torstai 20. tammikuuta 2011

Hihnassa kävely hanskaan

Voi voi, kyllä alkaa mennä taas mahdottomaksi tuon pienen, lentävän keijun hihnassa kulkeminen. Ei Fiona vielä koskaan ole osannut kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan lenkkeilläkään, mutta ihan kivasti kuitenkin, ja lenkkeily kahden koiran kanssa on sujunut varsin hyvin. Nyt taas tuntuu siltä, että koko paketti räjähtää käsiin. Tosin silläkin saattaa olla vaikutusta, jos on ollut vähemmän aktiviteetteja viime aikoina..? (toisin sanoen ei olla tehty kolmen tunnin riehulenkkejä Jedin kanssa..)

Vaikka ei Fionasta sisällä huomaa, jos se olisi ollut mitenkään vähällä tekemisellä. Se ei millään muotoa kiipeile seinille tai tuhoa paikkoja. Aina yhtä kiva ja rauhallinen, jos ei ole tarkoituskaan mitään touhottaa. Mutta lenkillä sen sijaan kirjaimellisesti kiipeilee seinille (lue: lumivallien reunoille). Talvella suuren lenkkiongelman muodostaa sekin, että Zeldaa ei voi viedä vähäisenkään lumihankeen, ja metsäpoluilla ei ole kukaan kulkenut, joten vapaana lenkkeilyyn soveltuvat paikat ovat melko vähissä. Fiona onkin saanut muutamaan kertaan kävellä fleksin päässä, niin pääsee edes vähäsen juoksentelemaan, jos esim. jäällä käydään, ja on liikaa porukkaa päästää koiria irti. Yleensä kun joka lenkillä pääsevät jossain päin vapaiksi, niin hihnassa sitten kuljetaan nätisti lyhyessä narussa, ja vapaana taas viiletetään..

Päätinkin aloittaa projektin, joka sisältää Fionan kanssa kahdestaan lenkkeilyä vähintään joka toinen päivä. Ja nimenomaan lyhyessä hihnassa ja taskut täynnä nameja. Kiskominen olisi saatava uudelleen kuriin, melkein sen jo unohtikin.. Samoin toisille koirille rähjääminen. On se kumma, että mitä huonommin Fiona käyttäytyy hihnassa, sitä nätimmin Zelda puolestaan on. Zetakin joskus räkytti vastaantulijoille, mutta se on jättänyt tavan tyystin, kun Fiona huutaa senkin edestä.. Toivotaan siis paljon paljon koiria silloin lenkillä vastaan, kun ollaan Fionan kanssa kaksin, ja mieluummin ei yhtään silloin, kun ollaan molempien kanssa.

Ja niin, jäällä lenkkeilystä on muodostumassa erittäin kaksiteräinen miekka. Fionalle tuntuu järven jää olevan yhtä kiihdyttävä paikka kuin agility-kenttä konsanaan. Se suorastaan hullaantuu, ja juoksee pää viidentenä jalkana tuhatta ja sataa, sekä kiljuu kovaan kimeään ääneen mennessään. Tämä toimii siis loistavana paikkana purkaa energiaa ja juoksuttaa koiraa. Mutta... Jää saisi olla typötyhjä. Pariin kertaan olen tehnyt niin, että käännyn takaisin, kun Fiona painattaa jossain noin 150 metriä edellä. Kyllä se lopulta huomaa, ja kiitää takaisin. Vaan eipä tehonnut tänäpä, kun kaveri päätti juosta kiinni pari lenkkeilijää. En tosiaan olisi uskonut, että se lähtee niin kauas, etenkin kun itse menin risteyksestä eri suuntaan. Lähti siis käytännössä ihan yksin perään, ja ei paljon kiinnosta, missä mamma tulee, vai tuleeko ollenkaan.. Argh! Luoksetulo toimii kyllä, jos vaan koira olisi kuuloetäisyydellä, eikä missään näy ketään, kenen luo voisi juosta.

Ja toinen tapaus: luistelijat. Fiona on täysin vakuuttunut siitä, että luistelijat ovat jotain vihaisen kissakuninkaan kätyreitä, ja ne on kaikki pakko laittaa hengiltä. Voi sitä räkytyksen ja hyökkimisen määrää, mikä luistelijoihin kohdistuu. Jäällä kun näkee hyvin ja kauas, nappaan tietty aina koirat kiinni, jos jossain on luistelijoita tulossa. Mutta kerran Fiona päättikin, että minäpä en luokse tule, kun tuolla jossain hyvin kaukana horisontissa on tulossa luistelija! Ja lopulta en kerennyt saada sitä kiinni, vaan pikku-tappaja-koira juosta räkytti muutaman kymmenen metriä luistelijan vieressä, kun tämä meidät ohitti. Onneksi tuo tajusi hiljentää, eikä näyttänyt häiritsevän, vaan lähinnä naureskeli pikkukoiraa. Onneksi Fifi ei sentään punttiin kiinni napannut, ja lopulta unohti luistelijan, kun aikansa räkytti ja huusin luokse. Alkaa vaan näyttää siltä, että jonkinlaista järjestystä kaivattaisiin tähän talouteen. Ehkä pitäisi itse lähteä luistimet jalassa jäälle, ja joku kaveri pitelemään koiraa. Josko sen saisi siedätettyä, kun itse olisi luistimilla..

Taitaa alkaa vallan hyvään aikaan tuo meidän pentukurssimme :D Muiden koirien häiriössä toimiminen ja ohitusharjoitukset ovat erittäin tervetulleita! Ja tosiaan, jos nyt saan käytyä Fionan kanssa useasti kaksin lenkillä, jolloin todellakin treenataan hihnakävelyä, ohituksia, ja luistelijoiden kohtaamista, niin eiköhän tämä pian taas hymyksi muutu :)

Tai oikeastaan se muuttui jo tänäpä lenkillä, kun keksittiin Fionan kanssa kiva leikki :D Fiona todellakin harrastaa seinäkiipeilyä lenkeillä, eli hyppii jatkuvasti lumivallien päälle. Eihän pyöräteiltä näe mitään näissä kinoksissa.. Yleensä vallit vaan lahoavat alta, ja koira uppoaa vatsaansa myöden hankeen. Tuossa yhdellä pyörätien pätkällä on kuitenkin kertynyt lähes pystyseinäiset, kovat ja suht korkeat lumireunukset. Niiden päälle on loistava hyppelehtiä! Fiona siinä aikansa pomppi ylös - alas - ylös - alas, ja aloin sitten itse aina sanoa hyppää, kun Fifi ponnahti reunalle. Muutaman toiston jälkeen sanoin hyppää, ennen kuin koira ehti itse hypätä, ja kappas, sehän sinkosi salamana vallin päälle! Tästä se lähti, ja pian ohjasin koiraa agility-tyyliin vuorotellen pyörätien molemmille reunoille hyppää-käskyllä tehostaen. Ja hitsit meillä oli kivaa!! :D

1 kommentti:

  1. Paha ikä...

    Kyllä se oppii käyttäytymään kunhan kasvaa ;-)

    Nyt vaan vaatii pitkää pinnaa, treeniä ja opetusta niin Fionastakin tulee yhtä hyvin käyttäytyvä kuin Zeldasta.

    VastaaPoista