tiistai 18. tammikuuta 2011

Kirppu



Vuoden ikäinen mitteliuros Kirppu oli tänäpä meillä ekaa kertaa hoidossa. Jatkossa Kirppu tulee mitä luultavammin kyläilemään kerran viikossa. Pikkumiehellä on hieman haukkuongelmia yksin ollessa, ja jotta naapurit saisivat hermolomaa, pääsee Kirppu toisinaan shelttien seuraksi päivää viettämään.



On muuten yllättävää seurata omien koirien käytöstä "vääränrotuisen" kaverin seurassa. Sheltit todellakin kun on roturasisteja! Tietty omistajista johtuen... Tällä hetkellä meidän kaikki koirakaverimme taitavat olla shelttejä?? (sekarotuisen Manun pois nukkumisen jälkeen) Ja ehdoton enemmistö on vielä tyttöshelttejä.



Zelda teki kantansa hyvin selväksi heti kättelyssä - hammasta Kirpulle! En ikimaailmassa olisi uskonut, että Zeldasta edes lähtee tuollaista käytöstä. Ja vitsit olen onnessani :D Heti kun pikkumies yrittää päästä Zeldan peräpäätä härkkimään, niin Zeta suorastaan syöksyy sen kimppuun. Hampaat irvessä, murinatehosteilla ja vielä jahtaa hetken, eli metrin pari syöksähtää Kirpun perässä. U-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a! (olis tarvinnut videoida..) Päivän mittaa Kirppu kyllä jo uskoi, että Zeldasta ei ole sille tyttöystäväksi, mutta alkuun oli pakko jatkuvasti yrittää. Toisaalta taas, nyt kun olen nähnyt nämä Zeldasta irtoavat "raivokohtaukset" (heh, naurattaa edes käyttää tällaista termiä Zeldan kohdalla), ihmettelen entistä enemmän, kuinka se sietää Fionalta ihan _kaiken_. Zeta ei ole kuukausiin sanonut Fionalle mitään, ja Fifi retuuttaa Zeldaa miten lystää, kiipeilee päällä, kiskoo hännästä, puree jaloista. Ja Zelda vaan on.



Fiona puolestaan ei osaa ratkaista, pitäisikö sen pelätä vai komentaa Kirppua. Myös Fionaa Kirppu yrittää astua jatkuvasti. Tavallisesti Fifi ratkaisee tilanteen kellahtamalla selälleen ja lopulta luikkimalla karkuun. Välillä taas Fionalla "kilahtaa" ja se alkaa hulluna räkyttää ja hyökkiä Kirppua kohti. Toinen taas tuijottaa haavi auki, että mikä tolle nyt tuli..? Eilen lenkillä vapaina ne jopa vähän leikkivät keskenään. Ja jos Kirppu ei olisi niin kiinnostunut astumistouhuista, niin Fionasta varmasti saisikin kivan riehukaverin. Nyt Fiona lähinnä pelkää myös vapaana juostessa, kun Kirpun touhut menevät liian ahdistaviksi. Katsellaan ajan kanssa, millaiseen henkiseen ratkaisuun Fiona päätyy tästä uppo-oudosta koiratuttavuudesta ;)



Aloin muuten opettaa Fionalle kosketuskeppiä. Tai mitään alkanut opettaa, johan se sen oppi. Yhdellä toistokerralla. Tästä sitten aletaan kasvattaa kestoa. En ole kyllä sitä miettinyt, tehdäänkö kepillä käytännössä mitään. Zeldalle olen sillä koiratanssiliikkeitä opettanut, muttei oikeastaan muuta. En ole edelleenkään päässyt selvyyteen, miten kannattaisi opettaa seuraaminen. Ilmankos ei olla sitä juuri tehtykään.. Kannattaako itse kyykkiä ja imuttaa koiraa namilla, vai ottaa keppi ja yrittää joskus jotenkin se häivyttää, vai kenties jotenkin ihan muuten?? Tästäkin voisi kirjoittaa ihan oman pohdintansa ;)

2 kommenttia:

  1. Voi sitä minun Kirppua.
    Toivottavasti pian lakkaa tyttöjä ahdistelemasta, että jatkossakin voi hoitoon tulla :)

    VastaaPoista
  2. Kyllähän se toki voi tulla :) Kirppua ei onneksi Zeldan rähinät haittaa, ja Zetakin kyllä komentaa vaan, jos menee liian tuttavalliseksi. Ja aiheesta. Ja Kirppu uskoo hienosti. Muutoin ovat ihan lunkisti keskenään.

    Fionan "komennukset" taisivat lähinnä naurattaa Kirppua.. :D

    VastaaPoista