lauantai 24. syyskuuta 2011

Tokoo, agii, jälkee...!

Jos vaikka aloittaisi taas tästä ikuisuusaiheesta, eli Fionan sekoiluista. Mie alan nyt saada jonkinmoisen kokonaiskuvan pikkukoiran treenitouhuista. Jos on täysin häiriötön paikka, esimerkiksi oma kotipiha, kenttä tai tyhjä halli, Fionaa voi pitää vapaana. Se on oppinut sen verran, että vaikka riehuu, haukkuu, käy omilla kierroksillaan, pystyy se silti tulemaan takaisin hommiin. Ihan hirmu kierroksilla ja paineessa se on, mutta pysyy kasassa. Nipin napin. Onhan tämä jo aivan hurjaa edistystä, jos vertaa esim. puolen vuoden takaiseen.

Mutta, heti jos on pienikin häiriö jossain, sillä keittää yli. Ei vaan tule mistään enää mitään (jos siis vapaaksi pääsee, hihnassa sen ehkä juuri ja juuri saa pidettyä kasassa). Eilen tämä testattiin ihan käytännössä, kun käytiin treenaamassa Tamskin tallilla. Ensin tehtiin hihnassa häiriössä ja lopulta vapaana tyhjässä hallissa. Ja valitettavasti tämä nähtiin myös viime ohjatuissa treeneissä Jattilassa, kun Fiona sai taas niin pahan luokan hepulit, ettei ole hetkeen moista nähty. Loppujen lopuksi se jostain maailman pienimmästä kolosta onnistui luikertelemaan viereiselle kentälle ja oikein mahtipontisen maailmanvalloittajan elkein syöksyi kahden bordercollien kimppuun. Niinhän siinä meinasi käydä, että pikkukoirasta olisi tullut bortsujen iltapalaa tai lelurukkanen. Onneksi kerettiin saada Fiona turvaan aidan omalle puolen, ja onneksi se on niin pirun nopea ja ketterä, niin pääsi bortsuja karkuun kentällä. Mutta olipa taas lähellä piti tilanne, moneskohan Fionan hengistä tässä meni?!

Zelda puolestaan... Zelda on taas tosi hyvässä kunnossa. Sen huomaa oikeastaan kaikesta - lenkillä se menee innoissaan kärjessä vapaana, liikkuu hyvin ja selkää käyttäen, treeneissä motivaatio on huipussaan ja virtaa ja intoa piisaa. Eilen tuli taas niiiiiin ikävä agilityä Zeldan kanssa. Oikein itkettää, tuo koira olis mahtava ja se niin haluais tehdä aksaa. Tehtiinkin ilman rimoja helppo pätkä, ja suht hyvinhän se kylmiltään meni. Vaikka pääasiassa Zelda oli tekemässä tokoa. Meillä on sunnuntaina kisat ko. paikassa, niin käytiin kokeilmassa, mikä vire koirasta löytyy. Tai oikeastaan ajatuksena oli laskea liiallista virettä agilityesteiden keskellä.. Mutta mitä vielä, Zelda teki täydellisesti! Kyllä olis taas ykkösen raja paukkunut ja komeesti :D

Zeldan agipätkä. Valitettavasti tokoilua ei tullut videolle..



Olin siis eilen samalla seuraamassa Rytmi-sheltin agilitytreenejä. Ryhmä on melko samantasoinen, missä Fiona nyt käy, kun ovat kesällä aloittaneet alkeiskurssina. Koin jonkin sortin järkyttäviä flashbäkkejä noin vuoteen 2005, aikaan jolloin Zelda aloitteli agilityä. Ensinnäkin se, että kaikki ryhmän koirat ovat hallissa yhtä aikaa ja kiljuvat toistensa yli, jolloin meteli on aivan järkyttävää (on Zeldan kanssa joskus treenattu pelkässä shelttiporukassa.. Voi tuska niitä kiljukauloja). Ja vielä kamalampaa on se, että kaikki tekevät yhtä aikaa. Ohjaaja ohjaa yhtä koirakkoa, ja samalla muut voivat tehdä muilla esteillä mitä haluavat - näinhän mekin on siis joskus treenattu, mutta nyt pelkkä ajatuskin hirvittää!

Fionan kanssa ei ikimaailmassa tulisi kuuloonkaan treenata näin.. Zelda on joskus tehnyt, mutta melkein toivon, että ei olisi. Ehkä juuri ja juuri kisaavat koirat voisivat tähän malliin treenata, jos on hurjasti tilaa, mutta en varsinkaan aloittelevilla koirilla tekisi. Yhteenotot ovat todella helposti sattuvia - montakohan kertaa Zeldan kimppuun on sännännyt toinen koira kesken treenien??! Aina onneksi leikkimielellä, mutta kyllä on pieni sheltti saanut kyytiä... (onneksi Zelda ei muistele mitään) Toiseksi, ohjaajat ehtivät tekemään aivan hirmuisesti virheitä yksin treenatessaan. Samalla tulee opittua ei pelkästään itse vääriä tapoja, vaan myös opetettua ne koiralle. Ja kolmanneksi, tapaturmien mahdollisuus on hurjan suuri. Silloin kun itse olen treenejä vetänyt, se juuri olikin vaikein dilemma koko hommassa - mitä antaa ohjaajien tehdä itsenäisesti koirien kanssa, kun yksi treenaa.. Eiväthän alkeiskurssilaiset varsinkaan jaksaneet omaa vuoroa odotella, kun into tehdä oli hirmuinen. Luojan kiitos meillä on nykyisin treeneissä se kuvio, että vain yksi koira on hallissa vuorollaan, muut odottavat ulkona autoissa. (tietty viereisillä kentillä on porukkaa, mutta niihin on lähes umpinaiset väliaidat. Niin, lähes umpinaiset, kuten myös Fiona totesi..)

Fionan treenailua hallissa. Tuli vähän pitkä video, mutten jaksanut alkaa kummemmin editoida. Siellä on kaikennäköiset kömmähdykset mukana (vaikka niitähän meiän treenit pääasiassa onkin :D)



Tänäpä tehtiinkin aivan uusi juttu, nimittäin jälkitreenit!! Olen jo pitkään haaveillut lajin kokeilusta, ja nyt Mari-Miia lupautui meitä kentälle auttamaan, kivaa :) Zeldalle laji olisi siinä mielessä loistava, että se ei vaadi ihmeempiä fyysisiä ponnisteluja. Fionalle taas laji olisi aivan täydellinen, koska se vaatii keskittymistä ja koirasta lähtöisin olevaa hermojen hallintaa. Nimenomaan tämä kun Fionalla tarvis saada toimimaan, että se osaisi itse säännöstellä omat kierroksensa.

Kävin sitten ensin tallaamassa Zeldalle hyvin tiiviit kaksi jälkeä (nami joka askeleessa), ehkä reilun kymmenen metrin mittaisia. Annettiin niiden vanheta ehkä vartin verran, siinä välissä Fiona teki rauhoittumistreenejä. Ja itse asiassa oli jopa tosi nätisti! Zelda hiffasi jäljen heti ja teki kuin vanha tekijä. Videolta näkyy :) Zeldalle voisi jo huoletta vähentää namit joka kolmanteen askeleeseen ja ehkä tehdä vähän loivaa kaartakin jälkeen. Ja ehdottomasti pidempiä jälkiä (noin 50m)

Tämän jälkeen tallasin uudet kaksi jälkeä ja jätettiin ne vanhenemaan hetkeksi. Fiona teki jotain ennen kuulumatonta, kun nyt hain sen autosta kentälle: se oli hiljaa! Päästiin jopa nippa nappa kentän puolelle, ennen kuin tuli ensimmäinen hau. Pieni edistys se tämäkin, hih. Fionalla kesti hetken tajuta jälki, se olisi vaan minulle tarjoillut tekemisiä. Mutta ottipa itse hienosti kontaktia, jos ei muuta. Tajusi sekin kyllä varsin pian mistä on kyse, ja ihan omatoimisesti. Toisen jäljen Fiona teki jopa melkein paremmin kuin Zelda, tai ainakin vauhdikkaammin. Pidempää jälkeä sillekin vaan seuraavaksi..



Saas nähdä, mitä Zeldan huomisesta kisasta tulee tämän jälkeen. Lähteekö se nenä maassa nuuskuttelemaan jäljen alkua :D Sen verran jäi molemmille koirille into päälle, että eihän niiden kuonoa enää meinannut nurmikon seasta nähdä jälkien ajon jälkeen... Tätä tehdään ehdottomasti lisää!

PS. Kyllä jälki on lajinakin huomattavasti turvallisempaa kuin agility. Ohjaajalle siis! Minulla on kipeä mustelma kädessä. Joku naskalihammas puree pikkusen lujaa agitreeneissä; käsivarsista, olkapäistä, reisistä, pohkeista, mikä vaan suuhun osuu..

PPS. Tänään näkyy Talentissa tuttuja, telkku auki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti