Käytiin tänäpä Fionan kanssa ihka ekalla oikealla, ihan kunnollisella hiihtolenkillä. Onhan myö talven mittaa hiihdelty useastikin, mutta yleensä porukoiden luona autoteitä ja pyöräteitä pitkin. Sellaista rauhallista menoa siis. Ja kerran lammen ympäri perinteisen latua pitkin äiteen suksilla.
Tällä kertaa käytiin siis Jyväsjärven jäällä, ja tällä kertaa pisteltiin menemään ihan tosissaan :D Mie pääsin hiihtämään luistelua, ja urakin oli pääosin ihan suht hyvä (välillä oli kyllä pakko lykkiä tasatyöntöä latua pitkin). Fiona kyllä yllätti meikäläisen ihan täysillä!
Se oli niin elementissään kuin koira vaan voi olla. Melkein jopa voittaa agility-riehumisen ;) Mie hiihdin niin lujaa, kuin itsestäni irti saan, ja silti Fiona kiskoi minua koko ajan ihan tosissaan ja täyttä höökää. Uskomatonta, miten tuollainen viiden kilon sinttikin tarjoaa vetoapua! (vitsit millaista oliskaan hiihtää >20kg koiran kanssa...) Ja jälleen kerran pikkukoira haukkui käytännössä koko lenkin ajan, mutta tässä lajissa se sille sallittakoon.
Jotenkin oletin, että kyllä sen on pakko väsähtää, kun jonkin aikaa on hiihdetty täyttä vauhtia putkeen. Mutta ei. Lopulta tehtiin noin 5km lenkki, ainakin JKL:n kaupungin sivuilta katsottuna. Aikaa meni 35 minuuttia. Ja silti Fiona olis vaan halunnut jatkaa. Joka kerta, kun pysähdyin, alkoi pikkukoira haukkua ja sinkoilla ees taas hihnan päässä, että mennään nyt jo!! Eli ei kyllä ihan äkkiä lopu kunto kesken, mie taas puuskutin naama punaisena loppumatkasta, lääh..
Tässä vaan tulikin ongelma vastaan, että ei miulla ole oikein Fionan kanssa hiihtämiseen sopivia vehkeitä. Zeldan kanssa on aina ollut niin helppo hiihtää, kun se ensinnäkin tottelee suullista ohjausta vallan mainiosti, ja toisekseen usein juoksee miun vieressäni naru löysällä roikkuen. Näin ollen ollaan voitu hiihtää fleksissä, niin että koira menee edellä, tai vetonarussa niin, että se tulee vierellä. Zelda kun ei osaa vetää. Hassu koira.
No mutta Fionan kanssa fleksi ei toimi, koska ensinnäkin se vetää koko ajan, jolloin "kiinteä" hihna töksähtelisi ikävästi vedossa. Ja vielä suurempi syy on, että en saa koiraan mitään hallintaa, jos ja kun tulee ohiteltavia tai vastaantulijoita... Ja Fiona tietty räkyttää kaikki muut hiihtäjät. Vetonaru taas on muuten aivan loistava, mutta se on vähän lyhyt. Fiona kun kiskoo koko ajan, naru toimii vallan mainiosti, mutta pelkään jatkuvasti, että hiihdän sen päälle, etenkin kun tulen täyttä vauhtia perässä. Jos koira tekee pienekin hidastavan liikkeen, on se jo alla. Onneksi näin ei käynyt kertaakaan, mutta mutta...
Yritin netistä haeskella, mutta pisimmät joustavat vetonarut näyttävät olevan 2,3m mittaisia lyhyinä ja 3m venytettyinä. Ei Fiona tietty jaksa vetää noita naruja äärimmilleen, joten käytännössä pituutta on sen reilut pari metriä. Meillä tällä hetkellä oleva naru on venyttämättömänä pari senttiä yli 2m, joten ei tuo 30cm paljoa auttaisi.. Metrikin lisää olisi jo aikas hyvä apu hiihtelyyn.
Millaisilla naruilla muut vedättävät pienillä koirilla? Entä oletteko hommaneet vetovaljaita? Tuntuisi niin hassulta laittaa pikkukoiralle vetovaljaat, kun ei sen varsinaisesti ole tarkoitus vetää. Ainoa vaan, jos sen olisi itse mukavampi juosta kuin Y-valjaissa, vaikka varsin tyytyväisenä tuo nyt niissäkin kiskoi. Ja kyllä muuten lopetti taas kiskomisen heti, kun käveltiin järveltä kotio, jei ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti