Vuoden saldo & tavoitteet

Ensiksi luodaan katsaus tasan vuoden takaiseem blogikirjoitukseen, ja mietitään mihin ollaan tultu. Mitkä tavoitteet ovat toteutuneet ja mitkä eivät. Mikseivät? Entä mihin ensi vuonna tähdätään?

Tiivistetysti vuosi sitten asetetut tavoitteet:

• Zelda ei onnu kertaakaan
• Molemmat koirat Piiralle käsittelyyn
• Zeldalle TK2
• Fionan kanssa kesällä agilityryhmään
• Johannan koiratanssitreeneihin Fionan kanssa
• Parantaa suhdetta Fionaan, sekä pitää koiralla huippu tekemisen into ja taistelutahto

Nyt kun katsoo vuotta taaksepäin, voisi jopa todeta, että vallan hyvin näissä onnistuttiin! Ehkä osasin kerrankin ajatella asiat siten, miten ne voisivat jopa toteutua. Valitettavasti Zelda on ontunut tänäkin vuonna muutamia kertoja. Sen seurauksena käytiin jälleen lisäkuvissa ja fyssarilla muutaman kerran. Joten oikeastaan nämäkin ontumiset oli hyvä juttu, koska nyt ollaan taas astetta viisaampia kuin vuosi sitten. Piiran luo ei tänä vuonna selvitty, mutta meillä on aika varattuna ensi toukokuulle (aiemmin ei saanut :D). Yritetään siis silloin käyttää molemmat koirat hoidettavana.

Zeldalle saatiin TK2 :) Fionan kanssa ei aloitettu kesällä Janin ryhmässä agilityä, koska mie olin kesän Jyväskylässä töissä, sen sijaan syksyllä päästiin Marian vetämään porukkaan. Ja sitä ennen kevään ja kesän aikana käytiin myös hallissa treenaamassa. Eli tämä tavoite tavallaan toteutui. Johannan tanssitreeneihin palattiin myös, mutta Fionan lisäksi Zeldakin on päässyt kesän aikana tanssahtelemaan. Tämä tavoite toteutui siis paremmin kuin hyvin! Fionan ja miun välinen suhde on kyllä kehittynyt huimasti vuoden aikana, totta kai. Mutta voin silti sanoa, etten ole läheskään samalla "henkisellä" tasolla kuin Zeldan kanssa. Meillä on Zetan kanssa jotenkin niin ainutlaatuiset välit, etten edes tiedä, miten moinen voi muiden eläinten kanssa onnistua? Tunnen Zeldan niin hyvin ja luotan siihen täysillä :) Mutta voin myös sanoa, että tilanne on ollut näin vasta parin vuoden ajan, joten en edes oleta, että Fionan kanssa oltaisiin samoilla urilla ihan hetkeen.. Tekemisen intoa ja taistelutahtoa pikkukoiralla kyllä riittää vaikka muille jakaa, niistä ei kannata edes puhua.

Näiden lisäksi vuoden muita merkittäviä saavutuksia ovat olleet muun muassa tokon piirinmestaruuskisojen joukkuehopea sekä koirille pyörävaunun ostaminen. On tuo kyllä niin kätevä kapistus, että edelleen suosittelen suurella lämmöllä kaikille autottomille koiranomistajille! ♥ *ja samalla katkeran kateellisena vilkuilen kulmieni alta kaikkia autollisia ihmisiä, mur*

Fionan elämästä voisi todeta sen verran, että jokainen onnistunut treeni tai rauhallinen hetki normielämässä on jo suuri saavutus!

Tavoitteita vuodelle 2012

• Zeldan kanssa tokon voittajaan kisaamaan
• Zeldan kanssa rally-tokon mestariluokkaan
• Zeldan kanssa Rally-tokon SM-kisat 
• Zeldan kanssa näyttelyiden veteraaniluokkaan
• Zeldan silmäpeilaus
• Fionan rauhoittaminen jokapäiväisen elämän eri tilanteissa
• Fionan kanssa rally-tokon mölli-/alokasluokkaan kisaamaan
• Ei enää yhtään karkureissua Fionalle!
• Fionan kanssa agilitykisoihin?
• Fionalle näyttelyistä H
• Fionan terveystarkit

Zeldan kohdalla tavoitteet voi suunnata oikeastaan täysin kisauran puolelle. Ei sen kohdalla juuri muuta enää ole aktiivisesti ajatuksissa, paitsi tietysti terveenä ja hyvinvoivana pysyminen on molempien koirien ykköstavoite! Zeldasta on tutkittu jo kaikki mahdollinen, silmät nyt käydään yhdistyksen pyynnöstä (ja muutoinkin) uudelleen peilaamassa. Tokon voittajassa kisaaminen on kaukainen haave, mutta en hyppäisi kaivoon, jos ikinä sinne ei päästä. Omasta treeniaktiivisuudestahan se on kiinni. Rally-tokoon sen sijaan suhtaudun intohimoisesti, ja siinä kyllä tähdätään saman tien mestariluokkaan ja sm-kisoihin. Koiratanssissakin olisi hirmu kiva kisata, mutta sekin on siitä kiinni, kuinka usein päästään Johannan treeneihin. Yksinään minun on ihan turha edes ajatella ohjelmaa tekeväni, ei tule mitään..

Fionan tavoitteet puolestaan voisi suunnata enemmän jokapäiväisen elämän tasolle. Sillä ei todellakaan ole vielä normaalit koiran käytöstavat hanskassa millään muotoa. Lähes joka asiassa ongelmana on se mahdoton kiihtyminen, mikä tapahtuu olemattoman pienistä jutuista lukuisia kertoja päivässä. Seurauksena on aina huutaminen, hyppiminen ja Zeldan kimppuun käyminen. Ongelmallisinta näiden harjoittelussa vaan on se, että yksin on usein vaikea treenata (esim. vieraiden saapumista), ja joka tilanne pitäisi opetella erikseen. *huokaus* Fionan karkureissutkin liittyvät tähän mahdottomaan kiihkotilaan, joten pyritään nämä estämään jatkossa täysin, ja itselle voikin asettaa tavoitteeksi opetella pitämään hihnan visusti kädessä.

Käytöstapojen lisäksi Fionaa odottavat terveystarkastukset. Olen jo hintoja katsellut ja kysellyt, ja päätynyt siihen tulokseen, että joukkotarkkiin yritetään päästä. Jos ja kun Jyväskylän tai Tampereen suunnille on seuraava joukkotarkki tulossa, sinne tungetaan mukaan. Olen kyllä miettinyt, että itsekin voisi järjestää.. Yleensä siinä käy niin, että kun tarpeeksi kauan jotain miettii ja odottelee, toteaa kaikkein parhaaksi tehdä itse. En vaan millään viitsisi :D

Näytelmissä on tarkoitus käydä molempien kanssa. Harjavallasta lähdetään metsästämään Fionalle H:ta, se pääsee siellä juuri ja juuri vielä nuorten luokkaan. Jos sieltä H saadaan, se luultavasti jää Fionan (ehkä koko elämän viimeiseksi?) näyttelykäynniksi. Jos ei, niin sitten jatketaan metsästystä, ja suunnataan diipadaapatuomareiden arvioitavaksi - tai brittituomareiden, sellaiseltahan Fiona jo yhden H:n on saanutkin. Zeldalle ei näyttelyuralla ole enää (tai siis ei ole koskaan ollutkaan..) tavoitteita, kunhan käydään moikkaamassa kaikkia kivoja tuttuja kehän laidalla ja katsotaan, mitä tuomarit tuumaavat veteraanista. Tänä vuonna tuli käytyä hävettävän vähän kaiken kaikkiaan näyttelyitä seuraamassa, parit omat kehäkäynnit koirien kanssa ja se oli siinä. Täytyy kyllä vähän terästäytyä :)

Siinä ne varmaan sitten olikin?! Ai niin, Fionan kanssa agilityuran korkkaaminen. Tämä lienee vähän haaveajattelua. En uskalla sanoa juuta enkä jaata asian suhteen. Välillä mietin edelleen, onko agility Fionalle laisinkaan sopiva laji, kun se tosiaan kiihtyy ja stressaa sitä niin suuressa määrin. Luultavasti ei enää ensi vuodelle oteta ryhmäpaikkaa, kerran viikossa treenitkin saattavat olla Fionalle liikaa. Pyritään käymään tyhjässä hallissa, tai ainakin mahdollisimman pienessä häiriössä ja saamaan onnistuneita suorituksia. Kyllä nyt ainakin kaikki esteet opetellaan kisavarmoiksi, sen jälkeen sitten katsotaan ja harkitaan, mikä on pikkukoiran mielentila rataa tehdessä. Jos ikinä kisaamaan päästään, tulee kisaradan ehdottomasti olla seinillä aidattu, jottei Fiona näe muita koiria tai pääse karkaamaan radalta. Suurin pelko kisoihin lähtemisessä taitaa kyllä olla se, millä ikimaailmassa saan tuon pikkusalaman kiinni radan jälkeen.... Sitä treenatessa ;)