keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Plup plup plup...

Kuplia pukkaa! Toteutin vihdoin jo kauan suunnittelemani "testin". Opetin molemmille koirille puhtaasti sheippaamalla uuden tempun, johon niillä kummallakaan ei ollut minkään sortin taustavalmiuksia. Olen jo pitkään pohtinut, että olisi mielenkiintoista testata, millä tavoin koirat oppivat, ja nouseeko eroja Zeldan ja Fionan välillä uuden tempun parissa. En vaan millään meinannut keksiä sellaista temppua, joka olisi molemmille (siis käytännössä Zeldalle) täysin uusi juttu.

Kunnes Päivän Peilistä sain idean; kuplien puhaltaminen vedessä. Toki tässäkin on taustalla omat lähtökohtansa. Zelda on koko pienen ikänsä poiminut nameja syvältäkin vedestä, kun olen niitä joka kesä heitellyt järvessä rantaveteen. Välillä on koiran pää silmiä myöden veden alla. Zeldalla siis on omatoimista kokemusta kuonon veteen upottamisesta. Mutta toisaalta; Zelda inhoaa vettä. Fionalla tilanne on päinvastainen, koska sehän rakastaa vesileikkejä ja muun muassa omalla vesikipolla läträämistä. Tämän kyllä huomasi treenatessakin, kun vähän väliä piti tassuja tunkea vesikippoon ;)

Olisin kyllä oikeasti veikannut, että Zelda veisi pidemmän korren tässä skabassa, mutta ei! Puhtaasti sanottuna en voi nostaa kummankaan koiran oppimiskykyä toisen ylle. Tein harjoitukset molempien kanssa peräjälkee samalla kriteerillä ja suunnilleen saman kestoisina. Nyt takana on kolme noin parin-kolmen minuutin sessiota, ja kuvasin tämänhetkisen tuloksen videolle. Oikeastaan Fiona oli se, joka nopeammin keksi jutun juonen ja tarjosi innokkaammin kuonon veteen upottamista. Zeldalle taas on helpompaa nostaa kriteeriä ja alkaa kasvattaa kestoa. Toki alussa molemmat vielä ovat, ja kestoa tarvis saada paljon lisää. Luultavasti siis Zelda on kuitenkin se, jonka suoritusta voi aiemmin kutsua "valmiiksi"..

Siinä huomaa hyvin eron koirien välillä, miten nuo reagoivat epäonnistumiseen. Välillä tulee väkisinkin "huonoja" suorituksia, joista en naksauta, esimerkiksi vain kuonon kärjellä veden pinnan koskettaminen. Tässä tilanteessa Fionan pääkoppa sanoo: "Hei mitä, eiks se mennykään näin. Apua! Mitäs nyt? Mitä mä sit teen? En tajua. Istun? Haukun? Nyyyh, snif, en osaa!" Zeldan aivot puolestaan toteavat: "No johan nyt on perhana sentään, tänne niitä nameja. Uudestaan, kovempaa, paremmin, kyllä mä tän osaan ja varmasti!!"

Zeldalle on siis helppo lisätä vaatimuksia, koska se yrittää, yrittää ja yrittää vielä kerran, melkein jo hermostuu vihaisena, jos ei ala naksua kuulua. Fiona puolestaan menee hämilleen ja alkaa vinkua tai jää tuijottamaan minua silmiin. Sen kanssa täytyy edetä hitaammalla tahdilla ja tiheällä palkalla. Uskomattoman hienosti pikkukoira tästä tehtävästä on kuitenkin suoritunut. Tässä on taas yksi osoitus siitä, ettei koskaan kannata rankaista Fionaa treenatessa virheellisestä suorituksesta. Koira muuttuu siitä vaan entistä epävarmemmaksi. Fiona kun on selvästi paljon pehmeämpi kuin Zelda. Oma-aloitteisuutta ja itsevarmuutta haetaan sillekin lisää sheippaamalla ja kannustamalla :)

Ja yhtä lailla minä opin lisää opettamisesta yhdessä koirien oppimisen rinnalla. On tää vaan kivaa!

2 kommenttia:

  1. Aika hauska temppu! :D Liinassa on muuten jotain samaa kuin Fionassa, se myös vähän ahdistuu, jos se ei osaa jotain, ja sen kanssa täytyy huolehtia kriteerin nostamisesta hitaasti. Sulo taas jaksaa yrittää ahdistumatta erityisemmin, vaikka se kiihtyessään alkaa sitten piippaamaan. Olen itse tehnyt samantyyppisen johtopäätöksen, että Liinalla on sisäsyntyisesti kova halu onnistua, mutta mietin nyt sitäkin, että voisko tässä olla vaikuttavana tekijänä ihan iän tuoma kokemus ja usko siihen, että namppaa tulee kyllä kun yrittää? (Kai sitä oppimiseksiki voisi sanoa ;))

    VastaaPoista
  2. Kyllä mie uskoisin, että oppimisella on jotain tekemistä tuon kanssa. Toki koiran perusluonne vaikuttaa myös. Zeldan kanssa on esimerkiksi paljon tehty sitä, että mie istun hiljaa paikallani, ja naksautan aina, kun se tarjoaa jotain uutta. Välillä voi tulla pitkäkin tauko, kun koira yrittää aina uudelleen ja uudelleen samoja juttuja, kunnes lopulta keksii jonkun eri tempun. Kyllä se vaan tässäkin jaksaa yrittää :) Fionan kanssa ei moista ole vielä juuri tehtykään, sillä on sen verran vähemmän tuota valmista tarjottavaa..

    VastaaPoista