perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuoden saldo & tavoitteet

Kaipa se täytyisi minunkin tehdä jonkin sortin yhteenveto kuluneesta vuodesta. Varsin löyhäksi jäi tämän vuoden saldo, sen voin todeta. Vaikka viime vuonna oli niin suuret tavoitteet ja suunnitelmat vuodelle 2010.. Aina kaikki ei mene niin kuin kirkossa kuulutetaan.

Suurimpana saavutuksenamme on se, että Zeldan ontumisten ja treenihaluttomuuksien syy vihdoinkin selvisi. Ainakin luultavasti. Käytiin Piiran Leenalla, ja tuo oli lähes järkyttynyt siitä, missä kunnossa Zelda on. Koko koira oli siis ihan vino. Syynä luultavasti pentuaikana sattunut tapaturma, joka on vaikuttanut oikeaan takajalkaan. (meillä ei kenelläkään ole mitään käryä, mitä olisi voinut sattua??) Sieltä se säteilee etuosaan, ja Zeldan etuosa on siis tosi kovan paineen alla. Toisin sanoen koira on koko ikänsä ollut pahasti kipeä, mutta nuorena on vielä pystynyt kompensoimaan nuo vaivat. Nyt iän kasvaessa on oireilukin sitten pahentunut. Eläinlääkärillä käytiin pariin kertaan, mutta nuo eivät keksineet mitään syytä, miksi voisi ontua. Kuvattiin selkäranka ja kyynärät - priimatavaraa molemmat.

Tämä Piiralla käynti oli joskus alkuvuodesta, kun ensin kerettiin käydä starttaamassa agilityä helmikuussa. Ja tuo Zeldan vika startti jäi ehdottomasti sen uran parhaaksi kisaksi! Koira teki niin täysillä, irtosi, luki rataa, eteni sata lasissa eteenpäin. Kepeille tultiin liian kovaa, jolloin meni ohi ja jouduin vetämään takasin. Ja huomasin samalla, että koira ontuu. Sanoin ääneen kesken radan: "Mitä ihmettä, onnuks sää??", mutta jatkettiin rata loppuun. Kun kerkesin vain pari raviaskelta nähdä ja koira teki täysillä. Vasta radan jälkeen oikeasti sen näki, että kyllähän se ontuu... Vitonen siis tuloksena kepeiltä ja sijoitus kolmas. Riemu oli kuitenkin kaukana, kun koira oli kipeä.

Tämän jälkeen, kun Piiralta saatiin kuulla synkkä totuus, ei Zelda ole enää radalle päässyt. Eikä olla koiratanssiakaan treenattu, siinä kun tulee lähes väkisin tehtyä kuormittavia ja nopeita liikkeitä.

Sen sijaan alettiin keskittyä enempi tokoiluun ja mie suuntasin katseet jo kauan mielessä siintäneeseen haaveeseen - siis BH-kokeeseen. Meidän seuramme Toijalassa järjestää joka kevät BH-kokeen, ja viime vuonna kävin sitten elämäni ensimmäistä kertaa seuraamassa moista tapahtumaa. Silloin jo selvisi, että tämähän on ihan lastenleikkiä, mukaan vaan. Halusin kuitenkin käydä seuran omassa kokeessa, eikä minulla ollut mitään kiirettä asian kanssa, niin ilmoitin vasta tämän kevään kokeeseen.

Ja niin se tosiaan oli lasten leikkiä (vaikka Zelda suoritti paikallamakuun paikalla istumisena, ja kaiken huipuksi kesken kaiken kuului jostain laukaus), helposti tulla napsahti BH-tunnus Zeldan nimen eteen. Kaupunkiosio varsinkin on jokseenkin naurettava, tuntuu näin jälkeen päin. Zelda tarjosi itse seuraamista koko matkan, eikä edes vilkaissut yhtä ainutta häiriötekijää. Ainoastaan henkilöringissä nökötettiin niin kauan, että Zelda ehti bongata tuttuja ihmisiä ringissä, ja oli menossa kavereita moikkaamaan :D

BH:n lisäksi tavoitteena oli TK2:nen tämän vuoden aikana, mutta se vähän ikään kuin jäi.. Kuten koko toko-kisaaminen. Käytiin peräti yksi kisa korkkaamassa, ja sekin "yleisön painostuksesta", kun haluttiin saada Toijalasta edustusjoukkue tokon piirinmestaruuskisoihin. Ja juuri ja juuri meitä kolme tokoilijaa löytyi kisoihin mukaan. Mainittakoon vielä, että toko on aikas heikoilla kantimilla seurassa, eikä piirinmestaruuskisoissa ole ollut edustusta mukana - herra ties koska viimeksi???

Zeldan oma suoritus meni plörinäksi, kun nollattiin seuraaminen! (jaksan päivitellä tätä ehkä loppuikäni) Lyhyt selitys: koira ylikiihtyneessä tilassa, otin irti ennen kehää ja vein liian suoraan seuraamisessa sisälle, olis tarvinnut seuruuttaa pidempi pätkä kehän ulkopuolella, ja koira vielä näki, kun annoin noutokapulan liikkurille, siinä vaiheessa vasta kilahtikin. Eli eka liike oli pelkkää haukkumista ja riehumista. Muutoin koe meni nätisti (seuraava liike 10), ja AVO2 oli tuloksena (jos oltais saatu edes vitonen seuraamisesta, olis ollut ykkönen..) Mutta eipä tällä väliä, koska seurakaverit teki molemmat omat parhaat tuloksensa, ja voitettiin Piirinmestaruuskulta Toijalaan, wau!!

Ja siinä ne tämän vuoden saldot sitten olikin.

Fionan suurin saavutus on tietty syntyminen ja meille muuttaminen :D Muut mitä nyt voisi mainita, on tosi huippu luoksetulo, luotan hyvin ja uskallan pitää vapaana helposti. Ja toinen saavutus autojen haukkumisen lopettaminen. Pentunäyttelyissä piti käydä, mutta sairastaminen vei mehut omistajasta..

Tavoitteita vuodelle 2011

Apua, olen aina näissä niin huono. Kun omassa päässä pyörii jos kaiken näköisiä ajatuksia ja toiveita, mutten uskalla lausua mitään ääneen, ettei vaan samalla tulisi liikaa lupailtua ja paineita itselle.

Zeldan päätavoite on ehdottomasti olla ontumatta kertaakaan koko vuotena! Se ei ole ontunut sitten viimeisten agikisojen, eli ei kertaakaan Piiralla käynnin jälkeen. Ja näin olkoon jatkossakin. Yksi tavoite on käyttää molemmat koirat Piiralla syynissä. Zelda tarvisi hierontaa useamminkin, mutta olisi nyt kiva kuulla, mihin suuntaan on muuttunut vuodessa. Ja Fiona pääsee kesällä syyniin ihan vaan sen takia, että en uskalla harrastaa sen kanssa, ennen kuin tiedän, että koira on terve.

Fionan terveystarkkeja ei varmaan saada vielä ensi vuodelle mahtumaan. Periaatteessa loppuvuodesta voisi, mutta varmaan odottelen lähemmäs parin vuoden ikää, ennen kuin käydään kaikki kuvailemassa.

Takaisin Zeldaan - toinen tärkeä tavoite, josta aion tällä kertaa pitää kiinni, on TK2. Zelda olisi juuri nyt niin huipussa kisakunnossa, että lähtisin sen kanssa kokeeseen vaikka heti! Mutta EN talvella! Yhdet pakkaskisat on käyty, enkä ole vastaavassa h******ssä juuri koskaan ollut, ei enää ikinä pakkaskisoja. Kaikkein suurin surku oli koiran puolesta, kun Zelda tärisi kauttaaltaan ja oli niiiin surkean oloinen, ettei ole tosikaan. Eikä kisapaikalla ollut kunnon lämmitystä, ainoa toivo oli laittaa auto päälle ja täristä siellä. Joten me odottelemme lumien sulamista ja lämpimiä kelejä ennen kokeita. Olen kyllä alustavasti jo katselut maalis-huhtikuulle hallikisoja..

Eipä Zeldalla muita tavoitteita taida ollakaan.. Itsekseni mietin tuota VOIttajan korkkaamista joskus. Mutta mutta. Pidetään pää jäässä ja ajatus edelleen vain ajatuksen tasolla. Fiona-pikkuiselle puolestaan on vaikka kuinka ja suunnitelmia, mutta kääntäen ei oikeastaan mitään tavoitteita :D Tarkoituksena on jatkaa samaa vähittäistä treeniä kuin tähänkin saakka, sekä kesällä ottaa paikka agiryhmässä. En vaan osaa enkä uskalla listata yhtä ainutta konkreettista maalia, johon tulisi päästä. Edetään niin hitaasti ja rauhassa, koiran ehdoilla ja omasta motivaatiosta riippuen.

Jos kaikki menee superisti nappiin ja saan jonkun treeni-motivaatio-puuskan, ehkä ollaan jo ensi vuonna Fionan kanssa alokkaassa toko-kisoissa? Luultavammin ei, agility-kisoissa ei ainakaan olla, sen olen jo itselleni luvannut. Katsellaan, mihin suuntaan yhteiselo tästä rupeaa kehittymään, ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan matkan varrella :) Yhtenä ajatuksena on palata takaisin Johannan koiratanssitreeneihin keväällä, tällä kertaa vaan Fionan kanssa.

Suurin tavoite on edelleen parantaa meidän suhdettamme, sekä pitää Fionalla huippu tekemisen into ja taistelutahto, jotka sillä kyllä on mitä täydellisimmät molemmat.

Hyvää Uuden Vuoden aattoa kaikille! Koirat nukkuvat rauhassa, vaikka ulkona paukuttelee. Lenkilläkin jo käytiin, eikä kumpikaan reagoinut paukkuihin mitenkään!! Zelda kyllä saa perinteiset sekokohtaukset, heti kun pääsee raketteja näkemään, nyt kuultiin vasta paukutteluja ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti