Toissapäivänä, tänään, huomenna..

...eli siitähän kertyy treenikertoja jo ainakin viimeisen puolen vuoden treenitahdin verran! Jos siis lasketaan pelkästään kentällä käymiset. Vaikka eipä myö kotonakaan olla tehty juuri muuta kuin peppujumppaa tyynyllä. Saatiin sovittua treeniseuraa tälle päivälle ja huomiselle, niin kummasti sitä heti terästäytyy. Toivottavasti saataisiin pidettyä tämä tahti yllä!

Näissä äkillisissä treenikerroissa on vaan se vika, ettei ole mitään suunnitelmaa. Ensinnäkään kun ei itse tiedä, mistä lähdetään. Oikeastaan aina täytyisi muistaa palata kymmenen askelta taaksepäin, ennen kuin kuvitteleekaan ottavansa yhtään eteenpäin. Agilityssä Fionan kanssa tämä on toiminutkin tosi kivasti, kun haluan tehdä niin varman päälle ja rauhassa, ettei tule turhaa hätiköityä ja virheitä sen takia. Zeldan kanssa ja oikeastaan tokossa Fionankin kera mennään sitten metsään ja lujaa.

Zeldan kanssa treenaaminen on jotenkin nyt ihan hakusessa. Joskus vielä tosissani ajattelin kisaavani sen kanssa voittajassa, mutta sen jälkeen kun saatiin TK2 viime syksynä, olen lähinnä haudannut ajatuksen. Niin pienestä kuin tuo olisikin kiinni, kahdesta liikkeestä, mutta silti. Olisihan meillä ihan hirmuisesti hiottavaa ja paranneltavaa kaikessa muussakin, mutta kyllä muut liikkeet siihen malliin räpelletään läpi, että kisoihin juuri ja juuri kehtaisin mennä. Suurin treenattava asia taitaisikin olla tuo liikkeiden ketjutus ilman palkkaa, sitä olen ylipäätään aina tehnyt ihan liian vähän. Mutta nyt taas kun en tiedä, tullaanko ikinä kisaamaan, on motivaatio treenatakin ihan olematon..

Toisaalta voisihan sitä treenata koiratanssia tosissaan ja kisata siinä. Kuten tätäkin olen joskus ajatellut, mutta motivaatio sinnekin suunnalle on lopahtanut tyystin. Lisäksi pelkään rikkovani koiran liian vauhdikkailla liikkeillä. Rally-toko on ollut viimeinen voimavara Zeldan kanssa treenaamiseen, ja nyt olisikin lokakuun alussa kisat tiedossa. Siellä voitaisiin korkata voittaja-luokka. Mutta.... Kun en tiedä jaksanko ja haluanko sitäkään! Voi apua, miten saisin itseäni niskasta kiinni ja tekemään töitä tuon koiran kanssa!! Se on vielä niin virtaa täynnä ja onnesta soikeana kun pääsee tekemään. Oikein säälittää koiran puolesta, kun en itse jaksa paneutua sen etenemiseen. Ja kun tietää, että kauaa sillä ei enää todellista tehokasta treeniaikaa ole.. Yhyy.. Me vaan aina sähelletään jotain onnetonta samaa vanhaa, mikä ei johda yhtikäs mihinkään. No, toivottavasti edes koiralla on kivaa.

Entäpä Fiona sitten. Toissapäivänä kun kävin yksikseen koirien kanssa treenailemassa, Fiona oli jopa tosi kiva. Se malttoi keskittyä ja teki hiljaa. Paljoa ei tehty, muutama luoksetulo, paikalla istuminen sekä ihka ensimmäistä kertaa hyppyä. Hyvin lähti sekin sujumaan, ja Fiona selvästi tajusi jo yhdistää myös uuden käskysanan esteen suoritukseen. Fiksu apina. Kontakteja tehtiin jälleen, sekä puomi että A. Yhden läpijuoksun sain aikaiseksi, mutta se olikin selvästi yli normaalin tason riskirajoilla kokeiltu suoritus. Liikaa oli siis vielä, joten edetään vanhaan malliin, aina välillä pitää kokeilla.

Tänään Fionalla sitten taas hivenen keitti. Tosin tämä alkoi jo sillä hetkellä, kun otin koirat autosta ja lähdettiin lenkille. Kentällä oli sen verran autoja, ihmisiä ja koiria, että meteliä ja liikettä kuului ja näkyi sekä autoista että kentältä. Melko hyvin kuitenkin selvittiin ja päästiin jopa koirien ohi ilman raivonpurkauksia. Itse treenaaminen, vaikkakin yksin kentällä, meni taas enempi huutokonsertin kuin keskittymisen puolelle. Milläköhän saisin itselleni päänuppiin, että kun koira ei malta, älä tee!! Saman tien vaan pois.. Tai kriteeriä paaaaaljon alemmas. Ihan turha siltä on edes yrittää mitään vaatia, kun sen tietää, ettei sen mielenkiinto ole tippaakaan minussa tai siinä, mitä mie haluaisin sen tekevän. Käytiin kyllä välillä jäähdyttelemässä ja saatiin etenkin luoksepäästävyydessä erittäin onnistuneita suorituksia! Jos ei muu, niin kontaktitreenit sujui taasen hyvin. Siihen taisi olla jopa hyväkin, että Fiona kävi hivenen enemmän kierroksilla, ja sen huomasi siitä, että haukkui jokaisella suorituksella ja vielä onoffissakin jäi huutamaan, mitä ei yleensä tee. Mutta pysähtyi ja pysyi joka kerta!

Fionan kanssa treenaamiseen on onneksi motivaatiota. Ja kauhukseni totesin tässä eräänä päivänä, että sehän osaa alokasluokan liikkeet lähes täydellisesti, kun enää hyppy opetellaan. Kauheeta! Onneksi ei muutoin vielä olla likimainkaan sillä tasolla, että kisoihin päästäisiin, ellei sitten tuomari tule meitin olohuoneeseen niitä arvostelemaan :D

Vielä Lauralta pöllittynä muutama kuva parin viikon takaa, kun käytiin Muuramessa ihanissa kangasmaastoissa lenkillä. Upeita kymmenien kilometrien mittaisia ulkoilureittejä Keski-Suomessa kyllä riittää, ihan mahtavien maastojen takia voisin sinne muuttaa vaikka loppuiäkseni, oikein ärsyttää aina tulla takaisin tänne Pirkanmaalle...

Fiona, Zelda, Netta ja Muffy

Loitsu-vauvakin mukana posettamassa, vapaana ei ihan vielä pysynyt kuvissa

Samankokoiset serkukset, toinen 2v ja toinen 4kk. Fionalla vähän sihti hukassa kenties..?

Fiona ei aina ihan diggaa Loitsusta, mutta kyllä sieltä leikkiä irtoaa tarvittaessa.
Fionan peitsihammas näkyy kivasti kuvassa.