lauantai 28. tammikuuta 2012

Kuinka sekaisin narttu voi mennä??

Voi Fiona Fiona Fiona.. En ikinä lakkaa ihmettelemästä tuon koiran tekemisiä. Se voi oikeasti keksiä ihan mitä tahansa, kaikkeen pitää varautua. Olen ehkä sanonut tämän joskus ennenkin, mutta sanon taas; on se vaan ihmeellinen otus! :D

Noh, tällä kertaa ehkä uskallan syyttää juoksuja? Vai voiko tämä johtua juoksuista? Ensinnäkin Fiona on ihan koko ajan menossa ulos. Se vinkuu oven takana pitkät tovit ja odottaa, että joku tulisi avaamaan. Vaikka lähes suoraan lenkin jälkeenkin, oven taa vaan piippaamaan.

Ja toinen, pikkukoira ulvoo aivan hurjasti! Jos se normaalisti ulvoo noin kerran viikossa, nyt voisi sanoa viisi kertaa päivässä.. Ihan kaikesta mahdollisesta. En enää edes jaksa puuttua asiaan (täällä porukoilla omakotitalossa ollessa), kyllä se aikansa ulistuaan hiljenee. Eilen se alkoi ulvoa jopa siitä, kun ei päässyt nuolemaan äiten naamaa, kun tämä jumppasi lattialla vatsallaan maaten.

Tänään Fiona teki myös jotain todella omituista. Talossa oli taas paljon porukkaa, kun sisko perheineen oli käymässä. Kesken kaiken Fiona meni saunalle äiten perässä ja jäi lauteiden alle makaamaan. Yksinään. Ja sinne se hetkeksi jäi. Siis...? Koira, joka on joka hetki siellä, missä tapahtuu. Aina kaiken keskipisteenä kyttäämässä ympäristöä. Ikinä, siis ikinä, se ei varmasti pysy poissa ihmisten keskeltä.

Voiko nartun päänuppi mennä juoksuista näin sekaisin?? Nyt on aika lailla kaksi viikkoa vuotamista takana.. (ja Zeldalla ei ole vieläkään juoksuja näkynyt)

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Lenkkeilypäivitys

Tällä kertaa ei taidakaan olla mitään muuta turisemista kuin lenkkijuttuja. Hyvät vai huonot uutiset ensin? Jospa säästetään parhaat palat loppuun.. Eli ensin se murheenkryyni, mitä olen pelännyt lumien ja pakkasten tulosta lähtien: Zelda ontui taas :(

Sunnuntain metsärämpiminen Vaajakoskella taisi olla sille liikaa, sillä seuraavana päivänä hihnalenkillä alkoi könkkääminen. Tehtiin kyllä kovaan pakkaseen nähden ehkä turhan pitkä lenkki Jyväsjärvellä (6km), ja joskus puolen välin jälkeen ontui. Tosin tässä oli erilaista se, että Zelda yritti vähän väliä nuolla ontumaansa jalkaa. Tätä ennen könkkäsi myös palelevia tassuja ja sen jälkeen lumikökkäreitä, mutta vaikka tassu oli varmasti tyhjä paakuista, silti se ontui. Ja kyllähän tuo muutoin näytti samaan vanhaan malliin menevän. Nappasin siis Zeldan taas välillä sylikantoon.

Kuin luojan lykystä juuri oikealla hetkellä meitä vastaan käveli vanhempi pariskunta sauvojensa kanssa. Nuo jäivät aivan haltioissaan juttelemaan koirista, oikein superinnostuneita ja yltiösosiaalisia ihmisiä :D Heidän colliensa oli kuulemma nukkunut pois viime marraskuussa lähes 16-vuotiaana. Ilmankos olivat niin innoissaan shelteistä.. Pitkät tovit siinä turistiin, ja voi vitsit kun olin ylpeä molemmista koirista. Siis jopa Fionasta! Molemmat käyttäytyivät superisti! Kumpainenkin meni häntä heiluen rapsutettavaksi, kun vieraat pyysivät, ja varsinkin Fiona jakeli myös auliisti pusuja. Muun ajan molemmat istuivat hiljaa paikallaan, välillä ottivat minuun kontaktia ja välillä katselivat maisemia. Ohi kulki kävelijää ja pyöräilijää kapealla pyörätiellä. Kerran Fiona kivahti ohikulkevalle juoksijalle, mutta sekin oli vain yksi hau ja hiljeni heti käskystä. Vielä viime kesänä miun pahin painajaiseni oli se, että lenkillä tulee joku tuttu vastaan, ja jää juttelemaan. Koska tämä tilanne oli yhtä h*lvettiä Fiona narun päässä, hih :D Lopulta kun päästiin jatkamaan matkaa, ei Zelda enää ontunutkaan. Eikä nyt ole taas sen jälkeen onnahdellut.. Peukut ja varpaat pystyssä! (metsälenkit ja pitkät pakkaslenkit on tosin Zeldalta taas vaihteeksi boikotissa)

Tänäpä käytiin Fionan kanssa hiihtämässä! Saan varmaan kohta suunnilleen kylähullu maineen, kun ei riitä että yksinäni hiihdän pyöräteitä pitkin, pitää sitten ottaa vielä koira mukaan?! Minkäs teet, kun ei järvelle ole vedetty latuja, ja mie hiihdän luistelutyylillä, ei ole paljon paikkoja missä hiihtää. Harmi kun ei yleisille laduille saa koiraa viedä. Tehtiin melko kevyt aloituslenkki, reilu puolisen tuntia (hyvin summittaisesti mitattuna 4km). Pakkastakin on kyllä sen verran reippaasti, ettei paljo pidempää olisi voinutkaan. Nyt täytyy muutenkin lenkittää koirat mittarin mukaan, koska Zeldalla tosiaan palelee tassut hetkessä. Ja kuten Piira suositteli, vanhaa koiraa tulisi muutoinkin ulkoiluttaa usein ja lyhyesti. Paras olisi noin puolen tunnin lenkki monta kertaa päivässä. Tähän nyt pyritään.. Mie kun olen tottunut tekemään ennemminkin pari minimini pissalenkkiä ja sitten yhden kunnollisen pitkän lenkin päivittäin.

Loppuhehkutuksena luvassa onkin Fionan hihnakäytöksen parantuminen! Sen kanssa lenkkeily alkaa oikeasti tuntua jopa normaalilta. Muistatte varmaan, kuinka viime kesänä itkin ja valitin, kun ei hihnassa kävelystä tule yhtään mitään. Kuljettiin nami nokassa lähes koko matka, ja noin 95% lenkistä Fiona joko kiljui kurkku suorana ja/tai tempoi narun päässä. Nyt voisi sanoa, että 5% lenkistä on edellä mainittuja toimintoja. Onhan se edelleen kiihtynyt aina ulos lähtiessä, ei varmaan koskaan olla päästy kotoa pihalle ilman muutamaa haukahdusta (sori naapurit), mutta muutoin se ottaa iisisti lähes koko matkan. Liekö juoksut sekoittaneet pääkopan, vai missä vika, mutta ai että mie nautin!! =)

maanantai 23. tammikuuta 2012

Kaveripäivä

Eilen riitti tytöille touhua ja tohinaa. Ja hyvä niin, sen verran rauhallista eloa tässä onkin taas vietetty.. Päivällä käppäiltiin keskustaan koirien kanssa, treffattiin siellä Tekla ja hypättiin kyytiin kohti Vaajakoskea. Pitkästä aikaa päästiin siis Viiun ja Neton kanssa lenkille!

Fionallahan on juoksut menossa, mutta onneksi Neton ymmärrys naisista on lähellä nollaa.. (vaikka se vanhemmiten on kovasti petrannut asian suhteen!) Fiona kyllä osasi hoitaa asian hyvin omatoimisesti, ja Netto sai hammasta. Kiltti mies väisti suosiolla, kun pikkukoira vähän kivahti :) On tämä kyllä niin ihanaa, kun on lunta! Vaikka metsäpoluilla joutuukin rämpimään, ja vaikka pelkäänkin Zeldan lihasten puolesta, ei mikään voita kaunista valkoista maisemaa.. (joka ei tietenkään kuvissa näytä yhtään niin kivalta kuin luonnossa)

Sama vanha jengi taas kasassa :)
Zelda jäi yksin poseeraamaan, kun muut jatkoivat riehumista.
Ihana luminen talvi.
Ja vauhtia piisaa..
Lenkin jälkeen käytiin vielä Venni-poikaa moikkaamassa ja kuvailemassa. Oltiin jo oltu sisällä hyvän aikaa, kun aloin ihmetellä, miten täällä voi olla niin rauhallista. Miksei Viiu ja Fiona riehu yhtään? Missä Viiu edes on?? Ei näkynyt tyttöä, vaikka koitin huudella.. Kun oltiin kurkattu kaikki huoneet läpi, piti vielä varuksi tarkistaa oven taa, ja siellähän se tyttö nökötti tassuja nostellen! Voi toista pientä, niin kiltisti odotti oman kotioven takana. Ja siitä se ralli sitten alkoikin, rauhallisuus loppui saman tien ;)

Kun oltiin selvitty kotio Vaajakosken reissulta, saapuivat saman tien Laura ja Muffy kyläilemään - laitettiin pystyyn vaalistudio. Ja jes, Haavisto pääsi toiselle kierrokselle!!! Aivan mahtavaa! Kyllä oli niin paljon rauhallisempaa meno näiden kolmen kesken, ettei voi edes samoiksi koiriksi uskoa. Muffy päivisti tiiviisti Lauran jaloissa kiinni, ja miun koirat minun perässäni. Vasta myöhemmin illalla Fionalla ja Muffylla meinasi olla pientä leikin tynkää, muttei siitäkään mitään tullut. Parempi vaan olla tyytyväinen, kun kaikki koirat osaavat niin hyvin rauhoittua nukkumaan porukassakin :)

Viime viikolla käytiin fyssarin vääntelyssä, mutta nyt joutuivatkin molemmat koirat fyysikon vääntelyyn - joutuivat, tai pääsivät, miten sen nyt ottaa. Zelda taitaa kannattaa jälkimmäistä ja Fiona ensimmäistä. Kyllä vaan tuli taas niin siistit tassut ja korvat molemmille, että vaikka näyttelykehään vois marssia. Kiitos Laura!!

Zelda nautiskeli hoidoista täysin rinnoin..
Fionan karvatassu ja siistitty tassu ;)
"Äitiiii, mitä mulle tapahtuu???"

torstai 19. tammikuuta 2012

Sähköjänis fyssarin vääntelyssä

Fiona pääsi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa fyssarille. Tai onhan se aiemminkin käynyt, mutta seuraillut vaan Zeldan hoitoja lattialta käsin.. Nyt joutui pikkupiski pöydälle. Viime kesänä ortopedi pikaisesti kopeloi sen selkärangan pyynnöstäni läpi ja tunsi jumeja lannerangan alueella, kuten itse olin epäillytkin. Fyssarin lausunto oli hyvin samansuuntainen.

Ei tuossa oikeastaan mitään vialla ollut, perushyvässä kunnossa :) Ainoastaan lanteesta vähän jumittaa, mikä vaikuttaa takajalkoihin, ja niissä olikin vähän liikerajoitteita. Fiona ei myöskään suostunut esittelemään ravia laisinkaan, peitsiä ja laukkaa vaan. Tuolle Fionan peitsaamiselle tarvis kyllä tehdä jotain, mutta kun se tulee sillä niin pääkopasta, ei suinkaan fyysisistä rajoitteista, että kierre on valmis.. Ehkä vielä joskus se joutuu peitsaamaan, kun ei kroppa enää anna ravata? Nyt se vielä antaisi!

Fionaa jänskätti fyssarin käsittely ihan hurjasti. Kyllä se pöydällä malttoi olla, mutta olipa vaan vaikea saada viisikiloinen koira kyljelleen kallistettua - ja vielä pidettyä se siellä :D Piip-piip-laaseri taisi olla se ainoa kiva juttu, joka selvästi Fionaakin rentoutti. Pääasia on nyt kuitenkin, että sille jäi ihan kiva ja rento fiilis pöydällä makoilusta, joten varmasti seuraavilla kerroilla sujuu paremmin :) Zelda oli selvästi silminnähden närkästynyt, kun häntä ei otettu käsittelyyn, etenkin kun alkoi kuulua piip piippiä pöydältä ;D

Parin viikon päähän on varattu seuraava aika, mutta täytyy vielä miettiä, kumman sinne veisi.. Fiona olisi kyllä hyvä tsekata uudelleen, jos sen saisi nyt paremmin rentoutumaan ja auottua lisää jumeja. Toisaalta Zelda on viimeksi käynyt lähes vuosi sitten, ja nyt on taas sille kaikkein vaikein aika vuodesta eli lumet ja pakkaset. Vetää helposti koiran juntturaan. Vaikka hyvin tuo tähän saakka on metsälenkitkin rämpinyt, kun en millään raaski sitä kotio jättää. Kauhulla vaan odotan, koska tulee taas ensimmäinen ontuminen.. Mietitään siis vielä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Fionan sivut



Kivasti alkaa pikkukoiran peppu kääntyä. Itse asiassa vähän liikaakin.. Meille on jossain vaiheessa ilmestynyt ongelmaksi se, että Fiona pakittaa pyllyn miun jalkojen taakse. Videollakin jää kerran istumaan käytännössä ihan miun taakseni. Mistä ihmeestä tämäkin tuli?? Mutta toisaalta, niin lukuisia edistäviä pikkukoiria nähneenä (ja itse sellaisen omistavana) en jaksa pitää tätä niin hirmuisena ongelmana. Fionan kanssa ei ole käytännössä tehty vielä laisinkaan kunnollista suoraa, pitkää seuraamista, joten en edes tiedä, miten pitäisi paikan sellaisessa.. Tietty täytyy jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota, ettei tulisi noita ihan vinoja perusasentoja palkattua.

Suurempi ongelma seuraamisessa on kuitenkin (ollut oikeastaan alusta saakka) Fionan köhiminen. Se yskii ja pärskii ja välillä kuulostaa siltä, että koko koira tukehtuu. Mitä ihmettä?! Jotenkin tuo seuraamisasento on sille niin hankala, ettei meinaa saada nameja syötyä, ja pitää kakoa kurkkua jatkuvasti. Videolla sen näkee, että vielä paikalla maatessaankin koira nieleskelee vähän väliä. Onko kukaan törmännyt vastaavaan? Mitä tälle voi tehdä?! En halua tukehduttaa koiraani treenaamisella! :D

maanantai 16. tammikuuta 2012

Vuoden tokosheltti 2011


Hämeen shelttien vuoden shelttikisan tulokset tulivat, ja niinhän siinä kävi, että Zelda vei voiton kotio! Ekaa kertaa saatiin kolme tulosta vuoden aikana kasaan, ja näiden pisteet riittivät voittoon :) On siis jälleen hyvä syy osallistua Hämeen Shelttien kokoukseen helmikuussa.

Onnea myös Marialle shelttipoikien hienoista agi- ja tokotuloksista, sekä erityisesti Janille ja Päiville Jedi-miehen kakkossijasta näyttelykisassa! Vielä odotellaan pääyhdistyksen vuoden sheltti -kisan tuloksia, mutta siellä meillä ei ole mitään saumaa, kun tuloksia on vaan kolme ja neljä lasketaan.. Ja onhan noita upeita tuloksia evl:ssä ja voi:ssa tahkonneita shelttejä olemassa. Mutta olipa kiva sinnekin ekan kerran lähettää ylipäätään tuloksia. Kyllä se aina hyvältä näyttää, mitä enempi on tokokoiria mukana :)

Ja toinen asia - vihdoinkin meillä juostaan! Toistaiseksi tosin vain Fiona, mutta jo oli aikakin, neidillä on ikää nyt lähes 20 kuukautta, ja nyt vasta teki toiset juoksut. Zeldalla oli edelliset juoksut toukokuussa. Eipä ainakaan tarvi valittaa, että vähän väliä olisi juoksut pilaamassa elämää ;) Tosi sopivasti vaan nämäkin nyt tuli, kun vihdoin oltaisiin taas päästy agilityä treenaamaan, niin eipä sitten päästäkään.. Mutta mihinpä tässä olisi kiire? :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Henkistä kidutusta

Käytiin perjantaina illasta hallilla treenaamassa. Tämä lienee ainoa hetki viikosta, kun voi suhteellisen varmasti olettaa, että halli on tyhjä. Jos ei keskellä yötä halua käydä treenimässä. Vaikka joo, aika lailla keskellä yötä mekin treenattiin, kun puolen yön jälkeen vasta olin kotosalla. Mutta saipahan tehdä rauhassa kiirehtimättä ja täysin ilman häriöitä!

Fionan aivoissa todistettavasti tapahtuu jotain, huisia! Se vaan ottaa vähän aikaa... Reilut neljä kuukautta... Pikkukoira on viimeksi tehnyt keppejä joskus kauan sitten syksyllä. Tällöin muistaakseni päästiin siihen, että verkoista oli puolet poissa (blogista kaivamalla varmaan löytyisi tarkatkin tiedot). Joka tapauksessa nyt lähdettiin siitä, että laitettiin kaikki ohjurit ja kaikki verkot paikalleen. Tästä aloin sitten napsia verkkoja hyvin pikavauhtia pois. Ekalla toistopätkällä jäljelle jäi kolme verkkoa.

Välissä tehtiin muuta ja muiden koirien kanssa, minkä jälkeen Fiona otti vielä muutamat keppien toistot. Nyt lähti kaikki loputkin verkot! Eikä siinä vielä kaikki, seuraavana lähti myös ensimmäinen ohjuri!! Aivan mahtavaa, kyllä tämä oikeasti näyttää siltä, että se vielä saattaa kepit oppia, vaikka treenitahti onkin neljän kuukauden välein :D

Kepitystä videolla, vikassa toistossa tosiaan yksi ohjuri melko alusta keppejä poistettu



Muut treenipätkät sen sijaan... Nyt alkaa se henkinen kidutus, kun pitää itseään katsella videolta! Kuinka vaikeaa ohjaaminen voi olla?? Yritettiin vääntää valsseja, ja kun ei osaa niin ei osaa. En ole ikinä opetellut valssaamaan, ja etenkin silloin muinoin, kun valssit tehtiin paljon paljon myöhässä, ne ei meiltä Zeldan kanssa sujuneet sitten millään. Eikä me valssattu ikinä missään, jos se suinkin oli jotenkin mahdollista välttää. Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja oikeasti opetella se *piip* valssi ;) Valitettavasti Fiona joutuu kärsimään, kun akka soheltaa, mutta ehkä me vielä joskus opitaan. Jätin videolle noita ihania epäonnistumisia väliin, voin sitten ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa toivottavasti itse naureskella näille... :D



Loppuun otin vielä suoraa rallattelua, jonka tarkoitus oli lähinnä saada koiralle irtoamista ja estehakuisuutta. Niissä kun olisi huimasti tekemistä. Fiona kyllä korjailee kivasti miun ohjaamista ja selvästi hakee esteitä (mitä nyt välillä tulee ohi), mutta sen meno on tosi mutkittelevaa. Koko ajan se kyselee ja katselee meikäläistä, tulee lähemmäs jalkoja. Ei selvästikään seuraava este vedä tarpeeksi puoleensa. Mutta jatketaan irtoamista ja etenemistä myöskin :) Ja ohjaajalle tarvitaan kyllä huisisti kunto- ja pikajuoksutreenejä, kun ei vaan liiku!



Käskytänkö mie oikeesti noin myöhässä?? Jossain kohti näyttää siltä, etenkin tuolla valssipätkissä, että koira on jo putkessa, kun vasta sanon putkeen.. Voi kamala. Tämä tarvii ehdottomasti laittaa merkille treeneissä jatkossa. Tosin sama ongelma oli kyllä Zeldan kanssa, aina mie oon vaan myöhässä. Sekä ohjauksessa että käskyissä. Treeniä siis tähänkin asiaan :)

Koira kyllä kulkee hyvin ja sillä on hauskaa! Nyt tyhjässä hallissa Fiona jopa pysyi kuulolla tosi kivasti. Tästä on taas hyvä jatkaa (toivottavasti hieman useammin) treenejä! :)

Pienet varpaat palelee

Zeldan mielipide lumesta ja pakkasesta on tasan tätä luokkaa!

Talvi tuli vihdoinkin! Tai tulihan se jo aiemmin, mutta mie ulkoilutin vasta nyt ekaa kertaa koiria ja kameraa kimpassa, joten meille se tuli vasta nyt :D Jäi vaan lenkki tosi lyhyeksi, ei ole shelttejä luotu näihin Suomen keliolosuhteisiin..

Zeldan kanssa tuntuu vuosi vuodelta muuttuvan vaikeammaksi ulkoilu talvisin. Sillä jäätyy varpaat hetkessä, ja se inhoaa takkia tai tossuja. Eikä toimivia tossuja tunnu löytyvän, ei sitten millään. Takki päällä se joutuu nyt pakkaskelit kulkemaan, vaikka yrittääkin luikkia pöydän alle karkuun, kun takki otetaan esiin ;) Fiona ei pahemmin pakkasista piittaa (harmi, sillä se rakastaa takkeja!), mutta tällä kertaa jopa pikkukoiralla oli tassut jäässä pahan kerran. Oli siis ihan pakko kääntyä metsäpolulta takaisin, niin ihana ilma kun siellä olisi ollutkin lumessa tarpoa..

Nyt vaan odottelen innolla, että Jyväsjärvi jäätyy kunnolla ja sinne vedetään hiihtoladut, niin päästään Fionan kanssa suksille päästelemään!! :D







Hei kuuraparta, pieni sheltti valkoinen...

perjantai 13. tammikuuta 2012

Astetta enemmän juoksevia hassuhäntiä

Huomasinpa vasta nyt, että olen täysin unohtanut julkaista pari videota täällä.. Vaikka eipä näissä nyt kummemmin katsottavaa ole, perusmeininkiä. Tai itse asiassa ei edes sitä. Kameran testailun ohella toivoin saavani Fionasta kuvattua vauhdikkaampaa videota, mutta ei sitten. Britneyn kanssa ne eivät juokse oikeastaan ollenkaan, ei Riitua vaan enää kiinnosta riehua kakaran kanssa. Plus se ei tykkää Fionasta, vaan edelleen murisee sille aina, kun tapaavat.

Jedin ja Riinan kanssa puolestaan olisi vauhtia riittänyt! Mutta tämäkin vesittyi siihen, kun mentiin hakemaan kavereita lenkille, laittoi Riina jo eteisessä Fionan herran nuhteeseen. Hetken jo pelkäsin, että tulee tappelu, kun Fiona ei ihan tiennyt, pitäisikö sen alistua vai tintata takaisin.. Onneksi se päätti olla pieni ja kiltti, ja Riina sai uhota rauhassa. Eipä tuo tietty tämän jälkeen uskaltanut Riinan seurassa täysillä päästellä, varsinkin kun Riinan leikkityyli on täysillä niskaan kiinni hampaat irvessä ;)

Menossa mukana Jedi ja Riina:



Menossa mukana Britney:

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Zeldan tokottelut

Pitkästä pitkästä aikaa Zeldakin pääsi ihka oikeasti treenaamaan! Sen kanssa ei ole tehty taas mitään. Laiska minä, hyi hyi.

Sovittiin parin remmiläisen (jyväskyläläisten opiskelijoiden koirafoorumi) kanssa treenitreffit, ja otin Zeldan mukaan tokoilemaan. Alkuun pyöriteltiin omia juttuja, ja Zelda oli ihan kymppi. On kyllä niin ihanaa tehdä Zeldan kanssa hommia, kun se keskittyy täysillä, eikä varmasti huomaa edes sivusilmällä ympäristön häiriöitä. Millä ihmeellä Fionaan saisi edes sadasosan tästä sietokyvystä??!

Yritin muutamia toistoja jälleen kerran hakea perusasennon ja seuraamisen oikeaa paikkaa, mutta ei. On se vaan vaikeaa. Tehtiin siis lyhyitä pätkiä vähän joka suuntaan; juosten, himmaillen, äkkikäännöksiä ja niistä pysäyksiä, paikalla pyörimisiä jne. Zelda saattaa ihan pokalla jäädä välillä istumaan metrin etuviistoon ja ihan vinoon. Siellä sitten nököttää ja odottaa palkkaa. Korjaa kyllä itsensä tasan oikeaan paikkaan, kun omaa kroppaa käännän, mutta ei tuokaan nyt ole ihan oikein, että jää aina väärin ja korjaa siitä oikein.

Onko meillä oikeasti se tilanne, että joudun 8-vuotiasta koiraa viemään nami kädessä ja nenä namissa kiinni, että saan sen tekemään oikein!? Kun se periaatteessa osaa, muttei sitten oikeasti osaa tippaakaan. Turhauttavaa :D

Pikaisesti tein läpi muitakin liikkeitä, ja vallan hyvin on kaikki muistissa. Muutamaan kertaan otin myös seuraamisesta istumaan jäämistä, näitä ei sitten olekaan tehty BH-kokeen jälkeen eri pariin vuoteen. Päivän paras anti oli kuitenkin ruutu! Kiitos apukäsille, sain Zeldalle palkkauksen suoraan ruutuun :) En vaan saanut rajattua ruutua nyt millään, eli pelkillä tötsillä mentiin, mikä on vähän huono juttu. Millä muut rajaavat ruudut näin talven hangessa?

Tehtiin siis Sormusen meille antamilla opeilla, eli lähetin kosketusalustalle, naks, palkka apukädeltä nenän eteen, käsky maahan ja itse perässä palkkaamaan. Zeldalla nousi taas kierrokset sen verta liikaa, että se huusi ja komensi käytännössä koko ajan. Tekeminen sujuisi varmasti paremmin ja oppisi nopeammin, kun tekisi rauhassa ja keskittyen, mutta kyllä se oikein teki, vaikka kaahottikin.. Kosketusalusta vaan lenteli sinne tänne ;)

Tunnari sen sijaan ei sujunut, ei sitten yhtään. Mitä ihmettä mie teen tuon liikkeen kanssa?! Lähdettiin tässäkin Sormusen opilla, eli vein oman kapulan selvästi sivuun vääristä. Zelda vaan paineli suoraan väärille, ja kuskasi taas ihan mitä kapuloita sattui. Sillä nousee tunnarissakin kierrokset niin liikaa, että se vaan syöksyy suoraan kapuloille ja nappaa suuhunsa minkä ekana löytää. Vaikka se tasan tarkkaan osaa etsi-käskyn ja on tehnyt sitä sata kertaa metsässä kävyillä, ei yleistäminen kapuloihin onnistu. En vaan saa sitä tajuamaan, että miun haju on se, jota haetaan. Ties kuinka kauan olen sille naksutellutkin siitä, että nenä koskee omaan kapulaan, mutta ei vaan mene jakeluun. Alkaa keinot loppua tunnarin kohdalla.... :( (ainoa mikä on kokeilematta, taitaa olla kiinteä lauta, josta vääriä kapuloita ei saa ilmaan)  Jotenkin tuo koira vaan pitäisi saada rauhottumaan ja keskittymään. Yksi etenemistapa voisi olla se, että vien kapuloita metsään mukana, mutta noudatankin käpyjä niiden keskeltä. Jos tällä saisi hieman kapula-jee-jee-pakkomiellettä laskettua.

Tällä viikolla pitäisi käydä vielä uudelleen samojen kamujen kanssa tokottelemassa, ruututreeniä jatketaan, mutta tunnari taitaa jäädä mietintätauolle ;)

Mene mene mene mene mene!

Irtoamistreenejä tehtiin eilen agilityssä. Pitkästä aikaa päästiin Jattilaan ja ohjattuihin treeneihin. Maria tosin oli kipeänä, joten Laura veti nämä treenit. Hyvä näin, en meinaan ihan äkkiä haluaisi (Fionankaan kanssa) vieraan ihmisen oppeihin. Ainakaan tässä vaiheessa.. Mutta nyt meillä oli kivat treenit :)

Otettiin alkuun pelkkää irtoamista viidellä vinossa linjassa olevalla hypyllä. Aloitettiin yhden hypyn takaa ja aina siirryttiin kauemmas.Välimatkaa esteillä oli melko paljon verrattuna Fionan aiempiin vastaaviin treeneihin. Kivasti se namikipolle lähti (ihanaa, se oikeasti meni hakemaan namit!!). Fionalle on vaan selvästi paljon helpompaa se, että mie jään paikalleni ja lähetän koiran eteenpäin. Jos itse juoksen mukana esteiden sivulla, se keskittyy vaan minuun ja unohtaa koko namikipon. Etenemisessä on siis vielä paljon treenattavaa.

Toinen treeni - taas tyylikkäästi piirrettynä - sisälsi putken äskeisten hyppyjen lisäksi. Kaikilla muilla koirilla oli ongelmana se, että koiruus karkasi neljännelle hypylle, kun piti kääntyä putkeen. Ei meillä vaan, käännyttiin ihan liian aikasin, enkä enää meinannut millään saada koiraa irtoamaan putkeen :D Fionaa täytyy jotenkin niin viedä mukana, että mie olen ihan hukassa. Sitä ei voi edistää, mutta se ei myöskään etene itse edellä mihinkään. Kyllä Zeldan kanssa oli niin helppoa, kun hihkas vaan että menepä tuonne..

Muutaman yrityksen jälkeen, kun sain omaa rytmitystä ja juoksulinjaa korjailtua paremmiksi Fionan liikkumisen mukaan, johan alkoi koira singota hienosti putkeen :) Näitä vaan täytyy opetella, kokeilla ja harjoitella, en mie muuten opi ikinä ohjaamaan tuota otusta! Tämä sama treeni tehtiin myös toiseen suuntaan, alkaen kutoshypyltä ja putkeen mentiin toiseen päähän.

Huvitti taas, kun yksi treenikaveri totesi minulle Fionasta, että on se kyllä hyvä agilitykoira :D Ja tämä perustui käytännössä siihen, kun se on niin nopee! Niinhän se onkin joo-o, mutta kun se on niin pieni, niin se näyttää nopeammalta kuin onkaan. Lisäksi tuo Fionan tyyli liikkua on niin terävää, sinkoilevaa ja äkkinäistä, että jo siitä saa ihan erilaisen vaikutelman kuin rauhassa liikkuvasta koirasta. Juuri eilen sain taas todisteen, että kyllä Zelda on paljon Fionaa nopeampi, kun nuo rupesivat juoksemaan tyhjällä kentällä, eikä vaan saanut pikkupiski Zeldaa kiinni, vaikka kuinka tosissaan perässä pinkoi.. No onhan Zelda tietty isompikin. Jotenkin tuo Fionan pieni koko vaan hämää, ja näyttää aina kuin sen pienet tikkujalat pinkoisivat (mukamas) tuhatta ja sataa :) Mutta on se kivaa, ettei ainakaan tarvi ikinä ruveta koiraan vauhtia hakemaan, hih! :D

perjantai 6. tammikuuta 2012

Kenelle voi käydä näin?!

Tässä vaiheessa kaikki varmaan ajattelevat, että nyt on tulossa postausta rally-tokokisoista.. Mie puolestani ajattelin kirjoittaa sellaisen huomenna. Niin, ajattelin myös olevani menossa kisaamaan huomenna. Äsken sitten lueskelin kisakirjettä, ja siinähän sanottiin, että tervetuloa kisaamaan loppiaisena, perjantaina.

Että eipä sitten oltu kisoissa... :D Jotenkin olen ajatellut jo kuukausia taaksepäin, että kisat ovat lauantaina, joten ei tullut pieneen mieleenkään, että muulloin kun viikonloppuna voisi olla kisat. Sen siitä saa, kun ei tarvitse kalenteria tuijotella (paree vaan palata äkkiä takaisin koulunpekille, niin pysyy päivissäkin mukana!)

Hiukka hävettää ja ottaa päähän, mutta minkäs teet. Olisin niin mielelläni noussut voittajaan, kun oli vielä kaksi starttia tarjolla. Seuraavia kisoja odotellessa...

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Tallireissulla

Koirat pääsivät taas vaihteeksi tallille mukaan - lumen satamisen kunniaksi! Tällä kertaa olivat vielä molemmat matkassa, ja pääsivät omin jaloin lenkille mukaan :)

Heti tallille mennessämme sattui kyllä pieni ikävä äksidentti, juuri näitä, mitä ei Fionan kanssa koskaan pitäisi päästä käymään :( Minulla oli koirat tietty irti pihassa, avasin tallin oven, ja sieltä syöksähtikin vastaan hevosten omistajien australianpaimenkoira Dina. Dina kävi täydellä rähinällä Fionan kimppuun, Fiona paineli samaan aikaan karkuun ja yritti iskeä takas. Se vinkui ja huusi, pakeni, mutta aina välissä syöksähteli ikenet kurtussa Dinaa kohti. Vaikka Dinakin oli tosi hurjana, murisi ja räyhäsi hampaat irvessä, ei se kuitenkaan käynyt tappomeiningillä Fionan niskaan, vaan pikkukoira pääsi koko ajan pakenemaan. Kaipa nuo molemmat vaan yllättyivät niin totaalisesti tilanteesta.. Loppupeleissä en usko, että kummallakaan olisi ollut kanttia käydä iholle?

Onneksi Dinalla oli panta kaulassa, joten sain napattua sen kiinni. Dina palasi takaisin talliin ja laitoin omat koirat autoon. Eipä ollut kumpikaan koira moksiskaan tästä yhteenotosta; Dina moikkasi minua häntä iloisesti heiluen ja oli oma ihana itsensä. Samoin kun otin koirat autosta Dinan poistuttua, ei kumpikaan ollut mitenkään erilainen käytökseltään.. Hyvä näin.

Suuntasin ensin pellolle ratsastamaan. Ainoastaan siellä uskallan pitää Fionaakin irti, lääniä riittää sen verta paljon, ettei tuo ihan äkkiä pääse teille karkaamaan. Ja voi jestas sitä vauhtia! Fiona on kyllä täys vatipää, ei voi muuta sanoa... Se pinkoi ensin yhteen suuntaan pitkänä matalana pötkönä maata vilistäen - siis tasan niin lujaa kun pieni koira kintuistaan lumisella pellolla pääsee (täysillä haukkuen tietty). Pysähtyi sitten katselemaan taakseen, ja juoksi tasan yhtä lujaa takaisin. Tätä se harrasti ties kuinka monet kerrat. Zelda irroitteli välillä mukana, mutta pääasiassa käveli hyvin tiiviisti hevosen takakintuissa kiinni. Ja välillä jopa Fiona rauhottui hepan vierelle kulkemaan ollen vielä ihan hiljaa. Oho :)

Tämän jälkeen lähdettiin vielä maastoilemaan, kun Heidi saapui tallille ja kiipesi selkään. Mie pääsin vihdoin ja viimein toteuttamaan talven ykkösharrastusta: hiihtoratsastus!! Fiona oli alku- ja loppumatkat kiinni, kun mentiin tuossa asutuksen lähellä, mutta metsätiellä se sai taas juosta sydämensä kyllyydestä. Ja kyllä se juoksikin. Täysin sama meno kuin pellolla.. Heidillä oli hepan selässä hauskaa Fionan menoa ihmetellessä ;)

Kuvasin pätkän hiihdellessäni, näissä on kyllä Fiona kiinni suurimmassa osassa :D



Fionaa ottaa ihan pikkusen lujaa päähän tuossa lopun laukkapätkässä, kun ei pääse hevosen jalkoihin kiinni :D Narua on juuri sen verran, ettei yltä pidemmälle..

Ollaan huomennakin menossa talleilemaan, tosin eri paikkaan. Pitäisi ottaa koirat mukaan, jotta kaveri pääsee bortsu-pentunsa kanssa treenaamaan pentunäyttelyihin vieraan koiran häiriössä. Voipi olla kyllä ennemmin Fionalle treeniä se kohtaaminen.. Mutta Zelda ainakin on passeli häiriökoira pennulle.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Kolmas vuosi käyntiin!

Blogin kolmas vuosi siis. Kääk. Voiko tämä oikeasti olla mahdollista?? Vastahan Fionakin on reilun vuoden.. Mutta kyllä, blogi on perustettu loppuvuodesta 2010, joten väliin mahtuu yksi kokonainen vuosi ja pari kuukautta edelliseltä vuodelta. Näyttää vaan niin hassulta tuossa sivupalkissa, kun on kolmen vuoden päivityksiä mahdollista selailla :)

Zelda opetteli taas uuden tempun, jonka myös bongasin PP:n kautta. Olis hirmu kivaa opettaa Zeldalle paljon uusia juttuja, mutta kun en oikeasti keksi. Mitään fyysisesti rankkaa se ei voi tehdä, joten ideat alkaa loppua kesken, mitä se ei vielä osaisi. Mitään pitkää ja monimutkaista mie en taas jaksa ruveta opettamaan, mutta tällaiset kerran parin naksuttelutuokin jälkeen sujuvat jutut on kivoja :D Tietty fiksuinta voisi olla vahvistaa sen nyt jo "osaamia" liikkeitä, häivyttää kaikista loputkin käsiohjaukset pois ja varmistaa, että koira tasantarkkaan tietää, mitä sen pitää tehdä. Jos jollain on ehdottaa jotain kivoja erilaisia temppuja, niin antakaapa kuulua! Sain kyllä Siriltä huippukivan lahjan, 101 temppua koiralle, joten tarvinnee sieltä alkaa Zeldalle haeskella uutta puuhailtavaa..



Uudenvuodenaatoksi mie karkasin kotoa pois kuuden maissa, koirat jäivät siis porukoiden huoviin. Käytin kyllä ne lenkillä viiden jälkeen, mutta eihän siitä tullut yhtikäs mitään. Zelda bongasi joka ikisen hyvin kaukaa heikosti kuuluneenkin pamauksen, ja riekkui siis koko matkan. Fiona ei tajunnut yhtään, mikä Zeldaa vaivaa, ja kulki vieressä korvat sivuilla roikkuen hyvin hiljaa ja nätisti.. Eipä tainnut kumpikaan malttaa käydä asioillaan. Joten annoinkin äidille ohjeeksi, että käyttää koirat illalla lenkillä erikseen.

Ja niin tuo oli tehnytkin. Äite totesi Zeldasta, että hän ei sitä ainakaan ikinä enää uutena vuotena vie lenkille ilman kuonokoppaa - se on ihan mahdoton! Ja niin onkin, tiedän. Zelda lentää, huutaa, riekkuu, hyppii, mitä lähempänä ja isompi raketti pamahtaa, sitä kovempaa ja korkeammalle koira lentää. Uusi vuosi on Zeldan ehdoton lemppari päivä vuodesta! Fiona puolestaan oli lenkkeillyt hyvin rauhassa ja hallitusti. Vähän se taisi pelätä pauketta, mutta kulki mukana, eikä ollut säntäämässä karkuun. Sen siis pystyi hyvin lenkittämään vielä illalla :) Kotona molemmat nukkuvat, mitä nyt Zeldalla välillä saattaa häntä nousta taivaisiin, jos tarpeeksi lähellä paukahtelee..

Ihanaa alkanutta uutta vuotta kaikille! ♥

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuoden saldo & tavoitteet

Ensiksi luodaan katsaus tasan vuoden takaiseem blogikirjoitukseen, ja mietitään mihin ollaan tultu. Mitkä tavoitteet ovat toteutuneet ja mitkä eivät. Mikseivät? Entä mihin ensi vuonna tähdätään?

Tiivistetysti vuosi sitten asetetut tavoitteet:
  • Zelda ei onnu kertaakaan
  • Molemmat koirat Piiralle käsittelyyn
  • Zeldalle TK2
  • Fionan kanssa kesällä agilityryhmään
  • Johannan koiratanssitreeneihin Fionan kanssa
  • Parantaa suhdetta Fionaan, sekä pitää koiralla huippu tekemisen into ja taistelutahto
Nyt kun katsoo vuotta taaksepäin, voisi jopa todeta, että vallan hyvin näissä onnistuttiin! Ehkä osasin kerrankin ajatella asiat siten, miten ne voisivat jopa toteutua. Valitettavasti Zelda on ontunut tänäkin vuonna muutamia kertoja. Sen seurauksena käytiin jälleen lisäkuvissa ja fyssarilla muutaman kerran. Joten oikeastaan nämäkin ontumiset oli hyvä juttu, koska nyt ollaan taas astetta viisaampia kuin vuosi sitten. Piiran luo ei tänä vuonna selvitty, mutta meillä on aika varattuna ensi toukokuulle (aiemmin ei saanut :D). Yritetään siis silloin käyttää molemmat koirat hoidettavana.

Zeldalle saatiin TK2 :) Fionan kanssa ei aloitettu kesällä Janin ryhmässä agilityä, koska mie olin kesän Jyväskylässä töissä, sen sijaan syksyllä päästiin Marian vetämään porukkaan. Ja sitä ennen kevään ja kesän aikana käytiin myös hallissa treenaamassa. Eli tämä tavoite tavallaan toteutui. Johannan tanssitreeneihin palattiin myös, mutta Fionan lisäksi Zeldakin on päässyt kesän aikana tanssahtelemaan. Tämä tavoite toteutui siis paremmin kuin hyvin! Fionan ja miun välinen suhde on kyllä kehittynyt huimasti vuoden aikana, totta kai. Mutta voin silti sanoa, etten ole läheskään samalla "henkisellä" tasolla kuin Zeldan kanssa. Meillä on Zetan kanssa jotenkin niin ainutlaatuiset välit, etten edes tiedä, miten moinen voi muiden eläinten kanssa onnistua? Tunnen Zeldan niin hyvin ja luotan siihen täysillä :) Mutta voin myös sanoa, että tilanne on ollut näin vasta parin vuoden ajan, joten en edes oleta, että Fionan kanssa oltaisiin samoilla urilla ihan hetkeen.. Tekemisen intoa ja taistelutahtoa pikkukoiralla kyllä riittää vaikka muille jakaa, niistä ei kannata edes puhua.

Näiden lisäksi vuoden muita merkittäviä saavutuksia ovat olleet muun muassa tokon piirinmestaruuskisojen joukkuehopea sekä koirille pyörävaunun ostaminen. On tuo kyllä niin kätevä kapistus, että edelleen suosittelen suurella lämmöllä kaikille autottomille koiranomistajille! ♥ *ja samalla katkeran kateellisena vilkuilen kulmieni alta kaikkia autollisia ihmisiä, mur*

Fionan elämästä voisi todeta sen verran, että jokainen onnistunut treeni tai rauhallinen hetki normielämässä on jo suuri saavutus!

Tavoitteita vuodelle 2012
  • Zeldan kanssa tokon voittajaan kisaamaan
  • Zeldan kanssa rally-tokon mestariluokkaan
  • Zeldan kanssa Rally-tokon SM-kisat 
  • Zeldan kanssa näyttelyiden veteraaniluokkaan
  • Zeldan silmäpeilaus
  • Fionan rauhoittaminen jokapäiväisen elämän eri tilanteissa
  • Fionan kanssa rally-tokon mölli-/alokasluokkaan kisaamaan
  • Ei enää yhtään karkureissua Fionalle!
  • Fionan kanssa agilitykisoihin?
  • Fionalle näyttelyistä H
  • Fionan terveystarkit

Zeldan kohdalla tavoitteet voi suunnata oikeastaan täysin kisauran puolelle. Ei sen kohdalla juuri muuta enää ole aktiivisesti ajatuksissa, paitsi tietysti terveenä ja hyvinvoivana pysyminen on molempien koirien ykköstavoite! Zeldasta on tutkittu jo kaikki mahdollinen, silmät nyt käydään yhdistyksen pyynnöstä (ja muutoinkin) uudelleen peilaamassa. Tokon voittajassa kisaaminen on kaukainen haave, mutta en hyppäisi kaivoon, jos ikinä sinne ei päästä. Omasta treeniaktiivisuudestahan se on kiinni. Rally-tokoon sen sijaan suhtaudun intohimoisesti, ja siinä kyllä tähdätään saman tien mestariluokkaan ja sm-kisoihin. Koiratanssissakin olisi hirmu kiva kisata, mutta sekin on siitä kiinni, kuinka usein päästään Johannan treeneihin. Yksinään minun on ihan turha edes ajatella ohjelmaa tekeväni, ei tule mitään..

Fionan tavoitteet puolestaan voisi suunnata enemmän jokapäiväisen elämän tasolle. Sillä ei todellakaan ole vielä normaalit koiran käytöstavat hanskassa millään muotoa. Lähes joka asiassa ongelmana on se mahdoton kiihtyminen, mikä tapahtuu olemattoman pienistä jutuista lukuisia kertoja päivässä. Seurauksena on aina huutaminen, hyppiminen ja Zeldan kimppuun käyminen. Ongelmallisinta näiden harjoittelussa vaan on se, että yksin on usein vaikea treenata (esim. vieraiden saapumista), ja joka tilanne pitäisi opetella erikseen. *huokaus* Fionan karkureissutkin liittyvät tähän mahdottomaan kiihkotilaan, joten pyritään nämä estämään jatkossa täysin, ja itselle voikin asettaa tavoitteeksi opetella pitämään hihnan visusti kädessä.

Käytöstapojen lisäksi Fionaa odottavat terveystarkastukset. Olen jo hintoja katsellut ja kysellyt, ja päätynyt siihen tulokseen, että joukkotarkkiin yritetään päästä. Jos ja kun Jyväskylän tai Tampereen suunnille on seuraava joukkotarkki tulossa, sinne tungetaan mukaan. Olen kyllä miettinyt, että itsekin voisi järjestää.. Yleensä siinä käy niin, että kun tarpeeksi kauan jotain miettii ja odottelee, toteaa kaikkein parhaaksi tehdä itse. En vaan millään viitsisi :D

Näytelmissä on tarkoitus käydä molempien kanssa. Harjavallasta lähdetään metsästämään Fionalle H:ta, se pääsee siellä juuri ja juuri vielä nuorten luokkaan. Jos sieltä H saadaan, se luultavasti jää Fionan (ehkä koko elämän viimeiseksi?) näyttelykäynniksi. Jos ei, niin sitten jatketaan metsästystä, ja suunnataan diipadaapatuomareiden arvioitavaksi - tai brittituomareiden, sellaiseltahan Fiona jo yhden H:n on saanutkin. Zeldalle ei näyttelyuralla ole enää (tai siis ei ole koskaan ollutkaan..) tavoitteita, kunhan käydään moikkaamassa kaikkia kivoja tuttuja kehän laidalla ja katsotaan, mitä tuomarit tuumaavat veteraanista. Tänä vuonna tuli käytyä hävettävän vähän kaiken kaikkiaan näyttelyitä seuraamassa, parit omat kehäkäynnit koirien kanssa ja se oli siinä. Täytyy kyllä vähän terästäytyä :)

Siinä ne varmaan sitten olikin?! Ai niin, Fionan kanssa agilityuran korkkaaminen. Tämä lienee vähän haaveajattelua. En uskalla sanoa juuta enkä jaata asian suhteen. Välillä mietin edelleen, onko agility Fionalle laisinkaan sopiva laji, kun se tosiaan kiihtyy ja stressaa sitä niin suuressa määrin. Luultavasti ei enää ensi vuodelle oteta ryhmäpaikkaa, kerran viikossa treenitkin saattavat olla Fionalle liikaa. Pyritään käymään tyhjässä hallissa, tai ainakin mahdollisimman pienessä häiriössä ja saamaan onnistuneita suorituksia. Kyllä nyt ainakin kaikki esteet opetellaan kisavarmoiksi, sen jälkeen sitten katsotaan ja harkitaan, mikä on pikkukoiran mielentila rataa tehdessä. Jos ikinä kisaamaan päästään, tulee kisaradan ehdottomasti olla seinillä aidattu, jottei Fiona näe muita koiria tai pääse karkaamaan radalta. Suurin pelko kisoihin lähtemisessä taitaa kyllä olla se, millä ikimaailmassa saan tuon pikkusalaman kiinni radan jälkeen.... Sitä treenatessa ;)