keskiviikko 31. elokuuta 2011

Pinna

Eilen meiltä jäi valitettavasti tanssitreenit väliin, mie kun olen tulossa kipeäksi.. Taitaa olla enempikin flunssaa liikenteessä tällä hetkellä. Yritetään siis ottaa iisisti ja lepäillä kotona. Toki se on vähän hankalaa, kun koirilla virtaa piisaisi työpäivien jälkeen.

Doh, maanantaina käytiin metsäilemässä. Oli niin ihana aurinkoinen keli, että kerrankin nappasin kameran mukaan. Oli vaan jo niin myöhä, että eihän sinne metsän keskelle juurikaan auringon säteet enää yltäneet..

Fionan kuvaamisessa on ihan oikeasti haastetta...!

Nallit kalliolla.

Niin nättiä. Syksy.

Zelda on kuin luotu malliksi ;)



Napsi vaan kuvia, kyllä mie poseeraan.
Tiistai menikin nukkuessa ja tokoa treenatessa. Pidemmän lenkin puutteessa tehtiin treenit sekä kesken lenkin että kotona vielä pariin otteeseen. Nappasin Fionasta hauskan ruutu-videonkin, mutta siitä tuli niin surkea laadultaan (tarkennus jossain), etten viitsi nettiin edes laittaa. Tarvii kuvata uusi tässä joku päivä :)

Tänäpä sitten treffattiin kaverin ibizanpodenco-pentu Pinna. Ikää Pinnalla on nyt kymmenen viikkoa. Olipa se aika ihqu otus, jotain ihan muuta kuin shelttipennut :D Pelkkää jalkaa ja korvaa koko koira, ja nyt jo Zeldaakin isompi. Alkuun Pinna vähän arasteli riekkuvia ja huutavia shelttejä, mutta saihan Fiona sen lopulta mukaan leikkiin innostettua. Kun joku vaan suinkin juoksee, niin Fionahan juoksee kans, ja siinä sitä sitten mennään.

Oikeastaan Fionalla ja Pinnalla natsasi tosi hyvin yhteen. Niin, ainakin vielä, kun toinen on ihan vauva.. Kyllä Pinna nyt jo muutamaan otteeseen kampesi Fionan niskaan ja kellisti sen kuus nolla. Tosin tästähän pikkukoira suuttui, ja kun vaan sai luikerreltua tiensä vapauteen, kävi se vastaavasti Pinnan kimppuun. Tai eihän sheltti iholle asti mene, mutta kyllä ikenet loistivat, kun Fiona komensi pentua. Ja se jopa uskoi. Mainitaan myös, että Zeldakin osasi jopa olla sen verran uskottava, että pentu jätti sen suosiolla rauhaan. Saas nähdä, kauanko pystytään Pinnaa treffaamaan. Kun kokoa ja machoilua tulee herralle lisää, voi pian sheltit olla pelkkiä pölyrättejä..

Ja astetta enemmän kuvasaastetta.. ;)

Äiti auta, noi kaks hullua mustaa syö mut.

Fiona leikki nätisti vauvan kanssa.

Sarjakuvauksessa noin viisi ruutua sitten näkyi Fionan käännös,
Pinna vasta miettii, missä on jarrut ja missä on ratti..


Kyllä tuli pikkukoirallekin hiki.

...kun piti opettaa vinttikoiralle, miten juostaan!



Kaks vähän erinäköstä otusta :D

Ei Pinnalla ollut toiveitakaan pysyä Fionan perässä,
mutta kovasti se silti jaksoi yrittää :D

Jalat ja korvat, siinä se sit olikin.




sunnuntai 28. elokuuta 2011

Voitto kotiin!

Lara ja Zelda rallikisoissa
Kyllä nyt alkaa pahasti näyttää siltä, että rally-toko on Zeldan laji. Näinhän me käytiin Nurmijärvellä nappaamassa alokasluokan voitto kotio 27.8.2011. Osallistujia taisi olla 16? Ihan ei mennyt kisat nappiin, kun kahden pisteen edestä onnistuin kämmäilemään, tuloksena siis 98/100p. Mutta jäipä jotain tavoiteltavaa vielä viimeiseen alokkaan kisaan, hih :)

Kovin aurinkoisin fiiliksin en kuitenkaan kisaan lähtenyt. Perjantai-iltana käytiin Zeldan kanssa treenaamassa tokoa, ja se oli jotain aivan kamalaa. Tajusin pari päivää sitten, että Zelda on aivan jumissa. Se on ravatessakin kuin puupökkelö, jonka alla liikkuu saranoilla neljä tikkua. Hieroessa sen totesin, että koko etuosa on niin juntturassa ettei tosikaan. Treenit menivät varmaan suureksi osaksi jumien takia pilalle. Oli tarkoitus vetää taas avoimen liikkeet läpi, mutta lopulta palkkailin koiraa sivulle tulosta ja kahden askeleen seuruusta. Johan oli treenit.

Illalla taas hieronnat ja la aamuna olikin paremman näköistä liikettä koiralla. Kisapaikka itsessään oli varsin haastava, se kyllä nähtiin myös päivän tulostasossa. Mittari näytti +25 ja kenttä oli pellolle raivattu läntti suorassa auringon paahteessa. Onneksi Zelda alkaa olla sen verran kokenut konkari, etten ihan äkkiä edes keksi, mikä sille olisi kaikkein haasteellisin ympäristö - agilityradan reuna varmaan. Käytännössä en kuitenkaan huomannut, että Zeldaa olisi ympäristö juuri haitannut.

Kisasuoritusta ei valitettavasti tullut videolle kuin neljän ensimmäisen kyltin verran, en siis ala sitä sen enempää analysoida. Radalla oli 16 kylttiä ja se oli selvästi haastavampi kuin meidän viime kisojemme rata. Zelda alkoi taas syttyä vasta kesken radan. Alku lähti varsin tahmeasti ja molemmat virheet hankittiinkin kyltiltä numero viisi, eli pujottelusta. Vasemmalle kääntyessä Zelda edisti aivan hurjasti, ja jotenkin pyörähteli edessä siten, että mie pomppasin hihnan tai koiran yli, mistä lie. Tästä yksi piste vinosta perusasennosta ja toinen siitä, että koira häiritsee ohjaajaa (mie olisin ennemmin sanonut, että ohjaaja häiritsee koiraa ;)). Pujottelun jälkeen Zelda jotenkin syttyi ja loppurata vedettiin niin tiiviissä kontaktissa ja hyvällä tsempillä läpi. Zeta jopa seuratessa tanssahteli "hackney-ravia" etujalkojen noustessa taivaisiin, tätä se nykyään harvemmin tekee. Kylläpä meillä oli taas kivaa :)

Pisteitä ja tulosta saatiin jännittää aina palkintojen jakoon saakka, ja olipa kiva huomata, ettei omaa nimeä sanottu vielä kakkossijallekaan. Voitto kotio, jei :D On tuo piski vaan yksi ihana otus ♥ Vielä käydään kiertämässä yksi alokkaan kisa, sitten (toivottavasti) päästään avoimeen. Ja sen jälkeen tavoitteena onkin rally-tokon sm-kisat marraskuussa. Sitä varten tarvitsee vaan opetella sekä avoimen, voittajan että mestariluokan kyltit, mutta ei oteta paineita, pidetään vaan hauskaa :D Kisojen jälkeen käytiin vielä illasta Sirin ja koirien kanssa Rapolan harjulla lenkillä, harmi kun ei tullut kameraa mukaan. Fionakin käyttäytyi uskomattoman rauhallisesti, ehkäpä sen takia, kun oli tappaja-maltalainen Sissi mukana ;)

Tänä aamuna puolestaan käytiin jälleen kentällä treenaamassa, nyt oli myös Fiona mukana ja Päivi Riinan kanssa. Treenailtiin Viialassa tulevien PiirM-tokojen kisapaikalla. Zelda oli täysin eri koira kuin perjantaina. Ja nyt vedettiin läpi kaikki kisaliikkeet ilman palkkaa. Täytyy kyllä sanoa, että jos näin menisi kisoissa, olisin enemmän kuin tuhannesti tyytyväinen! Nyt muuten näyttää jopa siltä, että saatetaan saada taas omasta seurasta joukkue puolustamaan viime vuotista mestaruutta, jee!

Fiona teki pari treenipätkää, ekan hihnassa ja tokan irti (kun tien toisella puolella olevat hevoset olivat varmasti tarpeeksi kaukana). Perusjuttuja tehtiin, samaa kuin tanssitreeneissä. Hyvin oli pikkukoira mukana. Irti päästessäänkin se kävi juoksemassa vain hyvin pienen riemurinksan ja palasi saman tien hommiin. Ihanaa, ehkä se tästä vielä joskus.

Zeldalla näyttää olevan kivaa :) Ja kyllä
muuten on remmi löysällä, nih!!

Peruutus yksi askel, peruutus kaksi
askelta, peruutus kolme askelta.


Palkintoa vastaanottamassa.

Pakko vielä laittaa, kun tuli Fionasta niin hyvin sitä kuvaava kuva.
Täysillä mukana taisteluleikissä, mutta silti on pakko kytätä,
että heeei, mitäs tuolla tapahtuu??!

ps. En ole nähnyt Zeldan venyttelevän moneen päivään. Se on tosiaan ollut aivan pökkelö. Nyt äsken se tuli tuohon viereen ja veti niiiiiin syvät ja piiiiiitkät venytykset molempiin suuntiin. Ihanaa! Hieronnat koiralle nyt niin usein kuin mahdollista, niin ehkä se pystyy taas tokoilemaan kisoissa kahden viikon päästä :)

torstai 25. elokuuta 2011

Voihan bakteeri

Pikkukoiralla on silmätulehdus. Eilen pukkasi oikein kunnolla vihreää paksua limaa silmäkulmasta, yöks. Tänäpä aamulla töissä aloin heti soitella mahdollisia eläinlääkäreitä läpi, mutta kummasti joka paikassa oli aivan täyttä, tai sitten pari aikaa keskellä päivää. Onneksi on olemassa ihana ystävä Laura (ja vielä viereisellä laitoksella töissä ;)), joka käytti meitit keskellä päivää lekurilla ja Fiona sai silmätippoja. Kiitos!! Eiköhän se näillä parane.

Tuli taas kerran mieleen koirien vakuutukset ja ajatus siitä, että Fionalle kyllä tarvis vakuutus ottaa. On se sen verran tapaturma-altis otus. Zeldallahan vakuutusta ei ole, eikä olisi kyllä ollut tarvettakaan. Zeta ei ole koskaan käynyt ell muuta kuin rokotuksissa, se on ollut kaikin puolin terve kuin pukki. (jos ei lasketa mukaan ontumisia, joiden takia onkin juostu ties missä, mutta kaikki ovat samaa mieltä - ei tässä oo mitään vikaa) Tämä oli oikeastaan minullekin eka kerta, kun koira sairastui ja tarvi lääkärille soitella. Samalla kysäisin Fionan napatyrästä ja ell oli vähän kiikun kaakun leikkauttaisiko. Ei mikään pakko, mutta melkein kannattaisi, mutta seuraillaan ja ja.. Niin, katsellaan. Ehkäpä vielä joku kerta käydään sekä kohdun poistossa että napatyrän poistossa, mutta ei nyt ainakaan vielä. Suurin riski tuossa nyt taitaa olla se, että esim. metsässä riekkuessa risu ottaa tyrään kiinni. Se on sen verran ulkoneva, ja Fionalla on meno sen verran hurjaa ryteiköissä..

Eilen tehtiin jotain vanhaa tuttua monen vuoden tauon jälkeen - käytiin ohjatuissa tokotreeneissä! Mutta ehei, me ei treenattu, seurailtiin vaan turvallisesti kentän laidalta, hih. Enhän mie enää osaiskaan käydä missään ohjatuissa treeneissä... Paitsi Johannan treenit on ihan oma lukunsa, mutta siellä ei oikeastaan opeteta koiraa, vaan ohjaajaa ja mietitään tanssijuttuja. Kukin saa kouluttaa koiran tyylillään. Mutta niin, kyllä nousi taas ajatuksia mieleen ohjausta katsellessa.

Oltiin seuraamassa Teklan ja Viiun treenejä, joita veti eräs tokotuomari. Ihan perusharjoituksia tekivät kaikki koirat, ja oikeastaan samaa mitä Zeldakin on aikanaan jankannut (muun muassa luoksetulossa ja liikkeessä seisomista). Monessa jutussa olin ihan samoilla linjoilla kouluttajan kanssa, mutta joissain asioissa olisin alkanut vänkäämään vastaan, miksi näin. Sitä vähän "pelkäänkin" nykyisin ohjattuun koulutukseen menemisessä, että mitä jos en olekaan yhtään samoilla linjoilla kouluttajan kanssa. Täytyy aivan älyttömän tarkkaan katsoa, kenen treeneihin menee, ja mieluusti tuntea kouluttajan metodit etukäteen.

Tekisi kyllä todella hyvää päästä Zeldan kanssa jonnekin ohjattuun treeniin. Oikeastaan ruutu- ja tunnaritreenit riittäisivät tällä erää. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan aikaiseksi ostaa jostain yksityisen tokotreenin, kyllähän noita hyviä kouluttajia olisi tarjolla ihan lähiseudullakin. Itse asiassa Fiona vasta taitaisikin kaivata vierestä seuraajaa tokoiluun. Toisaalta se ei vaan osaa vielä mitään, niin että sitä varsinaisesti voisi treenata, joten ehkä vielä kasvatellaan malttia ja hermoja hommia tehdessä. Mihis tässä olis kiire valmiissa maailmassa :)

Tokojen jälkeen käytiin vielä metsälenkillä ja koiria uittamassa. Ranta oli Fionalle suuresti mieleen, ja sehän olisi vedellyt ympäri järveä, jos vaan luvan olisi saanut ;)

Tekla ja Viiu reenaa ;)

Reissuun mahtui myös muita kuvattavia.. Palkka silmissä Tydelläkin.

Ihana herraskoira 11v.


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Verkkokepit

Jos joku lukija on opettanut koirallensa kepit verkoilla ja ohjureilla, niin kertokaapa tarkalleen, miten tämän teitte!? Siis verkkojen poiston.

Fiona on nyt muutaman kuukauden tehnyt keppejä, mutta hyvin harvoin, ehkä kerran pari kuussa. Toivottavasti jatkossa päästäisiin vähän useammin treenaamaan. Itse asiassa ilmoitin pikkukoiran mukaan agiryhmään, mutta en ole vielä päättänyt, otanko paikkaa vastaan. Voi olla, että ohjatuissa ryhmätreeneissä otetaan vaan kymmenen askelta takapakkia etenemisen sijaan, kun häiriö on väkisin niin suurta. Taas treenatessa pikkupiski lähti heittämään omaa rundia hallissa, vaikka häiriö oli toisessa päässä hallia ja varsin hiljaista.. Ja niin, ei tehdä vieläkään putkia. Ehkä vielä joskus.

Mutta ne kepit.

Nyt on ekaa kertaa ollut kaikki ohjurit verkkojen sisällä, niitä kun ei aiemmin ollut saatavilla. Verkkoja on alettu poistaa vähitellen. Fiona tekee tosi hyvin silloin, kun tyhjät välit eivät ole peräkkäin tai edes toisiinsa kosketuksissa. Mutta heti, jos on enempi tyhjää, alkaa se roiskia ohjureiden yli. Toki aina kun tuli virhe, lisättiin verkkoja paikalleen, jolloin taas meni hyvin.

Mutta olisiko parempi tehdä nyt hurjasti toistoja siten, että joka toinen verkoista on poissa. Ja vähitellen yrittää poistaa lisää niin, että on perättäisiä välejä kokonaan auki? Vai kannattaisiko verkkoja vetää vähitellen sivulle siten, että ne mukamas ovat "henkisenä tukena" olemassa, mutta käytännössä koiralla on mahdollisuus tulla ohjurin yli? Entä kannattaisiko kaikki verkot poistaa ensin ja alkaa vasta sitten napsia myös ohjureita pois? Toki näitä kaikkia mietitään ja keskutellaan treenikamujen kanssa, hyvää vinkkiä olen saanutkin :) Mutta olisi niin kiva kuulla muidenkin kokemuksia, miten olette tehneet?? Fionalla on keppeihin kyllä tosi hyvä draivi, se menee niitä kuin kone ;)

Todettiin myös se, että ei kannata tässä vaiheessa jättää koiraa odottamaan kepeille lähdössä. Parempi on joko lähteä yhtä aikaa vauhdista, tai lähettää koira edellä (haki muuten tosi hyvin sisäänmenot myös vinoista kulmista - ei kertaakaan ohi!). Jos se joutuu odottamaan lupaa lähteä, nostaa kierrokset liikaa ja virheiden mahdollisuus kasvaa silmissä. Tämä kannattaa ottaa huomioon myös muita esteitä tehdessä, en ole aiemmin tajunnutkaan.. Hyvähän se on treenata odottamista radalle lähdössä, ja hienosti Fionalta sujuukin, mutta kun tarkoitus on rauhoittaa koiraa, voi tässä tapahtuakin juuri toisin päin.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Bensaa suonissa

Miun blogipäivitysteni ylä- ja alamäkien sarja saa jälleen jatkoa, parin vuodatuksen jälkeen onkin jo aika liidellä pilvissä. Koko eilisillan ja tämän päivänkin olen ollut yhtä hymyä, niin mahtavia olivat molemmat koirat eilen. Liekö kumpikaan ikinä tehnyt yhtä hyvin treeneissä, u s k o m a t o n t a :D

Asiaa ehkä auttoi se, että Fiona sai juosta pyörän vierellä koko matkan treeneihin. Kuus kilsaa asvaltilla = ei hyvä, mutta kuten on tullut mainittua, nyt ollaan siinä pisteessä, että Fiona tämän todellakin vaati. Pikkukoiran kanssa on uskomattoman helppoa pyöräillä. Se nostaa kierroksia siinä vaiheessa, kun mie hyppään pyörän selkään, mutta muutoin juoksee äärettömän nätisti ja rauhassa. Melkein kuin Zeldan kanssa olis liikenteessä, hih. Ja pyöräily itsessään siis ei nostata kierroksia, toisin kun voisi kuvitella, Fiona kulkee paljon rauhallisemmin pyörän vierellä juostessa kuin normaalisti kävellessä. (ja pyörän kello on nimeltään Fionan hiljennin, yksi rimpautus haukulle niin hiljenee heti, jee)

Treenipaikalla puolestaan koirat istuivat pyörän perässä kopassaan tunnin verran ennen kuin pääsivät hommiin. Ehkä tämäkin auttoi asiaa. On se kumma, että kahdestaan ollaan niin nätisti ja rauhassa, molemmat vaan makoilevat ja katselevat muiden treeniä. Mutta auta armias kun jompi kumpi pääsee ulos ja toinen jää vaunuun, kyllä alkaa älämölö vaunuun jääneellä yksilöllä. Zelda huutaa, Fiona huutaa, vinkuu ja ulvoo. Tälle asialle ehkä olisi vielä mahdollista tehdä jotain..

Kolmas seikka, joka kenties auttoi treenien onnistumista, oli vesisade. Ei satanut kaatamalla, mutta pientä tihkua koko ajan. Vaikka Zelda inhoaa sadetta, meillä on aina ollut sateella aivan huippuja treenejä. Ehkä se jotenkin vie pois sen, että koira lähtisi omille teilleen haahuilemaan..

Ja sitten itse treeneihin. Zelda teki ensin, ja sen vire oli jotain niin täydellistä! Vedin alkuun pikaisen tokotreenin, eli kaikki liikkeet miniversioina läpi ilman palkkaa parissa minuutissa. Aivan priimaa suoritusta. Ja ihka ekaa kertaa Zelda piippasi seuraamisessa! Ei ole ikinä vinkunut treenatessa!! Vaihtoehdot Zeldalla on räjähtää käsiin, eli haukkua ja juosta kenttää ympäri, tai tympääntyä, pysähtyä, iskeä nenä maahan ja lähteä haahuilemaan. Nyt se oikeasti piti itsensä kasassa ja seurasi tiiviimmällä kontaktilla kuin koskaan. Piippaaminen oli siis jopa hyvä asia, koska selvästi se esti haukkupurkauksen. Jes. Tätä lisää.

Sama meno jatkui itse tanssitreeneissäkin. Zeldan kanssa halusin neuvoja miun ohjaamiseeni. Ja niitä saatiinkin. Kuten olen todennut, en oikeastaan edes tiedä, mitä liikkeitä Zelda osaa. Monia sen liikkeitä on tosi vaikea listata erikseen. Paimenkoirana ja agilitykoirana se tietty lukee miun kroppaani ja käsiäni mielettömän tarkasti. Ja kun mie ohjaan, koira menee. Vaikka perse edellä puuhun. Nyt tulikin tiukka käskytys minulle jättää ohjaamisesta kädet pois, koska koira selvästi oli miun käsissäni kiinni. Joten tehtiin sama treeni uudestaan niin, että Marjolla pysyivät kädet selän takana.

Hitsi vie, sehän toimi!! Kun en päässyt huitomaan käsineni, oli pakko keskittyä aivan täysillä sanalliseen ohjaukseen niin, että koira varmasti ymmärtää ja osaa poimia liikkeet. Tehtiin seuraamista, pyörähdyksiä kesken seuraamisen, pujottelua, ohjaajan kiertoa, puolenvaihtoja ja kaikki nämä pelkällä suullisella käskytyksellä. En olisi ikinä uskonut, että Zelda osaa kaiken tämän!! Nyt täytyy oikeasti alkaa vahvistaa koiralle liikkeitä, ja ottaa itse selvää siitä, mitä se tarkalleen osaa. Zeldasta oikein näki, kuinka sen aivot raksuttivat, toinen keskittyi täysillä ja antoi sata ja yksi prosenttia itsestään. Ei noin ihanaa ja fiksua koiraa voi ollakaan :)

Tehtiin hommat koko ajan mein tanssibiisin tahdissa, siihen siis aletaan ohjelmaa rakennella. Sain jopa pujottelun tahditettua tismalleen musiikkiin. Zelda käynnistyy pujottelussa vähän hitaasti, mutta se selvästi johtuu siitä, ettei se ollut varma, tekeekö oikeaa liikettä (edelleen ilman käsiä). Sitten kun päästään vauhtiin, mie pystyn täysin säätelemään tahdin, jolla edetään. Sama kaikissa kahdeksikoissa ym. jalkojen kierroissa. Zeta lukee kroppaa niin hyvin, että kun oma paino siirtyy musiikin tahdissa, niin siirtyy koirakin. Olen kyllä tosi hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä tulevan ohjelman suhteen, ehkä me joskus ihan oikeasti päästään kisaamaan saakka :)

Entäpä sitten Fiona. Pikkukoiran kanssa lähdettiin heti alusta saakka hommiin näin: suunnittele ensin mitä teet. Neljän liikkeen sarja läpi ilman koiraa, ja sitten koiran kanssa rauhassa ja selkeästi. Fiona oli alkuun hihnassa, mutta saman tien sen irrotin, kun eka pätkä oltiin tehty. Fionan liikesarja oli seuraaminen, eteentulo, pyörähdys oikealle ja vasemmalle, hyppy, kahdeksikko jalkojen välistä, josta siirtyminen takaisin sivulle ja sama uudestaa. Tätä toistettiin muutama kerta musiikin tahdissa ja se meni täydellisesti!!

Jopa Johanna, joka yleensä on kaikkien kriitikko ja maanpinnalle palauttaja, hehkutti Fionaa suu korvissa :D Ja niin hehkutan kyllä minäkin. Miten koira voi tehdä noin täsmällisesti, keskittyneesti ja innoissan töitä!? Aivan uskomaton tunne itselläkin, kun kaikki sujuu. Voi mistä kaikesta ne ihmiset jäävätkään paitsi, jotka eivät harrasta koirien kanssa, hih. Kaiken huipuksi Heli ja bortsu-herra Elke treenasivat samaan aikaan, ja jossain vaiheessa huomasin, että liikutaan Fionan kanssa tosi lähelle Elkeä. Mutta eihän Fiona edes vilkaissut Elken suuntaan, se oli niin tiiviisti ja täysillä mukana miun tekemisissäni. Nyt vaan kun saisin aina pidettyä tämän saman fiiliksen Fionan treeneissä. Ei mitään yhteenottoja ja pään seinään hakkaamisia, kiitos, niitä on ainakaan ollut Zeldan kanssa ihan tarpeeksi. Edetään rauhassa, treenataan liikkeet valmiiksi asti ja palkataan usein, niin en ihan äkkiä keksi, mikä tässä voisi mennä pieleen.

Nyt tarvis vaan keksiä Fionalle musiikki. Aiemmin pohtimani vaihtoehto oli meillä nyt soimassa treenin taustalla. Johanna siitä totesi, että on ihan ok, mutta ei mitenkään täydellinen. Oli se vähän hidas Fionalle, kuten epäiltiinkin.. Mistä ihmeestä löytää kappaleen, joka on samaan aikaan nopea ja hidas?? :D Ehdotuksia vastaanotetaan!

Hurjat tsempit vielä Tiinalle ja Hekalle, joiden ihana ja upea Talentti-ohjelma saatiin treeneissä nähdä!! Pidetään teille täydellä sydämellä peukkuja pystyssä ja odotellaan innolla, että nähdään jakso televisiosta :) (ei me vaan ikinä uskallettais.. :D)

perjantai 12. elokuuta 2011

Kierrokset kuriin


Eilen katkesi kamelin selkä ja minulla paloi lopullisesti hermot Fionan riekkumiseen. Lyhyesti sanottuna: tyhjä kenttä keskellä metsää. Ei ketään missään. Ympärillä puita ja linnunlaulua, kauempana liikenteen ääniä. Mie makaan selälläni keskellä kenttää. Zelda makaa miun kainalossani. Mitä tekee Fiona?? Juoksee häntä pystyssä ympäri kenttää ja haukkuu. Aivan taukoamatta. Puoli tuntia. Olisi ollut niiiin mielenkiintoista kokeilla, kauanko se jaksaa tätä touhua, mutta kun en viitsi koko yötä maata taivasalla..

Lopulta mie nappasin pikkukoiran syliin ja rauhoitin väkisin. Kyllähän se rauhoittui. Sain sen jopa maahan kyljelleen ja vähän hierottua, niin että toinen oli ihan rauhassa. Kunnes tein sen kohtalokkaan virheen, että päästin koiran taas vapaaksi. Täysillä samaa rallia kiitämään, ympäri kenttää kiivaasti haukkuen ja hyppien. Voi jesta!!!

Koira kiinni ja kotio. Onneksi meillä on nyt takana tuo viime talven koettelemus agilityn kanssa, niin ollaan yhtä kokemusta viisaampia. Oikeastaan ollaan nyt samassa tilanteessa lenkkeilyn kanssa. Tästä eteenpäin alkaa tiukka lenkkikuri pikkukoiralla. Tai siis alkoi jo. Kauan kesti parin kilsan lenkki ja nameja paloi varmaan viissataa kuuskyt seittemän, mutta pysyipä koira hanskassa ja kierrokset kurissa.

Heti kotiovelta lähtien työnsin nameja naamaan minkä kerkesin. Fionalle on nyt tullut tietty tunnelataus lenkeille lähtiessä. Se käy jo valmiiksi liian kiivaana ja oikein hakemalla hakee paimennettavaa. Välillä käveltiin kuin seuraamista olisi opetellut, minulla oli nyrkki täynnä nameja ja työnsin niitä koiran naamaan tahdissa yksi nami sekunissa. Ja silti tämä yritti rynniä käden ohi joka namin jälkeen. Ei siis muuta kun nameja naamaan kaksi namia sekunissa.

Ja kyllä oli Fionalla vaikeaa. Voi luoja se oli käärmeissään. Kaikki hevosihmiset tietävät tunteen, kun maastossa laukkabaana lähestyy, heppa tietää sen, ja alkaa teputtaa pientä kärsimätöntä ravia, vaikka vielä pitäisi kävellä. Juuri tältä Fiona näytti koko matkan. Välillä se piipitti, ja pari kertaa räjähti haukkumaan. Mutta pääasiassa meni hyvin. Loppumatkasta käveltiin jopa pitkiä pätkiä ilman nameja, niin että remmi pysyi ihka oikeasti löysällä.

Tulee kyllä tosi hyvin mieleen myös viime talven remmiopettelut. Kun niistäkin blogissa joskus vuodatin. Ihan käsittämätöntä, että silloin palkkasin Fionaa tumpuilla lenkillä. Välillä nameja, välillä taisteluleikkejä, ja niinhän se oppi. Ja tosi nätisti sujui lenkit. Nyt ei tulisi pieneen mieleenkään vetäistä lelua esiin kesken lenkin. Voin suorastaan ääneen nauraa ajatukselle. Mitään hullumpaa ei enää voisi keksiäkään ;) (paitsi päästää koiran irti, jonka jälkeen se eläisi ehkä kaksi sekuntia..)

Mutta nyt siis lähdetään sille linjalle, että kaikki kiihdyttävä on boikotissa. Minusta tulee ilkeä ja tylsä tyrannitäti. Ei käydä juoksemassa vapaana kentällä eikä pururadalla. Ei mennä uimaan. Ei riekuta koirakamujen kanssa (no okei, tästä ehkä voi joustaa). Treenit tehdään aina hihnassa. En tiedä, kauanko tätä on tarvetta jatkaa, mutta kokeillaan. Alku vaikutti todella lupaavalta, ehkä Fiona oppii jo hyvin nopeastikin.

Olen joskus kauan sitten lukenut artikkelin koirien ylivilkkaudesta eli ADHD:sta. Ajattelin jo silloin, että tässä on jotain Fionaan sopivaa ja laitoin sivun talteen. Nyt luin sen uudestaan, ja sehän on ihan kuin Fiona.

Koirien hyperaktiivisuus: http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliHyp.htm
"Normaalia on, että liian aktiivisilla koirilla keskittymiskyky ei ole riittävää koulutustilanteissa tai edes normaaleissa kotioloissakaan. Koirien käyttäytyminen on äkkinäistä, kaiken pitäisi tapahtua hetkessä tai jopa samaan aikaan. Koirat ovat kaikesta kiinnostuneita, jokainen ympäristön asia, erityisesti uudet ja aiemmin havaitsematta jääneet esineet ja seikat pitää tutkia, haistaa, maistaa, kääntää ja vääntää. Tällainen käytös ulottuu myös koirien tapaamiin ihmisiin ja eläimiin. Koirat eivät tunnu tottuvan juuri mihinkään (habituation disorder). Esineiden ja huonekalujen pureskeleminen kuuluu mukaan kuvioon. Kaikkinainen rauhattomuus, johon liittyy myös äänen käyttö, on näille koirille tavallista. Koiraa ei oikein saada palkittuakaan mistään, sillä sen kärsivällisyys ei riitä joko palkittavan tilanteen aikaansaamiseen tai palkkiosta nauttimiseen."
Tämä kuulostaa tällä hetkellä aivan Fionalta. Tosin sen keskittymiskyky on täysin ympäristöstä kiinni. Hyvä esimerkki on paikallaolo. Kotona olen tehnyt monen minuutin paikallaoloja siten, että mie olen eri huoneessa ja koirat odottavat esim. namien piilotuksen ajan. Ja osaahan se jopa agilityn lähdössä jäädä odottamaan. Mutta nyt kun käytiin kentällä ja yritin tehdä paikalla istumista (paikalla makuu on vielä liian haastava kaikkialla muualla paitsi kotona), niin mitä tapahtuikaan. Käskyllä istu koira istuu. Käskyllä odota koira hyppää metrin ilmaan, haukkuu ja juoksee täyttä laukkaa tiehensä. Näinhän se pitikin mennä..

En mitenkään usko, että Fionalla ADHD:ta olisi. Esim. nuo jutut eristämisestä ja sosiaalisten kontaktien puutteesta eivät päde yhtään. Fionaa ei ole koskaan eristetty, ei edes pentuaitaukseen. Leikkikamujakin on piisannut pennusta saakka. Eivätkä koirat ole juuri yksin kotonakaan joutuneet olemaan. Kunnes tänä kesänä.

Nyt kun ollaan kesä Jyväskylässä kolmestaan ja mie käyn töissä, on koirilla ekaa kertaa säännöllistä yksinoloa joka päivä. Pari viikkoa sitten tein vielä 10h päiviä koko viikon, joten koirat olivat tosi kauan yksin. Oikein sydäntä raastaa. Enkä kyllä sen jälkeenkään ole 8h päivillä selvinyt kuin muutaman satunnaisen kerran. Oikeastaan laitan nämä Fionan sekoilut täysin töissä käynnin piikkiin ja olen aivan varma, että kun työt loppuvat ja olen taas päivät kotosalla, muuttuu pikkukoirakin entiseksi itsekseen. Eihän se rauhallinen koskaan ole ollut, ehei, mutta osannut sentäs käyttäytyä (ehkä, aina välillä). Voin kyllä täydellä rehellisyydellä sanoa, että Fiona on vilkkain koira, jonka ikinä olen tavannut.

Itse asiassa voin myös uskoa, että jonkun mielestä tämä ei edes olisi vilkas. Onhan noita rotujakin, joissa koirat luonnostaan ovat todella vilkkaita (terrierit esim??), mutta minulle tämä on jotain aivan uutta. Jos jollakulla on jakaa kokemuksia tai hyviä vinkkejä elämästä superaktiivisen koiran kanssa, otan niitä ilomielin vastaan..

Lisätään nyt vielä se, että kotona Fiona on tosi rauhallinen. Ei tuhoa paikkoja työpäivän aikana. Ei hauku tai muutenkaan "hypi seinille". Jos mie istun sohvalla tai käytän tietokonetta, eli siis olen rauhassa paikallani, niin on Fionakin. Se on heti sylissä nukkumassa tai makaa kyljessä kiinni. Ongelma on siis ainoastaan lenkeillä. Ja sielläkin vielä siten, että aamu- ja iltalenkit tehdään tosi rauhassa. Löysällä hihnalla eikä tietoakaan riekkumisesta. Tämä uusi käytös on siis kokonaan Fionan päänupissa ja se tunnetila on sillä viritettynä heti, kun ovesta ulos astutaan. Tämä tunne on nyt tarkoitus saada muuttumaan.

Ja sitten toisiin aiheisiin. Onko se jotain Kharman lakia, että kun yksi asia menee hyvin, toinen menee huonosti? Näin on ainakin meillä tällä hetkellä, sillä Zelda on aivan super!!! Se ei ole ikinä tehnyt niin hyvin treeneissä kuin nyt. Aivan uskomatonta. Ollaan treenattu pitkiä kisamaisia tokotreenejä, ja koira tekee into piukkana, täydessä kontaktissa, HILJAA, ilman omia juoksukierroksia tai muita riekkumisia. Voi vitsit olen intona. Tekis mieli päästä kisoihin tässä ja heti nyt ;) Onneksi syyskuussa on oman seuran kisat, ja toivottavasti keretään vielä niitä ennen kentälle, mitä useammin siellä keretään vetää kisaliikkeet läpi, sitä luottavaisemmin mielin uskaltaa kehään astella. Onhan se kuitenkin aina erilainen tilanne.

Tällainen ihanuus tuli taas vastaan... Yääääk!!
Seitsemän shelttiä ja neljä ihmistä lähes 4h lenkillä.
Makkaramestari odottelee paistettavaa.
Ihan ei kamera pysy vauhdissa mukana...

Ihanaa kun alkoi viikonloppu! Nyt voin olla pari päivää kotona koirien kanssa, ja Fionalla jatkuu tehotreenit rauhoittumisen parissa :) Zelda puolestaan on keskittynyt ahkerasti tunnarin ja toivottavasti pian myös ruudun opettelemiseen. Sitten meillä olis voivottelun liikkeetkin kaikki kasassa, iik. Raportoidaan mitä tuleman pitää!

PS. Oho, kymmenentuhannen kävijän raja on mennyt blogissa rikki. Mitä ihmettä, lukeeko joku miun vuodatuksiani?! On tämä kyllä uskomattoman terapeuttista yrittää järjestellä omia ajatuksia ja tuntoja, kiitokset kaikille teille kävijöille :)

perjantai 5. elokuuta 2011

Ei oo helppoo olla Fiona

Aina välillä mie oikeasti mietin, kuinka streessaavaa tuon pikkukoiran elämä mahtaa olla.. Kuten on tullut selville, se on luonteeltaan äärettömän terävä, koko ajan valppaana, sen pitää tietää kaikesta kaikki joka hetki. Se reagoi ympäristöön jatkuvalla syötöllä. Etenkin kaikkeen liikkuvaan, saalisvietti on todella vahva. Se ei kestä nähdä edes rauhallisesti juoksevaa koiraa tai ihmistä, rullaluistelijoista, autoista, pyöristä jne puhumattakaan.

Ja vaikka ympäristössä ei olisi pienintäkään ärsykettä, useasti se käy silti kierroksilla. Lenkillä jos tulee joku tuttu vastaan, ja jäädään jutulle, niin eihän Fiona kestä hetkeäkään. Se alkaa kiljua ja hyppiä heti, jos pysähdytään.

Ylipäätään Fionan elämään ei mahdu muuta kuin juokseminen. Se haluaisi koko ajan juosta täysillä. Ihan sama mikä maa, aika tai planeetta, kun pikkukoiran päästää irti ja sanoo vapaa, se räjähtää. Niin paljon kuin pienistä jaloista irti lähtee, niin lujaa se juoksee, eikä muuten vilkaise taakseen. Ennen kuin muutaman sadan metrin päästä ehkä..

Jos ei elämä yltiövilkkaana koirana ole helppoa, niin ei kyllä sellaisen omistajanakaan. Fionaa voisi oikeastaan kuvata pommiksi tai raketiksi, jonka sytytyslanka palaa jatkuvasti. Se räjähtää käsiin aivan hetkenä minä hyvänsä ja täysin varoittamatta. Tämän tiedon kanssa mie elän jatkuvasti.

Joskus vielä ajattelin, että agility on ainoa, jossa koira vetää itsensä pahasti stressiin ja jonnekin ihan toisiin sfääreihin. Mutta vähitellen olen tajunnut, ettei se laisinkaan ole näin. Sillä on monia monia muitakin asioita, joissa koira niin sanotusti sekoaa, menettää kaiken muun tajunnan kuin senhetkisen pakkomielteen, johon huomionsa kohdistaa.

Tänäpä oli taas hyvä esimerkki. Päästin Fionan uimaan matkalla rautatie-asemalle. Ranta on aivan pyörätien vieressä ja pyörätien takana kulkee vielä moottoritie (betoniaidan takana, autot näkyy kyllä). Mie olin rannassa ja houkuttelin koiran välillä nameilla rantaan, palkkasin ja päästin takaisin uimaan. Kerran sitten kun olin ottamassa kiinni, menikin pyörä ohi. Ja tämähän läks. Täysillä se juoksi ja kiljui pyörän takarenkaan vieressä muutaman kymmenen metriä. Sitten se bongasi toisesta suunnasta juoksijan ja kirmasi kiljumaan tämän jalkoihin. Tekee oikein itse pahaa katsoa, kun toinen on niin sekaisin, ei tiedä mihin menisi ja mitä tekisi, kunhan juoksee niin paljon kuin irti saa ja huutaa niin lujaa kuin jaksaa.. Onneksi keksin pikaisesti millä saan koiran kiinni, eihän sillä tuossa mielentilassa ole tietoakaan luoksetulosta. Heti kun se vilkaisi minun suuntaani, huusin menemenemene ja näytin järveen. Vesi vetää Fionaa puoleensa kuin kissanminttu katteja, ja sinnehän se syöksyi täysillä pomppien. Ja nyt kun se tuli rantaan, OTIN koiran kiinni.

Samalla tajusin, että myös uinti on Fionalle lähes yhtä kiihdyttävää kuin agility. Se tärisi vielä pitkään uinnin jälkeen, oli valmis sinkoamaan joka askeleella ties mihin ja piipitti korvia särkevästi.

Tästä päästäänkin hyvin toissapäiväisiin tanssitreeneihin. Taas tuli Johannalta niin paljon hyvää palautetta, etten edes tiedä, mitä kirjoittaisi. Jokseenkin huvittavaa, kun treenit kestävät puolitoista tuntia, paikalla on kolme ihmistä ja seitsemän koiraa, ja ehdittiin treenata vain neljä koiraa: näistä jokainen teki yhden ohjelman, eli noin 3min. Kaikki loppu aika - pikaisesti laskettuna seitsemänkymmentä minuuttia - meni ohjaajien höpöttämiseen. Joo-o, kyllä pohditaan, analysoidaan ja keskustellaan. Ja täyttä asiaa :)

Johanna kiinnitti taas huomiota siihen, että kun mie teen Fionan kanssa, olen koko ajan paniikissa ja varuillani. Aina välillä kuuluu hektinen FIONA kiljaisu, jos koira vähänkin meinaa irrota. Tästä taas, kun mie panikoin, nostaa koirakin kierroksia, mitä nyt tapahtuu ja missä?! Ja sätkyilee entisestään. Tietty iso parkkipaikka, jossa kulkee autoja, lenkkeilijöitä, koiria jne, ei ehkä ole paras paikka Fionan kanssa treenaamiseen. Se kuitenkin on irti tehdessä. Ja hyvin on mennyt tähän saakka (koputtaa puuta). Fionan kanssa olisikin nyt ehdottoman tärkeää minun opetella olemaan rauhallinen ja jämpti. Pelkäämättä, että se lähtee. Eli treenata vain todella rauhallisessa ja syrjäisessä ympäristössä, missä voin täysillä keskittyä koiraan ja liikkeiden suorittamiseen.

Lopussa tehtiin Fionan kanssa neljän liikkeen sarja. Jonka vielä treenasin ilman koiraa ensin läpi, kuin agilityn rataantutustumisessa konsanaan. Koko tarkoitus oli tehdä todella rauhassa, säheltämättä, huitomatta, kiirehtimättä. Ja vitsit se toimi. Aivan älyttömän hyvin!! Me oltiin niin pro :D Fiona teki kaikki oikein, täsmällisesti, hiljaa, keskittyen. Jes. Tähän pyritään jatkossakin. Etenkin koiratanssissa vaan on se ongelma, että itse alkaa kiirehtiä, elehtiä liikaa, panikoida jos putoaa musiikin tahdista....

Zeldan kanssa oli itse asiassa täysin sama ongelma. Zelda komensi taas niin röyhkeästi, että lopulta otettiin se linja, että jokaisesta haukusta käskin koiran pois ja musiikki seis. Viidestä kymmeneen kertaan taisin sen käskyttää huitsin helvettiin kesken tekemisen, kunnes oppi. Loppu menikin todella nätisti, molemmat tsempattiin, ja koira keskittyi, kun ei enää komentanut. Johanna huomasi senkin, että kaikki minusta pois päin suuntautuvat liikkeet nostavat haukun. Siis sen perinteisen, eli kaikkien vähääkään nopeampien liikkeiden lisäksi (esim. pyörähdykset). Molempien koirien kanssa täytyykin miettiä todella tarkkaan, mitä liikkeitä voi ohjelmiin ottaa.. Haukku ON herkässä. Ja omat kädet. Mie teen niin nopeita ohjausliikkeitä, ettei mikään ihmekään, että näyttää säheltämiseltä ja koirat kiihtyvät. Vaikka kai tässä pitäisi olla iloinen, kun ei ainakaan tarvitse kumpaakaan koiraa tsempata tai innostaa. Päin vastoin, teen kaikkeni, jotta saan ne rauhoittumaan ja kierrokset alas treenatessa, hih :)

Molemmille koirille on musiikitkin jo suunnitelmissa. Zeldalle kasaillaan uudelleen sama ohjelma, joka aikanaan jäi kesken, kun tanssi lopetettiin. Se on vielä valssi, käääk, joten miun pitäisi myös opetella sen tahdissa liikkumaan. Mutta kappale on aivan ihana ja tahdiltaan juuri Zeldalle sopiva, koska nimenomaan tarpeeksi hitaita ja rauhallisia liikeitä sen kanssa nyt pitää tehdä, jotta ei räjähdä käsiin. Fionan ehdokasbiisi sen sijaan on sille ehkä vähän liian hidas, mutta sanat osuvat nappiin kuin nenä kuonon päähän, joten ensi treeneissä kokeillaan improta biisi ja katsotaan, onko täysin mahdoton yhdistelmä.

Tokoakin käytiin treenailemassa, omalla ihanalla Toijalan kentällä, ja molemmat koirat olivat aivan pro! Ilmoitin Zeldan meitin omiin toko-kokeisiin syyskuussa (piirinmestaruus-kisat), joten nyt yritetään päästä kentälle niin usein kuin mahdollista, ja vedän siellä läpi pitkän treenin ilman palkkaa. Jos sitten onnistuisi kisoissakin. Katsellaan ja pidetään peukut pystyssä TK2:sen metsästyksessä :)