Zeldan tokot ja Fionan mätsärit

Zelda pääsi eilen pitkästä pitkästä aikaa ihka oikeisiin toko-treeneihin! Käytiin Tamskin tallilla Fionan pentukurssin vetäjän alo/avo-ryhmässä treenaamassa. Heti alkuun täytyy todeta, että sain varsin todellisen palautuksen takaisin maan tasolle - kyllä koiran kanssa aina välillä täytyis treenatakin.

Zeldan kanssa ei aikuisten oikeasti ole tehty juuri mitään sen jälkeen, kun Fiona meille muutti. Sen treenaamiset on lähinnä paikallaoloa, tai Fifin mukana yhdessä perusasentojen siirtymisiä. Joskus harvoin saatan sen kanssa kotona yksinään treenata, mutta missään ihmisten ilmoilla ei ole tullut käytyä. Tarvittais kyllä kipeästi säännöllinen treeniryhmä. Anyways, Zeldahan kyllä tekee. Silmät loistavat lautasen kokoisina palloina, kun koira hakee kontaktia ja yrittää saada aina vaan lisää tekemistä. Haukkuminen oli taas täysillä päällä, noin pahasti Zelda ei olekaan hetkeen komentanut. Mutta kun into kasvaa ja kierrokset nousee, samalla kiihtyy myös haukkuminen.

Paikalla oli kymmenen koiraa, joten häiriö oli aikas suurta. Ja tila pientä. Zelda oli oikeastaan koko tunnin vapaana, ja siis 60min käskyn alla. En edelleenkään pidä tästä ohjatuissa treeneissä, mutta minkäs teet. Eikä kyllä tullut koiralta minkäänlaisia väsymyksen merkkejä, se vaan tarjoaa koko ajan minkä kerkiää.

Mikä se maan tasolle palautus sitten oli? No se, että liikkeiden tarkkuus oli jotain ihan muuta kuin pitäisi. Zelda teki jotain niin omituisia juttuja, mitä en ikinä olettaisi siltä näkeväni. Esimerkiksi paikallamakuuseen kuvittelisin voivani jättää koiran lähes mihin tahansa ympäristöön ja häiriöihin, sekä mennä itse piiloon, ja koirahan pysyy. Mutta, nyt kun jäin seisomaan koiran eteen muutaman metrin päähän, niin se pentele nousi ylös!! (selän takaa tuli hallin ovesta koira sisään, ja lopulta ei enää kantti kestänyt) Samoin luoksetulossa nousi seisomaan istumisesta. Kaiken huippu oli se, että Zelda ei ollenkaan muistanut, mitä tarkoittaa liikkeestä seisominen! Jouduin sitä jankkaamaan uudelleen ja uudelleen, ihan pienissä paloissa ja monta toistoa. Jotain niin outoja juttuja, joita Zelda ei todellakaan olisi tehnyt esim. viime kesänä. Kyllä täytyisi päästä paljon useammin häiriötreeneihin - tai ylipäätään treenata!!

Yksi juttu on kyllä sellainen, mitä on treenattu ja paljonkin. Nimittäin peräpään käyttö seuraamisessa. Zelda hakee aivan uskomattoman hienosti oikeaa paikkaa, ja oikein työntää pyllyä edellä, kun itse pyörin vasemmalle. Seuraamisessa oikea paikka alkaa näin myös varmistua. Olen vaan tehnyt tosi kiemuraisia, kääntyileviä ja hidasta kävelyä seuruupätkiä (sisällä pienessä tilassa). Ongelmana siis onkin saada koiralle sama intensiivisyys seuruuseen myös pitkällä suoralla kävellessä.. Treeniä treeniä.


Seisominen on Fionan paras osuus näytelmissä, siihen se jopa jaksaa jonkin aikaa keskittyä :)

Fiona kävi tänäpä mätsärissä harjoittelemassa. Ja voi tsiisus. En oikeasti tiedä, pitäisikö tuon koiran käytökselle nauraa vai itkeä?? (nauretaan mieluummin, nauru pidentää ikää) Fiona käyttäytyy hallissa kuin normaalisti agilityyn pahasti hurahtanut koira agilitykisoissa. Vaikka kyseessä on näyttelyt, ja elämä suht rauhallista, niin tämä huutaa, hyppii, kiskoo ja riehuu minkä pystyy. Ainoana erona Fionan käytökseen agilityhallissa on, että nyt juuri ja juuri sain vielä koiraan kontaktin. Eli niin kauan, kun teetän liikettä putkessa toisen perään, se on hiljaa ja tekee. Mutta sillä sekunilla kun namit loppuu, alkaa armoton huuto..



Monta kuvaa piti napsaista, ennen kuin koiran pää oli sen verran paikallaan, että kamera ehti tarkentaa

Pöydällä olo oli taas monen kuukauden jälkeen niin hurja juttu, että milliäkään ei mikään jalka liikahtanut mihinkään suuntaan, hih.

Tätä hammasta on kyllä syynätty sitten kaikkien muidenkin hampaiden edestä ;)

Ja tämä ah-niin-ihana käytös näkyi myös kehässä. Pikkupentuja oli aikas paljon, eikä mitenkään meinattu mahtua edes kulkemaan ympyrää porukassa. Koko ajan koira pyllyssä kiinni, tai itse meinasi törmätä edellä olevaan. Oma esiintyminen ei kyllä mennyt yhtään sen paremmin. Kontakti pysyy liikkeiden aikana muutamia pieniä sekunteja, mutta suurimmaksi osaksi sisältää haukkumista ja kahdella jalalla ilmaan hyppelyä. Kuitenkin jaksan luottaa siihen, että se vielä ajan kanssa oppii ja rauhoittuu. On se vielä niin vauva, ja kun niin vähän on päästy treenaamaan missään ihmisten ilmoilla, niin ei mikään ihmekään. Pentukurssi on nyt aivan loistava aloitus tähän oppiin, ja toivottavasti kevään aikana olisi muitakin mahdollisuuksia päästä käymään mätsäreissä tai jossain treeneissä. Näitä kyllä kaivataan kovasti lisää. Kyllä sieltä ihan selvästi tulee vielä kontakti ja keskittyminen, kun vaan vähän saa tuota ylimääräistä energiaa kanavoitua oikeaan suuntaan ;) Myös tähän sama toteamus: treeniä treeniä.

Jos tämä katse kestäisi joskus kauemmin kuin sadasosasekunnin, meitsi olis aikas onnellinen :D Ehkä se vielä joskus toteutuu.

Vähän harmittaa, etten ottanut Zeldaa mukaan. Oli niin kylmä, että ajateltiin homman sujuvan huomattavasti nopeammin pelkän pennun kanssa. Zelda olisi päässyt veteraaniluokkaan, jossa nyt nähdäkseni oli kaksi koiraa!! Palkinto olisi siis ollut taattu ;) Ja Zeldan täydellisellä esiintymisellä ties vaikka olisi voittanut. Mutta järkeilin tämänkin niin, että jos Zelda olisi ollut kehässä, totta kai se olisi voittanut, joten olisimme joutuneet jäämään BIS-kehään, ja siitähän se päivä vasta olisikin venähtänyt. Onneksi siis ei ollut näyttelytähti matkassa mukana.

Tuomari totesi vielä pikkupentujen parhaita sijoittaessaan, että "pidän hyvin käyttäytyvistä koirista", ja meidät viskasi Fionan kanssa suunnilleen ekoina kehästä ulos. Sehän olisi siis suorastaan rakastanut Zeldaa :D

(psst. Jos muistellaan historian havinoita, niin on kyllä ollut aikoja, jolloin Zeldan kanssakaan mistään ei tullut mitään. Etenkään näyttelyissä esiintymisestä - en edes halunnut sitä itse esittää, koska meni paljon nätimmin vieraan kanssa. Siihen nähden asiat ovat Fionan kanssa mitä parhaimmalla mallilla tulevaisuutta ajatellen :))

Kuvien copyt: Siri Tuominen (kiits!!)