Hihhei, meillä oli Fionan kanssa ekat "kisat" :D RÖLLIT. Marian keksimä hauska treenikilpailu, eli ryhmämöllit. Oman treeniryhmän kanssa siis kamppaillaan verisesti palkinnosta, otetaan aika ja lasketaan virheet (hyllystä kymmenen virhepistettä). Eipä ole Fiona koskaan aiemmin suorittanut 18 esteen rataa 30cm korkeuksilla.
Röllien ensimmäisen kierroksen teemana oli sata lasissa. Myö Fionan kanssa aloitettiin ja kerättiin 110 virhepistettä :D Seuraavat koirakot jatkoivat hyvin tiiviisti sadan pisteen tuntumassa pyörimistä, kunnes yksi pari pääsi tasan sataan. Maria repi hiuksiaan ja päivitteli, että nyt työ ootte kyllä ymmärtäneet tän idean ihan väärin! Siihen myö vaan ihmeteltiin, että eikös tässä ollut tarkoitus mennä sata lasissa?!
Toinen kierros sujuikin hieman paremmin, ja kaikki saatiin huomattavasti paremmat suoritukset. Fionan toisen kierroksen pistesaldoksi kertyi 35, joista kymmenen pistettä lähti rimojen tippumisesta. Loput olikin täysin ohjaajan mokailuja, eli kieltoja esteille. On tuo pikkupirulainen vaan niin perhanan nopea, että ainoa mitä sen kanssa radalla mennessä pystyy ajattelemaan, on "juokse juokse juokse!!". Koiran ohjaaminen onkin sitten vähän niin ja näin.. Edelleenkään mie en osa rytmityksiä sitten yhtään. Tuntuu vaan siltä, että koko rata on pakko painattaa niin paljon kun jaloista lähtee, eihän ikinä missään ole pienintäkään aikaa hidastaa tai odotella koiraa??? (paitsi ehkä, jos on sellainen kohta, että voi heittää koiran kaukaa putkeen ja mennä valmiiksi seuraavan esteen luo..)
Tuli muuten Fionan kanssa tässä ensimmäisessä "kisatilanteessa" ihan mieleen Zeldan ekat kisat! Uskomatonta, kuinka hyvin jokin asia voi painua mieleen.. Tuntuu, että muistaisin tuosta kisapäivästä kaiken. Muistan hyvin, millainen keli oli. Miltä kisakentällä näytti (olen käynyt siellä tasan tuon kerran). Minkä väriset esteet olivat. Kenen kanssa olin kisoissa. Keskellä kenttää olleen jättimäisen vesilätäkön. Radan mallin. Muistan Sirin ja Riitun ilmoittatuneen myös ekaa kertaa kisaamaan, mutta Siri ei päässytkään, joten kävin heidät perumassa. Mutta ennen kaikkea muistan sen, miltä minusta tuntui radalla! Ihan hassua.. Tuo taisi olla sellaista aikaa vielä, ettei oltu Zeldan kanssa treenattu koskaan missään muualla kuin kotikentällä omilla esteillä. Pelkäsin alkuun, että eihän koira varmaan edes osaa näitä uusia esteitä ;D Oltiin möllikisoissa, joten keppejä ja keinua ei tainnut radalla olla..?
Jätin Zeldan ensimmäisen esteen taakse istumaan, ja kävelin itse parin hypyn päähän. Alku lähti suoralla hyppy, hyppy, A. Tuossa kohden jännitti ihan kamalasti :D Kutsuin koiran, ja kun se lähti tulemaan, niin sillä hetkellä tajusin, että ei hemmetti, sehän kulkee! Nyt tossua toisen eteen ja hippasen lujaa!! Kaikki jännitys ja paniikki katosi sen sileän tien, enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin täysillä eteenpäin ja ohjaa koiraa! Jostain otettiin hylly (10vp), mutta muutoin rata kulki täydellisesti. Ja voi vitsit sen jälkeen oli huippu fiilis!
Agilityssä kisaaminen on aivan mahtavaa, koska radalla ei todellakaan ole aikaa jännittää tai panikoida, koiran ohjaaminen ja eteneminen vaatii aivan kaiken keskittymisen ja huomion. Vasta jälkeenpäin voi sitten miettiä, mitä tulikaan tehtyä... :) Kisoihin ilmoittautuminen onkin se vaikein paikka, koska etukäteen kyllä jännittää ja paljon! Huomenna jatkan omaa kisauraani pitkän pitkän tauon jälkeen, kun startataan Viiun kanssa JATpailuissa (möllikisat). Josko sitä joskus virallisiinkin uskaltauduttaisiin..
(juostiin muuten Fionan kanssa tuo 18 esteen rata aikaan 36sek. Siihenkin matkalle mahtui neljä kieltoa, joissa joutui kieppaamaan takaisin ja uudelleenohjaamaan esteen..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti