Fiona ei karannu!!

Jippiajee, takana ekat treenit, joissa pikkukoira ei lähtenyt karkureissulle - huisia! Neljäs kerta se toden sanoo.. Tai toki se välillä huiteli omiaan, eikä tullut kutsusta (itse asiassa en tainnut edes yrittää kutsua, lähdin heti tekemään hommia virtuaalikoiran kanssa), mutta sillä ei enää ollenkaan keitä yli siihen malliin kuin aiemmin. Nyt se tulee oma-alotteisesti takaisin miun luokseni, eikä jää maanisesti haukkumaan ja kyttäämään mitään (esteitä tai aidan taa muita koiria). Ehkä läheltäpiti-tilanne bortsujen kanssa oli oikeasti hyvä juttu, ja Fiona jopa oppi siitä jotain. Tai sitten sille on vihdoin alkanut kehittyä aivot, johan olisi aikakin näin vuoden ja neljän kuukauden iässä :D (meillä on inside-vitsi, että Fionalla on aivojen paikalla mutkaputki, jonka sisällä poukkoilee yksinäinen nanohiukkanen ees taas putken seinämistä kimpoillen... ja siinä se)

Päivän teemana oli välistäveto ja sitä treenattiin kolmen esteen kolmiolla. Fionahan kääntyy, kun minä käännyn, joten välistävedoissa ei sen kanssa ole koskaan ollut ongelmaa. Toki itse pitäisi taas olla paaaljon nopeampi ja sujuvampi ohjauksessaan. Onneksi on videot.. Ja kyllä me välillä saatiin vallan onnistuneita suorituksia :)

Toinen pätkä olikin lähes suora vauhtirallattelu, ja oli muuten Fionalle pisin ratapätkä koskaan - hurjat kymmenen estettä. Ekalla yrittämällä mentiin ohi putkista (niin, eihän tämä edelleenkään ole Zelda, jolle voi vaan vinkata, että menepäs tonne, ehkä pitäisi viedä se koira putkeen). Niin yllättävää kuin se onkin, täys putkikahjo koira ei tajua ollenkaan mennä putkeen silloin, kun pitäisi, hih. Toisella kerralla tsemppasin itse putkien kanssa, ja tehtiinkin hieno nolla-rata. Mie vaan himmaan koiraa ihan turhaan, kun omat jalat ei kulje! Mistä sitä saisi jonkun ylimääräisen turbomoottorin radalle, kertokaa?!

Fionan kanssa tehdessä on kyllä se hyvä puoli, että itse on pakko tsempata aivan täysillä. Sen kanssa ei voi tehdä vähän sinne päin, niin kuin Zeldan kanssa useastikin tuli treenailtua. Koira kulkee kun piru merrassa, ja reagoi vähintään pikkurillin heilautuksiin, joten sille todellakin on annettava kaikki itsestään kunnon keskittymisellä. Tekee kyllä minullekin niin hyvää..

Ja vielä lenkkiasioista vähäsen. Olen ottanut uuden taktiikan Fionan kanssa käyttöön: kylvän nameja maahan. Fionalla kun alkaa huutaminen ja riekkuminen heti, kun ovesta ulos astutaan, joten ensimmäinen namimeri löytyy heti oven takaa. Ja niitä sitten sirotellaan pitkin pihaa ja ties mihin. Tämä alkaa tuottaa kivasti tulosta, ja välillä Fiona jopa malttaa nuuskutella nameja maasta. Alkuun se ei varmaan olisi syönyt edes suoraan nenän eteen tiputettua lihapullaa.. Taaskin on ihan häiriön tasosta ja koiran mielialasta kiinni, kuinka hyvin se malttaa nameja hakea, mutta se on jo hurjan suurta edistystä, että samalla, kun autoja menee vierestä ohi, Fiona keskittyy nenän käyttöön namien perässä. Välillä heittelen palkkaa suoraan suuhun, kuten ennenkin, ja edelleen syödään hurja kasa herkkuja joka lenkillä, mutta kyllä tässä edistytään koko ajan. Vähitellen, mutta suunta on oikea.

Treenivideolla ei ole ihan koko treenejä, mutta kaikki mitä kuvaaja oli tallentanut. Lähinnä Fionan rinksat taitaa puuttua :DD (kiitos treenikamulle kuvauksesta!)



Ai niin, Zeldasta vielä kaks sanaa: päästiin mukaan Virve Sormusen toko-koulutukseen 16.10. Iik! Nyt sitten vihdoin suunnataan jonkun valvovan silmän alle tekemään, niin kauan kun olen sitä suunnitellut ja haaveillut. Vielä olisi muuten paikkoja vapaana sekä koirakoille että kuuntelijoille, paikkakuntana Tampere.