Ohhoh mikä tauko...

Nyt melkein hävettää, yli viikkoon ei ole tullut blogia päivitettyä, ei laisinkaan miun tapaistani! Nyt sitten, kun ylihuomenna on tentti, Vuonisuutiset odottaa valmistumistaan, puhumattakaan gradusta, joka on seissyt jo neljä kuukautta, nyt sitten pitää kirjoitella blogiin. Köh.

No kertokaa nyt, kuka valittiin pressaks?!

Viikko sitten vietettiin vaalivalvojaisia kera Fyysikon shelttien! Fionan mielestä mummo oli niin pelottava, että se laski alleen Netalle mielistellessä. Eipä ole näinkään vielä koskaan käynyt, vaikka Fiona joka kerta matelee maata pitkin kuin lapamato, kun Netan tapaa.. Valitettavasti kakkonen ei ollut ykkönen näissä vaaleissa, vaikka olihan se arvattavissa. Siinä mielessä kakkonen kyllä oli ykkönen, että eiköhän Niinistö ollut toiseksi paras valinta kuitenkin? :)

Oodi ei nyt ihan diggaa tästä..

Viime perjantaina saatiin uusia kavereita. Oikea kääpiökerhon kokous! Minua vaan nauratti ja pitkään, Zelda kun ei ollut lenkillä, niin meillä oli kolme miniminipientä kääpiöshelttiä matkassa. Ja Fiona oli ihan normaalin kokoinen! ;D Ainainen rääpäle, jonka pienuutta kaikki ihmettelee, ei enää ollutkaan porukan pienin, vaan sen tittelin sai nimensä mukaisesti Hippu-sheltti, jei. Käytiin siis Mian, Oodin ja Hipun kanssa kunnon metsäreissulla. Yllättävää kyllä, mutta metsässä eivät koirat saaneet mitään kunnon rallia aikaiseksi. Jäällä riekkuessa Fiona jopa välillä nappasi Oodin häntäkarvoihin kiinni (mitä se ei uskalla tehdä kenellekään muulle kuin Zeldalle ja Viiulle), mutta sen verran oltiin vielä vieraskoreita, että etäisyys pysyi. Sen sijaan kun lenkin jälkeen käytiin teet juomassa, löytyi Fionalla ja Oodilla ihan oma yhteinen maailma! Kaksi muuta trikkiä seurasivat visusti sivummassa..

Fionan the leikkiasento

Painitaanko??

Lenkin jälkeen junailtiin vielä illalla Toijalaan (kiitos Mia vielä kyydistä!). Olin taas kerran superylpeä koirista, kun nämä jälleen promosivat shelttejä asemalla. Ei ihan eka eikä toka kerta, kun joku tulee juttelemaan koirista, kun niiden kanssa kulkee ihmisten ilmoilla. Tällä kertaa mies kahden lapsensa kanssa tuli kertomaan, että jollekin sukulaiselle(?) on tulossa samanrotuinen. Zelda istahti tyytyväisenä aitiopaikalle nauttimaan rapsutuksista, Fiona tyytyi tällä kertaa seisoskelemaan kauempana ja kyttäämään aseman vilinää. Olin siinä sitten menossa pikku kauppaan ostoksille asemahallissa, ja virittelin koiria kiinni lehtitelineeseen. Mies kysäisi, että olenko kauan poissa, kyllähän he voivat koiria pitää! Ja niin jäivät trikkitytöt pikkutytön hoiviin. Ei kuulunut yhtäkään haukkua perään, vaan siellä ne molemmat seistä nököttivät ja kyttäsivät miun perääni. Olen kyllä super tyytyväinen, että jaksoin opettaa Zeldalle tämän käytöksen aikanaan (se olikin ainoa asia, joka oikein opeteltiin BH-koetta varten), sillä nyt Fiona on oppinut sen suoraan Zeldalta. Zetan nuoruusvuosina ei olisi tullut kuuloonkaan jättää sitä kenenkään käteen saati mihinkään kiinni, riitti kun mie otin yhden askeleen sivuun, niin johan alkoi korvia piinaava kiljuminen. Pahoittelut kaikille kavereille, jotka kuitenkin olette joskus Zeldaa kiinni pitäneet esim. kaupassa käynnin ajan ;D

Koko viikonloppu vierähtikin taas hevostellessa. Lauantaina kävin jopa kahteen kertaan tallilla, iltakeikalle otettiin Sirin kanssa koirat mukaan. Koiruudet joutuivat odottelemaan karsinassa hetken aikaa, kun käytiin varsaa ja toista ponia taluttelemassa. Hyvin ne siellä taisivat pärjätä, heiniä eivät olleet syöneet, kumma juttu.. Käytiin vielä koirienkin kanssa maastokäppäilemässä samalla keikalla. Ja nyt huomasin toteen sen, mitä olen jo pitkään epäillyt. Fiona ei ravaa laisinkaan villapaita päällä :( Villapaita + takki yhdistelmällä se ei edes peitsaa, ravista puhumattakaan, vaan laukkaa pientä lyhyttä töpölaukkaa koko lenkin. Tekee varmaan tosi nannaa lihaksille, ai että.. Nyt sillä oli pelkkä villapaita, ja peitsasi hyvin lahjakkaasti myös vapaana, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Toivotaan siis, ettei enää tulisi kovia pakkasia!

Eilen käytiin pitkästä aikaa aksa-treeneissä! Ei ole helppoa tämäkään laji talvella - 12km hangessa rämpiminen  kutittelee kivasti omia reisiä. Mutta voipa ainakin sanoa tehneensä jotain ;) Itse treeneissä juostiin yksi ratapätkä, ei nyt ihan nollalla läpi kuitenkaan, kuten Maria asian kaavaili, hih. Kyllähän se jotenkin sujui, kun tarpeeksi väännettiin ja käännettiin.. Positiivisin ja paras asia oli kuitenkin se, että Fiona ei kertaakaan karannut! Ei edes miettinyt mitään sen suuntaista. Aivan mahtavaa.

Kun kaksi muuta kenttää tyhjenivät tyystin treenaajista, päästiin vielä tekemään hihnassa juttuja viereisille kentille. Fiona teki muutamat kontaktit, joissa itse taas mokasin. Tehtiin ensimmäinen sarja toistoja (noin viisi kertaa) 100% onnistumisella. Päätin sitten tyhmänä jatkaa, ja johan onnistuttiin saamaan virheitä.. A:lla tuli virheet ihan muutenkin. Yksi törkeä läpijuoksu (jonka koira korjasi itse ja pakitti onoffiin), sekä yksi luvaton lähtö. Ehkä vaadin liikaa siinä häiriössä, kun oli toinen koirakin vielä samaan aikaan kentällä.. Tyhmä minä, mutta virheistä oppii, eikä sitä tiedä missä mennään, jos ei välillä kokeile nostaa rimaa (kuten Jaakko ahkerasti painotti viime kesän koulutuksissaan)