Vuoden saldo & tavoitteet

Kaipa se täytyisi minunkin tehdä jonkin sortin yhteenveto kuluneesta vuodesta. Varsin löyhäksi jäi tämän vuoden saldo, sen voin todeta. Vaikka viime vuonna oli niin suuret tavoitteet ja suunnitelmat vuodelle 2010.. Aina kaikki ei mene niin kuin kirkossa kuulutetaan.

Suurimpana saavutuksenamme on se, että Zeldan ontumisten ja treenihaluttomuuksien syy vihdoinkin selvisi. Ainakin luultavasti. Käytiin Piiran Leenalla, ja tuo oli lähes järkyttynyt siitä, missä kunnossa Zelda on. Koko koira oli siis ihan vino. Syynä luultavasti pentuaikana sattunut tapaturma, joka on vaikuttanut oikeaan takajalkaan. (meillä ei kenelläkään ole mitään käryä, mitä olisi voinut sattua??) Sieltä se säteilee etuosaan, ja Zeldan etuosa on siis tosi kovan paineen alla. Toisin sanoen koira on koko ikänsä ollut pahasti kipeä, mutta nuorena on vielä pystynyt kompensoimaan nuo vaivat. Nyt iän kasvaessa on oireilukin sitten pahentunut. Eläinlääkärillä käytiin pariin kertaan, mutta nuo eivät keksineet mitään syytä, miksi voisi ontua. Kuvattiin selkäranka ja kyynärät - priimatavaraa molemmat.

Tämä Piiralla käynti oli joskus alkuvuodesta, kun ensin kerettiin käydä starttaamassa agilityä helmikuussa. Ja tuo Zeldan vika startti jäi ehdottomasti sen uran parhaaksi kisaksi! Koira teki niin täysillä, irtosi, luki rataa, eteni sata lasissa eteenpäin. Kepeille tultiin liian kovaa, jolloin meni ohi ja jouduin vetämään takasin. Ja huomasin samalla, että koira ontuu. Sanoin ääneen kesken radan: "Mitä ihmettä, onnuks sää??", mutta jatkettiin rata loppuun. Kun kerkesin vain pari raviaskelta nähdä ja koira teki täysillä. Vasta radan jälkeen oikeasti sen näki, että kyllähän se ontuu... Vitonen siis tuloksena kepeiltä ja sijoitus kolmas. Riemu oli kuitenkin kaukana, kun koira oli kipeä.

Tämän jälkeen, kun Piiralta saatiin kuulla synkkä totuus, ei Zelda ole enää radalle päässyt. Eikä olla koiratanssiakaan treenattu, siinä kun tulee lähes väkisin tehtyä kuormittavia ja nopeita liikkeitä.

Sen sijaan alettiin keskittyä enempi tokoiluun ja mie suuntasin katseet jo kauan mielessä siintäneeseen haaveeseen - siis BH-kokeeseen. Meidän seuramme Toijalassa järjestää joka kevät BH-kokeen, ja viime vuonna kävin sitten elämäni ensimmäistä kertaa seuraamassa moista tapahtumaa. Silloin jo selvisi, että tämähän on ihan lastenleikkiä, mukaan vaan. Halusin kuitenkin käydä seuran omassa kokeessa, eikä minulla ollut mitään kiirettä asian kanssa, niin ilmoitin vasta tämän kevään kokeeseen.

Ja niin se tosiaan oli lasten leikkiä (vaikka Zelda suoritti paikallamakuun paikalla istumisena, ja kaiken huipuksi kesken kaiken kuului jostain laukaus), helposti tulla napsahti BH-tunnus Zeldan nimen eteen. Kaupunkiosio varsinkin on jokseenkin naurettava, tuntuu näin jälkeen päin. Zelda tarjosi itse seuraamista koko matkan, eikä edes vilkaissut yhtä ainutta häiriötekijää. Ainoastaan henkilöringissä nökötettiin niin kauan, että Zelda ehti bongata tuttuja ihmisiä ringissä, ja oli menossa kavereita moikkaamaan :D

BH:n lisäksi tavoitteena oli TK2:nen tämän vuoden aikana, mutta se vähän ikään kuin jäi.. Kuten koko toko-kisaaminen. Käytiin peräti yksi kisa korkkaamassa, ja sekin "yleisön painostuksesta", kun haluttiin saada Toijalasta edustusjoukkue tokon piirinmestaruuskisoihin. Ja juuri ja juuri meitä kolme tokoilijaa löytyi kisoihin mukaan. Mainittakoon vielä, että toko on aikas heikoilla kantimilla seurassa, eikä piirinmestaruuskisoissa ole ollut edustusta mukana - herra ties koska viimeksi???

Zeldan oma suoritus meni plörinäksi, kun nollattiin seuraaminen! (jaksan päivitellä tätä ehkä loppuikäni) Lyhyt selitys: koira ylikiihtyneessä tilassa, otin irti ennen kehää ja vein liian suoraan seuraamisessa sisälle, olis tarvinnut seuruuttaa pidempi pätkä kehän ulkopuolella, ja koira vielä näki, kun annoin noutokapulan liikkurille, siinä vaiheessa vasta kilahtikin. Eli eka liike oli pelkkää haukkumista ja riehumista. Muutoin koe meni nätisti (seuraava liike 10), ja AVO2 oli tuloksena (jos oltais saatu edes vitonen seuraamisesta, olis ollut ykkönen..) Mutta eipä tällä väliä, koska seurakaverit teki molemmat omat parhaat tuloksensa, ja voitettiin Piirinmestaruuskulta Toijalaan, wau!!

Ja siinä ne tämän vuoden saldot sitten olikin.

Fionan suurin saavutus on tietty syntyminen ja meille muuttaminen :D Muut mitä nyt voisi mainita, on tosi huippu luoksetulo, luotan hyvin ja uskallan pitää vapaana helposti. Ja toinen saavutus autojen haukkumisen lopettaminen. Pentunäyttelyissä piti käydä, mutta sairastaminen vei mehut omistajasta..

Tavoitteita vuodelle 2011

Apua, olen aina näissä niin huono. Kun omassa päässä pyörii jos kaiken näköisiä ajatuksia ja toiveita, mutten uskalla lausua mitään ääneen, ettei vaan samalla tulisi liikaa lupailtua ja paineita itselle.

Zeldan päätavoite on ehdottomasti olla ontumatta kertaakaan koko vuotena! Se ei ole ontunut sitten viimeisten agikisojen, eli ei kertaakaan Piiralla käynnin jälkeen. Ja näin olkoon jatkossakin. Yksi tavoite on käyttää molemmat koirat Piiralla syynissä. Zelda tarvisi hierontaa useamminkin, mutta olisi nyt kiva kuulla, mihin suuntaan on muuttunut vuodessa. Ja Fiona pääsee kesällä syyniin ihan vaan sen takia, että en uskalla harrastaa sen kanssa, ennen kuin tiedän, että koira on terve.

Fionan terveystarkkeja ei varmaan saada vielä ensi vuodelle mahtumaan. Periaatteessa loppuvuodesta voisi, mutta varmaan odottelen lähemmäs parin vuoden ikää, ennen kuin käydään kaikki kuvailemassa.

Takaisin Zeldaan - toinen tärkeä tavoite, josta aion tällä kertaa pitää kiinni, on TK2. Zelda olisi juuri nyt niin huipussa kisakunnossa, että lähtisin sen kanssa kokeeseen vaikka heti! Mutta EN talvella! Yhdet pakkaskisat on käyty, enkä ole vastaavassa h******ssä juuri koskaan ollut, ei enää ikinä pakkaskisoja. Kaikkein suurin surku oli koiran puolesta, kun Zelda tärisi kauttaaltaan ja oli niiiin surkean oloinen, ettei ole tosikaan. Eikä kisapaikalla ollut kunnon lämmitystä, ainoa toivo oli laittaa auto päälle ja täristä siellä. Joten me odottelemme lumien sulamista ja lämpimiä kelejä ennen kokeita. Olen kyllä alustavasti jo katselut maalis-huhtikuulle hallikisoja..

Eipä Zeldalla muita tavoitteita taida ollakaan.. Itsekseni mietin tuota VOIttajan korkkaamista joskus. Mutta mutta. Pidetään pää jäässä ja ajatus edelleen vain ajatuksen tasolla. Fiona-pikkuiselle puolestaan on vaikka kuinka ja suunnitelmia, mutta kääntäen ei oikeastaan mitään tavoitteita :D Tarkoituksena on jatkaa samaa vähittäistä treeniä kuin tähänkin saakka, sekä kesällä ottaa paikka agiryhmässä. En vaan osaa enkä uskalla listata yhtä ainutta konkreettista maalia, johon tulisi päästä. Edetään niin hitaasti ja rauhassa, koiran ehdoilla ja omasta motivaatiosta riippuen.

Jos kaikki menee superisti nappiin ja saan jonkun treeni-motivaatio-puuskan, ehkä ollaan jo ensi vuonna Fionan kanssa alokkaassa toko-kisoissa? Luultavammin ei, agility-kisoissa ei ainakaan olla, sen olen jo itselleni luvannut. Katsellaan, mihin suuntaan yhteiselo tästä rupeaa kehittymään, ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan matkan varrella :) Yhtenä ajatuksena on palata takaisin Johannan koiratanssitreeneihin keväällä, tällä kertaa vaan Fionan kanssa.

Suurin tavoite on edelleen parantaa meidän suhdettamme, sekä pitää Fionalla huippu tekemisen into ja taistelutahto, jotka sillä kyllä on mitä täydellisimmät molemmat.

Hyvää Uuden Vuoden aattoa kaikille! Koirat nukkuvat rauhassa, vaikka ulkona paukuttelee. Lenkilläkin jo käytiin, eikä kumpikaan reagoinut paukkuihin mitenkään!! Zelda kyllä saa perinteiset sekokohtaukset, heti kun pääsee raketteja näkemään, nyt kuultiin vasta paukutteluja ;)

Suksittelemassa

Vihdoin, oi tosiaankin vihdoin, uskalsin kaivaa sukset ekaa kertaa tänä talvena esille!! Vieläkin yskin vähäsen, ja vieläkin on kylki kipeä, mutta ei vaan pysty enää pidättäytymään. Enkä käynyt kuin ihan vähän hiihtelemässä, ensin koirien kanssa ja sitten hevosten kanssa...

Mutta siis, otin ensin Fionan yksinään suksia treffailemaan. Tuttuun tapaan köytin fleksin vyölleni kiinni, koira fleksin toisessa päässä ja sitten mennään. Öh, ei se toiminutkaan ihan niin. Fiona oli alkuun ihan varma, että sukset (sauvoista puhumattakaan!), ovat maailman hurjin peto ja syövät lounaaksi vain pieniä shelttejä.

Siis silloin kun ne liikkuvat. Heti kun olin paikallani, pikkupiski tuli häntä viuhtoen riehumaan ja hyppimään ympärille. Ja heti me oltiin solmussa. Joten ei muuta kun fleksi irti vyötäröltä, toinen sauva pois matkasta ja uusi yritys.

Ja nythän se sujui. Fiona juoksenteli aluksi kaukana fleksin päässä, mutta mukana tulla tepsutti koko ajan, kun eteenpäin hiihtelin. Tehtiin muutaman sadan metrin mittainen lenkki näin kahdestaan, ja sitten nappasin Zeldan myös pihalle. Toisella lenkillä Zeta juoksi vapaana mukana, ja eikös Fiona unohtanut sukset saman tien. Zeldan jahtaaminen on paaaaljon kivempaa kuin suksien pelkääminen!

Tuossa kotitiellämme on pieni loiva alamäki, jota aina pikkulikkoina lasketeltiin suksilla alas. Viime vuosina sitä on lasketeltu lähinnä koirien kanssa. Ja taas tultiin hurjaa vauhtia alamäkeä. On kyllä hauskan näköistä, kun kaksi pientä shelttiä kiitävät laukkaa vieressä, ja itse voi vaan fiilistellä suksilla tuulen pyyhkiessä kasvoja :) Kivaa! Etenkin, kun Zeldakin juoksi selvästi innoissaan ja terveenä.

Zeldan hiihtelyt alkaa tosiaan olla ohi, kun kroppa on mitä on. Zeta kyllä tykkää kovasti, joten ehkä sen kanssa käyn välillä pieniä hiihtolenkkejä heittämässä tässä lähiteitä pitkin. Pururadalle on turha viedä hiihtämään pehmeään hankeen. Fiona sen sijaan vasta aloittelee hiihtokoiran uraansa, ja uskon kyllä, että siitä saa vielä hyvinkin vauhdikkaan hiihtokaverin ;) Vetokoiraksi ei kyllä ole kummastakaan, mutta ehkä hyvä niin, pysyn miekin paremmin pystyssä, hih. Ja hevosten perässä tulee tuota suksilla vedettävänä olemista harrastettua vallan tarpeeksi...

Pieni hassuhäntä

Voi tuota pikku-Fifiä, sain taas päivän naurut toisen kustannuksella :D Porukoiden talon viereen kasataan joka talvi aurauslumet teiltä. Kunnon keot siihen tavallisesti kertyykin, ja aina pikkulikkana itse leikin noissa lumikinoksissa. Laskettiin mäkeä niiden päältä ja kaivettiin tunneleita läpi lumikinosten.

Noh, tänä talvena jotkut toiset muksut ovat keksineet kaivaa tunnelin lumikasaan. Eräs kerta lenkiltä tullessamme keksin juoksuttaa koirat tunnelin läpi. Ja sekös oli Fionan mielestä ihan täyden kympin leikki! Pikkukoira on niin hullaantunut tuohon tunneliin kun voi olla. Joka ikinen kerta, kun tullaan tai lähdetään lenkille, se alkaa jo kaukaa kiskoa mielipuolisesti kohti lumikasaa. Ja täytyyhän sen aina päästä siitä läpi juoksemaan. Hyvin muuten irtoaa "putkeen" :D

Tänään on kuitenkin satanut lunta mielettömät kinokset, ja tiet on olleet ihan ummessa. Tultiin sitten äsken taas lenkiltä, ja Fiona perinteiseen tapaan syöksyi täysillä lumikasaan. Mutta, voi ei, tunneli olikin kadonnut! Lumikasa on kasvanut varmaan kolminkertaiseksi, mutta kummastakaan suuaukosta ei näkynyt jälkeäkään....

Pieni koira juoksi ympäri ja ympäri, kiipesi ylös ja alas lumivuorta, mutta turhaan. Pian alkoikin Fionamainen, erittäin kova ja kimeä viu-viu-viu, ja tulokseton kiipeily jatkui. Ja mie nauroin kippurassa tien reunassa :'D

Laitetaas vielä videonpätkä Fionan keppitreeneistä. Pakotin isukin kuvaamaan, kun itse kannan koiran alkupäähän ja lähetän namikipolle. Kuja on vielä tosi leveä, mutta imee hyvin pikkukoiraa. Vikassa pätkässä otettiin vähän vino lähetys kujalle, hienosti hakee jo vinoistakin kulmista. Täytynee vaan tosiaan laittaa keppitreeni jäähylle ensi kevääseen saakka, ettei jummata tähän pelkkään läpijuoksuun. Vai saisikohan nuo kepit irti, jos kaataisi kiehuvaa vettä päälle? :D Joo ehkei, toiveajattelua.. Harmillista vaan lopettaa treeni muutamaksi kuukaudeksi =/

Koirien joulu

Kaiken kaikkiaan mukava ja rauhaisa joulu on jälleen takana :) Pikkumies 6kk talossa ei juurikaan vaikuttanut joulurutiineihin, mutta tulevina vuosina varmaan alkaa vauhtiakin piisata. Myös Fiona on ollut niin rauhaisa joulun viettäjä, ettei uskoisikaan. Kuusi on pystyssä ja paketitkin saivat olla rauhassa pikkuhampailta ;)


Fiona ja Luca aatonaattona. Nämä kaksi tulevat kyllä hyvin juttuun :)

Koirien aaton painajainen toistui jälleen, eli pesu joulusaunassa! Olen aina ajatellut, että Zelda on tosi helppo pestävä. Se inhoaa pesulle joutumista yli kaiken, mutta maailman kilteimpänä koirana seistä nököttää korvat roikkuen paikallaan koko operaation. Ei hipsi karkuun edes välissä, jos itse ottaa lisää saipuaa ym.

Mutta Fiona vasta yllätyksen järjestikin! Pikkupiski on aina ollut vesipeto, syöksyi järveen uimaan jo alle 8-viikkoisena, kävi pihassa olevassa suihkualtaassa pulahtamassa, ja vesikipoilla läträäminen on ihan oma juttunsa. Fionahan melkein tykkäsi olla suihkussa :D Se seisoi niin hienosti ihan mielellään paikallaan suihkuttelut ja vaahdottelut. Vasta loppupesulla hieman alkoi kyrsiä, mutta kun istahti mamman syliin, niin siinä oli kiva olla loppuun saakka. Ei meinannut edes lähteä pois luvan saatuaan. Niin huippua, koira joka on oikeasti helppo ja kiva pestä :D (ilman, että täytyy katsella toisen niiiin kärsivää ja tuskaista ilmettä koko operaation ajan, kuten Zeldalla)

Tietty pesun jälkeen täytyy myös föönailla. Zeldalta tämäkin sujuu kuten vanhalta tekijältä. Eipä se siitä pidä, mutta seisoo kuin tatti, kun tietää, että niin pitää tehdä. Fiona sen sijaan... heh, sanotaanko näin, että föönaukset jäi tekemättä :D





Jouluruuasta koirat saivat myös tuttuun tapaan omat osansa, kun kipot täyttyivät kaikista pöydän antimista. Ja kyllä upposi vauhdilla nassuun, ei taida Zeldakaan tietää parempaa ateriaa kuin jouluruuat..


Fionalla oli oikea tekniikka paketin avaamiseen vähän hakusessa ;)


Mutta löytyihän se luu lopulta...

Lahjojen jaossa Zelda on aina tikkana mukana, se kun tietää, että jossain on myös oma paketti. Ja niin tälläkin kertaa Zeta bongasi oman lahjansa, kun sen kuusen alle kiikutin ;) Zelda avaakin lahjan vauhdilla repimällä. Fionalla sen sijaan operaatio kesti huomattavasti kauemmin, kun ensin edes tajusi, että paketin voi repiä. Hyvin maistuivat lahjaherkut koirille. Fiona vaan on niiiin hidas luiden syömisessä, että lopulta Zeta varasti Fionankin herkun ja pisteli napaansa :D Ei Zelda ikimaailmassa menisi Fionan suusta mitään ottamaan, mutta kun hetkeksi luunsa maahan laskee...





Oli kyllä koirille taas rankka päivä tuo aatto. Jo heti aamusta Fiona oli ihan väskä, kun koko ajan tapahtuu ja täytyy seurata talon touhuja. Lisäksi meidän mummumme kävi kylässä, ja mummu on ehkä pahin kauhistus molemmille koirille. Hitaasti kolmella jalalla liikkuva ja oudosti puhuva ihminen, mikä se on?? Kyllä ne molemmat rapsutettaviksi menevät, mutta vähän täytyy aina ihmetellä.


Illalla vielä Fionan lahjalelu Kettu-Kettuliini (kiitos Maria hyvästä ideasta koirien leluiksi :D) sai kyytiä

Mie sain vihdoinkin kauan kaipaamani Tuire Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen. Pikaselauksella vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta, hitsit taas kun löytäisi aikaa kaiken mahdollisen lukemiseen. Olis se niin kiva ymmärtää paremmin koirien toimintojen taustat ja oppia soveltamaan omaa tekemistään sen mukaan.



Kiitokset myös Samille Canis-lehden numeroista. Kyseessä on siis koiraharrastajan tietolehti, joka keskittyy koulutukseen, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Hurjan kiinnostavaa luettavaa näyttää lehdistäkin löytyvän, artikkeleita mm. "Hyvä harjoittelu keskittyy oikeisiin asioihin", "Mitä mittaa tottelevaisuuskoe?", "Agility, pennun hyppykoulu 1", "Hyvärakenteinen koira voi hyvin", Koiratanssista korokkeiden käytöstä ja htm:stä, "Agility: takaaleikkaus ennen ja nyt", "Koulutus: houkuttelun edut ja haitat" jne jne... Voipi tulla näistäkin lehtien jutuista jotain pohdintaa blogiin jatkossa ;)

Nyt jatketaan joululoman viettoa rauhallisissa merkeissä aina tammikuun ekaan viikonloppuun saakka. Tai eiköhän tähän kaiken maailman menoa ja meininkiä mahdu matkan varrelle, mutta pääasiassa lomailua kuitenkin :) Fionan kanssa on tehty nyt tehokkaasti keppitreeniä. Tuli vaan sellainen pieni ongelma vastaan, etten saa kujaa kavennettua ennen ensi kevättä :D Kepit kun on ja pysyy varsin lujaa maassa kiinni. Sen sijaan Fiona keksi aikas vaativan kepeille lähetyksen tänäpä, ja siis nimenomaan FIONA keksi! Minä palkkasin sitä keppien loppupäässä namikipolla, ja jossain vaiheessa olin itsekin siirtynyt keppien loppuun. Fiona sitten hokasi, että juoksenpa itse keppien vierestä alkupisteeseen, ja taas kujasta takaisin! Pari kertaa näin teki, ja meitsillä oli hauskaa :D On tuo aika hurja veto aloittaa kepeille "lähettäminen" viimeisen kepin luota, hih. Täytyisi kyllä saada videolle napattua.


Vielä rentouttavia joulupäiviä kaikille :)

Hyvää Joulua!!

Toivottavat: Marjo, Zelda ja Fiona

ps, muistakaahan syödä paljon pipareita, suklaata ja herkkuluita ;)

Joulu saa tulla

Vihdoin alkaa olla jouluvalmistelut pulkassa, ja miun puolestani joulu saa kolkutella ovelle. On tämä vaan niin ihanaa aikaa vuodesta, ja fiilikset korkealla. Ei tarvii stressata opiskeluista (no okei, ehkä oikeesti tarvis gradusta ja parista lopputentistä, mut jos stressaan niitä vasta tammikuussa), ja kun ei ole töitäkään, voi keskittyä vaan lomailemiseen. Niin nautinto :)

Lomailun puolelle kyllä kääntyy koirienkin elämä - taas vaihteeksi. Miten voi olla ihminen näin laiska treenaamaan mitään??! Se on tietty siinä, kun kentälle ei pääse, ja Toijalassa ollessa melkeinpä kentällä vaan treenataan. En tykkää tehdä mitään silloin, kun meillä on muita kotona. En muuten aiempina nuoruuden harrastusvuosinakaan ikinä harjoitellut perheen läsnäollessa, aina vaan yksin. Ilmankos jäi treenaukset minimiin, enkä mitään osannut, hah. Mutta sama juttu koirien kanssa, olen paljon tehokkaampi yksinäni.

Fionan kanssa on nyt tullut iltatreeni-rutiini. Aina iltalenkin jälkeen mennään Fionan kanssa vielä takapihalle, ja siellä tehdään pieni treenipätkä lumen keskellä. Ihan perinteisiä siirtymisiä ja paikallaoloa. Paikalla istuminen muuten alkaa sujua jo hienosti! Voin peruuttaa huoletta muutaman metrin ja palata takaisin palkkaamaan, jee! On se kumma, että sitten, kun jokin klikkaa koiran päässä, se tuntuu kerralla tajuavan koko jutun. Hitaasti tietty yritän edetä, että mahdollisimman harvoin pääsisi nousemaan ilman vapautusta. Nyt alkaa jopa onnistua poseerauskuvien otto porukalla, kun Fionakin melkein osaa istua paikallaan ;) Seisten paikallaoloa olen ottanut myös vähäsen, mutta ihan sekuntien pätkissä. Maaten en vielä laisinkaan, kun maahan meno on muutenkin se vaikein siirtyminen.

Käytiin eilen kahden ja puolen tunnin metsälenkillä Päivin ja Jedi-pojan kanssa. Fionalla oli taas hurrrrjan hauskaa, kun sai kunnon riehukaverin :D Jedi on vielä Viiusta astetta hurjempaa seuraa, mutta onneksi Fiona on tottunut olemaan kurmootettavana, joten ei paljon Jedin jyräämiset ja pureksimiset haitanneet. Täysillä aina uudestaan kimppuun vaan. Zeldaa ei perinteiseen tapaan leikki vähempää voisi kiinnostaa, komentaa vaan täytyy. Video Fionan ja Jedin hauskoista leikeistä:

http://www.youtube.com/watch?v=GGQiWFjDldE

Totesinpa samalla, että Zelda ei enää pääse mukaan vastaaville lenkeille. Ensimmäisen pidemmän metsäpolun jälkeen huomasin Zeldan ontuvan toista etusta - ja minulla meinasi hypätä sydän kurkkuun, pelästyin niin totaalisesti. Luojan kiitos ongelmana oli vain lumipaakku tassussa. Zeta on nyt viimeksi ontunut viime keväänä uransa viimeisissä agility-kisoissa. Sen jälkeen, kun lopetettiin agi ja koiratanssi, sekä muu liika liikkuminen, ei ole mitään ongelmaa ollut. Mutta lumessa rämpiminen on niin raskasta kropalle, etten vaan uskalla viedä sitä mihinkään hankeen lenkille :( Viime talvena kahlattiin Sirin ja koirien kanssa oikein paksusta uppohangesta muutaman kymmenen metrin pätkä läpi. Tämän jälkeen Zelda ontui niin pahasti, ettei suostunut ottamaan yhtään askelta eteenpäin. Itku meinasi tulla, ja olisin soittanut jonkun hakemaan meidät metsästä pois, jos olisi ollut auto kotosalla. Hetken sylissä kannon ja odottelun jälkeen meni kyllä ohi, kuten aina, mutten enää ikinä halua kokea tuota tuskaa koiran puolesta...

Joten Zelda saa lenkkeillä talvella auratuilla teillä tai hyvin tampatuilla poluilla. Lisäksi sillä palelee tassut sata kertaa nopeammin kuin Fionalla, joten senkään puolesta ei ollut Zeldan mielestä yhtään kiva lenkki. Me muut kyllä nautimme, ja johan tuli omatkin reidet kipeiksi hangessa kävelyn jälkeen. Onneksi pääosa lenkistä oli aurattua tietä tai kuljettua polkua, joten hyvin pärjäsi Zeldakin tällä kertaa mukana.

Huomenna onkin jo aaton aatto - vielä viimeiset jouluvalmistelut kehiin ja sitten... :)

77-synttärit!

Meillä vietetään tänään tupla-seiska-juhlia.

Paljon Onnea ihanalle rakkaalle ikinuorelle vauhdikkaalle mammankulta Zeldalle ♥


Sekä tietty myös toiselle seiskalaiselle, ihanalle pikkuriiviölle, joka pitää Zeldankin niin nuorekkaana :D


Kyllä te vaan olette yksi tärkeimmistä asioista maailmassa :)

Lumiriemuja!

Kyllä talvella on ihanaa!! Kunnon lumikinokset ja sopiva pakkanen eivät menoa rajoita, vaan päin vastoin. Flunssa ja paukkupakkanen ehkä vähän tasoittavat tekemistä, mutta nyt ovat molemmat hetkeksi väistyneet :)

Käytiin koiruuksien kanssa talven ekalla jäälenkillä Jyväsjärvellä. Sinne oli muuten aurattu jo iso luistelurata, pituus reilu 3km. Tulipa hirmu hinku itsellekin päästä jäälle luisteleen! Mutta nyt käytiin siis vaan kävelemässä. Zelda tykkää hirmuisesti lenkkeillä jäällä, ja se tuttuun tapaan alkoi nostattaa kierroksia jo heti kun huomasi, mihin ollaan menossa. Mutta Fionan käytös vasta yllätys olikin - kaveri hullaantui täysin! Fiona juoksi ympäriinsä pitkin maita ja mantuja tyhjällä aukealla jäällä. Lunta oli juuri sen verran, että uppohangessakin pääsee eteenpäin ja siellähän se painatti. Kaikki horisontissa näkyvät lenkkeilijät piti haukkua, ja melkein jo pelkäsin, että juoksee jonkun luokse. Mutta kyllä sillä oli kivaa!



Ja siellä se taas lentää, matkalla jonkun satunnaisen kulkijan luokse...



Pientä kuvakollaasia. Harmillisesti mukana oli vaan laajakulmaputki, pidemmällä zoomilla olisi saanut parempia kuvia. Yleensä vaan pitkällä putkella on vaikea kuvata koiria, kun ne ovat aina liian lähellä...

...kuten tästäkin kuvasta voimme havaita:



Ja vielä ihanat täydelliset nappisimmut <3 (myös Zelda bongattavissa tästä kuvasta)

Tylsän rauhallista elämää

Johan on taas jääneet päivitykset väliin - johtunee ehkä siitä, ettei ole juuri mitään päivitettävää.

Mie jatkan sairastamista edelleen, poskiontelotulehdus ja yskä ei vaan helpota. Ja tämä merkitsee koirille supertylsää elämää, kun pääasiassa kökitään sisällä. Vaikka siellä on kyllä niin kylmä, että Zelda ei pihalla viihdy muutenkaan. Aamulenkillä päästään 50m eteenpäin, niin Zeta on vahvasti sitä mieltä, että nyt kotiin ja äkkiä! Fiona tarkenee huomattavasti paremmin, ja alkaa nostella tassuja vasta selvästi pidemmällä lenkillä. Vähän on harkinnassa Fionallekin takin hankinta, toisaalta ei se ole vielä selvästi kertaakaan palellut, enkä oikein tiedä, minkä kokoisen takin sille uskaltaisi hankkia.. Mutta ehkä kannattaisi kuitenkin, jos tulee eteen jotain pidempiä ulkona oloja. Zeldan takin käyttö on rajoittunut lähinnä agility-treeneihin pakkasella, sekä tosi koviin pakkaspäiviin, jos pidempi ollaan ulkosalla.

Majailtiin myö Toijalassa viikon verran. Siellä koirilla riittää enempi virikkeitä, kun on enempi ihmisiäkin talossa. Toisaalta mie olen huomattavasti enempi pois, etenkin Vapriikissa käydessä jää yhteinen aika koirien kanssa tosi lyhyeksi. Yleensä vielä kun iltasinkin riittää menemistä, sen kerran kun Toijalaan eksyy. Viime viikolla juhlistettiin Tampereen Luonnontieteellisen Museon avajaisia :) Joten nyt kaikki mars tutustumaan Pirkanmaan luonnon ihmeisiin!!

Koirien kanssa käytiin moikkaamassa molempia minun kummilapsosiani, eli siskoni puolivuotiasta poikaa Lucaa ja hyvän kaverini 2 ja puolivuotiasta tytärtä Laraa. Molemmat koirat ovat kyllä loistavia lasten kanssa: kumpikaan ei pelkää tippaakaan, mutta ei vahingossakaan tarvi pelätä, että voisivat satuttaa lapsia. Korkeintaan pusuja tulee naamalle ;)

Napsittiin taas vaihteeksi Lucasta kuvia, ja Zeldakin pääsi sitten vierelle poseeraamaan (Fiona ei vielä osaa istua käskystä paikallaan tarpeeksi kauan...) Hyvin Zeta jaksoi linssiludena olla, kuten kaikki sen tuntevat tietävät, mutta jossain kohtaa tulee JOPA Zeldalla raja vastaan :D



Nyt vietellään taas hiljaiseloa Jyväskylän suunnalla.. Mie yritän sairastamisen ohessa saada vikat kurssit suoritettua loppuun, ostella loput joululahjat ja siivota kämpän joulukuntoon. Viikonloppuna suunnataankin jo joulun viettoon Toijalan maisemiin.

Niin ja mie pääsin moikkaamaan ihanaa rakasta kultaponiani, joka myytiin uuteen kotiin kohta kolme vuotta sitten. Tässä videossa lyhyesti meidän historiaamme: http://www.youtube.com/watch?v=fxd6UgHhgoA



On se vaan ihana, iso mies jo <3

Fionan treenikuulumisia

Tajusin tässä juuri, etten ole kovinkaan paljon koirien treenauksesta blogissa turissut, vaikka se kai alun perin oli koko blogin idea? Päivitelläänpä vähän tilannetta Fionan osalta..

Myö ollaan pikkupiskin kanssa majailtu jo viisi päivää kahdestaan Jyväskylässä. Zelda jäi vanhempieni luo Toijalaan. Sen oli tarkoitus jäädä vain kahdeksi päiväksi, kun meidän tosiaan piti mennä näyttelyyn lauantaina ja samalla hakea Zelduus. Mutta sairauteni vuoksi jäi koko reissu välistä, joten kahdesta päivästä tuleekin yli viikon ero. Kamala ikävä Zeldaa =( Fiona on pärjännyt hienosti ilman "isosiskoa", eipä tuosta edes huomaa, että mitenkään ihmettelisi Zeldan poissaoloa.. Kovasti paljon se on rauhallisempi, kun ei ole Zeldaa kiusattavana.

Ollaan käytetty tämä kahdenkeskeinen aika Fionan kanssa supertehokkaasti hyödyksi! Kahden koiran kanssa on aina niin vaikea treenailla. Suunnilleen arvoituna tehdään päivässä noin viisi 1-2min mittaista treeniä. Fionan kanssa on niiiin kiva tehdä harjoituksia, kun se tekee täysillä into piukeana, keskittyy hyvin ja vielä oppiikin jotain ;) Hauska fiilis taas itselläkin kouluttaa pentua ja ihan perusjuttuja, Zeldan kanssa kun fiilataan millintarkkuudella vanhoja juttuja, ja uusien temppujen keksiminen vaatii aina vaan lisää mielikuvitusta meikäläiseltä.

Fionan kanssa treenataan tällä hetkellä muutamia eri treenipätkiä. Yksi harjoitussessioista koostuu perusasennoista: istu-maahan-seiso sekä sivulletulo ja paikallaolo. Istu ja seiso Fiona osaa jo ilman käsimerkkiä, mutta maahan sen vielä ohjaan kädellä. Nyt olen vaikeuttanut istumista ja seisomista siten, että seison itsekin. Tähän saakka olen aina treenannut istualteen koiran tasolla. Maahan meno vielä tehdään näin. Paikallaoloa on tehty vasta istumisessa, kestot vaihdelleet 1-5sek - vuorotellen pitkää ja lyhyttä. Sivulletulon yhteydessä olen ottanut pientä seuraamista, käytännössä yhtä tai kahta askelta, sekä eteenpäin että viistosti sivulle. Fiona pysyy hienosti pohkeessa kiinni, ja istuu aina automaattisesti perusasentoon pysähdyksessä.

Toinen treenisessio koostuu noudon sheippailusta. Fiona oppi yhdellä sessiolla ottamaan kapulan suuhunsa. Uskomaton tuo naksun voima :) Ongelma muodostuikin siitä, millä saan koiran tuomaan kapulan minulle.. Fionan mielestä kapula on niin kiva juttu, että sen täytyy oikein harkita, ottaako mieluummin namin, vai juokseeko kämppää ympäri kapula suussaan. Ensimmäinen askel oli siis vaihtaa paremmat namit tähän treeniin (koska en halua, että koira missään vaiheessa yhdistää kapulaa ja leikkimistä), ja toiseksi aloin palkata Fionaa kädestä. Tähän saakka kun heitin namin toiseen suuntaan, jolloin Fiona juoksi namin luo, tiputti kapulan namin viereen ja otti palkan. Nyt se ainakin liikkuu minua kohti kapula suussa saadakseen palkan. Ja kuten todettu, koira oppii myös tapahtumat naksun ja palkan saannin välissä.

Kolmas sessio koostuu kosketusalustan sheippailusta. Tosin tätä ei olla tehty moneen päivään - sujuu jo niin hienosti, että pidetään välillä taukoa ja annetaan ajatuksen muhia. Fionan kanssa huomaa kyllä hyvin, että oikea ajoitus ja todella tiheä vahvistetiheys ovat tärkeitä. Alussa tuntui, että saan naksutella lähes sekunnin välein, ja koira tekikin todella timantisti. Mutta heti jos tulee pidempi tauko (eli nostin kriteeriä liikaa?), Fionalla palaa käpy ja se alkaa haukkua ja tarjota muuta. Täytyy selvästi vielä omistajan opetella lisää naksuttelusta...

Neljäs sessio, jonka treenaus aloitettiin eilen, liittyy agilityyn ja puomin kontaktiin. Tarkoituksena olisi opettaa 2on2off kontaktit, ja tätä lähdettiin tekemään kirjan kanssa. Postissa tulikin juuri Amazonin kautta tilattu noin tuhatsivuinen ekologian lopputenttikirja, täytyyhän sille jotain käyttöä saada! :D Tämän kirjan kanssa aloin Fionaa sheippailemaan, ja jo ekalla sessiolla se seistä tökötti molemmat etutassut kirjan päällä. Tästä homma jatkui seuraavilla treenikerroilla, ja pian etutassut vaihtuivat takatassuihin. Tarkoituksena on nyt ensin opettaa se hakeutumaan kirjan päälle seisomaan takatassut kirjalla ja etujalat maassa. Käskysanaa en ole vielä mukaan liittänyt. Tästä sitten jatketaan muilla alustoilla, ja joskus ensi kesänä luultavasti agility-puomilla. Toivottavasti on silloin jo käskysana ja liike hanskassa :) Innoittajana alkaa vihdoinkin opettamaan "kontakteja" Fionalle toimi tämä upea Laura J.:n video. Tästä liikkeestä on muuten varmasti jatkossa hyötyä myös koiratanssissa. Ko. lajia ajatellen Fiona osaa kädellä ohjaten myös pyörähdykset molempiin suuntiin, ne on tullut ihan vahingossa opetettua lelun kanssa, mutta näköjään toimii myös namilla.

Näitä juttuja tällä hetkellä Fionan kanssa touhuillaan kaiken muun elämän ohessa, ja hauskaa tekemistä riittää. On tuo vaan niin ihana ja taitava huippu pikkupiski! <3

(pssst. Vaikka tämän pentutohinan jälkeen ihan vähän tekee välillä mieli päästä myös Zeldan kanssa treenailemaan, heh....:D)

Siskotapaaminen agikisoissa

Fiona ja Siro tapasivat toisensa tänään ekaa kertaa sitten kasvatuskodin jälkeen :) Täytyy kyllä todeta, että tytöt ovat niin samasta puusta veistettyjä, kuin kaksi pientä shelttiä voivat olla. Työt ovat lähis samiksia sekä kooltaan, ulkonäöltään että luonteeltaan. Ensitapaaminen meinasi heti mennä painiksi, kun Siro kiipeili Fionan niskaan, ja kyllä sitten hetkeksi päästettiin tytöt vapaina riehumaan.

Oltiin siis agility-kisoissa Laukaan Polleparkissa. Pakkasta oli kirpeät 12 astetta, mutta hyvin tarjettiin kylmässä maneesissa. Pikkushelteillä ei paljon päätä paleltanut, kun kaikki aika meni muiden haukkumiseen ja komentamiseen, hyvin pysyivät liikkeessä ja lämpöisinä maneesissa.


Yhteiskuva siskoista, on ne vaan samiksia.. Sirolla on selvästi isommat korvat ja isompi pää, korkeutta ehkä hitunen enemmän. Fiona on muutoin hiukan vahvemman mallinen, korvat on paljon pienemmät ja korkeammalla pään päällä. Sirolla taisi turkkikin olla jo enempi kasvanut.


Mutta vaikka ulkonäkö onkin samanlainen, niin luonne se vasta onkin, joka tyttöjä selvästi yhdistää.. Tulevia hulluja agiriiviöitä molemmat!!

Toivottavasti joskus päästään velipoikiakin tapaamaan, kiva Piia ja Riitta, kun kävitte kisoissa, ja Siro oli mukana :)

Ei me sit päästy kehään...

Tehdäänpä samalle päivälle jo toinen postaus, ennätyksellistä. Tänään piti olla pentunäyttely Tampereella, mutta myö jouduttiin jäämään kotio. Miten voikin olla mahdollista, että sen ainoan kerran, kun sairastan kunnolla, se sattuu juuri tälle hetkelle? Minulla on siis silmätulehdus ja poskiontelotulehdus menossa... En kyllä kykene muistamaan, koska olisin viimeksi syönyt antibiootteja, joskus kouluaikoina ehkä?

Fiona täytti myös puoli vuotta viikko sitten!! On se jo Pieni Iso koira. Pari kuvaa puolivuotispäivän kunniaksi :)




Korvatkin on neidillä nyt niin hienot, kun Laura kävi ne trimmailemassa - kiiitos! =)

Siri ja Lara kyläilemässä

Palataanpa ajassa viikko taaksepäin (ai miten niin olen laiska päivittäjä?) ja aikaan, jolloin hyvä ystäväni Siri ja kummityttöni Lara kävivät meillä viikonloppuvierailulla. Oli kiva seurata koirien käytöstä, kun oli enempi porukkaa taloudessa, ja erityisesti 2-vuotias tyttö. Tai eihän Zelda mitään välitä, mutta Fionasta huomasin taas uusia juttuja.

Muutoinkin Fionalla on menossa nyt pieni "mörkökausi". Liekö teini-iän oireita? Aiemmin tämä rämäpää eli asenteella "läpi vaikka harmaan kiven!", mutta nykyisin suuntaus alkaa vaihtua enempi "parempi katsoa kuin katoa" -ajatuksiin. Ei sillä, että Fiona varsinaisesti mitään pelkäisi, mutta selvästi miettii uusia juttuja, eikä enää ryntää täysillä päin, oli vastassa sitten mitä tahansa.

Laran kanssa Fiona tulee tosi hyvin juttuun! Onhan se sitä pennusta saakka nähnytkin. Vähän oli vaan yhteisen kielen hakemista leikkimetodeissa, mutta Lara on niin tottunut koirien käsittelijä, että osasi saada Fionankin mukaan leikkeihin :) Hauska parivaljakko tosiaan! Ja nyt huomasin myös ekaa kertaa, että olen minä Fionalle vähän enemmän, kuin kuka tahansa ihminen muiden joukossa. Selvästi Fiona valitsee mieluummin minun seurani kuin Sirin tai Laran, jee!! Tähän saakka kun on tuntunut siltä, että se on missä tahansa ja kenen kanssa tahansa kuin kotonaan...



Vaikka oli meillä aika hurjaa meininkiä :D Ja tässä siis Lara leikittää Fionaa, sillä on lelu kädessä ja likka nauraa kippurassa, kun Fiona yrittää lelua saada.



Ja välillä Sirin kanssa leikkimässä.

Lauantai-iltana käytiin Laajavuoressa pulkkamäessä. Koiratkin pääsivät mukaan, kun koko päivän shoppailureissun ajan joutuivat kotona kykkimään. Fiona oli ihan ihmeissään, että mikä paikka tää nyt on?! Mutta kun kokeilin treenata sen kanssa kaksin, niin neitihän syttyi heti! Uskomatonta, miten se keskittyy niin täysillä, oli paikka sitten mikä tahansa. Vähän vielä nostatettiin kierroksia, ja juoksin ees taas Fionan kanssa nameilla ohjaten, ja pikkupiski oli ihan innosta piukeana. Zelda taas puolestaan oli räjähdyspisteessä koko reissun ajan! Mihin lie taas kuvitteli tulleensa, mutta suu kävi koko ajan, ja koko koira oli valmiina sinkoamaan ties mihin. Hassua, miten Zetalla riittää intoa ja energiaa, kuin agility-kentällä olisi ollut.



Tässä kuvassakin Zelda näemmä pomppii hihnan päässä..

Sain muuten ehkäpä ensimmäisen varsinaisen yhteiskuvan minusta ja molemmista koirista - kiitos Sirille! Jotain pientä treenipätkää tässäkin väännettiin. Zelda saa superhelppoja treenejä, kun tehdään vaan siirtymisiä istu-maahan-seiso tällä kahden koiran taktiikalla ;)



Sunnuntaina käytiin vielä ilman koiria Petäjävedellä Miljaa ja Kalino-vuonista moikkaamassa. Kalinolla kun piti päästä kokeilemaan hiihtoratsastusta - Milja ei ole itse aiemmin sitä harrastanut, eikä heppakaan tiettävästi. Ajossa kyllä toimii. Eipä siis muuta, kun meitsille sukset jalkaan ja hevosen perään. Pellolla hiihdeltiin, ja hienosti sujui! Paitsi pellolla minareilla hinautuminen ei ole maailman helpoin homma, mieluummin hiihtoratsastelen tasaisia teitä pitkin.. Meillä oli myös pulkka mukana, joten pitihän hevosen perään pulkkakin iskeä! Hyvin se pääasiassa sujuikin, mutta välillä meno näytti tältä:



Laralla oli kivaa, ja tuo totesikin lennon jälkeen: "Äiti, uudestaan!"

Sunnuntai-iltana myö sitten lähdettiin koirien kanssa Sirin kyydillä Toijalaan, ja mie suuntasin taas Vapriikkiin hommiin viikolla. Zelda ja Fiona taisivat olla vähän harmissaan, kun purettiin uusi hieno sisustuselementti lattialta pois. Vihdoinkin kun he saivat juuri sellaisen pedin, mitä ovat aina halunneet!



Ja vielä Zeldalle niin tyypillinen nukkuma-asento ;)

Ei enää räksytystä!

Niin ihmeellistä kuin se onkin, Fiona ei enää hauku autoja :) Eikä se myöskään räksytä takapihalla, mikä on aivan ihanaa, koska nyt sitä voi pitää enempi yksinään ulkona. Fiona kun viihtyisi niin hyvin pihalla tarkkailemassa, mutta tähän saakka puolet ajasta on mennyt kimeään ja kovaan haukuntaan. Mitä lie naapurit tuumanneet..

En mitenkään kannata tai suosittele positiivisen rankaisun käyttöä koiralle, mutta tässä tapauksessa se toimi. Ja hyvin Ja ihan vahingossa, en edes tajunnut ehdollistaneeni koiralle mitään pelkoreaktiota. Fionalla oli todella ärsyttävä tapa, että aina kun tullaan kotiin (joko yhdessä koirien kanssa tai minä yksin), se syöksyi saman tien takaoven taa hyppimään ja huutamaan. Heti siis olisi pakko päästä pihalle. Tämä on myös yksi jotenkin ehdollistunut toiminta. Yksinäni kun tulin kotio, en saanut edes ovea perässä kiinni vedettyä, kun kaveri jo pomppii ja huutaa oven takana..

Yritin aikani tätä saada pois niin, että menin takaisin ulos ja kiskaisin oven kiinni. Aina se hiljeni, mutta kun avasin oven uudelleen, sama huuto jatkuin. Vaikka kymmenen kertaa olisi toistanut.. Toinen keino, kun tultiin lenkiltä, kokeilin heitellä nameja pitkin lattiaa. Näitä metsästäessä ei kerennyt haukkua oven takana. Mutta heti kun tuli sekunnin tauko, siellä se taas räkytti. Samoin yritin keksiä kaikkea tekemistä ennen ulos pääsyä, kun olin tullut jostain kotiin, että unohtaisi tämän pakko-päästä-ulos-heti-nyt käytöksensä. Ja ei sitä voinut olla ulos päästämättä, kun hätä oli kova ja pissalle on päästävä.

Kunnes erään kerran, kun oltiin tultu lenkiltä, Fiona hyppi ja räkytti oven takana, ja minä eteisessä kuoriuduin ulkovaatteista. Vahingossa pudotin avaimet naulakosta lattialle. Fiona hiljeni kuin seinään. En sen kummemmin ajatellut asiaa, nostin vaan avaimet naulaan, riisuin ulkovaatteet ja päästin koiran ulos. Vasta myöhemmin tajusin tämän yhteyden, ja piruuttani kokeilin samaa seuraavan lenkin jälkeen. Kun pentu syöksyi oven taa ja avasi suunsa, pudotin avainnipun lattialle. Ja pentu hiljeni!

Tämän jälkeen se ei ole kertaakaan alkanut räkyttää oven takana, kun tulen kotiin. Lenkin jälkeen se kyllä juoksee heti ovelle, mutta ei hypi eikä hauku. Malttaa odotella rauhassa, että saan itseni kuorittua ja tulen avaamaan takaoven. Tästä on jo kauan aikaa, ja nyt vasta keksin, että avainnippu voisi toimia myös autojen haukkumiseen!

Ja niinhän se toimikin. Otin lenkillä avainnipun käteeni, ja kun auto tuli ohi ja Fiona haukahti, ei avaimia tarvinnut kuin helisyttää kädessä. Ja koira hiljeni. Pari kertaa tämän toistin, ja sen jälkeen ei ole yhtäkään autoa haukahtanut. Vielä kyllä kiskoo autojen perään, mutta uskoisin tämän käytöksen jäävän pois, kun ei saa siitä samanlaisia kiksejä kuin aiemmin.

Samalla tavoin sain haukkumisen pois takapihalla. Oven raosta kun vähän helisyttää avainnippua, niin johan koiruus hiljenee. Uskomattoman helppoa, etenkin kun koira ei yhdistä rankaisua minuun mitenkään. Se ei ole saanut eikä saa mitään fyysistä ikävää avaimista. Zelda ei tietty reagoi ääneen mitenkään, jotaen tätä voi käyttää molempien koirien kanssa. Lisäksi olen tarkkaillut, että silloin Fiona ei välitä äänestä mitään, kun ollaan lähdössä lenkille ja nappaan avaimet taskuun, tai kun tullaan kotiin ja avaan oven ja ripustan avaimet naulaan.

Tommy sitä minulle varoitteli, että pos. rankaisun käytössä ei koskaan voi tietää, mitä tulee ostaneeksi. Seuraukset voivat näkyä vasta kuukauden kuluttua, eikä koskaan tiedä, mitä saa kaupanpäällisenä. Mutta en mitenkään kykene uskomaan, että tästä voisi seurata mitään huonoa tai ylimääräistä käytöstä?! Päinvastoin, olen erittäin onnellinen, kun elämä Fionan kanssa muuttui taas kertaheitolla huomattavan paljon helpommaksi ja ihanammaksi. Ne kaksi ainoata asiaa, jotka ovat tähän saakka olleet ongelmina, on nyt selätetty - autojen haukkuminen ja pihalla yksinään haukkuminen. Mitä enää muuta voisi toivoakaan =)

Olen tässä samalla pohdiskellut paljon luennollakin puheena ollutta koirien viettiä. Siis rodunomaista toimintaa, jonka koira omatoimisesti omien halujensa mukaan suorittaa. Ja erityisesti sitä, kuinka "vietti tekee hulluksi". Jos koiralta oikeasti on pakko saada karsittua tällainen toiminta, onnistuuko se ehdollistamalla tai siedättämällä?? Zeldan kanssa olen aikanani tapellut auto-ongelman parissa, se kun oli vielä potenssiin kymmenen kertaa pahempi kuin Fiona niiden jahtaamisessa. Ja jos koiran saa siedättämällä luopumaan viettitoiminnastaan, onko se ihan oikeasti ja toimivasti poistettu kokonaan koiralta? Ettei se enää missään tilanteessa koskaan syty samalla tavalla, ja vietti laukea?

Autojen jahtaaminen on niin suuri elämän ja kuoleman kysymys, että haluan voida luottaa koiraan sataprosenttisesti, eikä se missään tilanteessa saa keksiä juosta auton perään. Molemmat koirat ovat meinanneet jo pentuina auton alle jäädä, lisäksi tiedän ihan liikaa auton alle kuolleita koiria. Zeldallahan tämä aiemmin mainittu pätee. Se voi täysin huoletta lenkkeillä vapaana autotien laidassa kulkevalle pyörätiellä, ilman minkään käskyn alla oloa, eikä vilkaisekaan autoihin. Siltä on poistunut kokonaan minkäänlainen vietinomainen käytös niitä kohtaan. Ja tämä on muka liikaa vaadittu..?

En myöskään halunnut, että Fiona millään tapaa yhdistää minua autoihin. Ei palkkana eikä rankaisuna. Zeldaa palkkasin siitä, ettei huomio autoja, ja ottaa kontaktia. Ja voin kertoa, että mikään ei ole raivostuttavampaa, kuin lenkkeilyttää koiraa seuraamiskäskyn alla täydessä kontaktissa kilometrejä. Vaikka koira itse kontaktia tarjoaisi ja mielellään sen pitäisi. Heti, kun Zeldan vapautti käskyn alta, se räjähti hihnan päässä ensimmäistä autoa päin. Ihan turhaa siis koko autoihin siedätys. Korkeintaan sain aikaan seuraamisen huononemisen liialla puuduttamisella. En siis halunnut palkata Fionaa autojen jahtaamattomuudesta (ei kun sori, ei tällaista ole olemassakaan, että koira saisi palkan älä-tee-jotain-käskystä). En siis halunnut opettaa tilalle mitään käytöstä, josta voisin sitä palkata, vaihtoehtona kun oikein ei ole muuta kuin kontaktin pito lenkillä. Ja toivottu käytös kun on kävele-edessäni-löysällä-hihnalla-vapaasti. Zelda tämän osaa ja toteuttaa, ehkä Fionakin tästä eteenpäin. Tällä hetkellä näyttää erittäin hyvältä, jäädään siis seurailemaan, mitä tapahtuu..

Jos joku on saanut koiralta jonkin hyvin vahvan vietin kuriin sitä siedättämällä, tai ehdollistamalla toiseen asiaan, niin kertokaa ihmeessä! Kuulisin mielelläni näitä kokemuksia. Itselläni ei riitä taito, aika eikä hermot vastaavaan. Enkä välttämättä usko, että vietin poistamisessa voisi näillä keinoilla päästä yhtä hyvään tulokseen, kuin pos. rankaisulla..? Todistakaa tämä uskomus vääräksi, jos se suinkin on mahdollista!

Meillä on ikävä agilityä!

...ja koiratanssia.

Viime viikon perjantaina käytiin koiruuksien kanssa JATpailuissa (agilityn möllikisat) kannustamassa Muffya, Elmoa ja Verttiä radalla. Fiona pääsi ensin ihan yksinään tutustumaan uuteen paikkaan, eli halliin sisälle. Tällöin kukaan koira ei mennyt radalla, niin pikkupiski oli tosi nätisti ja innoissaan, kun kävi moikkailemassa kaikkia uusia ihmisiä häntä heiluen.

No mutta, välissä käytiin lenkillä koko shelttijengin voimin. Laura sai mission lenkkeilytä-Fionaa-hiljaa, kun mie vein Zeldaa ja Muffya. Kyllä se melko hiljaa lenkkeilikin, kun ei autoja mennyt lähellä. Ja jos on iso porukka koiria, täytyy Fionan kulkea ekana, muuten se kiskoo ja huutaa perässä..

Seuraavaksi kun palattiin halliin, siellä olikin täysi tohina päällä, ja Fiona keksi saman tien, että täällähän tapahtuu agiliitoa!! Lauran tehtävä pitää pikkupiski hiljaa sai siis jatkoa vähän haastavammalla osuudella. Käsittämätöntä, miten pieni koira pystyy huutamaan, vaikka sen piilottaisi syliin ja kädellä pitäisi kuonosta kiinni. Sylissä tuo saikin viettää lähes koko häkin ulkopuolella vietetyn ajan, maassa se lentää hihnan päässä ja räkyttää keuhkojen täydeltä. Nameja suostui lopulta ottamaan muutaman, mutta eipä nekään meinaa kelvata..

Yllättävää kyllä, häkissä Fiona on ihan hiljaa, jos Zelda on kaverina! Niin ihanaa, että ne saa sinne rauhoittumaan jopa agilitykisojen laidalla. Fiiuh. Yksinään kumpikaan ei kyllä oikein malta olla huutamatta..

Zelda oli myös onnesta sekaisin, jo heti kun pääsi autosta ulos ja tajusi, että on tultu agitreeneihin! (näin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen..) En ole nähnyt Zeldaa näin onnellisena ja innoissaan sitten sen uran viimeisten agilitykisojen. Otettiinkin Zetan kanssa hallissa vähän tokoilua, ja saipa se muutaman kerran putken ja puominkin juosta. Voi että kun teki mieli radalle, meillä molemmilla!! Zeldasta olisi kyllä lähtenyt uskomaton vauhti, jos olisi päässyt esteitä suorittamaan. Taitaa olla nyt fyysisestikin niin hyvässä kunnossa, ettei mikään olisi menoa hidastanut. Pääasia kuitenkin, että Zeldakin pääsi jotain tekemään, ja selvästi luuli treeneissä käyneensä :)

Fiona sai myös muutaman kerran juosta mutkaputken läpi. Laura päästi toisesta päästä hihnan kanssa, ja minä yritin saada napattua pikkukoiran kiinni toisesta päästä, ennen kuin se singahtaa omille teilleen. Onneksi oli hihna perässä. Keinua myös vähän kokeiltiin (se kyllä jänskätti ihan kauheasti) sekä puomilla pelkkää alastuloa. Häiriöiden määrä oli sen verran suuri, että eipä tuossa kahta kauheammin kannattanut mitään yrittääkään saada aikaiseksi. Olisi kyllä kiva joskus rauhallisissa olosuhteissa päästä vieraisiin esteisiin tutustumaan, meidän oman seuramme puomin, putken ja pussin kun suorittaa täydellä vauhdilla ja innolla.

Seuraavana päivänä olikin Jyväskylän KV-näyttely, missä kävin tällä kertaa vaan turisteilemassa. Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa myös koiratanssikavereita, sekä varsinkin kaikkien uudet tanssiohjelmat! Zelda lopetti myös koiratanssin viime keväänä, eikä oltaisi muutenkaan treeneihin päästy, kun olen ollut muissa maisemissa.. Johannan kanssa kuitenkin juteltiin, että ensi keväänä liitytään Fionan kanssa taas mukaan porukkaan treenailemaan :) Zeldallekin voisi tietty jotain ohjelman tynkää yrittää väsätä, mutta on niin vaikea piirtää itselleen viiva, mitkä liikkeet rasittavat koiraa liikaa. Muutenkin olisi tosi tylsä tehdä vauhdikkaan ja ketterän koiran kanssa hidas ja "varovainen" ohjelma..

Näyttelyn jälkeen hain koirat kotoa ja käppäiltiin vesisateessa rautatieasemalle. Voin muuten kertoa, että märät sukat eivät ehdi kuivua kahden tunnin junamatkan aikana välillä Jyväskylä-Toijala. Onneksi Toijalan päässä on sentään autokyyti tarjolla.. Isänpäivä sujui leppoisasti perheen, siskon perheen sekä meidän mummumme kanssa.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa Tampereella Vapriikissa!! Olen siellä ollut "töissä" toukokuusta saakka. Mainostetaan nyt jälleen, että Vapriikkiin avataan Luonnontieteellinen museo kolmen viikon kuluttua(!!!). Tätä näyttelyä olen ollut rakentamassa. Sivuilla lieneekin pian blogissa jokunen kuva, jotka eilen töissä näyttelystä nappasin.

Tänään aamulla taas junailtiin takaisin Jyväskylään. Joten tekemistä kyllä riittää, ilmankos on blogi taas meinannut jäädä vallan unholaan. Mutta onneksi näissä geneettisten menetelmien demoissa on hyvin aikaa kirjoitella, vai miten se menikään..?

PS. Bongasin Fionan KV-näyttelystä! Tai en minä olisi edes huomannut... Johannan kanssa käveltiin tästä ohi, ja tuo vaan tokaisi, että tossahan on shelttipennun kuva. Jaa kappas, sehän on miun pikkuvauvani mätsärissä :D

Miten koira oppii? - Tommy Wirénin luento

Vihdoinkin löysin aikaa kirjoitella sunnuntaisesta Tommy Wirénin luennosta ”Miten koira oppii?”. Luento oli todella hyvä ja maailmaa avartava, kuten odotinkin! Tarkoitus oli alun perin kirjoittaa tänne vain muutamia tärkeänä pitämiäni pointteja luennosta, mutta tulinkin sitten tehneeksi pienimuotoisen referaatin, hups. Tulipa samalla palautettua itselle sisältö mieleen uudelleen jäsenneltynä :) Toivottavasti en liian monimutkaisesti saanut asioita paperille laitettua.

Koko luennon alussa Tommy esitteli lauseen, johon voisi tiivistää koirankoulutuksen tärkeimmän ajatuksen:

"Älä ota eläimen käytöstä henkilökohtaisesti."

Eläimet toimivat aina parhaaksi kokemallaan tavalla. Ne haluavat miellyttää vain itseään. Koira ei mieti kaveriaan, säästänpäs tämän luun sille, kun se taitaa olla enemmän nälkäinen. Eikä koira mieti ihmistä, vaan niin kutsutulla miellyttämisenhalulla koira miellyttää vain itseään. Lisäksi koira elää aina tässä ja nyt. Me ihmiset elämme lähes koko ajan tulevassa tai menneessä. Ajatukset saattavat harhailla tunnin päässä, illan kauppaostoksissa, ensi kuun lomamatkassa tai ties missä – mutta hyvin harvoin maltamme pysyä tässä hetkessä.

Koiran koulutuksen ehkä tärkein pointti on saada ihminen ymmärtämään eläintä. Koulutuksessa tulisikin toimia mahdollisimman pitkälle koiran luontaisen oppimisprosessin mukaan. Ja tätä koirien (ja muiden eläinten) oppimista Tommy myös ihmisille opettaa. Tähän tarkoitukseen kanakurssit ovat oivallisia. Kanaa kouluttamalla kouluttajat saavat todella paljon infoa eläinten oppimisesta. Tai siis kanathan ne ihmisiä kouluttavat, eikä toisin päin.. Jos ja kun tilaisuus tulee, minä aion kyllä kanakurssille lähteä!

Tommyn neuvot onnistuneesta koiran koulutuksesta keskittyvät perusteiden hallintaan. Kuten hän totesikin: ”Sinusta tulee parempi kouluttaja, jos harjoittelet perusteita!” Koirankoulutuksesta on olemassa uusia ja vaikeita teorioita, mutta oikeasti tutkittujen perusteorioiden sovellukset ovat käytettävissä kaikkeen koulutukseen. Taitava palkkion käyttö mahdollisimman pienellä rankaisun käytöllä on avain onnistuneeseen koulutukseen.

Tarkkaile käytöstä! Jos koiran tekemistä aletaan ylianalysoida, voi tulla ongelmia eteen. Älä yritä ajatella kuten eläin. Vaikeudet ratkeavat eläimen käytöstä seuraamalla. Kouluttajan tulee tehdä päätelmiä siitä, miten kouluttaa, mitä menetelmiä käyttää, miten muuttaa omaa käyttäytymistään ja miten muuttaa harjoitustaan. Usein ongelmat johtuvat siitä, että kouluttaja on itse jumiutunut paikalleen. Tällöin kannattaa esim. pyytää kaveria videoimaan koulutustuokio, ja havainnoida omaa toimintaansa. Pienellä muutoksella (esim. kriteerin tai ajoituksen muutos) voi koiran käytöskin muuttua.

Koiran koulutuksessa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näin ollen koulutuksessa tulee ottaa huomioon kaikki käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat esimerkiksi koiran lajiominaisuudet ja vielä tarkennettuna rotuominaisuudet. (kuten sheltillä suuri vietti autojen jahtaamiseen, nimimerkillä kokemusta on) Myös koiran terveydentila ja oppimishistoria vaikuttavat koulutukseen. Tyypillisesti lajiominaisuudet eli niin kutsutut vietit ovat vahvin koiran käytöstä säätelevä tekijä. Mutta esimerkiksi koulutushistoria saattaa syrjäyttää lajiominaisuudet. Tästä Tommy kertoi esimerkin omasta uroskoirastaan, tapahtuma noin viidentoista vuoden takaa. Koiralla oli todella vahvaksi muodostunut luoksetulo-käsky pennusta saakka. Tämä uros oli sitten kerran ollut astumassa narttukoiraa, ilmeisesti luvattomasti. Kuten kaikki tietänevät, tämä jos joku on hyvin vahva lajiominainen toiminta. Mutta kun Tommy oli huutanut koiraansa, oli se hypännyt alas selästä, ja totellut kutsua. Oppimishistoria oli koiralla niin vahvana mielessä. Samoin rusakon perään lähtenyt koira saattaa jättää saalinsa, ja palata kutsusta, jos oppimishistoria on tarpeeksi vahva. Vaikka todettiin myös, että "vietti tekee hulluksi", mikä pitää myös hyvin paikkaansa. Näin ollen viettejä onkin hyvin vaikea hallita.

Tulee myös muistaa, että eläimet oppivat kaiken aikaa! Eläimet oppivat myös toimintansa seurauksista. Ja eläimet ovat oppineet jo kauan ennen kuin ihminen keksi niitä alkaa kouluttaa.

Klassinen ehdollistuminen lienee kaikille tuttu ainakin Ivan Pavlovin koirakokeista. Hän ehdollisti koirat kellon soittoon, jota seurasi ruoka. Aina kellon kilinän kuullessaan koirat alkoivat erittää kuolaa ruuan toivossa. Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa siis ärsykkeen ja reaktion muodostamaa opittua refleksiä. Koirat ehdollistuvat itse asiassa lähes koko ajan ja usein ihmisten toivomattakin. Esimerkiksi Fiona on ehdollistunut autojen jahtaamiseen. Jos se kuulee auton äänen jo kaukaakin, se alkaa kiskoa sitä kohden. Koiran saamaa ärsykettä on helppo muuttaa, mutta ärsykettä seuraavan reaktion muuttaminen puolestaan on hyvin hankalaa. Kuten autoja jahtaavien koirien omistajat tietänevät.. Meille ihmisille esimerkiksi polkupyörällä ajo on opittu refleksi. Jos tasapaino alkaa pettää, automaattisesti sen korjaamme, emmekä kaadu kyljellemme asvaltille!

Toiminnan seuraukset ehdollistuvat koirille klassisesti. Tarkoittaen siis sitä, että kaksi erillistä asiaa yhdistyvät yhdeksi eläimen mielessä. Näin voidaan koiran tekemään käytökseen koulutuksessa liittää haluttu vihje, käsky, ympäristö jne. Pelko on aina klassista ehdollistumista. Tästä oli hyvä esimerkki, jonka voi testata käytännössä perheenjäsenellä, jos kotoa löytyy hiustenkuivaaja, jonka napista painaessa lähtee ääni. Vie hiustenkuivaaja kaverin naaman eteen, ja paina nappia. Aivan varmasti kaveri sulkee silmänsä. Toista tämä pariin kertaan. Sen jälkeen ota johto pois seinästä, niin että kaveri sen näkee, ja vie uudelleen kuivaaja silmien eteen. Paina nappia. Pysyvätkö silmät auki?

Operantti ehdollistuminen käsitteenä sen sijaan lienee hieman oudompi monille? Tämä toiminnallinen ehdollistuminen voidaan määritellä reaktio -> seuraus. Eli jokin reaktio lisääntyy, jos se on koiralle tuottavaa (käytetään yleensä vahvistetta). Vastaavasti reaktio puolestaan vähenee, jos toiminta on tuottamatonta (rankaisun käyttö). Toiminnallinen ehdollistuminen on ikään kuin ”jatkoa” klassiselle, sillä seuraus kuitenkin ehdollistuu aina klassisesti.

Operanttia ehdollistumista käytetään paljon koulutuksessa, ja monet turvautuvat tyystin siihen, ilman klassisella puolella käytettyjä vihjeitä. Jos haluttu käytös on täysin mielivaltaista koiralle, on sen opettaminen myös hitaampaa ja sitä joutuu ruokkimaan paljon. Jos haluttu käytös taas on lajiominainen, on käytöksen aikaansaaminen helpompaa. Esimerkiksi pääskynen opettelee rakentamaan pesää lajiominaisesti. Se yrittää ja epäonnistuu risujen asettelussa, kunnes lopulta keksii oikean tavan saada ne pysymään koossa, ja rakentaa pesän sen mukaisesti.

Termit positiivinen vahviste, negatiivinen vahviste, positiivinen rankaisu ja negatiivinen rankaisu lienevät myös useimmille tuttuja. Kuten Tommykin totesi, näistä voisi pitää kokonaisen luennon, mutta kävimme ne nyt pikaisesti läpi. Positiivinen vahviste (++) tarkoittaa sitä, että kouluttaja lisää koiralle jotain mieluista (esim. namipalkka), jota seuraava tunnereaktio on tyytyväisyys. Positiivinen rankaisu (+-) tarkoittaa, että kouluttaja lisää koiralle jotain epämieluisaa, esim. paine hihnalla, jota seuraava tunne koiralla on ahdistus. Negatiivinen rankaisu (--) tarkoittaa, että kouluttaja poistaa jotain mieluisaa koiralta (esim. mahdollisuus namiin) ja seurauksena on turhautuminen. Negatiivinen vahviste (-+) taas poistaa koiralta jotain epämieluisaa (esim. hihnan paine), seurauksena helpotus.

Koulutuksessa koiran toiminnan moottorina toimivat vahvisteet. Eläin itse määrittelee sille toimivan vahvisteen. Vahviste lisää koiran tekemää toimintaa. Tehokas vahviste on tavoiteltu, arvostettu, ansaittu ja välitön. Käytännössä siis nämä ovat yleensä niin hyviä nameja, että koira kokee ne kaiken tämän arvoisiksi.

Primäärivahvisteella tarkoitetaan ehdotonta vahvistetta. Eli jotain, mistä koira pitää ja mitä se tavoittelee, kuten ruoka, kosketus, leikkiminen, hajut, toiset koira, ihmiset jne. Sekundäärivahviste on ehdollinen vahviste, joka edeltää itse palkitsemistapahtumaa. Sekundäärivahvisteen käyttöön perustuu naksutinkoulutus, kun naksu toimii ehdollisena vahvisteena. Muita vastaavia voivat olla esimerkiksi kehuminen, käden liikkeet, makupalapussin rapina, jääkaapin oven avaus jne. Itse huomasin lenkillä, että Zeldalle sekundäärivahvisteena toimii takin vetoketjun aukeaminen. Vaikka sieltä tulisikin pelkkä nenäliina useimmilla kerroilla ;)

Rankaisu on myös eläimen määrittelemä, rankaisu vähentää eläimen suorittamaa toimintaa. Rankaisulla ei saada opetettua oikeaa tapaa toimia. Rankaisun käytössä ajoitus ja voimakkuus ovat kriittisiä. Tämä voi myös olla sekundäärinen. Rankaisun käyttöä ei missään tapauksessa suositella aloittelevalle kouluttajalle!! ”Vasta kun osaat palkita, liikkua, naksauttaa ja saada demon aikaan vahvistamalla, vasta sitten tulee opetella rankaisun käyttöä!”

Jos joku kuitenkin päätyy rankaisun käyttöön koiran koulutuksessa, tulisi ensin läpikäydä seuraavat vaiheet: 1. Ongelmakäytöksen funktioanalyysi ja käyttäytymisen diagnostiikka. 2. Lääketieteellisen ongelman hoitaminen. 3. Ensisijaisesti positiivisen vahvistetekniikan käyttö. 4. Ympäristöratkaisut, mikäli tarpeenmukainen. 5. Treenaustapojen tai muiden treeniympäristön muuttujien muutos. Tämän mukaan meidän tulisi siis muuttaa Fionan kanssa keskelle metsää, jos sen autojen jahtaamista ei saada kuriin positiivisella vahvisteella ;)

Ehdottomasti tulee myös muistaa, että rankaisua ja pos.vahvistetta ei saa sekoittaa keskenään, eli käyttää samaan ärsykkeeseen molempia! Näin voi monelle tapahtua täysin vahingossa, etenkin luoksetulo-käskyssä. Eli jos koira on käynyt naapurin sessen kimppuun ja antanut sille kunnon tukkapöllyn, ja huudatte koiran tilanteesta luoksenne, muistakaa kehua, kun se tulee!

Vahvisteeseen liittyvät osa alueet ovat ajoitus, vahvistetiheys ja kriteeri. Yli 85% koirankoulutuksessa ilmenevistä ongelmista johtuu näiden virheellisestä käytöstä!

Ajoitus

Koiran saama vahviste tulee antaa täsmälleen halutun käytöksen aikana. Käytännössä saat aina sitä, mitä vahvistat! Oikea ajoitus on kouluttajan tärkein taito, ja vaatii jatkuvaa harjoittelua. Ajoitus on myös yleisin koulutusvirhe, ja käytännössä voikin todeta, että olemme aina myöhässä.

Vahvistetiheys

Vahvista usein! Yleissääntönä voidaan pitää, että koiran tulee uutta opeteltaessa saada vähintään 12 vahvistetta minuutissa, eli vähintään viiden sekunnin välein. Matala vahvistetiheys lisää häiriöihin reagoimista, korkea tiheys puolestaan pitää koiran keskittyneenä, motivoituneena ja vähentää häiriöiden vaikutusta.

Kriteeri

Koiraa tulee palkata vain kriteerit täyttävästä käytöksestä. Kriteeriä tulee käyttää vain yhtä kerrallaan. Asiaa voisi havainnollistaa kysymällä ”teitkö maalin vai et?” Toiminnan tulee olla halutunlainen. Kun kaksi perättäistä harjoitusta on onnistunut 80% varmuudella, voi kriteeriä nostaa.

Halutun toiminnan vahvistaminen on prosessi. Kokonaisuus, jota ei voi jakaa pienemmiksi osiksi. Vahvisteen voimakkuuden ja keston tietää vain eläin. Käytännössä tämä tarkoitta, että kaikki koiran tekemät toiminnot aina naksauksesta palkan saamiseen saakka vahvistuvat. Tätä siltaa voisi kuvata: tavoitereaktio -> reaktio 1 -> reaktio 2 -> reaktio 3 -> palkkio. Eli muistakaa kiinnittää huomiota, mitä koira tekee naksun ja palkan saamisen välissä, koska vahvistatte myös kaikkia näitä. Ja jos ajoitus on pielessä, ja naksu tuleekin esim. reaktion 1 kohdalla, tällöin reaktio 1 vahvistuu eniten, ja tavoitereaktio jää vahvistumatta.

Kävimme läpi pikaisesti myös leikkimistä koiran kanssa ja erityisesti koulutuksellisesta näkökulmasta. Leikki toimii yleensä aika hyvin. Mutta se sisältää monta muttaa. Leikkiessä on vaikea säätää ärsykekontrollia. Leikin tulisi myös aina olla kouluttajan hallinnassa, sekä tapahtua kouluttajan kanssa, ei misään nimessä koiran yksin leikkiessä. Jos tavoitteena on ärsykekontrolli, ruuan käyttö on huomattavasti suositeltavampaa, jolloin on helpompi määrittää yhdelle käskylle yksi käytös.

Kouluttamisessa huomioitavia asioita:

Luo onnistumisen edellytykset!
Mieti tarkalleen, mitä haluat.
Suunnittele harjoitus etukäteen.
Kun koulutat, keskity koko ajan koiraan.
Pidä harjoitukset lyhyinä.

A.B.C. Käyttäytymisanalyysillä on mahdollista analysoida koiran käytöstä, eli käytännössä pohtia, mitä koira tekee ja miksi. Tämä olisi erittäin suositeltavaa jokaisen koiran ja kouluttajan kohdalla.

Antancedent – aikaisemmin tapahtunut

Millä tavoin koiran suorittama toiminta on saatu aikaiseksi? Onko käytetty pos. rankaisua / neg. vahvistetta vaiko pos. vahvistetta ja neg. rankaisua? Onko koiraa manipuloitu fyysisesti tai houkuteltu esim. kädellä? Ihmiset voivat kommunikoida keskenään puheella, jos sattuvat ymmärtämään samaa kieltä. Mutta koiran ja ihmisen välillä kommunikaatio ei toimi näin. Jotenkin se on siis saatava aikaan. Kysymys kuuluukin, millä ja miten koiralle on luotu haluttu käytös.

Behavior – käyttäytyminen

Minkälainen käytös lopulta on seurannut? Minkälainen muutos on tapahtunut käytöksessä? Mikä toiminta on lisääntynyt ja mikä vähentynyt?

Consequenses – seuraukset

Ehkä oleellisin kohta on se, mitä kahdesta aiemmasta on seurannut. Onko seurannut jotain hyvää vai jotain huonoa? Missä muodossa kumpaakin? Eli minkälainen yhdistelmä on syntynyt aikaisemmista tapahtumista ja itse toiminnasta. Tämä on koiran oppimisen kannalta merkityksellisin seikka.

Kouluttajan tulisi aina muistaa analysoida jokainen koulutussuunnitelma, jokainen aikaansaatu käytös ja jokainen treenisessio. Pelkästään tämän tekemällä voisi itse kukin oppia valtavasti lisää omista koulutusmetodeistaan ja koiran oppimistavoista. Käyttäytymisen tausta tai yhteys ärsykkeeseen on usein suhteellisen huomiotta jäänyt seikka, muttei mikään varsin merkityksetön kuitenkaan. Etenkin ns. ongelmakäytösten syntyyn voisi tätä kautta löytyä ratkaisu..?

Mutta kuten Tommykin sen totesi; jos ei tiedä asioista, voi virheitä tulla helposti. Pätee sekä koiran koulutukseen että moneen muuhun asiaan. Vuonna 1972 on jo viisas mies B.F. Skinner lausunut seuraavaa:

"Suurimmat ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan parantamalla omaa ymmärrystä käyttäytymisestä."

Yleisesti voidaankin todeta, että jos koira ei tee, mitä pyydät, koira ei joko tunne vihjettä niin hyvin, kuin luulet, tai ympäristössä on jokin häiriötekijä, jonka aikana et ole harjoitellut. Koirasi saattoi myös tehdä virheen – mutta virheitä sattuu kaikille. Vai etkö ole itse koskaan kaatunut liukkaalla kelillä? Osaat varmaan silti kävellä? Tai käytöksen koulutus on vielä kesken.

Jos koulutuksessa tulee tenkka poo, etkä tiedä jotain, esimerkiksi mikä palkkio toimii, tai mitä eläin osaa, on aina olemassa yksi hyvä ratkaisu: kysy eläimeltä!

Pyhäinpäivänä lunta ja shelttikamuja

Ihanaa, lunta!! Heti aamulla maa peittyi valkoiseksi, ja mie laitoin joululaulut soimaan. Plussan puolellahan siellä lämpötila vielä on, mutta mieluummin silti lunta kuin vettä. Vielä kun vähän kylmenee, niin ehkä saadaan ihan kunnolla valkoinen maa?

Käytiin pitkällä aamulenkillä yhdessä Teklan, Viiun ja Neton kanssa. Fionan ehdoton ykköskamu on kyllä Viiu! Niillä on superhauskaa keskenään :D Teklakin sanoi, että kaikki muut shelttipennut ovat pelänneet Viiua. Mutta ei Fiona, sehän rakastaa Viiua yli kaiken! Viiu on ainoa kaveri, joka suostuu paini-puruleikkeihin (sisällä) ja ulkona se taas juoksuttaa pentua loputtomiin. Fiona pinkoo perässä minkä pikkukintuilla ryteikössä pääsee, mutta kun ei saa Viiua kiinni, niin pitää haukkua komentaa koko ajan juostessaan. Ihania hassuja shelttejä.



Näiden juoksukuvia ei ainakaan tarvii lavastaa. Molemmat painattaa tuhatta ja sataa pitkin metsiä. Miten niillä voi pysyä jalat ehjinä?! Kuvaaja ei vaan meinaa ihan pysyä mukana. Tai ennemminkin niin, ettei koiria useimmiten näy kaikkien puiden ja mättäiden takaa..



Ihana harmaa maisema :)



Zelda onnistui jättäytymään kuvasta pois... Kuten kaikista muistakin kuvista. Sitä ei pahemmin jaksa kakaroiden riehumiset kiinnostaa.



Välillä Viiu jyrää, ja sitten pyöritään, ja sitten taas juostaaaaan!



Tänne kivelle ei sentäs Fiona perässä pinkonut, onneksi. Vaikka kovasti se on alkanut kivien päälle metsässä hyppelemään, ja emäntää hirvittää... :D



Kyllä kotona sitten väsyttää :) Miten nukkuvat koirat voikin olla aina niin ihania, jotenkin rauhoittava näky..

Tokotreeniä ja pentuhaaveita

Kello herätti aamulla seitsemältä, vaikka yliopistolle täytyisi raahautua vasta yhdeltä. Mitä ihmettä? Ai niin, oltiin sovittu treenit koirien kanssa heti aamulle. Pian oltiinkin jo kaikki ylhäällä, ja odottelemassa Lauraa bussipysäkillä.

Lauran kyydillä siis suunnattiin Kennelkerhon kentälle, missä treffattiin vielä Maria ja shelttipojat. Treenataan aina yksi koira kerrallaan, jolloin muut vähän katsovat vierestä, mitä ja miten kannattaisi touhuta. Tekee muuten tosi hyvää Zeldankin kanssa saada välillä uutta treeniseuraa. Käytetään kuitenkin kaikki sen verran samoja metodeja (esim. naksu), että treenitavat sopii pääasiallisesti yhteen.

Zeldalla on juoksut menossa ja tänään ehdottomasti täysin oikea astutuspäivä päällä. Tosin treenaamiseen se ei juurikaan heijastunut (kun Vertti oli poissa näkyvistä..). Zelda taas tuttuun tapaansa kävi liikakierroksilla, ja olisi vaan haukkunut ja juossut ympäriinsä. Heti alkuun otettiin pelkkää keskittymisharjoitusta, missä piti istua perusasennossa minun vieressäni. Millään kun ei malttaisi.. Maria ja Laura toimivat häiriöinä, ja minä naksuttelin ja kehuin kontaktin otosta. Mitä ihanaa perustreeniä, ja silti niin tehokasta!

Tästä kun koiralla alkoi sopivasti liika into laskea, siirryttiin seuraamiseen. Zelda seuraa muuten hyvin, mutta vähän tuppaa edistämään, ja viretilasta riippuen myös haahuilemaan omiaan. Nyt oli oikea vire tekemiseen, joten viilailtiin oikeaa paikkaa seuraamiseen - paljon kaarroksia vasemmalle, lyhyitä siirtymisiä, tempon muutoksia jne. Namilla yritän pitää oikean paikan. Suurin ongelma on aina syntynyt suoraan eteen kävellessä, jolloin Zelda alkaa edistää, ja tällöin minä alan hidastaa, jotta koirakin himmaisi. Tähän saatiinkin Marialta uusi hyvä vinkki! Sen sijaan, että himmaisin, kiihdytinkin itse tahtia, kun Zelda alkoi vähän etuilla. Pikaisen tahdin kiihdytyksen jälkeen hidastin normivauhtiin, ja kappas, Zelda korjasikin paikan ihan oikeaksi. Täytyy ottaa naksu käyttöön, ja jatkossa naksauttaa pikakiihdytyksen jälkeen, kun koira taas itse hakee oikean kohdan :)

Fionan kanssa puolestaan tehtiin samaa perustreeniä kuin kotona, eli perusasentojen siirtymisiä istu maahan seiso sekä sivulle tuloa. Fiona jaksaa keskittyä uskomattoman hienosti, ja tekee täydellä innolla, kun muut koirat ovat autossa, eikä ole ylimääräistä häiriötä. Tämän lisäksi tehtiin eteenmeno-/kropanlukuharjoitusta. Otettiin namipurkki käyttöön, johon Laura tiputteli nameja. Yhdessä Fionan kanssa kuljettiin pois kipolta, käännyttiin ympäri, ja juostiin takaisin kipon luo yhtenäistä rintamasuuntaa.

Hyvin koirilla tuntuu luonnostaan olevan ohjaajan lukeminen hanskassa. Fiona tulee mukana hienosti, ja reagoi käännöksiini lähes automaattisesti. Maria sen huomasikin, että Fiona tekee käännöksessä kaaren ihan sen mukaan, miten itse käännyn ja mihin suuntaan etenen. "Koira menee sinne mihin tissit osoittaa", hyvä muistaa tämä agilityssä jatkossa. Agin harjoitustahan tämä tavallaan olikin, kun yhdessä mennään pois, käännytään ympäri, ja juostaan takaisin.. En juurikaan oikeastaan ohjannut koiraa, se vaan seuraa minun liikkumistani. Seuraavaksi voisi vaikeuttaa siten, että pysäytän Fionan etenemisen kääntymällä sen eteen, jolloin oma vartalo katkaisee liikeen suunnan.

Tehtiin myös luoksetuloja pidemmällä matkalla siten, että Maria piti pikkuneitiä kiinni, ja minä juoksin edelle huutelemaan. Fionalla on kyllä luoksetulo ihan superhyvin hanskassa, se tulee aina ja joka paikassa ja vauhdilla, kun vaan huutaa. Tähän olenkin erityisesti panostanut pikkupennusta saakka. Kahteen kertaan on jo henki tainnut säästyä sillä, että luoksetulo toimii... (ne perhanan autot) Näin ollen Fionaa uskaltaa hyvin pitää vapaana lähes missä tahansa, vaikka tuo sinkoilee onnessaan suuntaan jos toiseen, niin kertaakaan ei ole vielä lähtenyt niin kiihkossa mitään jahtaamaan, ettei kutsusta luokse palaisi. Ainoastaan autojen läheisyydessä en uskalla päästää irti, tai vielä suurempi houkutus on agiliitävä toinen koira.

Toisella treenipätkällä yritin vielä vähän ottaa näyttelyseisomista ja kävelyä. Se menikin sitten vaan kontaktitreeniksi, eli naksuttelin aina, kun pikkupiski jäi paikalleen seisomaan ja otti katsekontaktin. Hienot seisomiset sieltä lopulta löytyikin. Näyttelyliikkuminen on edelleen täysin hakusessa, kun hihan päässä olisi niin kiva vaan kiskoa ja lentää.. Eli saa nähdä, millainen esiintyminen on tiedossa muutaman viikon kuluttua pentunäyttelyssä!

Zeldan, Netan ja Vertin kanssa tehtiin vielä paikallamakuu. Ja Zelda vasta temput keksikin, kun otin sitä autosta ulos. Kaveri ryykäsi suoraan häkistä pihalle, ja pikkupiski tietty perässä. Neiti lensi täyttä kiitoa Verttiä liehittelemään, eikä mitään nähnyt tai kuullut, kun oli vaan Vertti mielessä. Enpä olisi Zeldalta tällaista käytöstä odottanut! Sen jälkeen oltiin kyllä niin kilttiä tyttöä, kun huomattiin, että mamma taisi vähän suuttua... Paikallamakuu sujui siis hyvin sekä Zeldalta että Vertiltä, vaikka kovasti kaihoisia katseita ja piipitystä vaihdettiinkin.

Zeldalla on tainnut iskeä joku keski-iän kriisi, ekaa kertaa näen oikeasti juoksujen vaikuttavan sen käytökseen. Ei tarvinnut ottaa kun koira ulos autosta, ja Neiti seisoo jo häntä pörheänä sivussa ja katselee Verttiä. Koko lenkin ajan tuo yritti itseään Vertille tyrkyttää, mutta taas typerät omistajat tuli, ja pilas tän rakkaussuhteen. Täytyy ehkä vilauttaa Zeldalle Fionan vauvakuvia, josko Neiti sitten muistaisi, kuinka paljon oikeasti pentuja inhoaakaan... :)

Pakkasaamun tunnelmia

Vihdoinkin pitkään jatkuneen harmaan ja kostean kelin jälkeen aamu alkoi ihanalla auringonpaisteella ja pienellä pakkasella. Eipä siinä muu auttanut, kuin napata kamera mukaan ja kiiruhtaa metsälenkille. Juuri eilisaamuna metsässä päivittelin, että kameran olis voinut ottaa, mutta ei paljon innosta tällä kelillä kuvata. Toisin oli tänään.

Huomenna mennään heti aamusta toko-treenailemaan shelttijengillä. Pikkupiskille uusi paikka ja kavereita paikalla, saas nähdä, kuinka keskittyminen sujuu. On se kiva, kun luennot alkaa joka päivä kahdeltatoista, niin kerkiää aamulla touhuta koirien kanssa, ja voi ne sitten jättää hyvällä omallatunnolla kotio nukkumaan, kun itse lähtee ahertamaan..


Ja taas tumppuja viedään.. Koskakohan sitä oppis ottaan lelun lenkille mukaan?


Fiona on keksinyt oman hauskan jutun, että kaikille pitkospuille, silloille, poluille ym. risteämille reiteistä olisi aina käännyttävä. Se juoksee jo kaukaa vauhdilla edelle, ja jää sitten katsomaan, tuleeko muut perässä. Kerran raukka liian itsevarmana päätti vaan kääntyä pikkupolulle, eikä kukaan seurannutkaan, niin johan tuli pennulle kiire takaisin :D Kai se tuntee jo niin hyvin kaikki reitit, että ylpeänä edellä valitsee, että täältä me on menty ennenkin.


5-kuisen poseeraus


Zeldalla on lainassa Lauralta Netan hienot y-valjaat. Käytiin eläintarvikeliikkeessä kokeilemassa koko kaupan valikoima valjaita läpi, eikä yhdetkään sopineet! Onneksi on ompeluintoinen Laura olemassa, ja Zeldalle parhaillaan valmistumassa omat valjaat :) Sitä odotellessa saatiin nämä lainaksi.. Tänks!


Fiona on selvästi omaksunut tämän shelttiseisonnan "isosiskolta". Toinen etutassu ilmassa tarkkana tuijotus on Zeldan ehdoton vakkariasento!

Blogi perustettu

Kauan siinä menikin, mutta vihdoin on shelttitytöillä oma treeniblogi netissä! Zeldalla on ollut kotisivut useamman vuoden ajan joskus pentuna, mutta lopulta niidenkin päivittäminen jäi unholaan. Ja nykyisin naamakirjassa hoituu kaikki kuulumisten vaihtamiset niin helpolla, että mitäpä sitä enää blogilla.. Niin mitäpä?

Jo pelkästään oman tavoitteellisen treenauksen takia lienee hyvä kirjoitella ylös, mitä ja koska on tullut tehtyä, ja mitä pitäisi jatkossa treenata. Zeldan agilityn alkuaikoina kirjasin tarkkaan ylös, mitä treenattiin ja millaisia kuvioita. Vuosien kuluttua näitä oli oikein antoisaa lueskella.. Toivottavasti blogin kautta tulee pidettyä enemmän yhteyttä myös muihin harrastussheltteihin - siis etenkin niihin, jotka eivät samassa kaupungissa treenaile ;)

Treeniblogin perustaminen juuri "tällä hetkellä" on siinä mielessä hassua, että Fionan kanssa treenaaminen on vasta täysin alkutaipaleella. Zeldan kanssa taas lähinnä touhuillaan "vähän sitä sun tätä", etenkin nyt kun pentu astui kuvioihin, on Zeldan ns. tavoitteellinen treenaaminen jäänyt täysin hunnigolle - myönnetään. Kesän ajan jaksettiin käydä kaveriporukalla viikottain kentällä, mutta nyt syksyn ja kaupungin vaihdoksen myötä ei ole enää tullut käytyä. Lisäksi autottomana kahden koiran kanssa kentälle lähteminen on hieman haasteellista.

Onneksi meiltä löytyy ihania treenikavereita, joiden kyydillä päästään kentälle, ja koirat voivat odotella autossa. Treenejä jatketaan siis myös talven ajan shelttiporukalla. Agility on nyt jäähyllä, kun Zelda ei terveydellisistä syistä radalle pääse, ja Fionalla taas ei ikä riitä lajiin ;) Vaikka toivottavasti päästään tulevan talven aikana pikkupiskin kanssa pariin otteeseen esteisiin tutustumaan - viime kesänä on läpikäyty jo puomi, keinu, pussi ja putki, ja innolla ja vauhdilla tuo kaikki suorittaa! Tästä on hyvä jatkaa ensi kesänä :)