sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pieni askel koirakunnalle...

...mutta suuri harppaus pikkupiskille!

Mie olen niin happy happy iloinen, ettei ole tosikaan :D Fionan kanssa homma edistyi tänäpä ihan uusiin sfääreihin. Kuten kaikki muistanevat, agilityn haukkuminen on todella valtaisan suuri ongelma meille. Tai ylipäätään kaikkien koirien liikkumisen tai ylipäätään olemassa olemisen haukkuminen, neämmä. Kokeiltiin tänäpä sitten sitä, mitä yhden blogitekstin kommenteissa ajatustasolla mietiskelin. Eli Fiona sai juosta vapaana ja haukkua sydämensä kyllyydestä agilityä, kuitenkaan pääsemättä agiliitävän koiran luo. Minä en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, mutta kun pikkukoira itse tuli luokse, se sai superpalkan, kehut, ja alettiin heti touhuta lisää. Ja tämähän toimi! Tottavie se toimi!!

Ennen treenejä oltiin Hämeen Shelttien kokouksessa Lempäälässä. Fiona ja Rytmi olivat mukana, koska meillä on treenipaikan ja kokouspaikan välillä muutama sata metriä matkaa. Fiona ei olisi millään malttanut istua sylissä kokousta, ja ihmisten puhetta säestikin pieni jatkuva vikinä. Häntä vaan heilui vimmatusti koko ajan. Lopulta, kun alettiin jakaa vuoden shelttikisan palkintoja, päästettiin pennut vapaana juoksentelemaan. Ja niillä oli aikas hauskaa :D Vihdoinkin Rytmi myös uskalsi leikkiä Fionan kanssa, jei. Hyvä, että tajusin käydä Zeldan toko-palkinnon hakemassa, kun keskityin vaan pentuja kuvailemaan :D



Kokous loppui aikaisessa, joten mentiin hallille puolisen tuntia ennen treenejä ja vitsit mikä tuuri, halli oli tyhjillään (tai toinen puoli oli kyllä varattuna mein ohjaajalle, saatiin sitä käyttää, kiitos!). Pauliina siis meni Rytmin kanssa toiselle puolelle ja mie Fionan kanssa toiselle. Laura oli myös mukana kokouksessa ja hallilla (huomhuom videolla Fionan ihana villapaita, jonka Laura on sille neulonut ♥) ja kuvaili Fionan tekemisiä videolle. Tältä videolta sen näkeekin, kuinka Fiona oikeasti malttoi jättää agilityyn tutustuvan Rytmin rauhaan. Videolta tosin puuttuu alussa kauan jatkunut vapaana riekkuminen. Jonka Fiona siis lopulta totesi ei-niin-kannattavasi kuin mamman kanssa touhuamisen, jee :)



Jatkettiin vielä oman touhuamisen jälkeen pentutreeneissä, samalla kun hallin toiselle puolelle tuli pari agiliitäjää. (Itse asiassa meidän entinen koutsimme Marjut. Voi kun tuli ikävä Zeldan kanssa agiliitämistä ja Marjutin ihania treenejä :') ) Sanoinkin siinä jo meidän ohjaajallemme, että taidetaan poistua treeneistä hetimmiten, kun toisella puolella alkavat mennä agilityä. Fiona oli tehnyt äsken niin hienosti. Ja koska tähän saakkahan en ole saanut Fionaan pienintäkään kontaktia, jos agia on lähistöllä, niin ei viitsisi pilata aiemman tekemisen hyvää fiilistä.

Ja jossain vaiheessa siinä touhutessamme agility alkoi aidan toisella puolen. Mutta mitä teki Fiona? Ei mitään!! Se ei tehnyt pienintäkään elettä räksyttääkseen tai hyökkiäkseen kohti agilityä, kun koko ajan pidin sen kiireisenä namien kanssa. Se jopa näki vallan mainiosti, kun koirat menivät puomia ja a:ta, ja putkista tietty lähti kova juoksemisen ääni. Mutta ei. Pentu teki hienosti ja tarjosi itse kontaktia. Olen niiiiiin onnellinen!

No okei, kun namitarjoilu loppui hetkeksi, kyllä se parit kerrat yritti haukahtaa kohti agiliitoa, mutta se oli hyvin vähäistä ja sain aina kontaktin takaisin. Lopulta, kun toinen puoli hallista tyhjeni, oli meidän pentutreeneissämme jopa hiljaista ja rauhallista. Fionakin oli nätisti. Otettiin vielä rivissä luoksepäästävyyttä niin, että kaikki ihmiset kävivät kaikkien koirien luona. Jopa sen ajan, kun ohjaaja piti Fionaa ja minä vierailin koirien luona, Fiona seisoi hiljaa paikallaan ja katseli miun perääni. Luoksepäästävyyksissä se istua napitti lähes koko ajan hienosti vieressä perusasennossa, tietty namia satoi suuhun taukoamatta. Käytiin vielä seisoskelemassa tallin näyttelypöydällä, kun se niin kovin mätsärissä jänskätti. Hyvin tyttö seistä tökötti pöydällä, vaikka edelleen vähän jännää oli. Antaa kuitenkin kopeloida, eikä väistä mihinkään suuntaan. Voin siis esittää sen kuin Zeldan, eli seistä itse puolen metrin päässä pöydästä, kun tuomari tulee tutkimaan.

Jäi kyllä mielettömän hyvä fiilis tästä treenikerrasta. Ehkä puolentoistatunnin istuskelu kokouksessa vei vähän mehuja, ja vielä riekkuminen vapaana Rytmiä räksyttäen lisää, mutta Fiona teki tosi skarppina ja ennen kaikkea keskittyen. Yksi suuri edistyminen on paikalla makaamisen kesto. Tähän saakka Fionan maahan meno on ollut vauhdikas syöksy alas, mutta myös yhtä nopea sinkous takaisin ylös istumaan. Nameja syöttämällä se on hetken pysynyt alhaalla. Mutta nyt Fiona osaa ottaa katsekontaktin myös maassa pysyen. Ja malttoi jopa treeneissä tarjota katsekontaktia maassa maaten. Se oli siltä jo suuri saavutus. Taitava likka! Ja iso suuri lämmin kiitos Lauralle, joka toimi seuralaisena, videoiden kuvaajana ja jälleen vaihteeksi taksikyytinä ;) (tulipa juostua Ikeankin läpi tämän reissun aikana..)

Nyt ollaan Fionan kanssa kaksin Jyväskylässä. Zelda jäi porukoille viikoksi hoitoon ja huomenna Fiona lähtee Teklan luo viikkoa viettämään, kun mie suuntaan ekologian kansainväliseen talvikouluun Konnevedelle. Kyllä tulee koiria kauhea ikävä!

2 kommenttia: