Ups and downs

Fionan treenipostauksissa taas vaihteeksi toistuu tämä sama vanha kuvio; hehkutusta ja masennusta. Tänäpä on taas hehkutuksen vuoro, kivaa! Kotiuduttiin juuri Männistön Päivin treeneistä, ja voi että kun oli taas hauskaa. En vaan ymmärrä, miten meillä aina kulkee sdp-hallilla. Asiaa kyllä auttoi huomattavasti se, että hallissa ei ollut enää muita kuin meidän treeniryhmämme illalla yhdeksän jälkeen..

Hivelen teidän silmiänne taas
näillä superkauniilla ratapiirroksilla...
Sorry.

Ei taaskaan tehty Fionan kanssa koko rataa, mitä muu porukka treenasi, vaan harjoiteltiin alun hyppykuviota. Koko treeneissä tuli Fionalle jopa kolme uutta juttua, ja taas kerran sain ihmetellä, kuinka taitava piski tuo onkaan. Alkuun tehtiin niistoja, joka on sekä koiralle että minulle uusi ohjauskuvio. Muutama toisto otettiin yhdellä hypyllä, ja sitten jo yhdistettiin rataan (este 2.). Joka kerta tuo onnistui, kun itse tajusin ottaa jalat alle tasan sillä sekunilla, kun koira on lähdössä hypylle. Kyllä se sieltä perästä pinkoi ;) (tuttuun tapaan taas alkuun ohjaajan piti ihmetellä - sehän hyppää!)

Toinen uusi juttu oli lähetys näkymättömälle putken suulle, eli koira sai itse käydä edestä etsimässä putken pään (este 7.). Tätähän Fiona on harrastanut kauan ja hartaasti, mutta yllättävää kyllä, se teki sen jopa käskettynä. Joka ikisellä toistolla Fiona haki putken, ja mie tosiaan sain huoletta lähettää sen sinne edellisen putken suulta. Ei ollut pienintäkään syytä käydä viemässä tai näyttämässä sille putkea, ehei.. Ja uskomatonta kyllä, Fiona tuli hakemaan palkan kädestä suoritettuaan juuri kaksi putkea!! Vau. Se malttoi kasata itsensä näiden jälkeen.

Kolmas uusi juttu olikin se vaikein. Tai tämä on meille tosi vaikeaa, vaikka vaan kotona olohuoneessa paikallaan harjoittelisin, eli käännös ohjaajasta pois päin. Samoin sylikäännös on Fionalle ihan käsittämätön juttu. Näitä pitäisi vaan treenata paljon ahkerammin ilman esteitä kotona.. Hetken aikaa väännettiin ja käännettiin (putken jälkeinen hyppy 8.), ennen kuin sain koiran onnistuneesti käännettyä itseni edestä ja esteen yli. Lopulta kun kehiteltiin minulle "kottikärryt" käteen ohjaukseen, niin johan alkoi sujua, hih :) (oikeastihan tuo tietty kannattaisi ohjata siten, että lähettää koiran ekaan putkeen ja jää jo alkuun toisen putken oikealle puolelle, muttei ihan vielä niin haastavaa putken hakua kokeiltu kuitenkaan..)

Treenien vaikein juttu taisi olla niinkin yksinkertainen asia kuin valssit esteiden kolme ja neljä jälkeen. En vaan osaa! Miten voikin olla niin vaikeaa yhden (tai kahden) valssin tekeminen.. Joko onnistun aina kääntämään koiran ennen hyppyä, tai kierrättämään sen kaksi metriä ylimääräistä hypyn jälkeen. Lisäksi oma rytmitys on täysin hakusessa, näissä valsseissakin sen huomasi. Mie en osaa yhtään hahmottaa, koska tarvii odotella koiraa ja koska pinkoa tuli hännän alla. Eipä koko rytmityksestä puhuttu halaistua sanaa, kun Zeldan kanssa treenasin. Tätäkin siis täytyy vaan opetella, ehkä sen vielä joskus tajuaa..

Toisella kentällä mie tein muutaman A:n kontaktin. Saatiin vain yksi läpijuoksu, vaikka ihan tarkoituksella koettelin koiraa ja välillä vedätin reippaasti riskirajoilla. Hieno otus! Lisäksi tyhjällä kentällä käveltiin, käveltiin ja käveltiin, paljon. Koira kulki upeasti mukana löysällä hihnalla ja hiljaa. Jopa putkien suiden ohi, kun niitä aina vähitellen lähennyttiin. Lopuksi otettiin vielä keinua reilu viisi toistoa. Kaikki sujuivat hienosti, kun edelleen keinu lasketaan. Kyllä se vielä siihen oppii, ainakin koiralla on tällä hetkellä hirmuinen imu päällä päästä keinulle. Hyvältä siis näyttää!