Mie haluan kisata!!

Voi hitsit kun tekis mieli radalle. Olis niin mahtavaa päästän kisaan Zeldan kanssa ja päästellä oikein täysillä. Niin siis agility-kisoihin tietty..

Olin kisatöissä JATin kakkosluokan kisoissa (eli juuri se, mihin Zeldan kanssa lopetettiin) ja varsinkin eka rata oli kuin suoraan meille tehty. Voi tuska miten ihanaa olisi ollut päästä juoksemaan se läpi. Miten onkin mahdollista, että silloin, kun vielä kisattiin, oli kakkosen radat aina jotain pyöritystä ja vääntöä sinne ja tänne. Mutta nyt olisi ollut niin suoraviivainen juoksurata, missä olisi melkeinpä vaan voinut karjua koiralle mene mene mene. Sillä sitähän Zelda teki, ei niin väliä mitä mie tein ;)

Jouduttiin muutenkin lopettamaan niin tyhmään aikaan, kun kaikki alkoi sujua. Zeldan kepit etenivät aivan hurjasti, kun treenattiin namikipolla kepeille lähetyksiä. Se oppi oikeasti hidastamaan ekaan väliin ja itse hakemaan sen hienosti. Samoin alettiin juuri tehotreenata haltuunottoa ja pienempiä kaarroksia radalla. Eipä vaan koskaan päästy näitä kisakentille asti esittelemään..

Ihan hypoteettisesti pohdinkin ajatusta, olisiko Zeldasta vielä joskus kisaamaan..? Nyt kun sen tietää, että koira on kunnossa ja hoidettavissa, ei ajatus olisi niin mahdoton. Mutta vaikka Zeldan saisikin täysin auki ja vetreäksi, en silti tiedä, uskaltaisinko sitä agilityllä rasittaa. Kaiken tämän jälkeen. Kyllähän sitä muutaman startin voisi käydä juoksemassa, tuskin se siitä jumiin pahemmin menisi, mutta kun treenatakin voisi olla ihan hyvä.. Vaikka ei tämä meidän treenimenestys muutoinkaan järin kehuttavaa ole ollut. Lahjattomat treenaa :D

Se nyt ainakin on varma, että tänä vuonna on turha edes ajatella mitään kisoja tai treenejä. Hoidetaan koiraa ihan rauhassa, ja katsotaan miten etenee. Mie olenkin nyt ollut hurjan ahkera Zeldan kanssa, kun olen hieronut ja venytellyt sen joka ikinen päivä viikon ajan. Jes! Täytyy jatkaa samaan malliin.. :)

Joko saa panikoida??

Mie en halua kisata mie en halua kisata.... En halua! Miksi pitikin taas mennä ilmoittautumaan kokeisiin, kisakirje postilaatikossa on aina varma paniikkihetken merkki.

Mutta mie haluan TK2:sen! Ja mie tiedän, että Zelda osaa! Se tasan tarkkaan osaa kaikki liikkeet ja hyvin, kun vaan jaksaisi tehdä ne! Tuo koira on kyllä yksi tuuliviiri. En vaan ymmärrä, millä sille saisi edes jonkinmoista tasaisuutta ja varmuutta aikaiseksi. Se on tosiaankin (kisoja myöten) esitellyt jos jonkinmoista tekemisen tasoa - välillä huudetaan kurkku suorana ja lennetään pitkin kehää, välillä madellaan nenä maassa ympäriinsä ilman pienintäkään kontaktia. Ja kyllä, se voi olla ihan mitä tahansa ja koska tahansa.

Vielä kun Zeldaa ei voi palkata mitenkään muuten kuin nameilla (ja tietty kehumalla). Se ei anna koskea itseensä treeneissä. Ei kannata edes yrittää silittää. Eikä se leiki. Nyt Fionan myötä Zeldan taistelutahto on kasvanut aivan hurjasti, mutta ei riitä treeneihin saakka. Yritin palkata lelulla tässä eräänä päivänä, mutta täysin turha toivo.

Se kyllä lähtee mukaan miun hihhuloimiseen ja riekkumiseen, mutta tätä varsinkaan ei kannata käyttää kokeessa. Jos tarkoituksella kannustan koiran haukkumaan ja juoksemaan, ei sitä saa takaisin tekemismoodiin mitenkään ilman nameja. Hillityt kehut ennen kaikkea.

Taktiikkana Zeldan kanssa onkin vetää koko kisa läpi kontaktissa ilman varsinaista vapautusta. Kehut liikkeen jälkeen ja seuraamisessa siirtyminen seuraavan liikkeen alkuun. Ihan pirun pitkä suoritus ja näyttää tuomarillekin todella tylsältä. Kun ei vaan muu auta. Pari koetta olen nyt näin tehnyt. Ensimmäisessä kävi niin, että mentiin hyvällä vireellä kehään ja Zelda teki nätisti. Liike liikkeeltä koira hiffasi, että hei tää on taas tää juttu, missä ei tipu namia, ja suorituksen taso laski. Tuomarikin totesi, että vire hiipui loppua kohti ja liikkeet huononi... Noh, seuraavassa kokeessa mentiin totaalisessa ylivireessä kehään (eka liike nollille). Liikkeiden myötä koira alkoi vähän rauhoittua, ja lopussa oli jo varsin hyvä meininki. Että ota tuosta nyt sitten selvää.

Viimeinen toivo piilee juoksuissa. Huhtikuussa olisi pitänyt tulla, mutta eipä ole näkynyt. Kyllä se vielä kerkiää!

Tallikoirat maastossa

Tulipas nopeasti vastaan se aiemmin kaipailemani tilaisuus, siis ottaa koirat mukaan tallille. Kävin omistajan pyynnöstä liikuttamassa Kalinon, ja nappasin vielä kaverin matkaan mukaan. Näin ollen myös koirat pääsivät reissuun.

Zeldasta löytyi taas vanhaa tuttua virtaa, tiedä sitten mihin kuvitteli tulleensa.. Otin ensin vain Zeldan autosta ulos, ja tämä juosta viipotti ympäri pihaa täyteen ääneen huutaen. Vaikka kuinka ja kauan. Ihme otus. Fiona kiljui tietty samaa tahtia autossa, ja lopulta otin senkin ulos juoksemaan. Fiona pelkää hevosia ja ärhentää niille, mutta Zeldan kanssa kisailun lomassa meinasi hevosetkin unohtua. Tallin oma koira, lapinkoira-uros, vaan väläytti shelteille hampaita, jos meinasivat liian lähelle juosta. Tosin se poistui kyllä saman tien tallin puolelle katselemaan, kun tämä hullu parivaljakko pisti elämän ranttaliksi...

Maastoreissullakin Fionalla kului puolet ajasta Kalinon paimentamiseen. Välillä se malttoi juoksennella omia polkujaan, mutta välillä taas riehui ja murisi Kalinon ympärillä, minkä jaksoi. Hassu koira, ehkä se vielä joskus oppii.

Zelda puolestaan voisi opetella vähän väistämään hevosia. Joku kerta se jää vielä alle, kun vähän väliä kaveri jää tyynen rauhallisena seisomaan suoraan päin kävelevän hevosen eteen oO



Jonomuodostelma on hyvä ratkaisu ;)



Ja vain Fiona puuttuu.



Kalino ravasi ohi. Zelda seisoo paikallaan ja odottelee meikäläistä, Fiona hepuloi ja huutaa...



Tallin lappalaisherra.

1v-poseeraukset

Kiitos Lauralle trimmistä ja kuvaus-avusta! Hienosti se Fiona poseerasi vieraan esittäjänkin kanssa, kuten kuvista näkyy, hih :) Tulipa testattua, jos joskus on näytelmissä tarvetta vara-händlerille..

Uskokaa tai älkää, on se sama koira, kuin eilisessä synttärikuvassa...









Fionan oma tunnusmerkki. Pikku hammaskeiju :)



Yhdessä Netta-mummon kanssa




Mie ostin tänäpä Fionalle "synttärilahjan". Toivottavasti se osaa arvostaa sitä. Tokon kisakirjan nimittäin ;D Totesin kyllä saman tien, että tyhjäksi taitaa jäädä, mutta eipä olleet kalliit kaksi euroa sijoittaa siihen. Käytiin katsomassa Viiun tokouran aloitus, ja kyllä iski taas oma toko-masennus. Fiona ei ikinä edisty mihinkään, enkä voi edes kuvitella, että sen saisi joskus niin rauhalliseksi ja kuuliaiseksi, että pystyisi kisoihin menemään.. Ja Zeldan touhut oli jostain täysin pepusta, se ei keskittynyt yhtään, oikein näytti siltä, että tahallaan lähti haahuilemaan jatkuvasti. Ärrin murrin. Kai sekin nyt juoksuja tekee, ei Zetakaan yleensä ihan noin huonosti toimi. (aloittais ne sitten edes ennen kisoja) Ja se nouto. Ei taaskaan yhtään onnistunutta suoritusta. Kohta mie alan jo itkeä.

Viiun kisauran korkkaus sen sijaan - ihan mieletöntä!! Kaikista muista liikkeistä ysi tai kymppi, paitsi yksi nolla. Puhdas ykköstulos siis ja kolmas sija alokasluokassa, jeee!! Onnea Viiu ja Tekla :D (vaikka kyllähän tämä nyt tiedettiin...!)

Synttäritohinoita

Miun ihana pieni sylivauvani, sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä duracell-sähikäinen, täyttää tänään kokonaisen yhden vuoden!!

Onnea Fiona 1v! ♥

Viralliset 1v-poseerauskuvat napsin toivottavasti huomenna, jos Laura kerkiää neidin korvatupsut trimmailemaan. Mutta nyt on pakko laittaa vähän erilainen synttärikuva. Tässä kuvassa kiteytyy koko Fionan syvin olemus. Ja todellakin, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Olkaa hyvä: Cloudgarden's Fantastic Fairy:

Paljon on ehtinyt tapahtua vuoden aikana. Täysin käsittämätöntä, miten tämä aika juoksee. Toisaalta tuntuu, kuin Fiona olisi ollut meillä aina. Toisaalta taas muistan niin hyvin sen, kun vasta käytiin pentuja kasvattajan luona katsomassa. Kauan sitä mietittiin ja jahkattiin, kunnes lopulta päätin, että kyllä se on nyt tai ei koskaan! Ja hetkeäkään en ole katunut, Fiona on kaikkea sitä, mitä ikinä koiralta uskalsin toivoa ja vielä paljon enemmän :) Suuri kiitos myös kasvattajalle tästä ihanasta pikkukeijusta :)

Tältä Fiona näytti meidän ensitapaamisellamme, 24.5.2010

Hetkeäkään en kyllä suostu uskomaan, että tämä riiviö-iita olisi aikuinen. Hih. Vaikka melkein se jo pääsikin "aikuisten touhuihin", kun käytiin Teklan ja koirien kanssa lenkkeilemässä. Fionalla taitaa olla suunnilleen tärppipäivät meneillään, ja Netto sitä vähän yritti astua. Tämä on jo äärimmäisen harvinaislaatuista, että Netto mukamas ymmärtäisi jotain naisten perään. Uskomatonta. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi saa elää. Jos seitsemän vuotta olisi Netolle hyvä ikä alkaa miehistyä, katsotaan kauan Fionalla menee aikuisiän saavuttamiseen. Henkisesti ainakin vielä hyyyyvin kauan :D

Käytiin tosiaan kiertämässä Köhniönjärvi ja lopuksi koiruudet pääsivät vielä uimatouhuihin. Zelda, Fiona ja Viiu noutivat ahkeraan keppejä järvestä. Fiona tosin oli ainoa, joka käväisi uimassa saakka. Siitä se lähtee, ja kun itse tarkenee mennä järveen, niin Fionasta varmasti saa seuraa. Vennikin olisi kovasti halunnut koirien kanssa pulikoimaan..

Fiona ja Viiu on edelleen ylivoimaisesti paras leikkikaksikko. Niillä on kyllä synkannut ensitapaamisesta lähtien täysillä yhteen.



Kaikki vahingossa samassa kuvassa :)



Ja vielä uudelleen, mutta ihan tarkoituksella.



Venni halus lenkkeillä ite, kun kaikki muutkin saa!



Kepinnoudon kuviot hanskassa! ;)



Uimamaisteri jatkaa uraansa.



Pieni koira suuri keppi. Sitä se ikä teettää, ei kelpaa enää lasten lelut..



Zelda sai hepulit ja villitsi koko porukan mahdottomaan juoksukisaan pitkin maita ja mantuja.



Ja kuten mie oon aina todennu, varsin extremeltä koirien meno toisinaan näyttää. Pää edellä pöpelikköön ja sitä rataa..

Kaikki kuvat löytyvät jälleen täältä.

Meille kävikin tosi kivasti, kun piti vielä lenkin päätteeksi noutaa Teklan mies töistä. Työpaikan pihassa auto päätti olla hiljaa, eikä tehnyt elettäkään startatakseen. Kiva. Soitteluiden ja tuskasteluiden jälkeen päätettiin ryhtyä Teklan kanssa avuttomiksi naisiksi hädässä. Venni kainalossa marssittiin tehdasrakennuksessa töissä olevien miesten luo kysymään, osaisivatko tulla auttamaan auton kanssa. Kyllähän sieltä apu löytyi, ja pian moottori hurahti käyntiin. Mie en ole koskaan joutunut auton kanssa tuskailemaan millään tavalla, niin johan nousi taas paniikkikuva mieleen, että olispa kiva olla yksin jossain hornan tuutissa, kun auto lahoaisi alta. Toivottavasti ei tule näin koskaan käymään ;)

Huomenna Lauran pitäisi tulla trimmailemaan pari paria karvakorvia. Toivottavasti olisi myös hyvä keli, niin voidaan napsia Fionasta kunnolliset 1-vuotiaan poseerauskuvat. Yksin se on vähän haasteellista, ainakin noiden rakennekuvien osalta...

Suuren suuret onnentoivotukset myös Fionan siskolle Sirolle, sekä veljille Raikulle ja Lucalle!!

Mätsärituloksia

Lauantaina tuntui ihmisillä olevan paljon kisoja ja näyttelyitä. Mie laitoin jo naamakirjaan päivityksenkin, että miks kaikilla kavereilla on vaan statuksia serteistä ja nollavoitoista, kun meillä ei oo koskaan ollu kumpaakaan!!? (eikä tuu oleenkaan, sertejä siis, Fionassa elää vielä toivo nollavoittojen suhteen)

Sain onneksi sunnuntaina helpotusta tähän "masennukseen" - onhan olemassa mätsärit meitä kotiprinsessoja varten ;) Päästiin Miljan ja kahden beaglen kyydillä paikalle, Fiona jopa tuli yllättävän hyvin juttuun Onnin ja Pinjan kanssa, juoksut tekee tehtävänsä.. (sen sijaan kehäkaverin se yritti syödä)

Zelda hurmasi tuomarin sijoittuen sinisten ensimmäiseksi, ja vielä BIS-kehässä sijalle neljä. Miun varma kehäkettuni esiintyi taas niin tyynen rauhallisesti ja tyylikkäästi, kuin olisi ikänsä kehässä seissyt. Zeldan ilmekin on aina juuri sen näköinen, että hohhoijaa, tässä taas seison ja tapitan silmiin kun en muutakaan voi, eiköhän sieltä se nami joskus tipahda...

Näin Zeta poseerasi BIS4-sijoittuneena. Ja uskomatonta kyllä, sehän näyttää tässä kuvassa jopa sheltiltä - nätiltä sheltiltä! (rakennekuvat Zeldasta yleensä on jotain hyvin epämääräistä :D) Kuva: Maija Rossi

Kaveri on vähän polleen näköisenä, pikkujuttu, totes Zelda :) Kuva: Milja Karjalainen

Fiona puolestaan on ihan toista maata kehässä. Sen kanssa on niin huippukivaa esiintyä, kun toinen on onnensa kukkuloilla, häntä heiluu ja kaveri hakee kontaktia koko ajan. Ja Fiona ei hauku (Zeta kun vähän tuppaa komentamaan, köh). Pöydälläkin kaveri heilutti tuomarille häntää. Tuomari totesikin, että teillä on todella hyvä kontakti ja iloinen koira :) Punaisten kolmas sijoituksena (sanoin kyllä Fionalle, että kakkossija ois ihan jees, voittaa ei saa, kun Z on jo bis-kehässä..) Molempien koirien luokassa oli yli 30 koiraa, jotta hyvin meni!

Fiona keskittyneenä pun3-sijoittuneena. Kuva: Milja Karjalainen

Mätsärin jälkeen käytiin vielä seurakisoja katsomassa. Zelda oli oma lunkki itsensä hevosten keskellä, ei paljon kiinnostanut. Fionaa sen sijaan vähän jänskätti, kun käytin senkin pikaiseen hevosia katselemassa. Tarvis ehkä taas ottaa tallille mukaan tässä joku kerta, kun ei Fiona ole kuin kerran tainnut käydä, ja silloinkin ikää oli hurjat 11 viikkoa, hih :)

Viime kesänä koirat olivat tallilla mukana, ja vähän käytiin maastoilemassakin.

PS. IHANAA LEIJONAT IHANAA!!!!!

Fossiili-Zelda

On tämä taas kumma, kun lopputenttiin pitäisi lukea, niin yllättäen kaikki mahdolliset muut pienetkin askareet menevät edelle. Kuten muun muassa blogin päivittäminen :)

Käytiin tänäpä Zelduskan kanssa mätsärissä. Vähän puntaroin, jaksanko lähteä (kävelymatka tunti per suunta), mutta kun keli oli niin aurinkoinen, ja tosiaan yritän vältellä tenttikirjaa parhaani mukaan, niin pakkohan se oli. Suurin houkutin tosin taisi olla se, että mätsärissä kaikki luokat oli jaettu ikäryhmittäin, ja "fossiileihin" kuuluivat yli 7-vuotiaat koirat. Tyypillisesti vetskuja ei paljoa mätsäreissä näy, joten mahdollisuudet sijoituksiin olisivat melko hyvät..

Täytyy ensin alkuun taas todeta, kuinka ihanaa oli olla Zeldan kanssa kaksin liikenteessä. Mie nautin täysillä, ja niin näytti tekevän koirakin. Meillä oli varsin hauska reissu :) Yritin siinä samalla muistella, millaista oli elämä ilman Fionaa.. Mitä me touhusimme Zeldan kanssa, miten se käyttäytyi missäkin, mitä leikittiin kotona ja lenkeillä jne. Ja on pakko todeta, että mie en muista! Tuntuu siltä, että Fiona olisi ollut aina kuvioissa. Suorastaan kauhistuttavaa, etten osaa enää edes ajatella, millaista oli elämä yhden koiran kanssa..

Itse mätsäri meni lähinnä aurinkoa ottaessa. Oltiin hyvissä ajoin paikalla ja odottelua oli kauan. Onneksi Zeta on tottunut ja osasikin ottaa varsin lunkisti kehän reunalla. Mitä nyt pikku-Stella-pinseri meinasi syödä sen muutamaan otteeseen, mutta eipä sekään keskittymistä haitannut. Ollaan kyllä saatu siedätystä maltankoira-Sissyn hyökkäysten myötä ;)

Koko mätsärissä oli tosi vähän porukkaa ja fossiileja peräti kuusi. Punainen saatiin ja kolmanneksi jäätiin. Tuolla laitettiin vielä sin/pun sijoittuneet keskenään järjestykseen, jolloin oltiin koko porukasta neljänsiä. Tosi nopeasti tuomari kaikki meni läpi, eikä muutoinkaan jäänyt mitenkään ihmeellinen fiilis tästä mätsäristä. Palkinnot myös varsin mitäänsanomattomia. Mutta tulipahan käytyä. Parasta oli yhteinen hauska reissu Zeldan kanssa :)

Ai niin, me ollaan käyty Fionan kanssa nyt pari kertaa pyöräilemässä! Sujuu aivan hitsin hienosti :D Ainakin tuhat kertaa paremmin, kuin aikanaan Zeldan kanssa ekat kerrat. Mahtaako johtua siitä, että minulla on nyt vuosien harjoittelut takana, vaiko Fionan huomattavasti rauhallisemmasta menosta pyörän kanssa? Fiona tosiaan vähän pelkää pyörää, ja välttelee kyllä suuresti alle jäämästä. Zelda kun sai aina hirmuiset kilarit, kun vaan pyörä otettiin esiin. En edes kykene muistamaan, monetko sadat kerrat sain tehdä äkkijarrutuksia ym. pelastaakseni koiran pyörän alta. Sillä ei kyllä ole koskaan ollut pienintäkään pelkoa pyörää kohtaa, ja sen näköistä oli menokin alkuunsa...

Kevätpäivästä nautiskelemassa kehiä katsellen..

Käytiin aikanaan treenaamassa koiratanssia tuolla samaisella kentällä, missä mätsäri oli. Siinä on matkan varrella kyltti "koirien uimaranta", mutten ole koskaan jaksanut sinne poiketa. Nyt vihdoin käytiin kurkkaamassa. Ja yllätys oli suuri; siellä oli ihan aidattu alue, kuten koirapuisto, joka oli vaan suurelta osin rantaan rajoittunut. Aikas hieno :)

Oli niin nätin näköistä, että pakko oli napsia muutamia kuviakin ;)

Lähempänä kotia poikettiin vielä uudestaan rantaan ja tällä kertaa kahlailemaan saakka.

Ortopedillä

Zelda on terve! Koko koira on täysin priimaa tavaraa luustollisesti. Siltä on nyt vuosien saatossa kuvattu kaikki mahdollinen; lonkat, kyynärät, polvet, selkäranka, lanneranka, ranteet... Ja kaikki ovat kuin suoraan oppikirjasta. Miun ihana pieni shelttini, kyllä putosi taas yksi paino harteilta :') (ja kyllä tuli taas varmistus sille, että kun F aikanaan menee lonkkakuviin, napsitaan nämä kaikki siltä saman tien)

Käytiin tänäpä Keski-Suomen Eläinklinikalla ortopedin tutkimuksissa fyssarin suosituksesta. Etupäähän se on, joka Zeldaa on vuosikausia vaivannut, mutta myös fyssari (kuten Piira aikanaan) totesi jotain häikkää Zeldan takajaloissa, tarkemmin sanottuna vasemmassa polvessa. Ja jotta voitaisiin aloittaa hoidot, piti ensin saada varmuus siihen, ettei siellä ole mitään rakenteellista vikaa..

Ortopedi koetteli ensin pöydällä ja totesi, että kyllä hän tämän kuvaisi. Ja lannerangan myös. Vein näytille Zeldasta kaksi vuotta sitten otetut selkäranka- ja kyynäräkuvat, niissä näkyi lonkkia jonkun verran, joten niitä ei lähdetty kuvaamaan. (ortopedi tuumasi myös heti, että A:n lonkat näyttää olevan. Kuten ne aikanaan kuvattiinkin, mutta B:nä Kennelliitto vaan palautti)

Kuvia napsittiin siis molemmista takajaloista ja lannerangasta. Täysin tervettä tavaraa oli koko koira. Ei missään mitään luustollista vikaa eikä myöskään mitään nivelrikon merkkejä. Olen kyllä niin onnellinen, että vihdoin saatiin selvyys kaikkeen. Tai siis eihän tässä mitään selvyyttä oikeastaan saatu, mutta poissuljettiin paljon. Mistä Zeldan vaivat sitten johtuvat?? Niinpä. Ortopedi ei oikeastaan muuta osannut epäillä kuin suoraa kinnertä. Aluksi esitettiin liikkeet pihalla, ja tuo totesi, että hyvin säännöllisesti liikkuu, mutta takajalat tosi voimattomasti. Zelda lähes laahaa maata takajaloillaan. Tähän taas on syynä sen erittäin suora kinner. Ortopedi siis epäili, että tämä suora kinner aiheuttaisi oireilua ylemmäs polviin. Ja kun takajalat jumittaa, säteilee se kivun etuosaan, kun etupää joutuu liian koville. Samaa Piira selitti silloin vuosi sitten. Ja näinhän sen on pakko mennä.

Mutta on tämä ihanaa, kun nyt voidaan alkaa hoitaa Zeldaa ihan tosissaan! Ensi viikolla on taas aika fyssarille. Sieltä sitten saatanee jumppaohjeita takajaloille ja fyssari hoitelee etupään. Ihan hassua ajatella, että Zeta voisi vielä muuttua täysin terveeksi, reippaaksi iloiseksi pikkukoiraksi, jolle voi heitellä palloa huoletta ja treenata agilityä. Hih :) En kyllä enää siitä agilitykoiraa edes haaveile, mutta tärkeintä olisi, että Zeldalla on kaikki hyvin, eikä sitä enää koskaan ikinä milloinkaan satu liikkua. Siitä pidetään huolta vaikka mikä olis! ♥

Fiona käyttäytyi niin nätisti koko reissun. Tässä odotellaan terhakkaana, kun Zelda nukahtaa. Kiitos paljon Lauralle, joka on ollut apuna ja tukena koko Zetan tutkimusten ajan! Eihän tästä olisi tullut mitään ilman sinua :)

Ja lopulta se Zelda simahti...

Röntgenkuvia varten asennossa.

Mainitaan nyt myös, että Fionakin kävi pikaiseen kopeloitavana. Mie olen sitä itse alkanut enempi hieroa, ja huomannut, että sillä on selkä kipeä. Kylkiluiden takana lannerangan kohdalla se aristaa selkäänsä. Heti ekana mieleen tuli tietty tämä kauhukuva siitä, kun Fiona pentuna putosi puomilta. Pikkukoira oli vapaana kentällä, ja hetkeksi kun olin selkäni kääntänyt, niin siellähän se seisoi häntä heiluen puomin päällä. Kääk! Paniikilla lähdin kiiruhtamaan pentua kohti nostaakseni sen alas, niin muks ja samalla sekunilla se oli maassa. Mihinkään ei näyttänyt sattuvan ja omaa viipotustaan se jatkoi saman tein. Enkä jälkeenpäinkään huomannut mitään oireilua. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos jotain on mennyt paikaltaan.. Tosin olen hieroessa myös huomannut, että Fionalla on takareidet melko juntturassa (se pomppii tasajalkaa ilmaan ehkä noin 20-30 kertaa päivässä, ei mikään ihmekään siis). Olisi varsin järkeenkäypää ja todennäköistä, että jumittaa selkää jalkojen takia.

Pyysin kuitenkin ortopedin käymään Fionan selkärangan läpi. Saman huomasi kuin minä eli jumituksen lannerangan kohdalla. Olisi voinut senkin heti kuvata, mutta säästellään nyt vielä, niin saa kaikki kuvattua samalla kertaa. Kun syksyllä kuitenkin lonkkakuviin mennään. Ortopedi ei siis tuntenut selkärangassa mitään poikkeavaa tai hälyttävää. Selkälihakset olivat turvoksissa kipukohdasta, mutta siinä se. Ja tämähän tietää myös Fionalle aikaa fyssarin käsittelyyn ;) Tuo ortopedi muuten omistaa itsekin sheltin, ja kysäisi minulta, meinaanko Fionalla pentuja teettää :D Hih, onhan se nätti, hyvärakenteinen ja mahtava luonteeltaan, ei siitä ympäri pääse!

Kotona nukutaan vielä varsin reporankana... Täytyihin pieni potilas ottaa mamman viereen sängylle heräilemään :)

Ja vielä pari röntgenkuvaa:

Nakki napsahti

Meidät valittiin Zeldan kanssa varakoirakoiksi tokon SM-kisoihin joukkuekisaan. Kääk. Mitäköhän sitä taas tuli tehtyä.. Yritin vielä kirjoitella siihen malliin, että no jos nyt ette ketään mistään saa niin me ehkä sit mahdollisesti voitais uskaltaa..... Ja niinhän siinä sitten kävi. Eletään nyt vaan siinä toivossa, että kukaan alo/avo-koira ei joudu perumaan :D Toisaalta on melkein pahempi elää epätietoisuudessa, kuin että voisi aloittaa jo hyvissä ajoin panikoinnin. (lisätään nyt vielä, että laitoin samanmoisen viestin myös toisen joukkueen hakuun, toivottavasti sieltä ei myöskin paikkaa tule)

Parin päivän päästä onkin Zetan ortopedi. Onneksi. Täytyis kyllä saada tuo otus kuntoon ennen kisoja, joka tapauksessa kesäkuun alussa kun kisaillaan. Mie alan oikeasti uskoa, että se nousee paikallamakuussa vaan sen takia, ettei pysty siellä makaamaan.

Käytiin tänäpä Zetan kanssa treenailemassa tuossa meitin vieressä olevassa "puistikossa". Siellä olikin joku mies makailemassa penkillä koira hihnan päässä. Ensin jo ajattelin olla menemättä, mutta sitten tajusin, että mikä voisikaan olla parempi häiriö, kuin hihnan päässä päin roiskiva ja räyhäävä pikkukoira, kjeh. (no ei se kauaa huutanut..) Jossain vaiheessa miekkonen itsekin tajusi, että oltiin tultu kentälle ja totesi minulle; "Voisitko kouluttaa tän munkin koiran noin?" Juu kouluta ihan ite vaan...

Nyt on alkaneet noudot taas sisällä sujua. Ei ala haeskella "tunnarinameja" kapulan läheltä. Mutta eipä taas ulkona onnistunut. Hyvin lähtee innokkaana kapulalle, haistaa kapulaa, jonka jälkeen nenä maahan ja omille teilleen. Tekis niin mieli hakata päätä seinään - Zeldan ehdottomasti paras liike!!! Yritin muutaman kerran, mutta ei tullut yhtä ainutta puhdasta noutoa. Sitten helpotettiin, eli otin pelkkiä kapulan sivulle tuomisia. Ei tehnyt niitäkään. Joten helpotettiin vielä, ja aloin naksutella kapulalle menosta. Viskoin vaan kapulaa ja aina naksu, kun koira siihen koski. Toki se sitä palauttelikin samalla. Ja pian otin jo noutokäskyllä, ja Zelda palautti kapulan suorilta ja hyvällä vauhdilla, jes!. Kisaliikkeenä en kuitenkaan vielä ottanut. Mutta olipa helpottavaa, että päästiin edes tähän asti, fiuuuuh.. Nyt vaan noudetaan ahkerasti ennen kisoja.

Mie en oikein tiedä, mitä nyt kantsis treenata. Kun Zelda periaatteessa osaa kaikki liikkeet kympin arvoisesti, mutta käytännössä se ei osaa mitään liikettä kympin arvoisesti (paitsi muutamat). Tavallaan tarvis siis treenata kaikkia liikkeitä pieninä yksittäisinä pilkun viilauksina tiheällä vahvisteella. Mutta toisaalta meidän ongelmamme on pitkä ja palkaton kisasuoritus. Eli tarvis treenata niitä. Mutta kun tekee pitkään ja kisanomaisesti, laskee taso kuin lehmän häntä, joten ei niin tee mieli edes treenata. Apua. Mitäköhän tästäkin taas tulee... :)

Ah mikä näyttelypäivä =)

Voi vitsit miten kiva päivä takana Tampereen KV-näyttelyssä. Mie sain taas niin sanotusti uusia näyttelykokemuksia, kun ei ollut koiria mukana, ei ollut kameraa mukana, eikä ollut tiiviisti kaveria mukana. Tietty kaverin kanssa on kivaa, mutta voi miten luksukselta tuntuukaan, kun voi mennä ihan vapaasti ilman mitään velvollisuuksia ympäri koko näyttelypaikkaa. Vitsit mie tykkään. En yleensäkään jaksa olla kauaa samassa paikassa, ja välillä huitelen siellä sun täällä ja tuolla, niin yksin pääsee tosiaankin vapaasti toteuttamaan omaa päätään, hih :)

Parasta oli tietty kaikkien kivojen tuttujen näkeminen. Sen takiahan näytelmissä suurelta osin käydään, seurustelemassa. Vaikka tällä kertaa suurin syy lähteä oli kyllä Koiratanssin SM-kisat (Kennelliiton viralliset kisat siis). Olin ekaa kertaa seuraamassa HTM-luokkia (heelwork to music - seuraamista musiikin tahdissa) ja täytyy todeta, että olipa positiivinen yllätys. Mielettömän hienoja ohjelmia sisälsi myös htm, melkein osa jopa näyttävämpiä kuin freestyle-ohjelmat.

Oli kyllä niin ihanaa pitkästä aikaa seurata koiratanssia. En voi sille mitään, mutta taas tuli tippa linssiin tiettyjen esitysten kohdalla. Koiran into tehdä hommia oman ihmisensä kanssa, mieletön yhteistyö ja iloinen fiilis on niin hienoa katsottavaa, ettei voi muuta kuin tuijottaa silmät kosteina huokaillen.. Ja samalla tuli taas mieletön palo päästä itsekin tekemään koiratanssia. Jos ollaan kesä Jyväskylässä, olisi kyllä pakko liittyä taas mukaan treeniporukkaan.

Minulla on kyllä edelleen haaveissa, että joskus me vielä Zeldan kanssa kisataan ihan oikeissa koiratanssikisoissa. Kun nyt ensin saadaan koira hoidettua kuntoon, että uskalletaan jälleen treenata ja homma on Zeldallekin mielekästä. En vaan ymmärrä, miten ikinä pystyn itse kisaamaan. Nyt jo jännitin ihan hirveästi osallistujien puolesta (varsinkin tuttujen sellaisten), ja mietin katsomossa, kuinka kamalaa olisi astella areenalle. Hyi! Agilitykisat on älyttömän helppoja, tokokisoissa alkaa paineet nousta ja koiratanssi on jotain aivan kamalaa :D (on me sentäs uskaltauduttu yksiin näytösluokan kisoihin ja Jyväskylän KV-näyttelyssä neljään näytösohjelmaan yhden viikonlopun aikana)

Koiratanssien ohessa aika vierähti shelttikehän laidalla. Paljon tuttuja koiria oli sielläkin kehässä. Mainittakoon nyt Jedi-miekkosen hieno suoritus nuorten luokassa, luokkavoitto ERI-arvostelulla, onnea Jedi!! Valitettavasti jäi SA saamatta. Tuomari oli varsin oikeudenmukainen, melko tiukka mutta sopivalla tavalla. Tuomari tuli vielä kehän jälkeen jutulle siihen meidän porukkamme luo, ja totesi, ettei ole arvostellut näin laadukkaita shelttejä missään muualla kuin Englannissa, ja tulee varmasti muistamaan tämän päivän. Mukava miekkonen ;) Onneksi en vienyt prinsessaa ja keijua pilaamaan tuomarin mielikuvaa suomalaisista shelteistä, hehe ;D

Toki näytelmissä taas piti shoppaillakin, ja paljon tuomisia tarttui mukaan. Kettu-kettuliini ja näätä-näätäliini saivat jatkoa pesukarhulla. Ensin meinasin ottaa varsin järkyttävän näköisen rusakon, mutta viime hetkellä tilalle vaihtuikin pesukarhu. Tässä tuli vaan ongelma vastaan. Rusakko nyt olisi tietty saanut kutsumanimen pupu-pupuliini. Mutta milläs nimeät pesukarhun?? Pesukarhu-pesukarhuliini ei oikein istu suuhun leikin temmellyksessä...

Lisäksi ostin uuden remmin, jossa on lukko molemmissa päissä. Olen kauan haaveillut, että saisi talutettua koiria yhdellä narulla. Kun ne kuitenkin kulkevat aina tiiviisti kylki kyljessä kiinni. Ja me kuitenkin liikutaan paljon esim. asemalla ihmismassan keskellä ison tavaramäärän kera. Ja mie olen aina solmussa hihnojen kanssa. Josko tämä toisi elämään helpotusta, testaillaan. Käyttökokemuksia seuraa perässä :)

Summa summarum: huippukiva päivä takana. Suuren suuret onnittelut kaikille näytelmissä menestyneille sekä erityisesti koiratanssin uusille Suomenmestareille!

Verta näkyvissä

Miun pikkutytöstäni on tullut aikuinen! Voih. Kauan sitä jo odotettiinkin, mutta silti tuntuu, että eihän se nyt vielä voi.. Missä välissä tämä aika on taas vilahtanut? Fionalla on nyt ikää yksitoista ja puoli kuukautta, kohta meillä jo vietetään synttäreitäkin. Miun pikkuvauvani :')

Fiona ei itse tajua juoksuista mitään. Olen tainnut kerran sen nähdä putsaamassa itseään. Ja sen näköiset on sitten lattiatkin... Zeldalta kun ei tipu yhtikäs mitään. Luulis nyt perään Zeldallekin juoksut pukkaavan, tovi niitäkin on jo vartoiltu.

Muutaman päivän takaisia metsäilykuvia:

On se vaan kaunis. Nuori nainen, hih :)



Mutta oikeesti ihan täys kakara. Zelda katsoo jo kauhuissaan, että sieltä se taas tulee..



Ihana keväinen luonto. Vaikka nyt tuleekin ekana punkit mieleen, kun näitä kuvia katsoo, hrrr..



Kallioilla on kivat kiipeilymaastot. Varsin extremeltä koirien meno välillä näyttääkin.



Kaveri kävi vähän kahlailemassa



Zeldakin on aina niin innoissaan mukana leikeissä :)



Fionan innokkuus puolestaan on suoranaisen ylitsevuotavaa.



Ihanat tytöt!

Tokoturina

Enpä ole aikoihin muistanut päivitellä mitään tokojuttuja. Nyt on Fionan agitreenit vieneet niin mennessään, että meinaa tokoilut ihan jäädä unholaan täällä blogissa.

Zeldan kanssa on viime aikoina tullut yllättäen nouto ongelmaksi. Ja ihan yllättäen. Zeldalla on aivan älyttömän hyvät noudot ja se jos joku on varma kymppi kisoissa (maksimissaan haukahtaa kapulalle juostessa). Nyt viime treeneissä se on kuitenkin juossut kapulalle, iskenyt nenän maahan ja lähtenyt omille teilleen. Siis häh. Sitten tajusin. Sotkettiin tunnariin namit ja siinähän se. Joko siis lopetetaan tunnarin treenaaminen ennen avoimen luokan loppuun saattamista, tai sitten tehdään sitä pelkästään naksuttelulla ilman nameja.. We'll see.

Nyt olen tehnyt pelkkää noutokapulan palautusta. Siis jätän koiran paikalleen, pudotan kapulan sen eteen ja itse menen vielä vähän edemmäs. Hae-käskyllä täytyy vaan tuoda kapula sivulle. Hyvin toimii. Ja kotona on tehty täyttä noutoakin, priimasti menee. Nopeasti se tajusi, ettei noutokapulan luota kannata nameja haeskella..

Toinen juttu, mitä olen tässä valittanutkin ajan kuluessa, on Zeldan liikkeiden epämääräisyys. Nyt päätin yhden pahimmista vetkuttelu-liikkeistä laittaa kuntoon, eli liikkeestä seisomisen. Siinä kun tulee aina se pari kolme askelta.

Tätä lähdettiin tekemään niin, että mie peruutan, Zelda tulee käskyllä miun edessäni (tämä on sillä koiratanssiliikkeenä) ja käskystä seis. No näin se tietty menee tosi helposti. Sen sijaan Zeldalle tosi vaikeaa on jäädä paikalleen, jos mie jatkan peruuttamista. Valuu aina. Joten en jatkanut treeniä näin, vaan siirryin seuraavaksi normaaliin seuraamiseen. Mutta. Annan seis-käskyn, mutta jään itse koiran viereen seisomaan. Ihan normaali pysähtyminen siis, mutta koira jääkin seisomaan istumisen sijaan. Tässä on tietty riskinä, että lopettaisi tekemästä automaattiset istumiset aina liikkeen loppuessa. Mutta en usko Zeldan siihen sekoittavan...

Tämäkin toimii aivan mielettömän hyvin. Tästä jatkoin niin, että kävelen paikallani. Toimii. Ja seuraavaksi aloin ottaa yhden askeleen ja palkka. Kaksi askelta ja palkka. Mutta aina niin, että koira varmasti pysähtyy. Lisäksi teen tooosi hidasta kävelyä, jolloin seuraaminenkin on tiiviissä kontaktissa ja koira hyvin kuulolla. Toimii aivan älyttömän hyvin. Zelda pysähtyy kuin seinään heti seis-käskystä. Jes! Kokeilin jopa kerran ottaa normivauhtista kävelyä ja ilman katsekontaktia. Tuntui suorastaan hassulta, kun koira ihan oikeasti jäi paikalleen sillä sekunilla, kun annoin käskyn. Yleensä aina näen silmäkulmasta, kun se hiiidastaa ja katoaa lopulta näkyvistä. Jos tällä nyt saisi ainakin pari täysin turhaa pistemenetystä kiinni kisoissa.

Fionan tokoilut ovat olleet lähinnä perusasentoa ja seuraamista. Tässäkin voisi todeta, että Fiona on edennyt aika hurjasti. Ainakin kotona treenatessa ;) Nyt se osaa jo tarjota itse perusasennon aina, kun seuraaminen loppuu. Seuruutan vasta yhtä tai kahta askelta (satunnaisesti välissä pidempiä pätkiä) ja ainakin toistaiseksi seuruu on älyttömän tiivistä. Hyvin pysyy jalassa kiinni ja hyvä niin. Fiona taitaa pitää kontaktia miun käteeni tällä hetkellä. Ja itse huomasin pitäväni käden rintakehää vasten ylös nostettuna. Eli kontakti on tosi lähelle katsekontaktia kuitenkin. Voisi oikeastaan alkaa kokeilla, miten vaikuttaa koiraan, jos lasken käden alas roikkumaan tai vien selän taa piiloon, mahtaako pysyä sama paikka. Se on kuitenkin alusta asti opetettu niin, että mie kuljen selkä suorana, eikä mitenkään kädestä kiinni imuttamalla..

Loppuun vielä heppahehkutus: mie ekaa kertaa puoliverisen selässä, jei :D



Sekä vähän tutummassa kyydissä vuonohepalla hyppelemässä ;)



Kiitos hepoille omistajineen!

Yyy-yy-ää-ä-k - punkki!!!

Hyi hyi hyi. Kesän ensimmäinen iljetys on löydetty. Mie en kestä, ei täällä saa olla punkkeja! Hyvästi metsälenkit... (no ei kai)

Jostain kumman syystä sain inspiraation alkaa setviä Fionan takkuja. Niitä kun riittää korvien takana, kainaloissa ja persvilloissa. Fionan turkki on totaalisen erilainen kuin Zeldalla, ei Zetalle ikinä tule takkuja mihinkään... Onneksi Fiona on varsin rauhallinen ja myötämielinen hoidettava.

Lopulta kun projekti eteni ja pääsin takajalkojen ohuita haituvia sisäreisistä harjailemaan, niin sieltähän se yökötys paljastui. Siis sellaisesta paikasta, josta ei todellakaan tulisi äkkiseltään katsottua. Oli vielä aikas pieni ja ihon myötäisesti, ei niin hyvin vahingossa käsiinkään tuntuisi. En edes tiedä, sainko sen päineen ulos. Täytyy tarkkailla puremakohtaa muutama päivä.

Kaiken huipuksi laitoin koirille juuri muutama tunti sitten Expotit, jotka kävin tänään ostamassa. Fionan kohdalla vähän pohdin sen käyttöä, kun ohjeissa sanotaan ettei saa laittaa alle viisikiloisille. Fiona ei taida ihan viittä kiloa painaa.. Laitoin Fifille loput Zeldan pipetistä senkin takia, että näkee ensin, reagoiko se jotenkin aineeseen. Kovasti on rapsutellut niskaansa, muttei vielä mitenkään huolestuttavissa määrin. Vähän on Zetakin rapsuttanut. Mitä punkkisuojia muut käyttävät alle 5kg koirilla?? Mietin vaan, laitanko kokonaisen pipetin tässä joku päivä, jos ei mitään reaktiota ilmaannu.

En ymmärrä, mikä noissa punkeissa voikin olla niin kauhistuttavaa.. Vaikka kuinka biologi olenkin, niin punkit menee yli ällötyskynnyksestä. Itse asiassa näin elämäni ensimmäistä kertaa punkin kaksi vuotta sitten opintojen kenttäkurssilla, kun omasta mahastani sellaisen löysin. Ei se silloin ollut edes paha järkytys tai ällötys, pyysin vaan kaveria nappaamaan pois, kun ei oikein itse onnistunut.

Viime kesänä sitten löysin kaksi kertaa punkin Zeldasta! Silloin iski aivan totaalinen paniikki. Ensinnäkään kun ei tiennyt, montako päivää se on roikkunut kiinni, eikä ollut mitään punkkipihtejä. Toiselta jäi pää sisälle, mutta ei aiheuttanut kuin patin, joka laski aikanaan. Kävin sitä eläinlääkärilläkin näyttämässä. Onneksi suurin osa tosiaan on vaarattomia. Täällä Jyväskylässä noita kai on ihan enemmänkin. Eli täytyisi muistaa joka ilta tutkia koirat läpi. Ihanaa näin turkkiroduilla. Sen sijaan Toijalassa en tosiaan ehtinyt 22 vuoden ikään mennessä yhtä ainutta punkkia nähdä tai kuulla kenenkään muunkaan saaneen. Kunnes viime kesänä. Mielenkiinnolla odotellaan, miten käy tänä vuonna.. (aion kyllä edelleen jatkaa peltojen ja metsien könyämistä shortsit jalassa. Ei minua oikeastaan edes haittaa, jos itselle tulee, ne kyllä löytyy nopeasti ja saa pois ;))

Treeneistä, grillinakeista ja kissoista...

...niistä on koirien vappu tehty!

Lauantaina käytiin aamutuimaan Lauran ja koiruuksien kanssa Jattilassa treenaamassa. Fionan touhu oli varsin siedettävää, muutaman kerran se taas otti ja lähti omille teilleen. Tosin hallissa oli porukkaa joka kentällä, ja ääntä riitti, joten häiriö oli vallan suurta. Kerran pikkupiski kävi jopa viereisellä radalla häiriköimässä bortsua, sorry... Mutta ne pätkät, kun Fiona pysyi hanskassa, se teki tosi nätisti. Verkkokeppejä tehtiin ekaa kertaa täydellä sarjalla. Ja samoin puomin alastuloja otin ekaa kertaa muualla kuin omalla rauhallisella kentällä. Hyvin sujui kaikki. Hyppytreeninä tehtiin neljän esteen vino linja ja pussille lähetys. Fiona keksi alkaa ihan ihmeelliset pelleilyt pussin kanssa, sitä ei voinut millään tulla läpi hyppyjen perään! Pelkän pussin sujahtaa vauhdilla ja innoissaan, mutta vaikka pidettiin koko kangas ylhäälle asti auki, niin tämä kääntyi takaisin, kun oli hyppysuora alla.. Tosi outoa, en ymmärrä mistä voi johtua.

Zeldan treenit olivat jotain aivan kamalaa. Ei ollut autoa käytössä koirien odotteluun, joten joutuivat olemaan häkissä sen ajan, kun eivät treenanneet. Zeldalle tämä ei passanut sitten yhtään. Se sai taas sellaiset kilarit odottelusta, että eihän treenistä tullut yhtikäs mitään. Ei mistään liikkeistä. Vasta sitten, kun oikeasti meni hermot ja suutuin koiralle (käskin sen mennä pois), johan koirakin hiljeni ja teki nätisti loput. Zeldalle tosiaan pahin mahdollinen rangaistus on komentaa se pois. Se juoksee vähän matkan päähän, ja jää tuijottamaan minua herkeämättä, odottaa lupaa tulla takaisin...

Videonpätkää Fionan tekemisistä:



Illalla suunnattiin kisastudioon ja vapun viettoon miun kavereideni luokse. Kavereiden, joilla on kaksi kissaa ;) Vähän kauhunsekaisin tuntein otin koirat mukaan, mutta kun Minttu vakuutti, että eivät kissat päälle käy, niin ok, uskalletaan tulla.. Varsin hurjilta katit kyllä vaikuttivat karvat pystyssä ja sähinä päällä. Mutta varsin hurja oli Fionakin. Ei paljon ollut kissoilla alakertaan tulemista. Vähän kun toinen uskaltautui kurkistamaan ovenraosta, niin johan sai sellaisen hyökkäyksen niskaansa, että varsin pian olivat katit takaisin yläkerrassa. Ja melkein saivat sinnekin Fionan peräänsä :D

Fionaa jänskätti alkuun aika hurjasti tämä uusi paikka. Laittaisin sen suurimmaksi osin kissojen piikkiin, ei tosiaan olla koskaan oltu kissojen kanssa samassa taloudessa. Tämä oli vasta toinen kerta, kun Fiona edes näkee kissoja lähietäisyydeltä. Tosin sohvalla majaileva äänekäs kisakatsomo oli myös pikkukoiralle uusi ja outo kokemus :D

Zelda viihdytti itseään kissojen aktivointileluilla. Oli vaan ihan liian helppo juttu, totesi Zelda.



Suomen voittojuhlan jälkeen grillailtiin vielä pihanuotiolla. Fiona sai hurjat luotot, kun annoin senkin olla hetkellisesti pihassa vapaana (tosin hihna perässä, autotie menee sen verran läheltä..). Koirat saivat hirmu hepuleita, ja jopa Zelda juoksi kauhealla tohinalla pihaa ympäri Fionan perässä. En ole nähnyt Zeldan leikkivät samaan tapaan sitten viime kesän, kun se joskus innostui Fionaa jahtaamaan. Ja nyt tietty meno näytti vielä hurjemmalta, kun Fionallakin on vähän enempi vauhtia. Ihanat hassut koirat, vappufiiliksissä nekin :)

Pullien ja munkkien leivonnasta piti tietty säästää pala taikinaa tikkupullia varten. Zeta kyllä tietää, että ruokaa on luvassa...



...ja toimikin koko illan varsin tarkkaavaisena grillausmestarina. Tietty molemmat koiruudet pääsivät osingolle grillinakkien jaossa :)



Tänäpä, vappuaamuna käytiin taasen hallilla, tällä kertaa Teklan, Viiun ja lainakoira Milan kanssa. Teki hiukkasen tiukkaa herätä, mutta kyllä kannatti, hallilla ei ollut ketään! Jee! Saatiin treenata täydessä rauhassa ja kaikilla kentillä. Mitä luksusta.

Fiona oli suorastaan huippu. No joo, kyllä se taas karkaili muutaman kerran. Kuten videoltakin näkyy. Mutta tällä kertaa karkailut olivat melko lyhykäisiä. Putkensuut oli piilotettu, joten ainoa haukuttava oli pussi. Eikä se kuitenkaan vedä putkelle vertoja. Vaikka muutaman kerran pikkukoira pinkaisi hyppysarjan päätteeksi suoraan namikipon ohi ja pussille räkyttämään... Eihän namit nyt ole mitään verrattuna pussiin.

Fiona teki kuitenkin hurjan pätevästi melko vaikean harjoituksen. Zeldan videolla näkyy kuvio, missä on kolme hyppyä, pituus ja rengas (joka tosin ei näy kuvassa) ympyrässä. Fionan kanssa saatiin tehtyä tämä koko ympyrä täytenä suorituksena molempiin suuntiin. Aikas huisia :) Sitä ei valitettavasti vaan tullut videolle..

Zeldan ympyrätreeni sen sijaan on videolla. Seniori treenaa ilman rimoja... Oli taas pitkän tauon jälkeen pakko päästää Zeldaakin vähän esteille. Varsinkin eilisen jälkeen huomasi, ettei Zeldalla enää hermot kestä pelkkää tylsää hinkkaamista. Ja kyllä kannatti, tokoilu sujui aivan uudella tavalla, kun ensin pääsi purkamaan paineita agiliitoon!



Ja pätkä Fionan touhuista, puomin kontaktia ja keppejä. Sekä omatoiminen räkyttämiskeikka.