Molemmat koirat tekivät aivan huisin hyvin. Fionalla oli alkuun taas ihmettelyä, eikä se heti hiffannut, että verta pitäisi seurata. Miun kehuni näemmä vielä sotkivat tilannetta, kun aina kehuja saadessaan Fiona nosti nokan jäljeltä ja jäi odottamaan palkkaa. Lopulta kun olin hiljaa ja vaan odottelin, alkoi Fiona itse jäljestää. Ja tämän jälkeen kesti jo varovaiset kehutkin. Seuraavalla kerralla siis annetaan koiralle työrauha, ja uskotaan, että sille jäi jo tästä mieleen, mitä kantsii tehdä..
Zelda puolestaan oli kuin vanha tekijä. Se lähti niin täydellä innolla veren perään, että missattiin jäljen aloitus, ja kiskoin koiran jo jäljestämästä takaisin alkulänttiä haistelemaan. Siitä sitten näytin uudelleen jäljen, jota Zelda saman tien alkoikin seurata. Koira meni sen verran vauhdilla, että minulla ei itselläni jossain kohti ollut aavistustakaan, ollaanko jäljellä. Ja samalla Zeldakin meni selvästi hutiin, kun palasi takaisin nenä ilmassa. Mutta yhden korjauksen jälkeen löysi perille. Loppupaikastakin tuo vaan meni pikaisesti ohi, kun yritti etsiä lisää jälkeä kauempaa...
Tätä me niin halutaan tehdä lisää!! Zeldalle varsinkin voi huoletta tehdä pidempää jälkeä, nämä ekat kokeilut nyt olivat ehkä jotain päältä kymmenen metriä. Kisoissa eka matka onkin 900m, joten hivenen on tavoiteltavaa, heh..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti