Lenkkeilypäivitys

Tällä kertaa ei taidakaan olla mitään muuta turisemista kuin lenkkijuttuja. Hyvät vai huonot uutiset ensin? Jospa säästetään parhaat palat loppuun.. Eli ensin se murheenkryyni, mitä olen pelännyt lumien ja pakkasten tulosta lähtien: Zelda ontui taas :(

Sunnuntain metsärämpiminen Vaajakoskella taisi olla sille liikaa, sillä seuraavana päivänä hihnalenkillä alkoi könkkääminen. Tehtiin kyllä kovaan pakkaseen nähden ehkä turhan pitkä lenkki Jyväsjärvellä (6km), ja joskus puolen välin jälkeen ontui. Tosin tässä oli erilaista se, että Zelda yritti vähän väliä nuolla ontumaansa jalkaa. Tätä ennen könkkäsi myös palelevia tassuja ja sen jälkeen lumikökkäreitä, mutta vaikka tassu oli varmasti tyhjä paakuista, silti se ontui. Ja kyllähän tuo muutoin näytti samaan vanhaan malliin menevän. Nappasin siis Zeldan taas välillä sylikantoon.

Kuin luojan lykystä juuri oikealla hetkellä meitä vastaan käveli vanhempi pariskunta sauvojensa kanssa. Nuo jäivät aivan haltioissaan juttelemaan koirista, oikein superinnostuneita ja yltiösosiaalisia ihmisiä :D Heidän colliensa oli kuulemma nukkunut pois viime marraskuussa lähes 16-vuotiaana. Ilmankos olivat niin innoissaan shelteistä.. Pitkät tovit siinä turistiin, ja voi vitsit kun olin ylpeä molemmista koirista. Siis jopa Fionasta! Molemmat käyttäytyivät superisti! Kumpainenkin meni häntä heiluen rapsutettavaksi, kun vieraat pyysivät, ja varsinkin Fiona jakeli myös auliisti pusuja. Muun ajan molemmat istuivat hiljaa paikallaan, välillä ottivat minuun kontaktia ja välillä katselivat maisemia. Ohi kulki kävelijää ja pyöräilijää kapealla pyörätiellä. Kerran Fiona kivahti ohikulkevalle juoksijalle, mutta sekin oli vain yksi hau ja hiljeni heti käskystä. Vielä viime kesänä miun pahin painajaiseni oli se, että lenkillä tulee joku tuttu vastaan, ja jää juttelemaan. Koska tämä tilanne oli yhtä h*lvettiä Fiona narun päässä, hih :D Lopulta kun päästiin jatkamaan matkaa, ei Zelda enää ontunutkaan. Eikä nyt ole taas sen jälkeen onnahdellut.. Peukut ja varpaat pystyssä! (metsälenkit ja pitkät pakkaslenkit on tosin Zeldalta taas vaihteeksi boikotissa)

Tänäpä käytiin Fionan kanssa hiihtämässä! Saan varmaan kohta suunnilleen kylähullu maineen, kun ei riitä että yksinäni hiihdän pyöräteitä pitkin, pitää sitten ottaa vielä koira mukaan?! Minkäs teet, kun ei järvelle ole vedetty latuja, ja mie hiihdän luistelutyylillä, ei ole paljon paikkoja missä hiihtää. Harmi kun ei yleisille laduille saa koiraa viedä. Tehtiin melko kevyt aloituslenkki, reilu puolisen tuntia (hyvin summittaisesti mitattuna 4km). Pakkastakin on kyllä sen verran reippaasti, ettei paljo pidempää olisi voinutkaan. Nyt täytyy muutenkin lenkittää koirat mittarin mukaan, koska Zeldalla tosiaan palelee tassut hetkessä. Ja kuten Piira suositteli, vanhaa koiraa tulisi muutoinkin ulkoiluttaa usein ja lyhyesti. Paras olisi noin puolen tunnin lenkki monta kertaa päivässä. Tähän nyt pyritään.. Mie kun olen tottunut tekemään ennemminkin pari minimini pissalenkkiä ja sitten yhden kunnollisen pitkän lenkin päivittäin.

Loppuhehkutuksena luvassa onkin Fionan hihnakäytöksen parantuminen! Sen kanssa lenkkeily alkaa oikeasti tuntua jopa normaalilta. Muistatte varmaan, kuinka viime kesänä itkin ja valitin, kun ei hihnassa kävelystä tule yhtään mitään. Kuljettiin nami nokassa lähes koko matka, ja noin 95% lenkistä Fiona joko kiljui kurkku suorana ja/tai tempoi narun päässä. Nyt voisi sanoa, että 5% lenkistä on edellä mainittuja toimintoja. Onhan se edelleen kiihtynyt aina ulos lähtiessä, ei varmaan koskaan olla päästy kotoa pihalle ilman muutamaa haukahdusta (sori naapurit), mutta muutoin se ottaa iisisti lähes koko matkan. Liekö juoksut sekoittaneet pääkopan, vai missä vika, mutta ai että mie nautin!! =)