Sangollinen kylmää vettä niskaan

...taas vaihteeks. Tähän alkaa jo vähitellen niin tottua, ettei enää edes oikeastaan harmita. Eli Fionan treenit meni taas niin läskiks kun voi mennä. Enkä nyt puhu itse suorituksesta, vaan koiran vireestä. Viime perjantaina yksin tyhjässä hallissa tuo koira oli niin unelma. Täysin rauhassa, hiljaa ja sataprosenttisesti mukana hommassa. Nyt 99% ajasta huomiosta oli muualla, kun oltiin taas häriön keskellä. Ei oo helppoo ei. Ehkä vielä joskus.. Täytyy edelleen yrittää käydä paljon tyhjässä hallissa ja saada sieltä oppeja kaaliin, häiriössä sitten taas helpomman kaavan mukaan. Saatiin me toki nytkin onnistuneita toistoja alle, mutta kyllä oli taas niin hakkaan päätä seinään fiilis.

Itse asiassa myös tänään kotosalla Fiona on ollut huomattavasti riehakkaampi. Tai siis käytännössä lenkeillä, kotonahan se on aina niin rennosti. Tiedä sitten, johtuuko eilisestä stressistä? Lenkkeily oli pitkästä aikaa lähes tuskallista, kun pikkukoiralla ei meinannut pysyä pakka kasassa sitten millään. Viime aikoina meillä on sujuneet lenkit ihan super hyvin, ja koirien kanssa kävely on ollut jopa minullekin nautinnollista, hih :) Fiona on lopettanut lenkeillä haukkumisen lähes täysin.

Treenien lisäksi me ollaankin lähinnä vaan löhöilty kotona eli suomennettuna maattu tietokoneen ääressä. Mie oon pitkästä aikaa joutunut lukemaan tenttiin, ja koneelta vaan olen lueskellut. Kivoja nää päivät: lenkille -> koneelle -> lenkille -> koneelle -> syömään -> koneelle jne.. Uskomattoman hyvin nuo koirat jaksavat jatkuvaa löhöilyä. Ainakin muutaman päivän putkeen :D (pidempiä seurauksia en mielellään testaa)

Fionalla on ihan käsittämätön pakkomielle tulla aina miun käden päälle nukkumaan, kun olen tietokoneella. Vaikka luen tenttiin ja kirjoitan muistiinpanoja, silti on vaan pakko maata jatkuvasti tärisevän ja heiluvan käden päällä. Ja aina, kun paperin alareuna lähestyy, työnnän koiraa taakse.. Silti se jatkuvasti tunkee takaisin. Ihme otus.

Miun ihanat tytöt!

Varasin sitten lopulta Fionalle ajan kuvauksiin. Ensi viikolla tsekataan neidin lonkat, kyynärät ja selkä. Sekä myös sydän kuunnellaan virallisesti, jos sen nyt samaan pakettin saa (unohdin kysyä varatessa). Zelda pääsee samalla rokotuksille. Niin ja samalla reissulla päästään moikkaamaan Fionan äippää ja siskoa taas monen kuukauden tauon jälkeen, jei! Kuvia tästä tapaamisesta on luultavastikin taas luvassa :)