Kaukokäskyjä ja kunnollista aksaa...

Fionalta terkkuja! Näin me dataillaan - neiti seuraa tarkkana, mitä sinne
blogiin oikein turistaan... Ja ei, en kurista koiraa :D

Olen napsinut tässä viime päivinä vähän enempikin treenivideoita koirista. Ovat vaan niin pitkiä, etten ole jaksanut alkaa sieltä editoida mitään järkevää kokonaisuutta. Ihan tylsä katsoakin noita kamera paikallaan kuvattuja pätkiä, kun aina kauemmas liikkuessa muuttuu niin pieneksi printiksi näytöllä, että hyvä kun selvää saa...

En siis kiusaa teitä niillä. Tässä sen sijaan yksi treenipätkä, johon sopii hyvin kyseinen kuvausmuoto, ja joka sisältää koko treenin samassa videossa. Ei siis tarvinnut leikellä. On se aika ihQ napero!

Ja jotta tämäkin blogi saisi joskus jonkinnäköistä järkevää agility-materiaalia... Ethän Jani suutu, kun julkaisen teitin treenivideon viikon takaa? :D Kuten todettu, Fionaa ei tullut näissä treeneissä kuvattua, mutta miepä nappasinkin iki-ihanan Jedin ratapätkän videolle. Reilua eikö? Sovittiin jo Janin kanssa, että ruvetaan käymään treenaamassa aina kun piipahdetaan Toijalassa. Ei tule liian kalliiksi, jos kimppaan ostaa hallivuoroja aikaan jolloin normaalit ihmiset nukkuvat... Mutta kai sitä treenatakin tarvis, jos ikinä mitään meinaa oppia, vai?

Toissapäivänä, tänään, huomenna..

...eli siitähän kertyy treenikertoja jo ainakin viimeisen puolen vuoden treenitahdin verran! Jos siis lasketaan pelkästään kentällä käymiset. Vaikka eipä myö kotonakaan olla tehty juuri muuta kuin peppujumppaa tyynyllä. Saatiin sovittua treeniseuraa tälle päivälle ja huomiselle, niin kummasti sitä heti terästäytyy. Toivottavasti saataisiin pidettyä tämä tahti yllä!

Näissä äkillisissä treenikerroissa on vaan se vika, ettei ole mitään suunnitelmaa. Ensinnäkään kun ei itse tiedä, mistä lähdetään. Oikeastaan aina täytyisi muistaa palata kymmenen askelta taaksepäin, ennen kuin kuvitteleekaan ottavansa yhtään eteenpäin. Agilityssä Fionan kanssa tämä on toiminutkin tosi kivasti, kun haluan tehdä niin varman päälle ja rauhassa, ettei tule turhaa hätiköityä ja virheitä sen takia. Zeldan kanssa ja oikeastaan tokossa Fionankin kera mennään sitten metsään ja lujaa.

Zeldan kanssa treenaaminen on jotenkin nyt ihan hakusessa. Joskus vielä tosissani ajattelin kisaavani sen kanssa voittajassa, mutta sen jälkeen kun saatiin TK2 viime syksynä, olen lähinnä haudannut ajatuksen. Niin pienestä kuin tuo olisikin kiinni, kahdesta liikkeestä, mutta silti. Olisihan meillä ihan hirmuisesti hiottavaa ja paranneltavaa kaikessa muussakin, mutta kyllä muut liikkeet siihen malliin räpelletään läpi, että kisoihin juuri ja juuri kehtaisin mennä. Suurin treenattava asia taitaisikin olla tuo liikkeiden ketjutus ilman palkkaa, sitä olen ylipäätään aina tehnyt ihan liian vähän. Mutta nyt taas kun en tiedä, tullaanko ikinä kisaamaan, on motivaatio treenatakin ihan olematon..

Toisaalta voisihan sitä treenata koiratanssia tosissaan ja kisata siinä. Kuten tätäkin olen joskus ajatellut, mutta motivaatio sinnekin suunnalle on lopahtanut tyystin. Lisäksi pelkään rikkovani koiran liian vauhdikkailla liikkeillä. Rally-toko on ollut viimeinen voimavara Zeldan kanssa treenaamiseen, ja nyt olisikin lokakuun alussa kisat tiedossa. Siellä voitaisiin korkata voittaja-luokka. Mutta.... Kun en tiedä jaksanko ja haluanko sitäkään! Voi apua, miten saisin itseäni niskasta kiinni ja tekemään töitä tuon koiran kanssa!! Se on vielä niin virtaa täynnä ja onnesta soikeana kun pääsee tekemään. Oikein säälittää koiran puolesta, kun en itse jaksa paneutua sen etenemiseen. Ja kun tietää, että kauaa sillä ei enää todellista tehokasta treeniaikaa ole.. Yhyy.. Me vaan aina sähelletään jotain onnetonta samaa vanhaa, mikä ei johda yhtikäs mihinkään. No, toivottavasti edes koiralla on kivaa.

Entäpä Fiona sitten. Toissapäivänä kun kävin yksikseen koirien kanssa treenailemassa, Fiona oli jopa tosi kiva. Se malttoi keskittyä ja teki hiljaa. Paljoa ei tehty, muutama luoksetulo, paikalla istuminen sekä ihka ensimmäistä kertaa hyppyä. Hyvin lähti sekin sujumaan, ja Fiona selvästi tajusi jo yhdistää myös uuden käskysanan esteen suoritukseen. Fiksu apina. Kontakteja tehtiin jälleen, sekä puomi että A. Yhden läpijuoksun sain aikaiseksi, mutta se olikin selvästi yli normaalin tason riskirajoilla kokeiltu suoritus. Liikaa oli siis vielä, joten edetään vanhaan malliin, aina välillä pitää kokeilla.

Tänään Fionalla sitten taas hivenen keitti. Tosin tämä alkoi jo sillä hetkellä, kun otin koirat autosta ja lähdettiin lenkille. Kentällä oli sen verran autoja, ihmisiä ja koiria, että meteliä ja liikettä kuului ja näkyi sekä autoista että kentältä. Melko hyvin kuitenkin selvittiin ja päästiin jopa koirien ohi ilman raivonpurkauksia. Itse treenaaminen, vaikkakin yksin kentällä, meni taas enempi huutokonsertin kuin keskittymisen puolelle. Milläköhän saisin itselleni päänuppiin, että kun koira ei malta, älä tee!! Saman tien vaan pois.. Tai kriteeriä paaaaaljon alemmas. Ihan turha siltä on edes yrittää mitään vaatia, kun sen tietää, ettei sen mielenkiinto ole tippaakaan minussa tai siinä, mitä mie haluaisin sen tekevän. Käytiin kyllä välillä jäähdyttelemässä ja saatiin etenkin luoksepäästävyydessä erittäin onnistuneita suorituksia! Jos ei muu, niin kontaktitreenit sujui taasen hyvin. Siihen taisi olla jopa hyväkin, että Fiona kävi hivenen enemmän kierroksilla, ja sen huomasi siitä, että haukkui jokaisella suorituksella ja vielä onoffissakin jäi huutamaan, mitä ei yleensä tee. Mutta pysähtyi ja pysyi joka kerta!

Fionan kanssa treenaamiseen on onneksi motivaatiota. Ja kauhukseni totesin tässä eräänä päivänä, että sehän osaa alokasluokan liikkeet lähes täydellisesti, kun enää hyppy opetellaan. Kauheeta! Onneksi ei muutoin vielä olla likimainkaan sillä tasolla, että kisoihin päästäisiin, ellei sitten tuomari tule meitin olohuoneeseen niitä arvostelemaan :D

Vielä Lauralta pöllittynä muutama kuva parin viikon takaa, kun käytiin Muuramessa ihanissa kangasmaastoissa lenkillä. Upeita kymmenien kilometrien mittaisia ulkoilureittejä Keski-Suomessa kyllä riittää, ihan mahtavien maastojen takia voisin sinne muuttaa vaikka loppuiäkseni, oikein ärsyttää aina tulla takaisin tänne Pirkanmaalle...

Fiona, Zelda, Netta ja Muffy

Loitsu-vauvakin mukana posettamassa, vapaana ei ihan vielä pysynyt kuvissa

Samankokoiset serkukset, toinen 2v ja toinen 4kk. Fionalla vähän sihti hukassa kenties..?

Fiona ei aina ihan diggaa Loitsusta, mutta kyllä sieltä leikkiä irtoaa tarvittaessa.
Fionan peitsihammas näkyy kivasti kuvassa.

Vuoden 2011 tottelevaisuussheltti sija 10

Tänäpä oli tosiaan shelttiyhdistyksen kokous, ja sieltä lähti tuliaisina Zeldalle yksi kunniakirja lisää. Ilmoitin lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta sen kolme tokotulosta mukaan vuoden shelttikisaan, ja sehän kannatti, kun päästiin viimeiselle palkintopaikalle :) Neljä kisaa siis tuloksissa lasketaan, ja pisteistä päätellen kaikilla muilla oli sen verran ollutkin. Mutta hyvä näin, kannattaa siis aina lähettää!

Huomioin myös sen, että vuoden veteraani narttu -kisaan oli ilmoitettu viime vuodelta vain viiden koiran tulokset, eli jos saadaan Zeldalle tänä vuonna yksikin näyttelypiste veteraanikisaan, kannattaa sekin ilmoittaa, vaikka vaan ihan kiusalla, heh :D Harmillisen vähän ihmiset jaksavat tuloksiaan laitella, jos nyt ei ihan selkeästi ole asiaa mukaan kärkitaistoihin..

Fiona puolestaan kävi treenailemassa viime perjantaina. Tehtiin hyvin simppelit ja melko lyhykäiset harjoitukset yksittäisillä esteillä pöytä, keinu, kepit ja rengas. Ja voi vitsit tuo koira oli hieno!! Ikinä ei ole yhtä hyvin sujuneet treenit!! Pöydällä, kepeillä ja keinulla ei tullut yhtä ainutta mokaa mihinkään suuntaan, vaan joka ikinen toisto sujui täydellisesti. Renkaalle mahtui virheitä mukaan, mutta kun annettiin pikkukoiran miettiä ja omatoimisesti käyttää aivojaan, siitä suorastaan näki, kuinka se itsekin tajusi, että heeei, ei tosta sivusta kannattanukaan mennä, namikippo lähtee pois...

Mutta ennen kaikkea Fionan asenne oli niin kohdillaan. Se teki rauhassa, hiljaa, keskittyen, mitään enempää en voisi siltä toivoa! Uskomattoman ihana pikkukoira :)

Vaikeuksien kautta voittoon...

...olkoon sitten Fionan kuvaus tämän päivän treeneistä. Oltiin tosiaan harjoituskoirakkoina tokon koulutusohjaajakurssilla. Itse en ole vieläkään kyseiselle kurssille päässyt, vaikka jo vuosia on ollut tarkoitus käydä. Ehkä vielä joskus.. Nyt oltiin sentään jo näin lähellä ;)

Heti alkuun järjestin oppilaille kunnon oppitunnin siitä, miten koiraa ei kouluteta. Hain Fionan halliin vasta juuri ennen kuin ruvetaan hommiin (koska sillä tunnetusti keittää yli ja lujaa ko. paikoissa, enkä halunnut turhaa odottelua ja paineistusta heti alkuun). Kurssin vetäjä kysyi heti, onko koira ennen käynyt hallissa - oletti ilmeisesti että se pelkää - ja perään miksi kannan sylissä? Annan harvoin Fionan kävellä omin tassuin halliin, koska me ei päästä näin edes ovesta sisään. (tietty treenataan mahdollisimman usein hiljaa sisään menoa, mutta vain silloin kun on hyvin aikaa ja rauhallinen tilanne) Laskin sitten saman tien Fionan maahan, ja sieltähän se tuli sillä sekunilla, hirmuinen kiljumis-hyppely-sinkoilukohtaus. Pyysin koiran kontaktiin ja sivulle istumaan perusasentoon. Kehuin ja palkkasin sitä, kun se oli hiljaa kontaktissa vieressä. EI NÄIN! (tai ainakin, mitä puolella korvalla kuuntelin vetäjän oppilailleen selittävän..)

Alkukurssin Fiona siis kiljui. Ja kiljui. Ja kiljui. Eikä kukaan kuullut mitään. En saanut pitää sylissä, enkä saanut palkata. Vetäjä ei meille sen tarkemmin neuvonut, mitä pitäisi tehdä, paitsi ilmeisesti pienellä suhahduksella hiljentää koira, pitää se kireässä remmissä ja olla itse tekemättä mitään. Juu ei toimi, miun tarvis karjaista niin kovaa kuin ikinä pystyn, ja luultavasti napata niskavilloista koiraa, jotta se hiljenisi. Ainakaan kahta sekuntia pidemmäksi aikaa. Toinen harjoituskoira oli lähes samanlainen kuin Fiona, onneksi vetäjä otti tämän "silmätikukseen" ja vielä yritti näyttää koiran kanssa, miten saada huomio ohjaajaan. Esitys oli kyllä niin katastrofaalinen, että miulla meinasi tippua usko koko kurssiin heti alkuunsa tätä katsellessa.. Harjoiteltiin siis koiran kontaktin saamista hallissa ympäriinsä kävellessä. Melkein jo läksin ulos tuossa vaiheessa, kun omat ajatukset oli niin sekaisin ja mieliala suorastaan kamala.

Niin ei ihme, että koiralla on surkeat hermot, kun taas kerran totesin omat hermoni vielä tuhat kertaa surkeammiksi. Hyvä etten tosiaan lähtenyt parkuen kotiin heti alkumetreillä, kun tuntui niin toivottomalta koko touhu, tämän yhden kiljuessa kuin piru merrassa. Tuli niiiin elävästi mieleen kaikki vanhat muistot aikanaan Zeldan kanssa treenatessa.. Mie arkana ja epävarmana tyttönä kävin sen kanssa ahkerasti treeneissä ja kaikki sujui kuin unelma. Kunnes lopulta koko pilvilinna romahti. Zelda huusi, komensi, käskytti, jätti hyvin osaamiaan liikkeitä tekemättä, ja mie olin totaalisen hukassa sen kanssa. Ohjaaja yritti meitä parhaansa neuvoa, mutta mikään ei toiminut. Vaikka tunnin olisin seissyt paikallani ja kääntänyt koiralle selän, se vaan jatkoi. Haukkui minulle päin naamaa taukoamatta. Hakattiin päätämme seinään ja otettiin yhteen minkä pystyttiin. Olin suurin piirtein itku kurkussa joka treeneissä.. Ja niin me sitten lopetettiin koko tokoilu (tänä päivänä tähdätään voittajaan kisaamaan :)) Ja nyt tänään hallissa oltiin täsmälleen samassa tilanteessa Fionan kanssa. Minä jälleen yhtä neuvottomana ja onnettomana.

Onneksi kun päästiin hommiin, tietty Fiona taas oli täysillä mukana ja teki hienosti keskittyen hommia. Eihän meillä mitään ongelmaa silloin olekaan, kun koira on 247 käskyn alla. Mutta heti, kun tekeminen loppuu... Päädyin lopputunnin ajaksi siihen, että olin kyykyssä ja rapsuttelin Fionaa. Se oli kaikki odottelut nätisti hiljaa, ihana likka. Paitsi kun viereistä koiraa reviteltiin lelulla, otin Fionan käskyn alle kontaktiin, koska sehän räjähti saman tien, kun toinen koira otti juoksuaskeleita.

Loppukurssi menikin kuin suoraan oppikirjasta! Fiona oli niin pro. Se on oikeasti edistynyt aivan mielettömästi!! Se käveli miun mukanani löysällä hihnalla yhdeksän muun koiran keskellä hallissa. Koko treenin aikana ei haukkunut laisinkaan tuon onnettoman alun jälkeen. (paitsi kun tehtiin törpön kiertoa - liikaa vauhtia ja agilityfiilis). Pikkukoira keskittyi aivan täysillä. Se jaksoi kaiken ja teki kaiken pyydetyn into piukeana.

Ohjaajilla oli teemana opettaa näille aloitteleville koirille temppuja. Tehtiin ensin tuota kontaktin hakemista, sen jälkeen ohjaajan jalkojen välissä istumista, peukaloon nenällä koskettamista, törpön kiertoa, kämmeneen nenällä koskettamista, kumartamista, kurre-istuntaa, jalkojen välistä pujottelua ja kierimisiä. Yllättävän paljon tuli Fionalle ihan uusia juttuja. Ja se hoksasi ne kaikki :) Sain sen itse tarjoamaan nenäkosketuksia ja kumartamistakin. Käsittämätöntä, uusi todella vaativa häiriö, ja tämä keskittyy niin täysillä, että pystyy itse oivaltamaan jutun juonen ja tarjoamaan liikettä. Voiko tämän iloisempi enää ohjaaja olla?!?

Fiona osaa jo pujottelut, kierimiset sun muut kuin vettä vaan (no ei ihan yhtä hyvin kuin Zelda ;)), joten niitä jalostettiin eteenpäin. Kaksi kierähdystä maassa, taakse päin pujottelu jne.. Kyllä meille vielä treenattavaa riittää, siitä ei suinkaan ole kyse. Mutta olipa kivaa ja palkitsevaa nähdä Fiona tässä häiriössä koirien keskellä. Huisia! :D (ja pakko kiittää vielä itseänikin, että sain kasattua oman mieleni ja keskityttyä treenaamiseen, onneksi Fiona "ihanalla luonteellaan" tekee tämän helpoksi..)

Fionan sivut

Kivasti alkaa pikkukoiran peppu kääntyä. Itse asiassa vähän liikaakin.. Meille on jossain vaiheessa ilmestynyt ongelmaksi se, että Fiona pakittaa pyllyn miun jalkojen taakse. Videollakin jää kerran istumaan käytännössä ihan miun taakseni. Mistä ihmeestä tämäkin tuli?? Mutta toisaalta, niin lukuisia edistäviä pikkukoiria nähneenä (ja itse sellaisen omistavana) en jaksa pitää tätä niin hirmuisena ongelmana. Fionan kanssa ei ole käytännössä tehty vielä laisinkaan kunnollista suoraa, pitkää seuraamista, joten en edes tiedä, miten pitäisi paikan sellaisessa.. Tietty täytyy jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota, ettei tulisi noita ihan vinoja perusasentoja palkattua.

Suurempi ongelma seuraamisessa on kuitenkin (ollut oikeastaan alusta saakka) Fionan köhiminen. Se yskii ja pärskii ja välillä kuulostaa siltä, että koko koira tukehtuu. Mitä ihmettä?! Jotenkin tuo seuraamisasento on sille niin hankala, ettei meinaa saada nameja syötyä, ja pitää kakoa kurkkua jatkuvasti. Videolla sen näkee, että vielä paikalla maatessaankin koira nieleskelee vähän väliä. Onko kukaan törmännyt vastaavaan? Mitä tälle voi tehdä?! En halua tukehduttaa koiraani treenaamisella! :D

Zeldan tokottelut

Pitkästä pitkästä aikaa Zeldakin pääsi ihka oikeasti treenaamaan! Sen kanssa ei ole tehty taas mitään. Laiska minä, hyi hyi.

Sovittiin parin remmiläisen (jyväskyläläisten opiskelijoiden koirafoorumi) kanssa treenitreffit, ja otin Zeldan mukaan tokoilemaan. Alkuun pyöriteltiin omia juttuja, ja Zelda oli ihan kymppi. On kyllä niin ihanaa tehdä Zeldan kanssa hommia, kun se keskittyy täysillä, eikä varmasti huomaa edes sivusilmällä ympäristön häiriöitä. Millä ihmeellä Fionaan saisi edes sadasosan tästä sietokyvystä??!

Yritin muutamia toistoja jälleen kerran hakea perusasennon ja seuraamisen oikeaa paikkaa, mutta ei. On se vaan vaikeaa. Tehtiin siis lyhyitä pätkiä vähän joka suuntaan; juosten, himmaillen, äkkikäännöksiä ja niistä pysäyksiä, paikalla pyörimisiä jne. Zelda saattaa ihan pokalla jäädä välillä istumaan metrin etuviistoon ja ihan vinoon. Siellä sitten nököttää ja odottaa palkkaa. Korjaa kyllä itsensä tasan oikeaan paikkaan, kun omaa kroppaa käännän, mutta ei tuokaan nyt ole ihan oikein, että jää aina väärin ja korjaa siitä oikein.

Onko meillä oikeasti se tilanne, että joudun 8-vuotiasta koiraa viemään nami kädessä ja nenä namissa kiinni, että saan sen tekemään oikein!? Kun se periaatteessa osaa, muttei sitten oikeasti osaa tippaakaan. Turhauttavaa :D

Pikaisesti tein läpi muitakin liikkeitä, ja vallan hyvin on kaikki muistissa. Muutamaan kertaan otin myös seuraamisesta istumaan jäämistä, näitä ei sitten olekaan tehty BH-kokeen jälkeen eri pariin vuoteen. Päivän paras anti oli kuitenkin ruutu! Kiitos apukäsille, sain Zeldalle palkkauksen suoraan ruutuun :) En vaan saanut rajattua ruutua nyt millään, eli pelkillä tötsillä mentiin, mikä on vähän huono juttu. Millä muut rajaavat ruudut näin talven hangessa?

Tehtiin siis Sormusen meille antamilla opeilla, eli lähetin kosketusalustalle, naks, palkka apukädeltä nenän eteen, käsky maahan ja itse perässä palkkaamaan. Zeldalla nousi taas kierrokset sen verta liikaa, että se huusi ja komensi käytännössä koko ajan. Tekeminen sujuisi varmasti paremmin ja oppisi nopeammin, kun tekisi rauhassa ja keskittyen, mutta kyllä se oikein teki, vaikka kaahottikin.. Kosketusalusta vaan lenteli sinne tänne ;)

Tunnari sen sijaan ei sujunut, ei sitten yhtään. Mitä ihmettä mie teen tuon liikkeen kanssa?! Lähdettiin tässäkin Sormusen opilla, eli vein oman kapulan selvästi sivuun vääristä. Zelda vaan paineli suoraan väärille, ja kuskasi taas ihan mitä kapuloita sattui. Sillä nousee tunnarissakin kierrokset niin liikaa, että se vaan syöksyy suoraan kapuloille ja nappaa suuhunsa minkä ekana löytää. Vaikka se tasan tarkkaan osaa etsi-käskyn ja on tehnyt sitä sata kertaa metsässä kävyillä, ei yleistäminen kapuloihin onnistu. En vaan saa sitä tajuamaan, että miun haju on se, jota haetaan. Ties kuinka kauan olen sille naksutellutkin siitä, että nenä koskee omaan kapulaan, mutta ei vaan mene jakeluun. Alkaa keinot loppua tunnarin kohdalla.... :( (ainoa mikä on kokeilematta, taitaa olla kiinteä lauta, josta vääriä kapuloita ei saa ilmaan)  Jotenkin tuo koira vaan pitäisi saada rauhottumaan ja keskittymään. Yksi etenemistapa voisi olla se, että vien kapuloita metsään mukana, mutta noudatankin käpyjä niiden keskeltä. Jos tällä saisi hieman kapula-jee-jee-pakkomiellettä laskettua.

Tällä viikolla pitäisi käydä vielä uudelleen samojen kamujen kanssa tokottelemassa, ruututreeniä jatketaan, mutta tunnari taitaa jäädä mietintätauolle ;)

Vuoden saldo & tavoitteet

Ensiksi luodaan katsaus tasan vuoden takaiseem blogikirjoitukseen, ja mietitään mihin ollaan tultu. Mitkä tavoitteet ovat toteutuneet ja mitkä eivät. Mikseivät? Entä mihin ensi vuonna tähdätään?

Tiivistetysti vuosi sitten asetetut tavoitteet:

• Zelda ei onnu kertaakaan
• Molemmat koirat Piiralle käsittelyyn
• Zeldalle TK2
• Fionan kanssa kesällä agilityryhmään
• Johannan koiratanssitreeneihin Fionan kanssa
• Parantaa suhdetta Fionaan, sekä pitää koiralla huippu tekemisen into ja taistelutahto

Nyt kun katsoo vuotta taaksepäin, voisi jopa todeta, että vallan hyvin näissä onnistuttiin! Ehkä osasin kerrankin ajatella asiat siten, miten ne voisivat jopa toteutua. Valitettavasti Zelda on ontunut tänäkin vuonna muutamia kertoja. Sen seurauksena käytiin jälleen lisäkuvissa ja fyssarilla muutaman kerran. Joten oikeastaan nämäkin ontumiset oli hyvä juttu, koska nyt ollaan taas astetta viisaampia kuin vuosi sitten. Piiran luo ei tänä vuonna selvitty, mutta meillä on aika varattuna ensi toukokuulle (aiemmin ei saanut :D). Yritetään siis silloin käyttää molemmat koirat hoidettavana.

Zeldalle saatiin TK2 :) Fionan kanssa ei aloitettu kesällä Janin ryhmässä agilityä, koska mie olin kesän Jyväskylässä töissä, sen sijaan syksyllä päästiin Marian vetämään porukkaan. Ja sitä ennen kevään ja kesän aikana käytiin myös hallissa treenaamassa. Eli tämä tavoite tavallaan toteutui. Johannan tanssitreeneihin palattiin myös, mutta Fionan lisäksi Zeldakin on päässyt kesän aikana tanssahtelemaan. Tämä tavoite toteutui siis paremmin kuin hyvin! Fionan ja miun välinen suhde on kyllä kehittynyt huimasti vuoden aikana, totta kai. Mutta voin silti sanoa, etten ole läheskään samalla "henkisellä" tasolla kuin Zeldan kanssa. Meillä on Zetan kanssa jotenkin niin ainutlaatuiset välit, etten edes tiedä, miten moinen voi muiden eläinten kanssa onnistua? Tunnen Zeldan niin hyvin ja luotan siihen täysillä :) Mutta voin myös sanoa, että tilanne on ollut näin vasta parin vuoden ajan, joten en edes oleta, että Fionan kanssa oltaisiin samoilla urilla ihan hetkeen.. Tekemisen intoa ja taistelutahtoa pikkukoiralla kyllä riittää vaikka muille jakaa, niistä ei kannata edes puhua.

Näiden lisäksi vuoden muita merkittäviä saavutuksia ovat olleet muun muassa tokon piirinmestaruuskisojen joukkuehopea sekä koirille pyörävaunun ostaminen. On tuo kyllä niin kätevä kapistus, että edelleen suosittelen suurella lämmöllä kaikille autottomille koiranomistajille! ♥ *ja samalla katkeran kateellisena vilkuilen kulmieni alta kaikkia autollisia ihmisiä, mur*

Fionan elämästä voisi todeta sen verran, että jokainen onnistunut treeni tai rauhallinen hetki normielämässä on jo suuri saavutus!

Tavoitteita vuodelle 2012

• Zeldan kanssa tokon voittajaan kisaamaan
• Zeldan kanssa rally-tokon mestariluokkaan
• Zeldan kanssa Rally-tokon SM-kisat 
• Zeldan kanssa näyttelyiden veteraaniluokkaan
• Zeldan silmäpeilaus
• Fionan rauhoittaminen jokapäiväisen elämän eri tilanteissa
• Fionan kanssa rally-tokon mölli-/alokasluokkaan kisaamaan
• Ei enää yhtään karkureissua Fionalle!
• Fionan kanssa agilitykisoihin?
• Fionalle näyttelyistä H
• Fionan terveystarkit

Zeldan kohdalla tavoitteet voi suunnata oikeastaan täysin kisauran puolelle. Ei sen kohdalla juuri muuta enää ole aktiivisesti ajatuksissa, paitsi tietysti terveenä ja hyvinvoivana pysyminen on molempien koirien ykköstavoite! Zeldasta on tutkittu jo kaikki mahdollinen, silmät nyt käydään yhdistyksen pyynnöstä (ja muutoinkin) uudelleen peilaamassa. Tokon voittajassa kisaaminen on kaukainen haave, mutta en hyppäisi kaivoon, jos ikinä sinne ei päästä. Omasta treeniaktiivisuudestahan se on kiinni. Rally-tokoon sen sijaan suhtaudun intohimoisesti, ja siinä kyllä tähdätään saman tien mestariluokkaan ja sm-kisoihin. Koiratanssissakin olisi hirmu kiva kisata, mutta sekin on siitä kiinni, kuinka usein päästään Johannan treeneihin. Yksinään minun on ihan turha edes ajatella ohjelmaa tekeväni, ei tule mitään..

Fionan tavoitteet puolestaan voisi suunnata enemmän jokapäiväisen elämän tasolle. Sillä ei todellakaan ole vielä normaalit koiran käytöstavat hanskassa millään muotoa. Lähes joka asiassa ongelmana on se mahdoton kiihtyminen, mikä tapahtuu olemattoman pienistä jutuista lukuisia kertoja päivässä. Seurauksena on aina huutaminen, hyppiminen ja Zeldan kimppuun käyminen. Ongelmallisinta näiden harjoittelussa vaan on se, että yksin on usein vaikea treenata (esim. vieraiden saapumista), ja joka tilanne pitäisi opetella erikseen. *huokaus* Fionan karkureissutkin liittyvät tähän mahdottomaan kiihkotilaan, joten pyritään nämä estämään jatkossa täysin, ja itselle voikin asettaa tavoitteeksi opetella pitämään hihnan visusti kädessä.

Käytöstapojen lisäksi Fionaa odottavat terveystarkastukset. Olen jo hintoja katsellut ja kysellyt, ja päätynyt siihen tulokseen, että joukkotarkkiin yritetään päästä. Jos ja kun Jyväskylän tai Tampereen suunnille on seuraava joukkotarkki tulossa, sinne tungetaan mukaan. Olen kyllä miettinyt, että itsekin voisi järjestää.. Yleensä siinä käy niin, että kun tarpeeksi kauan jotain miettii ja odottelee, toteaa kaikkein parhaaksi tehdä itse. En vaan millään viitsisi :D

Näytelmissä on tarkoitus käydä molempien kanssa. Harjavallasta lähdetään metsästämään Fionalle H:ta, se pääsee siellä juuri ja juuri vielä nuorten luokkaan. Jos sieltä H saadaan, se luultavasti jää Fionan (ehkä koko elämän viimeiseksi?) näyttelykäynniksi. Jos ei, niin sitten jatketaan metsästystä, ja suunnataan diipadaapatuomareiden arvioitavaksi - tai brittituomareiden, sellaiseltahan Fiona jo yhden H:n on saanutkin. Zeldalle ei näyttelyuralla ole enää (tai siis ei ole koskaan ollutkaan..) tavoitteita, kunhan käydään moikkaamassa kaikkia kivoja tuttuja kehän laidalla ja katsotaan, mitä tuomarit tuumaavat veteraanista. Tänä vuonna tuli käytyä hävettävän vähän kaiken kaikkiaan näyttelyitä seuraamassa, parit omat kehäkäynnit koirien kanssa ja se oli siinä. Täytyy kyllä vähän terästäytyä :)

Siinä ne varmaan sitten olikin?! Ai niin, Fionan kanssa agilityuran korkkaaminen. Tämä lienee vähän haaveajattelua. En uskalla sanoa juuta enkä jaata asian suhteen. Välillä mietin edelleen, onko agility Fionalle laisinkaan sopiva laji, kun se tosiaan kiihtyy ja stressaa sitä niin suuressa määrin. Luultavasti ei enää ensi vuodelle oteta ryhmäpaikkaa, kerran viikossa treenitkin saattavat olla Fionalle liikaa. Pyritään käymään tyhjässä hallissa, tai ainakin mahdollisimman pienessä häiriössä ja saamaan onnistuneita suorituksia. Kyllä nyt ainakin kaikki esteet opetellaan kisavarmoiksi, sen jälkeen sitten katsotaan ja harkitaan, mikä on pikkukoiran mielentila rataa tehdessä. Jos ikinä kisaamaan päästään, tulee kisaradan ehdottomasti olla seinillä aidattu, jottei Fiona näe muita koiria tai pääse karkaamaan radalta. Suurin pelko kisoihin lähtemisessä taitaa kyllä olla se, millä ikimaailmassa saan tuon pikkusalaman kiinni radan jälkeen.... Sitä treenatessa ;)

Talvitreenit

Ei me sitten mentykään hallille. Ja jos totta puhutaan, niin varmasti parempi niin. Vaikka kuinka olis kiva treenata keinonurmella tuulelta suojassa, Fionan hermoille parempi vaihtoehto on pysyä pihalla. Käytiin siis Teklan ja koirien kanssa tuossa meidän lähikentällämme. Ja itse asiassa katulampun loisteessa lumihangessa treenaaminen oli jopa ihan kivaa, kun pakkasta on vielä sen verran vähän :)

Fiona oli vallan pro! Se teki oikeesti älyttömän hyvin ja keskittyneesti. Välillä vähän meinasi haukkua, mutta ei esitellyt ollenkaan samanlaista turhautumiskiljumista kuin Toijalan koirakentällä. Teklakin totesi, että on se vaan älyttömän nopea, eikä varmasti häviä yhtään bortsuille tuossa liikehdinnässä ;) Ennemmin voisi sanoa, että Fiona tekee nopeammin ja terävämmin kuin bortsut, kun sillä tuo viiden kilon koko mahdollistaa vielä pienemmät liikkeet.. Kun vielä saisi ohjailtua ne liikkeet halutunlaisiksi :D

Fiona teki sivulletuloja pienellä matkalla ja lopuksi yhden reilun kymmenen metrin luoksetulon. Tekla teki meille luoksepäästävyyttä, missä nousi vain kerran. Selvästi Fionaa ahdistaa, kun joku tulee tuohon kymmenen sentin päähän sen nenän eteen seisomaan, saati kyykkimään, mutta vähitellen kun totutellaan, niin hyvä tulee. Seuraamisia saatiin pari onnistunutta pätkää. Lisäksi tehtiin rally-tokomaisia juttuja, eli eteen tulemista ja miun kiertämistä. Kovin pitkään ei treenattu, kun Fiona pysyi niin hyvin mukana ja teki innolla, parempi lopettaa silloin. Kyllä se muuten nytkin pari kertaa lähti omille teilleen, tai jotain haistelemaan, mutta tuli aina heti ja täysillä kun huusin. Niin parasta.

Zeldan treenit taas ei sujuneet ollenkaan. Koiralla olisi hirmuisesti virtaa ja tekemisenhalua, se kävi paljon enemmän kierroksilla kuin Fiona! Mutta kun edelleen tuo Zeldan touhu on niin epämääräistä. Ja siitä saan syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Tuo koira ei vaan osaa seurata. Sillä ei ole aavistustakaan, missä sen pitäisi pysyä sivulla. Tai ehkä on, mutta ei se vaan siellä pysy. Kontakti putoilee, koira haahuilee. Olen nyt yrittänyt tehdä lähes pelkästään pieniä pätkiä eri tempoilla ja eri suuntiin, äkkinäisiä käännöksiä, juoksahduksia, pysähdyksiä, peruutuksia jne. Mutta silti otus on ihan kuutamolla.. Mitenköhän ikimaailmassa ajattelin saada sille voittajan seuraamisen toimimaan.

Tarkoitus oli myös treenata ruutua, kun kerrankin oli apukäsi paikalla, mutta tarkoitukseksi se lähinnä jäikin. Eihän tuolla tuulessa ja hangessa saanut nauhoja ja tötteröitä pysymään paikallaan. Kaiken huipuksi minulla oli valkoinen kosketusalusta, että yritäpä se saada toimimaan lumihangessa :D No way. Tehtiin joitakin toistoja ilman alustaa, mutta vaikka Zelda periaatteessa teki oikein, siitä loisti kilometrin päähän, ettei sillä ole hajuakaan, mitä sen pitäisi tehdä. Kunhan juoksi ja riekkui ja haukkui sinne tänne. Eli sitä samaa epämääräistä säheltämistä, mitä meidän treenit on aina, argh! Ei mitään uutta auringon alla...

Treenien jälkeen neljä shelttiä saivat vielä juoksennella kentällä. Kyllä taas ääntä ja vauhtia piisasi, kun hullujengi pääsi vauhtiin. Zelda sai piiiitkästä aikaa sinkoilla lumipallojen perässä, mikä on sen ehdoton ykköslemppari juttu. Ja nyt ihan oikeasti voin todeta, että Zelda on Fionaa nopeampi! Niin uskomattomalta kun se tuntuukin. Ei vaan saanut pikkukoira sitten millään Zeldan hännästä kiinni, vaikka kuinka yritti, kun Zeta pinkoi lumipallojen perässä. Kyllä otti Fionaa pattiin ja lujaa ;)

Kentältä Netto-herra lähti Prinsessan ja Keijun mukana meille. On tuo vaan niin uskomaton sheltti. Se ei kertaakaan edes pienesti vilkaissut taakseen, vaikka äippä ja Viiu kaasuttelivat autolla pois. Zeldalta moinen käytös ei ikimaailmassa olisi mahdollista. Täällä meilläkin Netto on heti kuin kotiinsa olisi tullut.

Fionan kanssa on ehkä edistytty hieman noudon kanssa. Kuten olen maininnutkin, ongelmana oli pitkään saada Fiona kiinnostumaan enemmän nameista kuin kapulasta. Homma meni aina jossain vaiheessa siihen, että pikkupiski varasti kapulan ja juoksi se suussa rallatellen ympäri kämppää. Se auttoi paljon, että vaihdoin kapulan tunnarikapuloista kunnon noutokapulaan (painavampi, vaikeampi ottaa suuhun ja hankala pureskella). Edelleen se kyllä saattaa viedä kapulan omille teilleen, mutta harvemmin.. Naksulla ollaan opeteltu nyt kapulan nostaminen ja siirrytään vähitellen kapulan minulle luovuttamiseen. Välillä teen myös kokonaisia noutoja, koska Fiona tietää ja osaa noudon käskysanan. Tosin näitä tehdään vain silloin, kun olen varma, että namit vetävät koiraa enemmän kuin kapula suussa juoksentelu, jolloin kapula myös palautuu minulle takaisin ;)

Fiona reenaa

Videon juttujen ja kaiken muun lisäksi Fionan kanssa on tehty paljon kuivaharjoitteluna sylkkäreitä ja poispäin käännöksiä. Kotona sisällä se malttaa keskittyä hyvin, eikä räjähdä käsiin parin juoksuaskeleen jälkeen. Myös lähes omassa pihassa ulkona saan sen jotenkuten pidettyä aisoissa, niin että treenaamisesta on ehkä jotain hyötyäkin.

Molemmissa paikoissa Fiona syttyy leluun tosi kivasti ja yhtä lailla syö namejakin innolla. Palkkaaminen ei siis ole mikään ongelma. Mutta se puolestaan on ongelma, millä saisin koiralle irtoamista!? Olen aivan varma, että radalla irtoaminen tulee olemaan yksi Fionan suurimmista ongelmista (mitä ei ihan äkkiä uskoisi, niin railakkaasti kun se bilettää yksinään ympäri agihallia minusta välittämättä :D) Esimerkiksi agility-opetus-dvd:illä lähes kaikki ohjauskuviot opetettiin jättämällä lelu maahan tai lähettämällä koira namikipolle. Yritin Fionan kanssa molempia, ei toimi kumpikaan. Varsinkin maahan laskettu lelu on ihan yhtä tyhjän kanssa, hoh hoijaa. Noh, yritin sitten poispäin käännöksessä heittää Fionalle lelun itsestäni pois. Ensin käännän koiran lelu kädessä ja saman tien viskaan palkan menemään. Eipä kelvannut sekään, Fionalle suurin palkka (tässä häiriössä ja mielentilassa) on se, että se puree minua hihasta. Lähes joka kerta se tulee hihansuuhun kiinni. Tai tietty, jos pidän lelun kädessä, leluun kiinni (tai namiin).

Kertokaa hyvät ihmiset, millä saan koiran lähetettyä itsestäni pois?? (ei varmaan kantsis valittaa, kun tähän asti olen vaan vuodattanut, millä saan koiran tulemaan luokseni. Heh ja hah, on tämä koiraharrastus niin ihanan vaikeaa :D)

Toko-opeissa

Eilen vietettiin Zeldan kanssa kiva päivä kahdestaan - lukuisan muun ihmisen ja koiran seurassa. Ensin suunnattiin P-H Kennelpiirin tiloille kuuntelemaan Virve Sormusen luento kilpailujännityksestä (kirjoitan tästä luennosta mahdollisesti oman postauksensa..). Oli kyllä todella hyvä luento, ja erityisen hauskan siitä teki se, että luennoitsijana oli ihminen, joka on kärsinyt aivan kamalasta jännityksestä aikanaan (jopa pahempi kuin meikäläinen :D), mutta jolla on takanaan suomenmestaruuksia ja maajoukkue-edustuksia.

Tunnistin itseni monesta jutusta, mutta yhtä lailla olen itsekin oppinut saamaan jännitystä hanskaan. Henkilökohtaisesti olen todennut sen johtuvan siitä, että tunnen koiran paremmin, luotan siihen ja itseeni enemmän, takana on onnistuneempia treenejä korkeammilla kriteereillä, ja ennen kaikkea olen oppinut rentoutumaan kehässä ja keskittymään täysillä koiraan. Joskus vielä jopa kuuntelin ja katsoin, mitä tuomari tekee ja sanoo, mutta ne olen nykyisin tyystin unohtanut ;)

Zelda nukkui sylissä suurimman osan luennosta (silloin kun ei kerjännyt naapureilta rapsutuksia). Se on kyllä ihana, kun osaa rentoutua paikassa kuin paikassa, luottaa minuun niin täysillä ja tulkitsee tilanteet minun tekemisieni mukaan. Treeneissä edettiin yksi koira kerrallaan, ja kaikki tekivät niitä juttuja, mitä ohjaaja haluaa. Minulla oli ajatuksissa seuraamisen motivointi sekä ruutu ja tunnari. Yksi toinen koirakko kuitenkin teki jo seuraamisen, joten otettiin Zeldan kanssa ruutu ja tunnari. Minähän olen molempia jo opettanut ja hyvin monella eri tavalla, joten tyhjästä ei lähdetty kummassakaan.

Ruutua tehdään nyt taas kosketusalustalla, mutta vähän eri tapaan kuin aiemmin. Lähetän koiran ruutuun, jään itse paikalleni ja naksautan alustan koskemisesta. Tällöin ruudun vieressä seisova avustaja heittää koiralle namin nenän eteen. Tämän jälkeen käskytän sen maahan ja kävelen itse ruutuun sen palkkaamaan. Tästä aletaan vähitellen häivyttää alusta ja naksu tulee pelkästä ruutuun menosta. Avustaja on kyllä hyvä, koska nyt minun ei tarvitse pinkoa koiran perässä, eikä se myöskään ehdi juosta ruudusta pois minun luokseni takaisin.

Tunnarista oli puhetta monen koiran kohdalla jo luennollakin. Viretilan säätelyhän siinä on kaiken a ja o (kuten kaikissa muissakin liikkeissä). Zeldallakin vire nousee selvästi tunnarissa, ja tähän saakkahan se on vaan viskonut ja nakellut kaikkia kapuloita vuoron perään niitä tippaakaan haistelematta. Siis jos olen tehnyt kapuloilla kentällä noutoa. Nyt tehtiin niin, että kapuloita kaadettiin maahan iso pino ja mie vein oman kapulan muutaman metrin sivuun. Lähetin omalle ja naksautin siitä. Tätä omaa kapulaa lähdettiin siirtämään kerta kerralla lähemmäs kasaa ja lopulta se oli jo osana kasaa. Zelda toi oikean joka kerta.

Mutta tärkein oivallus oli ehkä se, että koira ei tiedä, mitä sen pitää tehdä. Sillä ei riitä naksaus tai nami siitä, että se haistaa tai koskee oikeaa kapulaa. Joten tästä lähin alan vaatia siltä myös kapulan tuomisen. Ilmankos se on säheltänyt kapuloiden keskellä, kun ei itsekään tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mistä saa naksun.. Lisäksi olen tehnyt nyt niin paljon metsässä keppien ja käpyjen tunnarointia, että uskoisin kyllä Zeldalla olevan jo tiedossa, että oma haju on se, mitä sieltä haetaan. Jatketaan siis tätä samaan malliin, oma kapula aina ensin vähän sivuun ja sitten hivutetaan kohti muita kapuloita.

Saas vaan nähdä, kuinka saan liikkeitä treenattua, kun molempiin tarvii avustajan ja kasan tarvikkeita mukaan. Aina tarvii erikseen suunnitella ja lähteä treenaamaan, hyvä jos kerran kuukaudessa tulee tehtyä, ja sehän ei tosiaan riitä mihinkään. Hitsi vie.

Kotimatkalla käytiin vielä agilityn piirinmestaruuskisoja katsomassa. Toijalan seudun koirakerhosta oli joukkue joka säkäluokassa mukana! Tämä on  aivan uskomaton saavutus, koska pari vuotta sitten minä olin ainoa, joka kisasi seuran lisenssillä :D Jani juoksi Jedin ja Riinan kanssa kuusi nollarataa (vaaaau!) ja nappasi molemmilla koirilla piirinmestaruushopeaa! Onnea Jani ja sheltit!! Joukkueille ei mitaleja tippunut (paras sij. 4), mutta uskomattoman hienon kisadebyytin teki TSKK. Jes :)

Fiona puolestaan vietti päivän kotosalla miun porukoideni kanssa. Ja voitteko uskoa, kun nuo olivat käyneet lenkillä, Fiona ei haukkunut yhtään koiraa. Kaikista oli kävellyt ohi ihan hiljaa. Porukat sanoivat myös, että jokisilloilla autotien vieressä Fiona vähän pelkäsi. Miun kanssani kun se tulee silloille, niin johan alkaa huuto ja riekkuminen autojen perään. Tuo koira on niiiin eri otus eri käsissä. Jopa miun vanhemmilleni, joiden luona se on sentään elänyt monta kuukautta pikkupentuna, se on vieraskorea. Jotenkin se ammentaa kaiken energian ja taisteluhalunsa minusta ja Zeldasta. Mitenköhän tähänkin nyt osaisi puuttua..

Jätän koirat pariksi päiväksi porukoille hoitoon, kun lähden käymään kotona gradupalaverissa. Fiona saa siis viikon verran hermolomaa täällä "maalla" oleillessa. Ei sentään suljeta viikoksi mustaan laatikkoon, kuten on ollut ajatuksissa :D, mutta vallan hyvää tekee varmasti tämäkin maisemanvaihdos..

Fiona ei karannu!!

Jippiajee, takana ekat treenit, joissa pikkukoira ei lähtenyt karkureissulle - huisia! Neljäs kerta se toden sanoo.. Tai toki se välillä huiteli omiaan, eikä tullut kutsusta (itse asiassa en tainnut edes yrittää kutsua, lähdin heti tekemään hommia virtuaalikoiran kanssa), mutta sillä ei enää ollenkaan keitä yli siihen malliin kuin aiemmin. Nyt se tulee oma-alotteisesti takaisin miun luokseni, eikä jää maanisesti haukkumaan ja kyttäämään mitään (esteitä tai aidan taa muita koiria). Ehkä läheltäpiti-tilanne bortsujen kanssa oli oikeasti hyvä juttu, ja Fiona jopa oppi siitä jotain. Tai sitten sille on vihdoin alkanut kehittyä aivot, johan olisi aikakin näin vuoden ja neljän kuukauden iässä :D (meillä on inside-vitsi, että Fionalla on aivojen paikalla mutkaputki, jonka sisällä poukkoilee yksinäinen nanohiukkanen ees taas putken seinämistä kimpoillen... ja siinä se)

Päivän teemana oli välistäveto ja sitä treenattiin kolmen esteen kolmiolla. Fionahan kääntyy, kun minä käännyn, joten välistävedoissa ei sen kanssa ole koskaan ollut ongelmaa. Toki itse pitäisi taas olla paaaljon nopeampi ja sujuvampi ohjauksessaan. Onneksi on videot.. Ja kyllä me välillä saatiin vallan onnistuneita suorituksia :)

Toinen pätkä olikin lähes suora vauhtirallattelu, ja oli muuten Fionalle pisin ratapätkä koskaan - hurjat kymmenen estettä. Ekalla yrittämällä mentiin ohi putkista (niin, eihän tämä edelleenkään ole Zelda, jolle voi vaan vinkata, että menepäs tonne, ehkä pitäisi viedä se koira putkeen). Niin yllättävää kuin se onkin, täys putkikahjo koira ei tajua ollenkaan mennä putkeen silloin, kun pitäisi, hih. Toisella kerralla tsemppasin itse putkien kanssa, ja tehtiinkin hieno nolla-rata. Mie vaan himmaan koiraa ihan turhaan, kun omat jalat ei kulje! Mistä sitä saisi jonkun ylimääräisen turbomoottorin radalle, kertokaa?!

Fionan kanssa tehdessä on kyllä se hyvä puoli, että itse on pakko tsempata aivan täysillä. Sen kanssa ei voi tehdä vähän sinne päin, niin kuin Zeldan kanssa useastikin tuli treenailtua. Koira kulkee kun piru merrassa, ja reagoi vähintään pikkurillin heilautuksiin, joten sille todellakin on annettava kaikki itsestään kunnon keskittymisellä. Tekee kyllä minullekin niin hyvää..

Ja vielä lenkkiasioista vähäsen. Olen ottanut uuden taktiikan Fionan kanssa käyttöön: kylvän nameja maahan. Fionalla kun alkaa huutaminen ja riekkuminen heti, kun ovesta ulos astutaan, joten ensimmäinen namimeri löytyy heti oven takaa. Ja niitä sitten sirotellaan pitkin pihaa ja ties mihin. Tämä alkaa tuottaa kivasti tulosta, ja välillä Fiona jopa malttaa nuuskutella nameja maasta. Alkuun se ei varmaan olisi syönyt edes suoraan nenän eteen tiputettua lihapullaa.. Taaskin on ihan häiriön tasosta ja koiran mielialasta kiinni, kuinka hyvin se malttaa nameja hakea, mutta se on jo hurjan suurta edistystä, että samalla, kun autoja menee vierestä ohi, Fiona keskittyy nenän käyttöön namien perässä. Välillä heittelen palkkaa suoraan suuhun, kuten ennenkin, ja edelleen syödään hurja kasa herkkuja joka lenkillä, mutta kyllä tässä edistytään koko ajan. Vähitellen, mutta suunta on oikea.

Treenivideolla ei ole ihan koko treenejä, mutta kaikki mitä kuvaaja oli tallentanut. Lähinnä Fionan rinksat taitaa puuttua :DD (kiitos treenikamulle kuvauksesta!)



Ai niin, Zeldasta vielä kaks sanaa: päästiin mukaan Virve Sormusen toko-koulutukseen 16.10. Iik! Nyt sitten vihdoin suunnataan jonkun valvovan silmän alle tekemään, niin kauan kun olen sitä suunnitellut ja haaveillut. Vielä olisi muuten paikkoja vapaana sekä koirakoille että kuuntelijoille, paikkakuntana Tampere.

Lucky number Thirteen

Dodiin, ja sitten paneudutaan ajatuksen kera eiliseen koesuritukseen. Lopputulos oli siis 160 ja puoli pistettä, juuri ja juuri 1-pisteen raja. Nyt en edes ala jossittelemaan, kun ei oikeastaan jäänyt mitään jossiteltavaa. (jos oltais saatu tulos 159,5p, niin kyllä varmasti löytyis jossitelulle aihetta :D)



Paikalla makaaminen 8
Tuomari piti tällä kertaa alkulöpinät kehässä. Tämä on todella ärsyttävää, varsinkin alokkaassa - tai ainakin Zeldan kanssa oli. Oikeastaan Zeldan suurin kompastuskivi on kokeissa aina ollut nämä pätkät, jolloin ei tehdä mitään. Paikallaan sivulla istuminen oli hurjan vaativa suoritus. Nyt kuitenkin Zelda istui kuin nakutettu ja mahtavassa kontaktissa koko ajan. Kuten videolta näkyy, se tapittaa meikäläistä tosi tiiviist. Paitsi, juuri sillä hetkellä, kun liikkuri lopulta sanoo "käsky", vilkaisee Zelda, että mitäs siellä huutelet. Ja siltä raukalta meni ihan ohi, mitä mie sanoin.. Uusi käsky siis perään. :( Voi harmi, olis muuten ollut niin hieno.

Ja voi ihanaa, nyt on pakko hehkuttaa; Zelda otti heti lonkka-asennon!!! Ekaa kertaa se nyt näemmä hiffasi, että sen kannattaa maata toisella lonkalla, näin se pystyy makaamaan kauan. Vielä parempi, että se otti sen heti alussa. Joku tuomari tästä varmasti sakottaisi, mutta nyt ehkä jopa voisi tehdä voittajan paikalla makuuta, kun ei kiusata koiraa.. Zelda ei siis pysty makaamaan kunnon ryhdissä, joku paikka sillä ei kestä, ja se vääntelehtii ja nykii, kunnes on pakko nousta ylös. Mitä se selvästi ei haluaisi tehdä, vaan ennemmin raukka kärsii ja vetkuilee ees taas.. Mutta nyt siis makasi hienosti, pää vaan pyöri, mutta kroppa pysyi paikallaan. Jes :)

Seuraaminen taluttimetta 7
Meidän murhekryynimme tämä seuraaminen. Zeldalla kyllä putoaa vire sillä sekunilla, kun mie sanon seuraa. Se tulee mukana, mutta lopen kyllästyneen näköisenä, kävi haistelemassa teipit maassa matkan varrella, jouduin sanomaan sivu pysähdyksessä (en tiedä, kuuliko tuomari), paikka venyy ja vanuu sivulle ja taakse ja ties mihin. *huokaus* Pysyi kuitenkin mukana, ja seiska oli varsin osuva numero tästä suorituksesta. Olenkin alkanut miettiä, pitäisikö (taas) opettaa seuraaminen uudestaan aivan alusta lähtien.

Liikkeestä maahan meno 6
Heti perään tätä samaa tylsää seuraamista.. Koira oli siis alivireinen ja ei niin kiinnostunut tekemisestä. Mutta tällä kertaa minä katsoin taakseni ja annoin toisen käskyn. Sillä meni maahan. En oikeastaan edes muista, mistä kaksi pistettä meni. Olisiko koira istunut ensin, vai haukahtiko se maahan menossa? No anyway, ei mikään kaunis suoritus (ja tämä olisi Zeldalla kyllä puhdas kympin liike, jos vaan saisi vireen kohdalleen)

Luoksetulo 6
Olipa nätti läpijuoksu, heh. Zelda kyllä aivan selvästi mietti matkalla, pitäisikö sen pysähtyä. Vähän himmasi, meinasi ehkä jopa haukahtaa, mutta kun mie en reagoinut mitään, niin kiihdytti takas laukkaan ja tuli hienosti sivulle. Perjantaina kun tein tämän tallilla treenatessa, Zelda oli tietty paljon korkeammassa vireessä, se heitti maahan ja haukahti pysäytyksessä. Sillä sitten jätin toisen käskyn antamatta, ajattelin että läpijuoksusta saa paremmat pisteet kuin kaikennäköisestä ylimääräisestä säätämisestä plus haukusta..

Liikkeestä seisominen 8
Ja taas se sama tylsä seuraaminen jatkuu, boooooring.. Zelda himmaili seuraamisessa, ja videolta näkee, että se ennakoi, kun liikkuri sanoo käsky. Prkl. Zeldalla ei pahemmin ole ollut tapana ennakoida. Ilmeisesti tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, tyypilliseen tapaansa se käveli muutaman askeleen vielä käskyn jälkeen, ilmeisesti siitä vaan lähti pisteet.

Noutaminen 10
Zeldalta täysin perussuoritus. Olen kyllä onnellinen, että olen saanut tehtyä Zeldasta jopa noutohullun. Niin paljon kuin se aikanaan inhosi ja yökkösi kapulaa, ei tietoakaan, että olisi vahingossakaan suuhun ottanut. Huippua :) (tosin en voi ikinä antaa kapulaa liikkurille kehään sisään mennessä, Zeldahan saa siitä kierrokset, ja yrittäisi vaan päästä kapulan perään..) Nyt kun saisi tämän saman innon vielä metalliin. Hyppynoudossa ei olekaan mitään ongelmaa.

Kaukokäskyt 10
Noudossa nousi koiran into ja kierrokset niin hyvin, että kaukot oli suorastaan lastenleikkiä sen jälkeen. Keskittyminen oli täysi kymppi ja niin myös suoritus.

Estehyppy 9
Edelleen kun koiralla oli kivaa, ei hypyssäkään ollut mitään ongelmaa. Nyt oli jopa sen verran virtaa, että yksi hau pääsi ilmoille hypyssä. Muutoin olisi ollut kympin liike sekin.

Kokonaisvaikutus 8½
Kuten tuomari totesi, kokonaisvaikutus nousi koko suorituksen ajan. Eikä mikään ihme, kun ne kivat helpot liikkeet on siellä lopussa :D Onneksi näin, koska poistuttiin taas kehästä tosi hyvillä fiiliksillä, koira loistavassa kontaktissa ja intoa täynnä. Näin se pitää mennä!

Nyt voin oikeastaan ekaa kertaa sanoa, että mie tiedän jo etukäteen, miten koira käyttäytyy ja tekee. Ja osaan jopa vähän säädellä sen virettä kokeessa. Hei, me käytiin kaksi toko-koetta kahden viikon sisään, ja voisin huoletta ilmoittaa sen kisoihin vaikka taas ensi viikonloppuna! Tämä ei olisi ennen tullut kuuloonkaan. Kisojen välissä piti pitää taukoa monta kuukautta, mieluummin vuosi, jotta Zelda ehti unohtaa kisatilanteen. Sehän löi aina ihan ranttaliksi, kun tiesi, ettei saa palkkaa eikä palautetta. Mutta nyt on toinen tilanne. Niin parasta :)

Zeldan tokotavoite alun perin oli TK1. Sitten kun saatiin se, jatkettiin kuitenkin avoimeen ja saatiinkin ykköstulos heti ekasta kisasta. Joten päätin asettaa tavoitteeksi myös TK2. Se ei ollutkaan ihan niin helppo nakki, mutta nyt on tuokin hanskassa. Mitäs sitten?? Seuraava tavoite voisi olla (ei missän nimessä TK3, ei edes VOI1) tulos voittajasta. Tai ehkä jo pelkkä voittajassa kisaaminen. Jotenkin taso nousee niin hurjan tuntuisesti avosta voihin, etten oikeasti tiedä, päästäänkö ikinä sinne asti. Toisaalta voittajassa on kyllä kivoja liikkeitä, kun seuraaminen on monessa olemattomassa roolissa. Me ollaan kuitenkin vielä niin noviiseja voin liikkeiden kanssa, etten niitä ihan äkkiä uskalla kehään lähteä tekemään. Varsinkin, kun vire on mitä on, täytyisi liikkeet saada älyttömän varmoiksi koiran päähän. Katsellaan mitä tuleman pitää, ja miten treenit sujuvat.

Toistaiseksi tavoitteina olkoot rally-tokosta RTK1, sm-kisoihin osallistuminen, sekä koiratanssiohjelman kasaaminen ja kisaaminen. Näillä mennään, ehkä voivottelukin vielä joskus mahtuu kuvioihin mukaan, mutta sillä ei tosiaankaan ole kiirettä. Zelda on vaan niin paras! :)

TK1 TK2 BH Gwenda Zelda

Historian lyhin blogipostaus, mutta muuta ei nyt jaksa :D Tuomari oli äly-tiukka, Zelda oli äly-hieno ja juuri ja juuri saatiin I-tulos (160,5p). Videota ja analyysiä seuraa ehkä joskus...

Oltiin muuten toisia - Zeldan eka sijoitus sen ehkä viimeisissä toko-kisoissa, johan oli siis aikakin :D

Tokoo, agii, jälkee...!

Jos vaikka aloittaisi taas tästä ikuisuusaiheesta, eli Fionan sekoiluista. Mie alan nyt saada jonkinmoisen kokonaiskuvan pikkukoiran treenitouhuista. Jos on täysin häiriötön paikka, esimerkiksi oma kotipiha, kenttä tai tyhjä halli, Fionaa voi pitää vapaana. Se on oppinut sen verran, että vaikka riehuu, haukkuu, käy omilla kierroksillaan, pystyy se silti tulemaan takaisin hommiin. Ihan hirmu kierroksilla ja paineessa se on, mutta pysyy kasassa. Nipin napin. Onhan tämä jo aivan hurjaa edistystä, jos vertaa esim. puolen vuoden takaiseen.

Mutta, heti jos on pienikin häiriö jossain, sillä keittää yli. Ei vaan tule mistään enää mitään (jos siis vapaaksi pääsee, hihnassa sen ehkä juuri ja juuri saa pidettyä kasassa). Eilen tämä testattiin ihan käytännössä, kun käytiin treenaamassa Tamskin tallilla. Ensin tehtiin hihnassa häiriössä ja lopulta vapaana tyhjässä hallissa. Ja valitettavasti tämä nähtiin myös viime ohjatuissa treeneissä Jattilassa, kun Fiona sai taas niin pahan luokan hepulit, ettei ole hetkeen moista nähty. Loppujen lopuksi se jostain maailman pienimmästä kolosta onnistui luikertelemaan viereiselle kentälle ja oikein mahtipontisen maailmanvalloittajan elkein syöksyi kahden bordercollien kimppuun. Niinhän siinä meinasi käydä, että pikkukoirasta olisi tullut bortsujen iltapalaa tai lelurukkanen. Onneksi kerettiin saada Fiona turvaan aidan omalle puolen, ja onneksi se on niin pirun nopea ja ketterä, niin pääsi bortsuja karkuun kentällä. Mutta olipa taas lähellä piti tilanne, moneskohan Fionan hengistä tässä meni?!

Zelda puolestaan... Zelda on taas tosi hyvässä kunnossa. Sen huomaa oikeastaan kaikesta - lenkillä se menee innoissaan kärjessä vapaana, liikkuu hyvin ja selkää käyttäen, treeneissä motivaatio on huipussaan ja virtaa ja intoa piisaa. Eilen tuli taas niiiiiin ikävä agilityä Zeldan kanssa. Oikein itkettää, tuo koira olis mahtava ja se niin haluais tehdä aksaa. Tehtiinkin ilman rimoja helppo pätkä, ja suht hyvinhän se kylmiltään meni. Vaikka pääasiassa Zelda oli tekemässä tokoa. Meillä on sunnuntaina kisat ko. paikassa, niin käytiin kokeilmassa, mikä vire koirasta löytyy. Tai oikeastaan ajatuksena oli laskea liiallista virettä agilityesteiden keskellä.. Mutta mitä vielä, Zelda teki täydellisesti! Kyllä olis taas ykkösen raja paukkunut ja komeesti :D

Zeldan agipätkä. Valitettavasti tokoilua ei tullut videolle..



Olin siis eilen samalla seuraamassa Rytmi-sheltin agilitytreenejä. Ryhmä on melko samantasoinen, missä Fiona nyt käy, kun ovat kesällä aloittaneet alkeiskurssina. Koin jonkin sortin järkyttäviä flashbäkkejä noin vuoteen 2005, aikaan jolloin Zelda aloitteli agilityä. Ensinnäkin se, että kaikki ryhmän koirat ovat hallissa yhtä aikaa ja kiljuvat toistensa yli, jolloin meteli on aivan järkyttävää (on Zeldan kanssa joskus treenattu pelkässä shelttiporukassa.. Voi tuska niitä kiljukauloja). Ja vielä kamalampaa on se, että kaikki tekevät yhtä aikaa. Ohjaaja ohjaa yhtä koirakkoa, ja samalla muut voivat tehdä muilla esteillä mitä haluavat - näinhän mekin on siis joskus treenattu, mutta nyt pelkkä ajatuskin hirvittää!

Fionan kanssa ei ikimaailmassa tulisi kuuloonkaan treenata näin.. Zelda on joskus tehnyt, mutta melkein toivon, että ei olisi. Ehkä juuri ja juuri kisaavat koirat voisivat tähän malliin treenata, jos on hurjasti tilaa, mutta en varsinkaan aloittelevilla koirilla tekisi. Yhteenotot ovat todella helposti sattuvia - montakohan kertaa Zeldan kimppuun on sännännyt toinen koira kesken treenien??! Aina onneksi leikkimielellä, mutta kyllä on pieni sheltti saanut kyytiä... (onneksi Zelda ei muistele mitään) Toiseksi, ohjaajat ehtivät tekemään aivan hirmuisesti virheitä yksin treenatessaan. Samalla tulee opittua ei pelkästään itse vääriä tapoja, vaan myös opetettua ne koiralle. Ja kolmanneksi, tapaturmien mahdollisuus on hurjan suuri. Silloin kun itse olen treenejä vetänyt, se juuri olikin vaikein dilemma koko hommassa - mitä antaa ohjaajien tehdä itsenäisesti koirien kanssa, kun yksi treenaa.. Eiväthän alkeiskurssilaiset varsinkaan jaksaneet omaa vuoroa odotella, kun into tehdä oli hirmuinen. Luojan kiitos meillä on nykyisin treeneissä se kuvio, että vain yksi koira on hallissa vuorollaan, muut odottavat ulkona autoissa. (tietty viereisillä kentillä on porukkaa, mutta niihin on lähes umpinaiset väliaidat. Niin, lähes umpinaiset, kuten myös Fiona totesi..)

Fionan treenailua hallissa. Tuli vähän pitkä video, mutten jaksanut alkaa kummemmin editoida. Siellä on kaikennäköiset kömmähdykset mukana (vaikka niitähän meiän treenit pääasiassa onkin :D)



Tänäpä tehtiinkin aivan uusi juttu, nimittäin jälkitreenit!! Olen jo pitkään haaveillut lajin kokeilusta, ja nyt Mari-Miia lupautui meitä kentälle auttamaan, kivaa :) Zeldalle laji olisi siinä mielessä loistava, että se ei vaadi ihmeempiä fyysisiä ponnisteluja. Fionalle taas laji olisi aivan täydellinen, koska se vaatii keskittymistä ja koirasta lähtöisin olevaa hermojen hallintaa. Nimenomaan tämä kun Fionalla tarvis saada toimimaan, että se osaisi itse säännöstellä omat kierroksensa.

Kävin sitten ensin tallaamassa Zeldalle hyvin tiiviit kaksi jälkeä (nami joka askeleessa), ehkä reilun kymmenen metrin mittaisia. Annettiin niiden vanheta ehkä vartin verran, siinä välissä Fiona teki rauhoittumistreenejä. Ja itse asiassa oli jopa tosi nätisti! Zelda hiffasi jäljen heti ja teki kuin vanha tekijä. Videolta näkyy :) Zeldalle voisi jo huoletta vähentää namit joka kolmanteen askeleeseen ja ehkä tehdä vähän loivaa kaartakin jälkeen. Ja ehdottomasti pidempiä jälkiä (noin 50m)

Tämän jälkeen tallasin uudet kaksi jälkeä ja jätettiin ne vanhenemaan hetkeksi. Fiona teki jotain ennen kuulumatonta, kun nyt hain sen autosta kentälle: se oli hiljaa! Päästiin jopa nippa nappa kentän puolelle, ennen kuin tuli ensimmäinen hau. Pieni edistys se tämäkin, hih. Fionalla kesti hetken tajuta jälki, se olisi vaan minulle tarjoillut tekemisiä. Mutta ottipa itse hienosti kontaktia, jos ei muuta. Tajusi sekin kyllä varsin pian mistä on kyse, ja ihan omatoimisesti. Toisen jäljen Fiona teki jopa melkein paremmin kuin Zelda, tai ainakin vauhdikkaammin. Pidempää jälkeä sillekin vaan seuraavaksi..



Saas nähdä, mitä Zeldan huomisesta kisasta tulee tämän jälkeen. Lähteekö se nenä maassa nuuskuttelemaan jäljen alkua :D Sen verran jäi molemmille koirille into päälle, että eihän niiden kuonoa enää meinannut nurmikon seasta nähdä jälkien ajon jälkeen... Tätä tehdään ehdottomasti lisää!

PS. Kyllä jälki on lajinakin huomattavasti turvallisempaa kuin agility. Ohjaajalle siis! Minulla on kipeä mustelma kädessä. Joku naskalihammas puree pikkusen lujaa agitreeneissä; käsivarsista, olkapäistä, reisistä, pohkeista, mikä vaan suuhun osuu..

PPS. Tänään näkyy Talentissa tuttuja, telkku auki!

Hoppee ei oo häppee

P-H kennelpiirin tokon hopeajoukkue

Tehtiin melkein deja vuut. Viime syksynä piirinmestaruustokoissa Valkeakoskella onnistuttiin Zeldan kanssa säheltämään oikein kunnon teolla ja nollaamaan seuraaminen. Kaikista maailman liikkeistä seuraaminen. Loput meni kyllä hyvin ja saatiin II-tulos reilulla 150 pisteellä. Sen sijaan joukkuekaverit Toijalan seudun koirakerhosta tekivät nappisuoritukset ja voitettiin seuralle ensimmäinen piirinmestaruus kautta aikojen.

No, tällä kertaa sitten nollattiin liikkeestä maahanmeno. Varsin uskomatonta sekin. Joukkuekaverit Tampereen seudun koirakerhosta puolestaan tekivät hienot ykköstulokset, joten joukkueena saatiin hopeaa! (koko kilpailun viimeinen koira vei loppusilauksena Nokian joukkueen voittoon, onnea!) Lähestulkoon siis viime vuotinen näytelmä toistui - katsotaan vaan missä porukassa ensi vuonna haetaan kakkostulos joukkueessa ;D

Mutta itse suoritukseen.. Tulokseksi saatiin AVO2 145 pisteellä. Ei paha. Heti ensimmäisestä liikkeestä lähtien huomasin toteen sen, mitä aiemmin olen kuullutkin.. Tuomari oli todella tiukka täti. Siitä kertonee jo se, että avoimen luokan yhdestätoista koirasta yksikään ei noussut paikalla makuussa, mutta vain kaksi koirista sai kympin liikkeestä. Tai ehkä sekin, että Zelda oli viidentenä vuorossa suorittamassa yksilöliikkeitä, ja hyvin vahvasti muistaakseni ensimmäinen koira, joka sai mistään liikkeestä kymppiä. Tai myös sekin, että yhdestätoista koirasta vain kolme sai ykköstuloksen (parhaat pisteet 166). Ei siis ollut mikään lasten leikkikehä tämä kisa ;)

Mie en edelleenkään ymmärrä, millä saisin koiran toimimaan kisoissa.. Meille käy aivan joka kerta joko niin, että koira on liian ylivireessä - haukkuu, komentaa minua, karkailee kesken liikkeen juoksemaan ympäri kenttää ja liikkeiden välissä yrittää lähteä huitelemaan - TAI koira on aivan liian alivireessä. Ei ota mitään kontaktia, jää paikoilleen seuraamisessa, ei reagoi käskyihin, haistelee maata... Kaikki on nähty ja koettu. Kertokaa joku, millä ihmeen taikasanalla saan vireen kohdalleen kokeissa?! Itse asiassa mietinkin ennen kehään menoa, että pitäisiköhän minun nyt nostaa tätä koiran virettä, vai olla tosi tyyni ja cool eikä vahingossakaan innostaa koiraa??! Aaaargh.

Tällä kertaa oltiin siis alivirireisiä. (toisin kuin viime kokeessa, josta laitoin videon blogiin, siellä käytiin liikaa kierroksilla). Seuraaminen lähti tosi tahmeasti käyntiin, ja kun meille ne kaikkein vaikeimmat liikkeet ovat heti ensimmäisinä, tuntui kokeen alku aivan kamalalta. Sen jälkeen, kun nollattiin maahanmeno, mie heitin kaikki hanskat tiskiin ja yritin vaan saada Zeldaan intoa. Ja se kannatti, koska tästähän lähti kivojen liikkeiden sarja. Kaukokäskyt - hauska liike, ei sisällä seuraamista. Nouto - hauska liike, ei sisällä seuraamista. Ja hyppy - edelleen hauska liike, ei sisällä seuraamista. Nämä menivätkin hyvin ja koirakin alkoi oikeasti toimia. Ehkä tästä innostuneena tuomari antoikin meille yleisvaikutelmasta ysin - uskomatonta!! :D Zeldan ensimmäinen laatuaan, jos en ihan väärin muista. Ei tässä siis voi olla mitään muuta kuin iloinen :)

Toinen hyvä syy iloita on se, että päästään vielä käymään ainakin yhdessä avoimen kokeessa. Itse asiassa se on ollut tavoitteena aina vuoden alusta lähtien, sillä Hämeen shelttien toko-cupissa lasketaan mukaan kolmen kisan tulokset, ja meillä on joka vuosi ollut vain kaksi kisaa käytynä. Jos nyt ensimmäistä kertaa saataisiin kolme kisaa kasaan, ja sehän ei olisi onnistunut, jos nyt oltaisiin ykkönen napattu.

Joopa joo, jos lopettaisin tämän sönköttämisen ja annetaan videon puhua puolestaan (kiitos Janille videoinnista):



Paikalla makaaminen: 8
Seuraaminen taluttimetta: 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 0
Luoksetulo: 5
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8,5
Noutaminen: 9,5
Kauko-ohjaus: 10
Estehyppy: 8,5
Kokonaisvaikutus: 9

ps. Ja koska jossittelu on ihan hirmu kivaa, niin nyt on ihan pakko jossitella!! JOS olisin edes vilkaissut taakseni liikkeestä maahanmenossa, olisin huomannut, että koira jäi seisomaan ja tietty antanut toisen käskyn, jolloin oltaisiin (luultavasti) saatu liikkeestä kasi ja näin ollen oltaisiin saatu I-tulos ja myös voitettu piirinmestaruusjoukkuekisa! Mutta mitäpä se auttaa, ei tullut pieneen mieleenkään, että Zelda EI menisi maahan. Ehkä silti ensi kisoissa kurkkaan ihan vaan varmuuden vuoksi, hih :D

pps. Oli oikeesti aika kivaa, ja loppukoe meni oikeesti hyvällä draivilla läpi, kun mie en enää jännittänyt ja koirakin alkoi herätä. Näitä lisää, ja seuraavia kisoja katsellessa :)

Peräluukku täynnä palkintoja

Kaikki alkanee olla valmista huomista piirinmestaruustoko-koetta varten.. Tai en minä itseni ja koiran valmiudesta tiedä, jotenkin on vielä kisafiilis ihan kateissa, kun on vaan miettinyt kisojen järjestämistä. En ole edes treenannut mitenkään järkevästi näitä loppupäiviä, joten katsotaan, mitä tuleman pitää. Saadaanko vielä huomennakaan kisatunnelmaa kasaan..?

Vaikka mitäpä sitä enää kisailemaan lähtisi, kun on jo auto täynnä pyttyä ja pokaalia :D Jotenkin onnistuin nakittamaan itseni "palkintovastaavaksi", joten nyt löytyisi vaikka muille jakaa leluja ja herkkuja ja lahjakortteja, hih.

No ehkä kuitenkin vien ne aamulla kisapaikalle ja itken sitten illalla, kun en pitänyt mitään itse ;) Ei nyt loppuviimeeksi saatukaan Toijalan seudun koirakerhosta joukkuetta kasaan (kun Päivi ja Riina jänistivät), joten ollaan Zeldan kanssa TamsKin joukkueessa mukana. Toivottavasti ei onnistuta sössimään jotakin, kuten viime vuonna (seuraaminen nollille!!), vaikka voitettiinhan me silti mestaruus, kiitos huippujen joukkukamujen :)

Koirilla on ollut varsin pitkä päivä, kun tietty ne olivat samalla mukana kentällä viime hetken järjestelyissä ja treenaamassa. Fiona teki taas temput ja sai kilarit, mutten jaksa alkaa sitä edes selittämään. Oli tarkoitus tehdä pieni agiharjoitus, mutta pikkukoira poisti itse kaikki mahdollisuutensa siihen, tehtiin siis tylsää hihnatreeniä. Opeteltiin myös rauhoittumista (Canis-lehden artikkeleiden ohjeiden mukaan, suosittelen) ja uskomatonta mutta totta, heti huomasi edistymistä pikkukoirassa!! Ensimmäisillä kerroilla kun siirryin kentän laidalle pöydän ääreen istumaan, Fiona tietty huusi, hyppi ja vinkui takaisin kentälle - tai parkkikselle, kun siellä oli porukkaa. Mutta vikoilla kerroilla sen häntä laski alle selkälinjan ja koira seisoi hiljaa paikallaan! Aivan uskomatonta, koska edes lenkillä juurikaan koskaan Fiona ei malta häntäänsä laskea. Se on aina säpäkkänä valmiina säntäämään minne nenä näyttää. Jes, tästä se lähtee! Ja taas kerran pakko hehkuttaa meitin ihanaa kenttää, se on juuri täydellinen paikka muun muassa näille tauokoharjoituksille :)

Viime kesänä koirat saivat leikkiä Wimma-bortsun kanssa kentällä pariin otteeseen. Wimma kisaa evl:ssä ja oli viime vuonna mukana meitin joukkueessa (tai siis Jaanahan tuon koko joukkueen kasasi ja nyt on pääjehuna kisoja järkkäämässä ;)). Viime kesän jälkeen eivät koirat olekaan tavanneet. Wimman laumaan on myös liittynyt nyt 13-viikkoinen Trixie-bortsu, päästettiin siis koirat keskenään leikkimään.

Fiona ja Wimma vuosi sitten.

Ja vallan hauskaahan niillä taas oli :)

Voihan bakteeri

Pikkukoiralla on silmätulehdus. Eilen pukkasi oikein kunnolla vihreää paksua limaa silmäkulmasta, yöks. Tänäpä aamulla töissä aloin heti soitella mahdollisia eläinlääkäreitä läpi, mutta kummasti joka paikassa oli aivan täyttä, tai sitten pari aikaa keskellä päivää. Onneksi on olemassa ihana ystävä Laura (ja vielä viereisellä laitoksella töissä ;)), joka käytti meitit keskellä päivää lekurilla ja Fiona sai silmätippoja. Kiitos!! Eiköhän se näillä parane.

Tuli taas kerran mieleen koirien vakuutukset ja ajatus siitä, että Fionalle kyllä tarvis vakuutus ottaa. On se sen verran tapaturma-altis otus. Zeldallahan vakuutusta ei ole, eikä olisi kyllä ollut tarvettakaan. Zeta ei ole koskaan käynyt ell muuta kuin rokotuksissa, se on ollut kaikin puolin terve kuin pukki. (jos ei lasketa mukaan ontumisia, joiden takia onkin juostu ties missä, mutta kaikki ovat samaa mieltä - ei tässä oo mitään vikaa) Tämä oli oikeastaan minullekin eka kerta, kun koira sairastui ja tarvi lääkärille soitella. Samalla kysäisin Fionan napatyrästä ja ell oli vähän kiikun kaakun leikkauttaisiko. Ei mikään pakko, mutta melkein kannattaisi, mutta seuraillaan ja ja.. Niin, katsellaan. Ehkäpä vielä joku kerta käydään sekä kohdun poistossa että napatyrän poistossa, mutta ei nyt ainakaan vielä. Suurin riski tuossa nyt taitaa olla se, että esim. metsässä riekkuessa risu ottaa tyrään kiinni. Se on sen verran ulkoneva, ja Fionalla on meno sen verran hurjaa ryteiköissä..

Eilen tehtiin jotain vanhaa tuttua monen vuoden tauon jälkeen - käytiin ohjatuissa tokotreeneissä! Mutta ehei, me ei treenattu, seurailtiin vaan turvallisesti kentän laidalta, hih. Enhän mie enää osaiskaan käydä missään ohjatuissa treeneissä... Paitsi Johannan treenit on ihan oma lukunsa, mutta siellä ei oikeastaan opeteta koiraa, vaan ohjaajaa ja mietitään tanssijuttuja. Kukin saa kouluttaa koiran tyylillään. Mutta niin, kyllä nousi taas ajatuksia mieleen ohjausta katsellessa.

Oltiin seuraamassa Teklan ja Viiun treenejä, joita veti eräs tokotuomari. Ihan perusharjoituksia tekivät kaikki koirat, ja oikeastaan samaa mitä Zeldakin on aikanaan jankannut (muun muassa luoksetulossa ja liikkeessä seisomista). Monessa jutussa olin ihan samoilla linjoilla kouluttajan kanssa, mutta joissain asioissa olisin alkanut vänkäämään vastaan, miksi näin. Sitä vähän "pelkäänkin" nykyisin ohjattuun koulutukseen menemisessä, että mitä jos en olekaan yhtään samoilla linjoilla kouluttajan kanssa. Täytyy aivan älyttömän tarkkaan katsoa, kenen treeneihin menee, ja mieluusti tuntea kouluttajan metodit etukäteen.

Tekisi kyllä todella hyvää päästä Zeldan kanssa jonnekin ohjattuun treeniin. Oikeastaan ruutu- ja tunnaritreenit riittäisivät tällä erää. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan aikaiseksi ostaa jostain yksityisen tokotreenin, kyllähän noita hyviä kouluttajia olisi tarjolla ihan lähiseudullakin. Itse asiassa Fiona vasta taitaisikin kaivata vierestä seuraajaa tokoiluun. Toisaalta se ei vaan osaa vielä mitään, niin että sitä varsinaisesti voisi treenata, joten ehkä vielä kasvatellaan malttia ja hermoja hommia tehdessä. Mihis tässä olis kiire valmiissa maailmassa :)

Tokojen jälkeen käytiin vielä metsälenkillä ja koiria uittamassa. Ranta oli Fionalle suuresti mieleen, ja sehän olisi vedellyt ympäri järveä, jos vaan luvan olisi saanut ;)

Tekla ja Viiu reenaa ;)

Reissuun mahtui myös muita kuvattavia.. Palkka silmissä Tydelläkin.

Ihana herraskoira 11v.

Bensaa suonissa

Miun blogipäivitysteni ylä- ja alamäkien sarja saa jälleen jatkoa, parin vuodatuksen jälkeen onkin jo aika liidellä pilvissä. Koko eilisillan ja tämän päivänkin olen ollut yhtä hymyä, niin mahtavia olivat molemmat koirat eilen. Liekö kumpikaan ikinä tehnyt yhtä hyvin treeneissä, u s k o m a t o n t a :D

Asiaa ehkä auttoi se, että Fiona sai juosta pyörän vierellä koko matkan treeneihin. Kuus kilsaa asvaltilla = ei hyvä, mutta kuten on tullut mainittua, nyt ollaan siinä pisteessä, että Fiona tämän todellakin vaati. Pikkukoiran kanssa on uskomattoman helppoa pyöräillä. Se nostaa kierroksia siinä vaiheessa, kun mie hyppään pyörän selkään, mutta muutoin juoksee äärettömän nätisti ja rauhassa. Melkein kuin Zeldan kanssa olis liikenteessä, hih. Ja pyöräily itsessään siis ei nostata kierroksia, toisin kun voisi kuvitella, Fiona kulkee paljon rauhallisemmin pyörän vierellä juostessa kuin normaalisti kävellessä. (ja pyörän kello on nimeltään Fionan hiljennin, yksi rimpautus haukulle niin hiljenee heti, jee)

Treenipaikalla puolestaan koirat istuivat pyörän perässä kopassaan tunnin verran ennen kuin pääsivät hommiin. Ehkä tämäkin auttoi asiaa. On se kumma, että kahdestaan ollaan niin nätisti ja rauhassa, molemmat vaan makoilevat ja katselevat muiden treeniä. Mutta auta armias kun jompi kumpi pääsee ulos ja toinen jää vaunuun, kyllä alkaa älämölö vaunuun jääneellä yksilöllä. Zelda huutaa, Fiona huutaa, vinkuu ja ulvoo. Tälle asialle ehkä olisi vielä mahdollista tehdä jotain..

Kolmas seikka, joka kenties auttoi treenien onnistumista, oli vesisade. Ei satanut kaatamalla, mutta pientä tihkua koko ajan. Vaikka Zelda inhoaa sadetta, meillä on aina ollut sateella aivan huippuja treenejä. Ehkä se jotenkin vie pois sen, että koira lähtisi omille teilleen haahuilemaan..

Ja sitten itse treeneihin. Zelda teki ensin, ja sen vire oli jotain niin täydellistä! Vedin alkuun pikaisen tokotreenin, eli kaikki liikkeet miniversioina läpi ilman palkkaa parissa minuutissa. Aivan priimaa suoritusta. Ja ihka ekaa kertaa Zelda piippasi seuraamisessa! Ei ole ikinä vinkunut treenatessa!! Vaihtoehdot Zeldalla on räjähtää käsiin, eli haukkua ja juosta kenttää ympäri, tai tympääntyä, pysähtyä, iskeä nenä maahan ja lähteä haahuilemaan. Nyt se oikeasti piti itsensä kasassa ja seurasi tiiviimmällä kontaktilla kuin koskaan. Piippaaminen oli siis jopa hyvä asia, koska selvästi se esti haukkupurkauksen. Jes. Tätä lisää.

Sama meno jatkui itse tanssitreeneissäkin. Zeldan kanssa halusin neuvoja miun ohjaamiseeni. Ja niitä saatiinkin. Kuten olen todennut, en oikeastaan edes tiedä, mitä liikkeitä Zelda osaa. Monia sen liikkeitä on tosi vaikea listata erikseen. Paimenkoirana ja agilitykoirana se tietty lukee miun kroppaani ja käsiäni mielettömän tarkasti. Ja kun mie ohjaan, koira menee. Vaikka perse edellä puuhun. Nyt tulikin tiukka käskytys minulle jättää ohjaamisesta kädet pois, koska koira selvästi oli miun käsissäni kiinni. Joten tehtiin sama treeni uudestaan niin, että Marjolla pysyivät kädet selän takana.

Hitsi vie, sehän toimi!! Kun en päässyt huitomaan käsineni, oli pakko keskittyä aivan täysillä sanalliseen ohjaukseen niin, että koira varmasti ymmärtää ja osaa poimia liikkeet. Tehtiin seuraamista, pyörähdyksiä kesken seuraamisen, pujottelua, ohjaajan kiertoa, puolenvaihtoja ja kaikki nämä pelkällä suullisella käskytyksellä. En olisi ikinä uskonut, että Zelda osaa kaiken tämän!! Nyt täytyy oikeasti alkaa vahvistaa koiralle liikkeitä, ja ottaa itse selvää siitä, mitä se tarkalleen osaa. Zeldasta oikein näki, kuinka sen aivot raksuttivat, toinen keskittyi täysillä ja antoi sata ja yksi prosenttia itsestään. Ei noin ihanaa ja fiksua koiraa voi ollakaan :)

Tehtiin hommat koko ajan mein tanssibiisin tahdissa, siihen siis aletaan ohjelmaa rakennella. Sain jopa pujottelun tahditettua tismalleen musiikkiin. Zelda käynnistyy pujottelussa vähän hitaasti, mutta se selvästi johtuu siitä, ettei se ollut varma, tekeekö oikeaa liikettä (edelleen ilman käsiä). Sitten kun päästään vauhtiin, mie pystyn täysin säätelemään tahdin, jolla edetään. Sama kaikissa kahdeksikoissa ym. jalkojen kierroissa. Zeta lukee kroppaa niin hyvin, että kun oma paino siirtyy musiikin tahdissa, niin siirtyy koirakin. Olen kyllä tosi hyvillä ja luottavaisilla fiiliksillä tulevan ohjelman suhteen, ehkä me joskus ihan oikeasti päästään kisaamaan saakka :)

Entäpä sitten Fiona. Pikkukoiran kanssa lähdettiin heti alusta saakka hommiin näin: suunnittele ensin mitä teet. Neljän liikkeen sarja läpi ilman koiraa, ja sitten koiran kanssa rauhassa ja selkeästi. Fiona oli alkuun hihnassa, mutta saman tien sen irrotin, kun eka pätkä oltiin tehty. Fionan liikesarja oli seuraaminen, eteentulo, pyörähdys oikealle ja vasemmalle, hyppy, kahdeksikko jalkojen välistä, josta siirtyminen takaisin sivulle ja sama uudestaa. Tätä toistettiin muutama kerta musiikin tahdissa ja se meni täydellisesti!!

Jopa Johanna, joka yleensä on kaikkien kriitikko ja maanpinnalle palauttaja, hehkutti Fionaa suu korvissa :D Ja niin hehkutan kyllä minäkin. Miten koira voi tehdä noin täsmällisesti, keskittyneesti ja innoissan töitä!? Aivan uskomaton tunne itselläkin, kun kaikki sujuu. Voi mistä kaikesta ne ihmiset jäävätkään paitsi, jotka eivät harrasta koirien kanssa, hih. Kaiken huipuksi Heli ja bortsu-herra Elke treenasivat samaan aikaan, ja jossain vaiheessa huomasin, että liikutaan Fionan kanssa tosi lähelle Elkeä. Mutta eihän Fiona edes vilkaissut Elken suuntaan, se oli niin tiiviisti ja täysillä mukana miun tekemisissäni. Nyt vaan kun saisin aina pidettyä tämän saman fiiliksen Fionan treeneissä. Ei mitään yhteenottoja ja pään seinään hakkaamisia, kiitos, niitä on ainakaan ollut Zeldan kanssa ihan tarpeeksi. Edetään rauhassa, treenataan liikkeet valmiiksi asti ja palkataan usein, niin en ihan äkkiä keksi, mikä tässä voisi mennä pieleen.

Nyt tarvis vaan keksiä Fionalle musiikki. Aiemmin pohtimani vaihtoehto oli meillä nyt soimassa treenin taustalla. Johanna siitä totesi, että on ihan ok, mutta ei mitenkään täydellinen. Oli se vähän hidas Fionalle, kuten epäiltiinkin.. Mistä ihmeestä löytää kappaleen, joka on samaan aikaan nopea ja hidas?? :D Ehdotuksia vastaanotetaan!

Hurjat tsempit vielä Tiinalle ja Hekalle, joiden ihana ja upea Talentti-ohjelma saatiin treeneissä nähdä!! Pidetään teille täydellä sydämellä peukkuja pystyssä ja odotellaan innolla, että nähdään jakso televisiosta :) (ei me vaan ikinä uskallettais.. :D)

Kierrokset kuriin

Eilen katkesi kamelin selkä ja minulla paloi lopullisesti hermot Fionan riekkumiseen. Lyhyesti sanottuna: tyhjä kenttä keskellä metsää. Ei ketään missään. Ympärillä puita ja linnunlaulua, kauempana liikenteen ääniä. Mie makaan selälläni keskellä kenttää. Zelda makaa miun kainalossani. Mitä tekee Fiona?? Juoksee häntä pystyssä ympäri kenttää ja haukkuu. Aivan taukoamatta. Puoli tuntia. Olisi ollut niiiin mielenkiintoista kokeilla, kauanko se jaksaa tätä touhua, mutta kun en viitsi koko yötä maata taivasalla..

Lopulta mie nappasin pikkukoiran syliin ja rauhoitin väkisin. Kyllähän se rauhoittui. Sain sen jopa maahan kyljelleen ja vähän hierottua, niin että toinen oli ihan rauhassa. Kunnes tein sen kohtalokkaan virheen, että päästin koiran taas vapaaksi. Täysillä samaa rallia kiitämään, ympäri kenttää kiivaasti haukkuen ja hyppien. Voi jesta!!!

Koira kiinni ja kotio. Onneksi meillä on nyt takana tuo viime talven koettelemus agilityn kanssa, niin ollaan yhtä kokemusta viisaampia. Oikeastaan ollaan nyt samassa tilanteessa lenkkeilyn kanssa. Tästä eteenpäin alkaa tiukka lenkkikuri pikkukoiralla. Tai siis alkoi jo. Kauan kesti parin kilsan lenkki ja nameja paloi varmaan viissataa kuuskyt seittemän, mutta pysyipä koira hanskassa ja kierrokset kurissa.

Heti kotiovelta lähtien työnsin nameja naamaan minkä kerkesin. Fionalle on nyt tullut tietty tunnelataus lenkeille lähtiessä. Se käy jo valmiiksi liian kiivaana ja oikein hakemalla hakee paimennettavaa. Välillä käveltiin kuin seuraamista olisi opetellut, minulla oli nyrkki täynnä nameja ja työnsin niitä koiran naamaan tahdissa yksi nami sekunissa. Ja silti tämä yritti rynniä käden ohi joka namin jälkeen. Ei siis muuta kun nameja naamaan kaksi namia sekunissa.

Ja kyllä oli Fionalla vaikeaa. Voi luoja se oli käärmeissään. Kaikki hevosihmiset tietävät tunteen, kun maastossa laukkabaana lähestyy, heppa tietää sen, ja alkaa teputtaa pientä kärsimätöntä ravia, vaikka vielä pitäisi kävellä. Juuri tältä Fiona näytti koko matkan. Välillä se piipitti, ja pari kertaa räjähti haukkumaan. Mutta pääasiassa meni hyvin. Loppumatkasta käveltiin jopa pitkiä pätkiä ilman nameja, niin että remmi pysyi ihka oikeasti löysällä.

Tulee kyllä tosi hyvin mieleen myös viime talven remmiopettelut. Kun niistäkin blogissa joskus vuodatin. Ihan käsittämätöntä, että silloin palkkasin Fionaa tumpuilla lenkillä. Välillä nameja, välillä taisteluleikkejä, ja niinhän se oppi. Ja tosi nätisti sujui lenkit. Nyt ei tulisi pieneen mieleenkään vetäistä lelua esiin kesken lenkin. Voin suorastaan ääneen nauraa ajatukselle. Mitään hullumpaa ei enää voisi keksiäkään ;) (paitsi päästää koiran irti, jonka jälkeen se eläisi ehkä kaksi sekuntia..)

Mutta nyt siis lähdetään sille linjalle, että kaikki kiihdyttävä on boikotissa. Minusta tulee ilkeä ja tylsä tyrannitäti. Ei käydä juoksemassa vapaana kentällä eikä pururadalla. Ei mennä uimaan. Ei riekuta koirakamujen kanssa (no okei, tästä ehkä voi joustaa). Treenit tehdään aina hihnassa. En tiedä, kauanko tätä on tarvetta jatkaa, mutta kokeillaan. Alku vaikutti todella lupaavalta, ehkä Fiona oppii jo hyvin nopeastikin.

Olen joskus kauan sitten lukenut artikkelin koirien ylivilkkaudesta eli ADHD:sta. Ajattelin jo silloin, että tässä on jotain Fionaan sopivaa ja laitoin sivun talteen. Nyt luin sen uudestaan, ja sehän on ihan kuin Fiona.

Koirien hyperaktiivisuus: http://home.online.no/~esakv/Dogs/ArtikkeliHyp.htm

"Normaalia on, että liian aktiivisilla koirilla keskittymiskyky ei ole riittävää koulutustilanteissa tai edes normaaleissa kotioloissakaan. Koirien käyttäytyminen on äkkinäistä, kaiken pitäisi tapahtua hetkessä tai jopa samaan aikaan. Koirat ovat kaikesta kiinnostuneita, jokainen ympäristön asia, erityisesti uudet ja aiemmin havaitsematta jääneet esineet ja seikat pitää tutkia, haistaa, maistaa, kääntää ja vääntää. Tällainen käytös ulottuu myös koirien tapaamiin ihmisiin ja eläimiin. Koirat eivät tunnu tottuvan juuri mihinkään (habituation disorder). Esineiden ja huonekalujen pureskeleminen kuuluu mukaan kuvioon. Kaikkinainen rauhattomuus, johon liittyy myös äänen käyttö, on näille koirille tavallista. Koiraa ei oikein saada palkittuakaan mistään, sillä sen kärsivällisyys ei riitä joko palkittavan tilanteen aikaansaamiseen tai palkkiosta nauttimiseen."

Tämä kuulostaa tällä hetkellä aivan Fionalta. Tosin sen keskittymiskyky on täysin ympäristöstä kiinni. Hyvä esimerkki on paikallaolo. Kotona olen tehnyt monen minuutin paikallaoloja siten, että mie olen eri huoneessa ja koirat odottavat esim. namien piilotuksen ajan. Ja osaahan se jopa agilityn lähdössä jäädä odottamaan. Mutta nyt kun käytiin kentällä ja yritin tehdä paikalla istumista (paikalla makuu on vielä liian haastava kaikkialla muualla paitsi kotona), niin mitä tapahtuikaan. Käskyllä istu koira istuu. Käskyllä odota koira hyppää metrin ilmaan, haukkuu ja juoksee täyttä laukkaa tiehensä. Näinhän se pitikin mennä..

En mitenkään usko, että Fionalla ADHD:ta olisi. Esim. nuo jutut eristämisestä ja sosiaalisten kontaktien puutteesta eivät päde yhtään. Fionaa ei ole koskaan eristetty, ei edes pentuaitaukseen. Leikkikamujakin on piisannut pennusta saakka. Eivätkä koirat ole juuri yksin kotonakaan joutuneet olemaan. Kunnes tänä kesänä.

Nyt kun ollaan kesä Jyväskylässä kolmestaan ja mie käyn töissä, on koirilla ekaa kertaa säännöllistä yksinoloa joka päivä. Pari viikkoa sitten tein vielä 10h päiviä koko viikon, joten koirat olivat tosi kauan yksin. Oikein sydäntä raastaa. Enkä kyllä sen jälkeenkään ole 8h päivillä selvinyt kuin muutaman satunnaisen kerran. Oikeastaan laitan nämä Fionan sekoilut täysin töissä käynnin piikkiin ja olen aivan varma, että kun työt loppuvat ja olen taas päivät kotosalla, muuttuu pikkukoirakin entiseksi itsekseen. Eihän se rauhallinen koskaan ole ollut, ehei, mutta osannut sentäs käyttäytyä (ehkä, aina välillä). Voin kyllä täydellä rehellisyydellä sanoa, että Fiona on vilkkain koira, jonka ikinä olen tavannut.

Itse asiassa voin myös uskoa, että jonkun mielestä tämä ei edes olisi vilkas. Onhan noita rotujakin, joissa koirat luonnostaan ovat todella vilkkaita (terrierit esim??), mutta minulle tämä on jotain aivan uutta. Jos jollakulla on jakaa kokemuksia tai hyviä vinkkejä elämästä superaktiivisen koiran kanssa, otan niitä ilomielin vastaan..

Lisätään nyt vielä se, että kotona Fiona on tosi rauhallinen. Ei tuhoa paikkoja työpäivän aikana. Ei hauku tai muutenkaan "hypi seinille". Jos mie istun sohvalla tai käytän tietokonetta, eli siis olen rauhassa paikallani, niin on Fionakin. Se on heti sylissä nukkumassa tai makaa kyljessä kiinni. Ongelma on siis ainoastaan lenkeillä. Ja sielläkin vielä siten, että aamu- ja iltalenkit tehdään tosi rauhassa. Löysällä hihnalla eikä tietoakaan riekkumisesta. Tämä uusi käytös on siis kokonaan Fionan päänupissa ja se tunnetila on sillä viritettynä heti, kun ovesta ulos astutaan. Tämä tunne on nyt tarkoitus saada muuttumaan.

Ja sitten toisiin aiheisiin. Onko se jotain Kharman lakia, että kun yksi asia menee hyvin, toinen menee huonosti? Näin on ainakin meillä tällä hetkellä, sillä Zelda on aivan super!!! Se ei ole ikinä tehnyt niin hyvin treeneissä kuin nyt. Aivan uskomatonta. Ollaan treenattu pitkiä kisamaisia tokotreenejä, ja koira tekee into piukkana, täydessä kontaktissa, HILJAA, ilman omia juoksukierroksia tai muita riekkumisia. Voi vitsit olen intona. Tekis mieli päästä kisoihin tässä ja heti nyt ;) Onneksi syyskuussa on oman seuran kisat, ja toivottavasti keretään vielä niitä ennen kentälle, mitä useammin siellä keretään vetää kisaliikkeet läpi, sitä luottavaisemmin mielin uskaltaa kehään astella. Onhan se kuitenkin aina erilainen tilanne.

Tällainen ihanuus tuli taas vastaan... Yääääk!!

Seitsemän shelttiä ja neljä ihmistä lähes 4h lenkillä.

Makkaramestari odottelee paistettavaa.

Ihan ei kamera pysy vauhdissa mukana...

Ihanaa kun alkoi viikonloppu! Nyt voin olla pari päivää kotona koirien kanssa, ja Fionalla jatkuu tehotreenit rauhoittumisen parissa :) Zelda puolestaan on keskittynyt ahkerasti tunnarin ja toivottavasti pian myös ruudun opettelemiseen. Sitten meillä olis voivottelun liikkeetkin kaikki kasassa, iik. Raportoidaan mitä tuleman pitää!

PS. Oho, kymmenentuhannen kävijän raja on mennyt blogissa rikki. Mitä ihmettä, lukeeko joku miun vuodatuksiani?! On tämä kyllä uskomattoman terapeuttista yrittää järjestellä omia ajatuksia ja tuntoja, kiitokset kaikille teille kävijöille :)

Ei oo helppoo olla Fiona

Aina välillä mie oikeasti mietin, kuinka streessaavaa tuon pikkukoiran elämä mahtaa olla.. Kuten on tullut selville, se on luonteeltaan äärettömän terävä, koko ajan valppaana, sen pitää tietää kaikesta kaikki joka hetki. Se reagoi ympäristöön jatkuvalla syötöllä. Etenkin kaikkeen liikkuvaan, saalisvietti on todella vahva. Se ei kestä nähdä edes rauhallisesti juoksevaa koiraa tai ihmistä, rullaluistelijoista, autoista, pyöristä jne puhumattakaan.

Ja vaikka ympäristössä ei olisi pienintäkään ärsykettä, useasti se käy silti kierroksilla. Lenkillä jos tulee joku tuttu vastaan, ja jäädään jutulle, niin eihän Fiona kestä hetkeäkään. Se alkaa kiljua ja hyppiä heti, jos pysähdytään.

Ylipäätään Fionan elämään ei mahdu muuta kuin juokseminen. Se haluaisi koko ajan juosta täysillä. Ihan sama mikä maa, aika tai planeetta, kun pikkukoiran päästää irti ja sanoo vapaa, se räjähtää. Niin paljon kuin pienistä jaloista irti lähtee, niin lujaa se juoksee, eikä muuten vilkaise taakseen. Ennen kuin muutaman sadan metrin päästä ehkä..

Jos ei elämä yltiövilkkaana koirana ole helppoa, niin ei kyllä sellaisen omistajanakaan. Fionaa voisi oikeastaan kuvata pommiksi tai raketiksi, jonka sytytyslanka palaa jatkuvasti. Se räjähtää käsiin aivan hetkenä minä hyvänsä ja täysin varoittamatta. Tämän tiedon kanssa mie elän jatkuvasti.

Joskus vielä ajattelin, että agility on ainoa, jossa koira vetää itsensä pahasti stressiin ja jonnekin ihan toisiin sfääreihin. Mutta vähitellen olen tajunnut, ettei se laisinkaan ole näin. Sillä on monia monia muitakin asioita, joissa koira niin sanotusti sekoaa, menettää kaiken muun tajunnan kuin senhetkisen pakkomielteen, johon huomionsa kohdistaa.

Tänäpä oli taas hyvä esimerkki. Päästin Fionan uimaan matkalla rautatie-asemalle. Ranta on aivan pyörätien vieressä ja pyörätien takana kulkee vielä moottoritie (betoniaidan takana, autot näkyy kyllä). Mie olin rannassa ja houkuttelin koiran välillä nameilla rantaan, palkkasin ja päästin takaisin uimaan. Kerran sitten kun olin ottamassa kiinni, menikin pyörä ohi. Ja tämähän läks. Täysillä se juoksi ja kiljui pyörän takarenkaan vieressä muutaman kymmenen metriä. Sitten se bongasi toisesta suunnasta juoksijan ja kirmasi kiljumaan tämän jalkoihin. Tekee oikein itse pahaa katsoa, kun toinen on niin sekaisin, ei tiedä mihin menisi ja mitä tekisi, kunhan juoksee niin paljon kuin irti saa ja huutaa niin lujaa kuin jaksaa.. Onneksi keksin pikaisesti millä saan koiran kiinni, eihän sillä tuossa mielentilassa ole tietoakaan luoksetulosta. Heti kun se vilkaisi minun suuntaani, huusin menemenemene ja näytin järveen. Vesi vetää Fionaa puoleensa kuin kissanminttu katteja, ja sinnehän se syöksyi täysillä pomppien. Ja nyt kun se tuli rantaan, OTIN koiran kiinni.

Samalla tajusin, että myös uinti on Fionalle lähes yhtä kiihdyttävää kuin agility. Se tärisi vielä pitkään uinnin jälkeen, oli valmis sinkoamaan joka askeleella ties mihin ja piipitti korvia särkevästi.

Tästä päästäänkin hyvin toissapäiväisiin tanssitreeneihin. Taas tuli Johannalta niin paljon hyvää palautetta, etten edes tiedä, mitä kirjoittaisi. Jokseenkin huvittavaa, kun treenit kestävät puolitoista tuntia, paikalla on kolme ihmistä ja seitsemän koiraa, ja ehdittiin treenata vain neljä koiraa: näistä jokainen teki yhden ohjelman, eli noin 3min. Kaikki loppu aika - pikaisesti laskettuna seitsemänkymmentä minuuttia - meni ohjaajien höpöttämiseen. Joo-o, kyllä pohditaan, analysoidaan ja keskustellaan. Ja täyttä asiaa :)

Johanna kiinnitti taas huomiota siihen, että kun mie teen Fionan kanssa, olen koko ajan paniikissa ja varuillani. Aina välillä kuuluu hektinen FIONA kiljaisu, jos koira vähänkin meinaa irrota. Tästä taas, kun mie panikoin, nostaa koirakin kierroksia, mitä nyt tapahtuu ja missä?! Ja sätkyilee entisestään. Tietty iso parkkipaikka, jossa kulkee autoja, lenkkeilijöitä, koiria jne, ei ehkä ole paras paikka Fionan kanssa treenaamiseen. Se kuitenkin on irti tehdessä. Ja hyvin on mennyt tähän saakka (koputtaa puuta). Fionan kanssa olisikin nyt ehdottoman tärkeää minun opetella olemaan rauhallinen ja jämpti. Pelkäämättä, että se lähtee. Eli treenata vain todella rauhallisessa ja syrjäisessä ympäristössä, missä voin täysillä keskittyä koiraan ja liikkeiden suorittamiseen.

Lopussa tehtiin Fionan kanssa neljän liikkeen sarja. Jonka vielä treenasin ilman koiraa ensin läpi, kuin agilityn rataantutustumisessa konsanaan. Koko tarkoitus oli tehdä todella rauhassa, säheltämättä, huitomatta, kiirehtimättä. Ja vitsit se toimi. Aivan älyttömän hyvin!! Me oltiin niin pro :D Fiona teki kaikki oikein, täsmällisesti, hiljaa, keskittyen. Jes. Tähän pyritään jatkossakin. Etenkin koiratanssissa vaan on se ongelma, että itse alkaa kiirehtiä, elehtiä liikaa, panikoida jos putoaa musiikin tahdista....

Zeldan kanssa oli itse asiassa täysin sama ongelma. Zelda komensi taas niin röyhkeästi, että lopulta otettiin se linja, että jokaisesta haukusta käskin koiran pois ja musiikki seis. Viidestä kymmeneen kertaan taisin sen käskyttää huitsin helvettiin kesken tekemisen, kunnes oppi. Loppu menikin todella nätisti, molemmat tsempattiin, ja koira keskittyi, kun ei enää komentanut. Johanna huomasi senkin, että kaikki minusta pois päin suuntautuvat liikkeet nostavat haukun. Siis sen perinteisen, eli kaikkien vähääkään nopeampien liikkeiden lisäksi (esim. pyörähdykset). Molempien koirien kanssa täytyykin miettiä todella tarkkaan, mitä liikkeitä voi ohjelmiin ottaa.. Haukku ON herkässä. Ja omat kädet. Mie teen niin nopeita ohjausliikkeitä, ettei mikään ihmekään, että näyttää säheltämiseltä ja koirat kiihtyvät. Vaikka kai tässä pitäisi olla iloinen, kun ei ainakaan tarvitse kumpaakaan koiraa tsempata tai innostaa. Päin vastoin, teen kaikkeni, jotta saan ne rauhoittumaan ja kierrokset alas treenatessa, hih :)

Molemmille koirille on musiikitkin jo suunnitelmissa. Zeldalle kasaillaan uudelleen sama ohjelma, joka aikanaan jäi kesken, kun tanssi lopetettiin. Se on vielä valssi, käääk, joten miun pitäisi myös opetella sen tahdissa liikkumaan. Mutta kappale on aivan ihana ja tahdiltaan juuri Zeldalle sopiva, koska nimenomaan tarpeeksi hitaita ja rauhallisia liikeitä sen kanssa nyt pitää tehdä, jotta ei räjähdä käsiin. Fionan ehdokasbiisi sen sijaan on sille ehkä vähän liian hidas, mutta sanat osuvat nappiin kuin nenä kuonon päähän, joten ensi treeneissä kokeillaan improta biisi ja katsotaan, onko täysin mahdoton yhdistelmä.

Tokoakin käytiin treenailemassa, omalla ihanalla Toijalan kentällä, ja molemmat koirat olivat aivan pro! Ilmoitin Zeldan meitin omiin toko-kokeisiin syyskuussa (piirinmestaruus-kisat), joten nyt yritetään päästä kentälle niin usein kuin mahdollista, ja vedän siellä läpi pitkän treenin ilman palkkaa. Jos sitten onnistuisi kisoissakin. Katsellaan ja pidetään peukut pystyssä TK2:sen metsästyksessä :)