Pelastakaa Olli!!

Hei. Minä olen Olli. Olen pieni sininen vesipehmolelu. Osaan kellua hyvin, mutta uimakoulua en ole päässyt käymään. Siksi minut pitää pelastaa rantaan.

Onneksi on olemassa pikkusheltti nimeltä Fiona, joka lopulta tajusi minun ahdinkoni, ja kerta toisensa perään kuskasi minut kuivalle maalle. Kiitos Fiona!



Zelda kävi tänäpä myös ihka yksin treenimässä. Tajusin samalla, että tämä oli eka kerta, kun Fiona jäi yksin pidemmäksi aikaa kotio. Joskus aikoinaan käytiin Zeldan kanssa kahdestaan iltapissoilla, kun Fiona teki pihaan tarpeensa. Mutta ikinä en ole lähtenyt Zeldan kanssa kaksin treenaamaan (paitsi toijalassa, missä Fiona on jäänyt porukoille). Johan oli siis korkea aika saada Zeldan kaksinkeskeistä treeniä ja Fionan olla vähän kauemmin yksinään kotosalla!

Zeta teki hienosti niin kauan, kun oltiin yksinään. Yllättävän kiihdyksissä oli taasen, vaikka ei hallilla oltukaan vaan parkkiksella. Sitten kun tuli toinen koira häiriöksi, vähän putosi Zeldallakin tekemisen taso. Vai pitäisikö sanoa aika hurjasti. Ehkä mie itse muutun jotenkin eri ihmiseksi, kun ei enää ollakaan kahdestaan? Keskittyminen koiraan vähenee? Yleisö jännittää? Tietty toinen koira on aina häiriö. Mutta silti, häiriötreeniä siis kaivattaisiin aika lailla. Sen siitä saa, kun ei ole säännöllistä treeniporukkaa ympärillä, yhtäkkiä vieras koira vieressä onkin ihan outo juttu. Vaikka hyvin Zelda sietää häiriöt, tehtiin tosiaan noin metrin välillä parhaimmillaan.

Treenin alla olivat pääroolissa tunnari, kaukot, luoksetulon pysähdys ja liikkeestä seis. Seuraamistakin hinkattiin aika lailla. Tuli vähän turhan pitkä treeni, mutta sen siitä saa, kun ei ole autoa. Ja koiran mielestä on täysin ylitsepääsemätöntä istua sivussa sidottuna odottamassa. Eieiei. Helpompaa se on koiralle, kun makaa paikallaolossa käskyn alla sivussa. Sekin vaan kun on treeniä.

Tuntui muuten aivan mielettömän rentouttavalta lähteä Zeldan kanssa kaksin ovesta ulos! Tästäkö lapsiaan niin paljon rakastavista mutta toisinaan hermolovaa kaipaavista äideistäkin tuntuu, kun lapset lähtevät johonkin hoitoon? Zeldan kanssa kulkeminen on niin ihanaa ja helppoa. Lisäksi kun se näki, että otin treenirepun mukaan ja nameja taskuun, niin koirahan oli jo heti tekemisen fiiliksissä. Tarjosi seuraamista melkein koko matkan parkkikselle, tai muutoin teputti ihan löysällä hihnalla vasemman jalan vieressä. Tuli ihan mieleen BH-koe, kun sitä ennen ehdollistin koiran siihen, että panta kaulassa + hihna vasemmassa kädessä sykkyrällä = namit. Käytän pantaa vaan treenatessa, ja kiinni koira ei ole juurikaan koskaan treenin aikana, joten Zetahan tajusi tämän hetkessä. Koko BH:n kaupunkiosuuden se siis tarjosi omatoimisesti pelkkää seuraamista namin toivossa ;) Ja näköjään muistaa sen vieläkin. Hassu Zeta Jones.