Koiranomistajan tähtihetkiä

Voi nolous sentään. Sehän on suorastaan tyypillistä, että aina toisinaan koirat onnistuvat nolaamaan omistajansa pahanpäiväisesti. Toiset enemmän ja toiset vähemmän. Ja onpa sellaisiakin tallaajia, jotka nolaavat jatkuvasti itse itsensä ihan ilman koiraakin.. Mie olen jostain syystä onnistunut varsin hyvin näiltä välttymään, ei Zelda kovin äkkiä pysty ketään kiperään paikkaan järjestämään. Eikä Fionakaan - niin, tähän saakka..

Matkailtiin junalla taas kerran. Fiona käyttäytyi alkuun vallan nätisti, kun meidän lisäksemme koko vaunussa oli vain yksi ihminen, koirat siis saivat olla vapaina ja muutoinkin rennosti. Jossain kohti sitten, kun Fiona oli minulla sylissä, aloin ihmetellä sen käytöstä. Pikkukoira läähätti todella kiivaalla tahdilla, oli muutoinkin levoton ja vähän tärisikin. Mieleen hiipivät kaikki mahdolliset selitykset, mistä moinen voisi johtua. Kyllähän se stressaa junamatkailua selvästi jonkin verran, mutta ikinä ennen ei ole tähän malliin käyttäytynyt. Mietin jo sitäkin, oliko Neton hoitovierailu niin kova paikka Fionalle, että nyt purkautuu stressi junassa.. Vai mikä ihme koiraan on iskenyt!?

Nostin sen sitten penkille Zeldan viereen, kun aikani olin yrittänyt rauhoittaa. Fiona hyppäsi saman tien lattialle ja lähti juoksentelemaan vaunussa edes takaisin - korvat roikkuivat sivuilla ja pää matalalla. Juuri samalla hetkellä kun tajusin, mistä on kyse, tämä pysähtyi selkä kaarella keskelle vaunun lattiaa ja alkoi vääntää torttua.

Enpä taas tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, helpotus oli suuri, kun selvisi syy outoon käytökseen, mutta samalla tietty kauhistelin kanssamatkustajan puolesta :D Ryntäsin hakemaan vessasta paperia ja siinä siivoillessani pyytelin anteeksi hetkellistä hajuhaittaa. Eipä ole ihan hetkeen aika tuntunut niin pitkältä kuin siinä paperi kädessä seistessäni, kun toinen pusertaa ja vääntää ja pusertaa... Onneksi kanssatoveri oli ymmärtäväistä sorttia, kai me lemmikkienomistajat ollaan totuttu jos mihin..? Mutta luojalle kiitos siitä, ettei ollut täyteen ängetty ruuhkajuna ja joka paikka täynnä nenää nyrpisteleviä hienohelmoja :D Kaikkea näiden otusten kanssa voikin sattua...

Loppumatka sujui hotelli helpotuksen ansiosta rauhallisissa merkeissä, Fiona tuli saman tien miun jalkoihin nukkumaan, eikä mistään hysteriasta ollut tietoakaan :)

Onks pakko kuvata kun väsyttää..?

Zelda matkustelee tyytyväisenä omalla penkillään.

Vaikka jos se saisi valita, matka sujuisi ehdottomasti näin,
sisältäen 247 rapsutuspalvelun.