin yhden hypyn kentälle. Fionan kanssa siis hyppyä treenaamaan. Alkuajatus oli pitää se vapaana ja palkata lelulla, mutta tämän totesin varsin pian täysin mahdottomaksi. Ei ole pienintäkään järkeä palkata Fionaa lelulla, koska se on jo valmiiksi niin kiihdyksissä. Lelupalkka tietty vaan nostaa virettä. Namit siis kehiin ja koira hihnaan. Namikipolle lähetyksenä saatiin tehtyä täydellisiä hyppysuorituksia. Lähdöt istumisesta ja hyppy luvalla. Tämän lisäksi vielä pari siivekkeiden kiertoa ja hyppy takaisin päin. Hyvin sujui ja Fionalla viretila pysyi maltillisissa lukemissa. Näin siis jatketaan treeniä, kunnes koiruus oppii hallitsemaan oman mielensä riittävästi vapaaksi pääsyä varten..

Huomenna olis taas edessä agin pentukurssi. Kääk. Jos kaikki menee jälleen ihan överiksi, taidetaan suosiolla lopettaa kurssi kesken. Agin häiriössä käyminen kun tuntuu olevan tällä hetkellä enemmän haitallista kuin hyödyllistä. Vaikka siedätystä toki kaikki, ja olenhan sen välillä saanut kurssillakin kivasti hanskaan. Katsellaan ja ihmetellään ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti