tiistai 16. marraskuuta 2010

Meillä on ikävä agilityä!

...ja koiratanssia.

Viime viikon perjantaina käytiin koiruuksien kanssa JATpailuissa (agilityn möllikisat) kannustamassa Muffya, Elmoa ja Verttiä radalla. Fiona pääsi ensin ihan yksinään tutustumaan uuteen paikkaan, eli halliin sisälle. Tällöin kukaan koira ei mennyt radalla, niin pikkupiski oli tosi nätisti ja innoissaan, kun kävi moikkailemassa kaikkia uusia ihmisiä häntä heiluen.

No mutta, välissä käytiin lenkillä koko shelttijengin voimin. Laura sai mission lenkkeilytä-Fionaa-hiljaa, kun mie vein Zeldaa ja Muffya. Kyllä se melko hiljaa lenkkeilikin, kun ei autoja mennyt lähellä. Ja jos on iso porukka koiria, täytyy Fionan kulkea ekana, muuten se kiskoo ja huutaa perässä..

Seuraavaksi kun palattiin halliin, siellä olikin täysi tohina päällä, ja Fiona keksi saman tien, että täällähän tapahtuu agiliitoa!! Lauran tehtävä pitää pikkupiski hiljaa sai siis jatkoa vähän haastavammalla osuudella. Käsittämätöntä, miten pieni koira pystyy huutamaan, vaikka sen piilottaisi syliin ja kädellä pitäisi kuonosta kiinni. Sylissä tuo saikin viettää lähes koko häkin ulkopuolella vietetyn ajan, maassa se lentää hihnan päässä ja räkyttää keuhkojen täydeltä. Nameja suostui lopulta ottamaan muutaman, mutta eipä nekään meinaa kelvata..

Yllättävää kyllä, häkissä Fiona on ihan hiljaa, jos Zelda on kaverina! Niin ihanaa, että ne saa sinne rauhoittumaan jopa agilitykisojen laidalla. Fiiuh. Yksinään kumpikaan ei kyllä oikein malta olla huutamatta..

Zelda oli myös onnesta sekaisin, jo heti kun pääsi autosta ulos ja tajusi, että on tultu agitreeneihin! (näin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen..) En ole nähnyt Zeldaa näin onnellisena ja innoissaan sitten sen uran viimeisten agilitykisojen. Otettiinkin Zetan kanssa hallissa vähän tokoilua, ja saipa se muutaman kerran putken ja puominkin juosta. Voi että kun teki mieli radalle, meillä molemmilla!! Zeldasta olisi kyllä lähtenyt uskomaton vauhti, jos olisi päässyt esteitä suorittamaan. Taitaa olla nyt fyysisestikin niin hyvässä kunnossa, ettei mikään olisi menoa hidastanut. Pääasia kuitenkin, että Zeldakin pääsi jotain tekemään, ja selvästi luuli treeneissä käyneensä :)

Fiona sai myös muutaman kerran juosta mutkaputken läpi. Laura päästi toisesta päästä hihnan kanssa, ja minä yritin saada napattua pikkukoiran kiinni toisesta päästä, ennen kuin se singahtaa omille teilleen. Onneksi oli hihna perässä. Keinua myös vähän kokeiltiin (se kyllä jänskätti ihan kauheasti) sekä puomilla pelkkää alastuloa. Häiriöiden määrä oli sen verran suuri, että eipä tuossa kahta kauheammin kannattanut mitään yrittääkään saada aikaiseksi. Olisi kyllä kiva joskus rauhallisissa olosuhteissa päästä vieraisiin esteisiin tutustumaan, meidän oman seuramme puomin, putken ja pussin kun suorittaa täydellä vauhdilla ja innolla.

Seuraavana päivänä olikin Jyväskylän KV-näyttely, missä kävin tällä kertaa vaan turisteilemassa. Oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa myös koiratanssikavereita, sekä varsinkin kaikkien uudet tanssiohjelmat! Zelda lopetti myös koiratanssin viime keväänä, eikä oltaisi muutenkaan treeneihin päästy, kun olen ollut muissa maisemissa.. Johannan kanssa kuitenkin juteltiin, että ensi keväänä liitytään Fionan kanssa taas mukaan porukkaan treenailemaan :) Zeldallekin voisi tietty jotain ohjelman tynkää yrittää väsätä, mutta on niin vaikea piirtää itselleen viiva, mitkä liikkeet rasittavat koiraa liikaa. Muutenkin olisi tosi tylsä tehdä vauhdikkaan ja ketterän koiran kanssa hidas ja "varovainen" ohjelma..

Näyttelyn jälkeen hain koirat kotoa ja käppäiltiin vesisateessa rautatieasemalle. Voin muuten kertoa, että märät sukat eivät ehdi kuivua kahden tunnin junamatkan aikana välillä Jyväskylä-Toijala. Onneksi Toijalan päässä on sentään autokyyti tarjolla.. Isänpäivä sujui leppoisasti perheen, siskon perheen sekä meidän mummumme kanssa.

Maanantaina kävin pitkästä aikaa Tampereella Vapriikissa!! Olen siellä ollut "töissä" toukokuusta saakka. Mainostetaan nyt jälleen, että Vapriikkiin avataan Luonnontieteellinen museo kolmen viikon kuluttua(!!!). Tätä näyttelyä olen ollut rakentamassa. Sivuilla lieneekin pian blogissa jokunen kuva, jotka eilen töissä näyttelystä nappasin.

Tänään aamulla taas junailtiin takaisin Jyväskylään. Joten tekemistä kyllä riittää, ilmankos on blogi taas meinannut jäädä vallan unholaan. Mutta onneksi näissä geneettisten menetelmien demoissa on hyvin aikaa kirjoitella, vai miten se menikään..?

PS. Bongasin Fionan KV-näyttelystä! Tai en minä olisi edes huomannut... Johannan kanssa käveltiin tästä ohi, ja tuo vaan tokaisi, että tossahan on shelttipennun kuva. Jaa kappas, sehän on miun pikkuvauvani mätsärissä :D

5 kommenttia:

  1. Moikka! En tiiä, muistatko mua enää, mutta kirjoteltiin joskus samaan aikaan KC:ssä (mä nimimerkillä Tutuli), mulla ei tosin ollu sillon vielä shelttiä. Ja muistaakseni säkin luet bilsaa? Mites on opinnot edenny? :)

    Mikä Zeldalla muuten on, kun se ei voi enää harrastaa agilityä tai koiratanssia?

    VastaaPoista
  2. Moij!

    Muistan joo, sie pääsit sit Turkuun sisälle :) Joko on kanditutkinto kasassa ja gradu tekeillä?

    Zelda kävi keväällä fysioterapeutilla/osteopaatilla/homeopaatilla, joka totes, että koiralla on jokin pentuajan rasitusvamma toisessa takajalassa. Ilmeisesti tapaturmasta syntynyt. Säteilee sieltä eniten etupäähän. On siis koko ikänsä harrastanut kipeänä, ja nyt vanhemmiten alkoi oireilla voimakkaammin. Poden tosi tosi huonoa omatuntoa tästä, kun en aiemmin ymmärtänyt viedä tutkittavaksi =( Eläinlääkärillä selkäranka kuvattiin aiemmin, mutta se oli ihan priimatavaraa, eikä ell keksinyt mitään selityksiä koiran vaivoihin..

    Fionan käytän kyllä saman henkilön kopeloitava, ENNEN kuin aletaan varsinaisesti agilityä treenata :)

    VastaaPoista
  3. Kanditutkinto on jo melkeen kasassa, pari kirjatenttiä pitäs vielä tehdä. Nyt teen noita opettajan pedagogisia opintoja tän vuoden. Ens vuonna pitäs varmaan graduakin alkaa miettiä, hui! Mites sulla on menny?

    Kurjaa, että Zeldalta löyty tollasta vikaa. :( Me alotettiin Alissan kanssa agility nyt syksyllä ja lokakuussa käytiin virallisissa terveystarkastukissa. Lonkat on hyvät, mutta kyynärät 2/1. :( Aion mennä vielä ortopedille tutkimuksiin, jotta sais tietää, oliko meiän agiura sit siinä. Toisaalta oli hyvä, että toikin huomattiin ennen, ku tuli mitään oireita...

    Toivottavasti sä saisit Fionasta hyvän agikaverin! :)

    VastaaPoista
  4. Kandin sain kasaan viime keväänä. Gradun kanssa en ole jaksanut vielä stressata, mutta kai se aihe vähitellen pitäisi jostain keksiä, kääk...

    Kukas Alissa olikaan virallisesti? Ja onko kuvia jossain? :D Harmi kyllä nuo kyynärät, mutta onneksi on tiedossa, niin osaa elää sen mukaan..

    VastaaPoista
  5. Alissan virallinen nimi on Run'n Play High Moon. Alissa on pystykorvainen jättiläinen (43cm/12,5kg), mutta maailman kiltein ja ihanin höppänä. :) Näyttelyissä ei olla siis käyty ja saa nyt nähdä, miten agin kanssa käy. Varsinkin, kun Alissa on luultavasti juuri ja juuri maxi...

    Tässä ihan uunituoreita 2-vuotiskuvia neidistä (Alissalla oli synttärit 23.11):

    http://akkurk.kuvat.fi/kuvat/Talvi%202010%2C%20Alissa%202%20vuotta%21%20/014.JPG/full

    http://akkurk.kuvat.fi/kuvat/Talvi%202010%2C%20Alissa%202%20vuotta%21%20/020.JPG/full

    http://akkurk.kuvat.fi/kuvat/Talvi%202010%2C%20Alissa%202%20vuotta%21%20/038.JPG/full

    http://akkurk.kuvat.fi/kuvat/Talvi%202010%2C%20Alissa%202%20vuotta%21%20/048.JPG/full

    VastaaPoista