Niin ihmeellistä kuin se onkin, Fiona ei enää hauku autoja :) Eikä se myöskään räksytä takapihalla, mikä on aivan ihanaa, koska nyt sitä voi pitää enempi yksinään ulkona. Fiona kun viihtyisi niin hyvin pihalla tarkkailemassa, mutta tähän saakka puolet ajasta on mennyt kimeään ja kovaan haukuntaan. Mitä lie naapurit tuumanneet..
En mitenkään kannata tai suosittele positiivisen rankaisun käyttöä koiralle, mutta tässä tapauksessa se toimi. Ja hyvin Ja ihan vahingossa, en edes tajunnut ehdollistaneeni koiralle mitään pelkoreaktiota. Fionalla oli todella ärsyttävä tapa, että aina kun tullaan kotiin (joko yhdessä koirien kanssa tai minä yksin), se syöksyi saman tien takaoven taa hyppimään ja huutamaan. Heti siis olisi pakko päästä pihalle. Tämä on myös yksi jotenkin ehdollistunut toiminta. Yksinäni kun tulin kotio, en saanut edes ovea perässä kiinni vedettyä, kun kaveri jo pomppii ja huutaa oven takana..
Yritin aikani tätä saada pois niin, että menin takaisin ulos ja kiskaisin oven kiinni. Aina se hiljeni, mutta kun avasin oven uudelleen, sama huuto jatkuin. Vaikka kymmenen kertaa olisi toistanut.. Toinen keino, kun tultiin lenkiltä, kokeilin heitellä nameja pitkin lattiaa. Näitä metsästäessä ei kerennyt haukkua oven takana. Mutta heti kun tuli sekunnin tauko, siellä se taas räkytti. Samoin yritin keksiä kaikkea tekemistä ennen ulos pääsyä, kun olin tullut jostain kotiin, että unohtaisi tämän pakko-päästä-ulos-heti-nyt käytöksensä. Ja ei sitä voinut olla ulos päästämättä, kun hätä oli kova ja pissalle on päästävä.
Kunnes erään kerran, kun oltiin tultu lenkiltä, Fiona hyppi ja räkytti oven takana, ja minä eteisessä kuoriuduin ulkovaatteista. Vahingossa pudotin avaimet naulakosta lattialle. Fiona hiljeni kuin seinään. En sen kummemmin ajatellut asiaa, nostin vaan avaimet naulaan, riisuin ulkovaatteet ja päästin koiran ulos. Vasta myöhemmin tajusin tämän yhteyden, ja piruuttani kokeilin samaa seuraavan lenkin jälkeen. Kun pentu syöksyi oven taa ja avasi suunsa, pudotin avainnipun lattialle. Ja pentu hiljeni!
Tämän jälkeen se ei ole kertaakaan alkanut räkyttää oven takana, kun tulen kotiin. Lenkin jälkeen se kyllä juoksee heti ovelle, mutta ei hypi eikä hauku. Malttaa odotella rauhassa, että saan itseni kuorittua ja tulen avaamaan takaoven. Tästä on jo kauan aikaa, ja nyt vasta keksin, että avainnippu voisi toimia myös autojen haukkumiseen!
Ja niinhän se toimikin. Otin lenkillä avainnipun käteeni, ja kun auto tuli ohi ja Fiona haukahti, ei avaimia tarvinnut kuin helisyttää kädessä. Ja koira hiljeni. Pari kertaa tämän toistin, ja sen jälkeen ei ole yhtäkään autoa haukahtanut. Vielä kyllä kiskoo autojen perään, mutta uskoisin tämän käytöksen jäävän pois, kun ei saa siitä samanlaisia kiksejä kuin aiemmin.
Samalla tavoin sain haukkumisen pois takapihalla. Oven raosta kun vähän helisyttää avainnippua, niin johan koiruus hiljenee. Uskomattoman helppoa, etenkin kun koira ei yhdistä rankaisua minuun mitenkään. Se ei ole saanut eikä saa mitään fyysistä ikävää avaimista. Zelda ei tietty reagoi ääneen mitenkään, jotaen tätä voi käyttää molempien koirien kanssa. Lisäksi olen tarkkaillut, että silloin Fiona ei välitä äänestä mitään, kun ollaan lähdössä lenkille ja nappaan avaimet taskuun, tai kun tullaan kotiin ja avaan oven ja ripustan avaimet naulaan.
Tommy sitä minulle varoitteli, että pos. rankaisun käytössä ei koskaan voi tietää, mitä tulee ostaneeksi. Seuraukset voivat näkyä vasta kuukauden kuluttua, eikä koskaan tiedä, mitä saa kaupanpäällisenä. Mutta en mitenkään kykene uskomaan, että tästä voisi seurata mitään huonoa tai ylimääräistä käytöstä?! Päinvastoin, olen erittäin onnellinen, kun elämä Fionan kanssa muuttui taas kertaheitolla huomattavan paljon helpommaksi ja ihanammaksi. Ne kaksi ainoata asiaa, jotka ovat tähän saakka olleet ongelmina, on nyt selätetty - autojen haukkuminen ja pihalla yksinään haukkuminen. Mitä enää muuta voisi toivoakaan =)
Olen tässä samalla pohdiskellut paljon luennollakin puheena ollutta koirien viettiä. Siis rodunomaista toimintaa, jonka koira omatoimisesti omien halujensa mukaan suorittaa. Ja erityisesti sitä, kuinka "vietti tekee hulluksi". Jos koiralta oikeasti on pakko saada karsittua tällainen toiminta, onnistuuko se ehdollistamalla tai siedättämällä?? Zeldan kanssa olen aikanani tapellut auto-ongelman parissa, se kun oli vielä potenssiin kymmenen kertaa pahempi kuin Fiona niiden jahtaamisessa. Ja jos koiran saa siedättämällä luopumaan viettitoiminnastaan, onko se ihan oikeasti ja toimivasti poistettu kokonaan koiralta? Ettei se enää missään tilanteessa koskaan syty samalla tavalla, ja vietti laukea?
Autojen jahtaaminen on niin suuri elämän ja kuoleman kysymys, että haluan voida luottaa koiraan sataprosenttisesti, eikä se missään tilanteessa saa keksiä juosta auton perään. Molemmat koirat ovat meinanneet jo pentuina auton alle jäädä, lisäksi tiedän ihan liikaa auton alle kuolleita koiria. Zeldallahan tämä aiemmin mainittu pätee. Se voi täysin huoletta lenkkeillä vapaana autotien laidassa kulkevalle pyörätiellä, ilman minkään käskyn alla oloa, eikä vilkaisekaan autoihin. Siltä on poistunut kokonaan minkäänlainen vietinomainen käytös niitä kohtaan. Ja tämä on muka liikaa vaadittu..?
En myöskään halunnut, että Fiona millään tapaa yhdistää minua autoihin. Ei palkkana eikä rankaisuna. Zeldaa palkkasin siitä, ettei huomio autoja, ja ottaa kontaktia. Ja voin kertoa, että mikään ei ole raivostuttavampaa, kuin lenkkeilyttää koiraa seuraamiskäskyn alla täydessä kontaktissa kilometrejä. Vaikka koira itse kontaktia tarjoaisi ja mielellään sen pitäisi. Heti, kun Zeldan vapautti käskyn alta, se räjähti hihnan päässä ensimmäistä autoa päin. Ihan turhaa siis koko autoihin siedätys. Korkeintaan sain aikaan seuraamisen huononemisen liialla puuduttamisella. En siis halunnut palkata Fionaa autojen jahtaamattomuudesta (ei kun sori, ei tällaista ole olemassakaan, että koira saisi palkan älä-tee-jotain-käskystä). En siis halunnut opettaa tilalle mitään käytöstä, josta voisin sitä palkata, vaihtoehtona kun oikein ei ole muuta kuin kontaktin pito lenkillä. Ja toivottu käytös kun on kävele-edessäni-löysällä-hihnalla-vapaasti. Zelda tämän osaa ja toteuttaa, ehkä Fionakin tästä eteenpäin. Tällä hetkellä näyttää erittäin hyvältä, jäädään siis seurailemaan, mitä tapahtuu..
Jos joku on saanut koiralta jonkin hyvin vahvan vietin kuriin sitä siedättämällä, tai ehdollistamalla toiseen asiaan, niin kertokaa ihmeessä! Kuulisin mielelläni näitä kokemuksia. Itselläni ei riitä taito, aika eikä hermot vastaavaan. Enkä välttämättä usko, että vietin poistamisessa voisi näillä keinoilla päästä yhtä hyvään tulokseen, kuin pos. rankaisulla..? Todistakaa tämä uskomus vääräksi, jos se suinkin on mahdollista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti