sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Viikonloppuvieraita

Sunnuntaipäivitys osa 3.

Tänä viikonloppuna meillä onkin riittänyt menoa ja meininkiä, kun Siri ja Lara (3v 1kk) sekä Sirin siskontyttö ovat olleet meillä kyläilemässä. Ja Riitu tietty kanssa oli mukana. Riitu taas vähän yritti mukamas Fionalle murista, mutta hyvin nuo kaikki juttuun tulevat.

Käytiin heti perjantai-iltana koiria uittamassa. Lara on yksi yltiöhullu vesipeto, yhtä lailla kuin Fionakin, joten riemua rannassa kyllä riitti ;)

Järveensyöksy.
Pikkukoira kamppailee aaltoja vastaan.
Zeldastakin on tullut oikea uimahullu juuri tällä rannalla. Se tulee vaikka kuinka pitkälle järveen, ja vielä ui tajuttoman nopeasti. Mie juoksen pohjaa pitkin minkä pääsen, mutta Zelda saa silti kiinni. Fiona jää auttamatta kauas taakse.. Namien perässä Zelda siis edelleen tulee. Tosin en vaan enää tajua, miten tuolle uskaltaa antaa vedessa nameja. Pienten namien antaminen on täysin out, Zelda syö sormet. Olen nyt ottanut kokonaisia nakkeja, ja antanut sen haukata palan pitäen itse kauempaa kiinni. Tosin nyt Zelda sitten puraisi minua sormesta niin lujaa, että verta vuosi ja veti tunnottomaksi koko peukalon. Edelleen on sormi syödyn näköinen. Että kiva, hanskat käteen ja koiraa uittaan? ;)

Rannalta lähdettiin toiselle rannalle, tai oikeastaan laavulle makkaraa paistamaan, se vaan sattuu olemaan rannassa. Fiona keksi taas kivat temput laavulle kävellessä. Se vaan lähtee. Sata lasissa kaveri juoksee kauas kauas edelle, jostain kaikuu kumeana pikkukoiran kimeä haukunta. Kyllä se aina parin minuutin kuluttua takaisin tulee, mutta eipä näitä spurtteja paljon uskalla antaa juosta, jos vastaan tuleekin joku vaikka koiran kanssa. Koko ajan saisi käskyttää ja komentaa luokse, heti kun se on namin napannut, niin kuuluu vaan suhahdus ja pikkukoira on taas kadonnut näköpiiristä. Fiona kulkikin osan matkasta remmissä, hieman otti kyllä pattiin metsässä viedä koiraa narun päässä. Vaikka niinhän se lain mukaan tähän aikaan vuodesta pitäisi.

Matkalla laavulle.
Nuotion viritteleminen olikin oma projektinsa, mutta kyllä me lopulta päästiin lämmintä makkaraa syömään. Lara sai yllättäen paljon kavereita, ja taisipa Fiona yhden makkaranlopun likalta napatakin.. Nuotion äärellä kerrottiin tarinoita, ja koirat piinasivat parhaansa mukaan paikalle eksyneiden onkijoiden korvia. Sorry.

Fiona oli sitä mieltä, että taas uidaan.
 
Polttopuita sahaamassa.

On se hyvä, että löytyy innokkaita avustajia nuotion virittelyyn.
Fiona ja sorsat.


Suomen kesäyöt on ihania :)
Muutoin koirilla ei ihmeempää ohjelmaa ole ollutkaan. Lenkillä ollaan tietty käyty, Lara on innokas koirien kanssa lenkkeilijä. Zeldaa se taluttaa onnessaan, ja Fionaakin haluaisi, mutta sattuneista syistä joutui pitäytymään pääosin Zeldassa. Zeta katsoi minua kummissaan, mutta kilttinä ja nöyränä koirana mennä taapersi Laran mukana mihin vietiin.

Kummitädit kummityttöjensä kanssa :)
Höyryveturit narun päässä.
Lara ja Laran koirat.


Ja kaikki kiipeemässä. Fiona voitti tän skaban ;)
Innokas pieni lenkkeilijä. 
Nyt on koirat väsyneitä, ja niin oon kyllä miekin. Huomenna taas töihin kuoriaisten pariin, hauskat viikot kaikille :)

Perhetapaaminen

Sunnuntaipäivitys osa 2.

Torstaina meillä kävikin kivoja vieraita, kun Fionan kasvattaja saapui kyläilemään Hyrrä-äipän ja Siro-siskon kanssa. Olipa hauska nähdä siskolikkaa pitkästä aikaa. Niin paljon kuin niissä onkin Fionan kanssa samaa, niin yhtä lailla on erojakin.. Samanlaisia pikkupiruja silti taitavat olla molemmat ;)

Siron mielestä parasta leikkiä on painiottelut.
Ja Fiona on pennusta saakka oppinut olemaan se, jota jyrätään.












Hyrrä-mamma ja Fiona.
Äiti ja äitin häntä!

Ripsa nuuhkuttelee, kukas tää on...?

Ja meiän lihasvaivanen Zelda mukamas :D

Yleistä häslinkiä. Valitettavasti äänitehosteet puuttuvat ;)
Kasvattajan koirat kera Keijun ja Prinsessan.
Äiti ja tyttäret <3


Kiitos visiitistä Piia ja Minna, toivottavasti taas piakkoin törmäillään, ja ehkä velipoikien kera...!? ;)

Koiratanssi vol. 3

Sunnuntaipäivitys osa 1.

Kesän kolmannet tanssitreenit on takana. Tai siis oli jo viime keskiviikkona, mutta parempi muistella näin myöhään kuin ei milloinkaan. Ekaa kertaa Zeldakin pääsi mukaan, kun kurvailtiin pyörällä perävaunun kera treeneihin. Epäilin alkuunsa, että Fiona ei osaisi odottaa ollenkaan kärryssä, mutta mitä vielä, sehän katsella tapitti siellä sata kertaa nätimmin kuin Zelda.. Vasta kun alettiin oikeasti tehdä hommia, ja koiria ja ihmisiä liikkui vähän reippaammin, niin silloin pikkukoiralla pokka pettää ja kiljuminen alkaa. Zeldalla kun kiljuminen alkaa sillä hetkellä, kun sen yksin jättää odottamaan.

Muistuteltiin viime kerralla opeteltuja uusia liikkeitä mieleen. Fionalla on edelleen treenin alla peruutus (jota se nyt jopa vähän tarjosi itse, alkaa selvästi hiffata homman), tassujen annot molempiin käsiin, sekä miun ympäri kiertäminen molempiin suuntiin. Enempää ei nyt kyllä pysty eikä kannatakaan ottaa, yritetään saada näihin käskysanat mukaan ja liike koiralle selväksi. Soviteltiin uusia liikkeitä eri musiikeihin, ja täytyi taas todeta, että Fionalle on äärettömän vaikeaa löytää sopivaa kappaletta..

Johannan kommentit meitille treeneissä oli taas jotain niin loistavia, ja niin totta! On se vaan kiva, kun joku ulkopuolinen, koiran ekoja kertoja näkevä oikeasti avaa suunsa ja antaa palautetta. Kuten Johanna sen sanoi, minulla on käsissäni hyvin pieni ja sitäkin tulisempi sheltti. Niinpä. Ja meitin treeniä seuratessamme tuo totesi myös, että tässä on nyt sellainen tilanne, jossa ohjaaja kulkee kuuttakympiä ja koira sataakahtakymppiä.

Tämä voi oikeasti koitua Fionan tanssiuran kohtaloksi.. Koira tosiaankin on aivan äärettömän nopea, säpäkkä ja terävä kaikissa liikkeissään. Ja jotta ohjelma näyttäisi hyvältä, myös minun pitäisi olla paaaljon nopeampi. Mutta tämä ei tietenkään onnistu. Edelleen koutsi sitä pohti, että jos alan itse kiihdytellä, on minulla pian koira, joka roikkuu hihassa kiinni. Sen sijaan, jotta koira toimisi ja tekisi nätisti, pitäisi itse olla todella rauhallinen ja selkeä ohjaamisessa. Mutta mistäs löydät sellaisen musiikin, jossa voi mennä tuhatta ja sataa, mutta samalla toimia selkeän rauhallisesti??? Jotain kerroksellista pitäisi löytää, missä olisi pari selkeää eri tahtia molemmille, esim. Vanessa Mae oli puheissa..

Zeldakin on opetellut uusia liikkeitä. Kyllä tuon koiran kanssa on niiiin erilaista tehdä hommia kuin Fionan. Viimeksi kun käytiin hallilla, opetin Zeldalle uuden käskyn. Tosta noin vaan, yhdellä treenikerralla ja vielä agilityhallissa. Ei ikinä tulis mieleenkään Fionan kanssa. Zelda oppii hurjan nopeasti, ja välillä oikeasti tuntuu, että sillä on älliä päässä viisinkertainen määrä Fionaan verrattuna, hih :D (se olikin 8kk ekoissa möllitokokisoissaan, Fiona 1v ei osaa edes jäädä paikalle makaamaan..)

Uutena käskynä Zelda opetteli siis taakse tulon. Se osaa nyt käskystä (ja vielä toistaiseksi käsimerkin avulla) siirtyä mistä tahansa miun taakseni. Tanssitreeneissä tehtiin tästä myös liikkumista, ja kyllä se hitsi vie pysyy siellä takana, ihan sama mihin mie kävelen. Uskomaton piski, ei voi muuta sanoa :) Tosin muutoin Zeldan treenit ei ihan sujuneet... Se vaan komensi ja huusi, riekkui ja olisi tehnyt kaikkea muuta kuin piti. On tainnut kertyä hippasen ylimääräistä energiaa, kun ei enää käydä säännöllisesti treenaamassa. Zelda on kyllä siitä tosi outo, että sillä on mieletön tarmo, vauhti ja draivi päällä treenatessa, mutta välillä se tekeminen on vaan niin vaikea saada kanavoitua oikeaan asiaan. Mieleen kyllä tuli myös ajatus, että koira ei halua tehdä, koska se pelkää, että taas sattuu.. Niin paljon aikanaan vaadin siltä kipeänä liikkeitä, kun en tiennyt, kuinka kamalassa kunnossa koira oikeasti oli. Vaikka se kuinka yritti kertoa, että ei pysty. Sillä tämä treenaaminen nytkin on nuoralla tasapainoilua, ja koko ajan täytyy yrittää tulkita koiraa, miksi se haukkuu tai riekkuu ympäri kenttää liikkeiden sijaan.

Toisena uutena liikkeenä Zelda on opetellut sivuttain kävelyä. Tutummin termein pohkeenväistöä ;) Tätä yritettiin ensin niin, että koira on miun edessäni, ja avustaja kävelee vieressä, jolloin koira tavallaan väistäisi avustajaa, joka niin sanotusti kävelee kylkeä päin. Ei toiminut, Zeldahan nojasi täysiä avustajan jalkoihin ja siirtyi näin ollen ihan väärään suuntaan. Aloin sitten tehdä tätä niin, että koira on miun jalkojeni välissä. Tämän asennon se osaa, joten aloin vaan itse kävellä sivuttain pitäen koiran jalkojen alla. Naksuttelut aina, kun siirtää sen puoleista takajalkaa, mihin ollaan menossa. Ja kun sivuttain kävely sujui (no hetihän se onnistui), aloin liittää käskysanaa mukaan, molempiin suuntiin eri käskyt.

Nyt treeneissä kokeilin sitten ekan kerran ottaa koiran taas miun eteeni, ja liikkua sivuttain. Käskytin samalla sanalla kuin koiran ollessa jalkojen välissä. Ja sehän liikkui!! Ei voi taas kun ihmetellä, miten tuo koira oppii ja yhdistää asioita :) Niin tuli hienot pohkeenväistöt molempiin suuntiin, kun mie kävelin sivulle ja koira tuli mukana. Jee! Kyllä Zelda osaa ja tekee vaikka mitä, kun vaan saisi sen vielä tekemään kokonaisen ohjelman ilman palkkaa ja haukkumatta.

Htm-juttuja ollaan nyt tehty vasta yhtä uutta positiota, jossa koira seisoo poikittain miun edessäni. Minulle selvisi vasta nyt, että joka positiossa koiran lavan tulee olla ohjaajan säären kohdalla. Tämä tuleekin olemaan haasteellista, koska Zeldan kanssa tarkkuus on aina ollut ongelmana. Eihän se seuratessakaan pysy miun jalkani kohdalla. Jotenkin täytyisi saada opetettua kaikki asennot niin millintarkasti, ettei ole yhtään liian edessä tai takana, apua.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kaikkee kivaa

Huh, aika menee niin nopeasti, kun viettää päivät töissä, että eihän tässä kerkiä edes blogia päivittää. Kaikkea hauskaa on mahtunut näihinkin päiviin, joten yritetään nyt tehdä pientä (tai vähän suurempaa) kollaasia kuvien ja videoiden muodossa :)

Muutama päivä sitten shelttitytöt pääsivät treffaamaan parin kelpparin kanssa. Tai tarkoitus oli lähinnä kai leikittää Fionaa ja Ralli-pentua keskenään. Ralli on jo Fionaa isompi kooltaan, vaikka onkin ihan vauva. Mietinkin etukäteen, käykö tässä niin, että Fiona syö Rallin, Ralli syö Fionan, vai kaikki leikkivät kiltisti keskenään..? 

Doh, lopputuloksena Fiona ja Ralli tulivat ihan ok juttuun. Ralli kellisti Fionan kuus nolla, eikä Fiona tajunnut ollenkaan, että tässä olisi leikkikaveri. Välillä Fiona kivahti pennulle, jolloin tämä tajusi väistää. Välillä juostiin yhdessä. Rallin kanssa olisikin mennyt nätisti, mutta Kettu-kelpie oli Fionalle vähän liian iso pala purtavaksi. Vaikka pikkukoira kuinka hurjana yritti komentaa, Kettu otti kaiken leikistä pylly pystyssä. Sitten kun pikkusheltti innostui juoksemaan, syöksyi Kettu kunnon paimenkoirana äkkiä pysäyttämään Fionan etenemisen. Tätä Fiona ei tajunnut alkuunkaan... Ihan ei siis osuneet tavat yksiin. Zelda omaan tuttuun tapaansa komensi sivussa minkä ääntä lähti. Rallille jopa kerran ärähti, kun pentu yritti leikkiin saada, hyvä Zelda :D

Pelottavat musta ja ruskea hyökkäävät, nyt äkkiä jalat alle!
Voisko joku tulla ottaan tän pois mun päältäni..?
Paimen on bongannut liikkuvan kohteen -
joka ei muuten liikkunut enää sekunti tämän kuvan oton jälkeen ;)
Mutta välillä Kettukin hepuloi, ja tähän jos mihin Fiona lähtee
täysillä mukaan :)
Testattiin myös ekaa kertaa pyörän vaunu, jei! Tosi nätisti sujui matkanteko, mitä nyt Fionalla meinasi välillä palaa käpy, ja yritti tunkeutua ulos vaunusta. Onneksi uskoi komentoa, eikä raaputtanut rikki verkkoa.. Katsellaan, miten kakara jatkossa matkustaa. Käytiin Mintun kanssa uimassa tuolla ihanampaakin ihanammalla rannalla. Zeldakin tuli tosi reippaasti ja pitkälle järveen. Sekin hyvä puoli tuossa matalassa rannassa on, että Zelda pääsee kahlaamaan tosi pitkälle, ja yhtä lailla tuo vedessä kävely tekee sen lihaksille hyvää kuin uintikin.

Näin me sit nykyään reissataan :)
Kukkuluuruu.
Kahjon pikkukoiran korvia raastava uintipätkä ;)



Toissapäivänä vierähti hallilla lähes viisi tuntia, kun käytiin Lauran ja Marian kanssa treenaamassa. On kyllä huvittavan näköistä lenkkeilyttää seitsemää shelttiä yhtä aikaa ;D Viime syksynä ei ollut niin outo näky, kun Fiona ja Quru olivat pentuja.. Kyllä me aika mielenkiintoiselta laumalta näytetään - varmasti ainakin sivullisten silmin. Ja "ekaa" kertaa minullakin on kaksi koiraa, jee. Aikanaan Zeldan kanssa treeneissä lämppälenkeillä kulkiessa tuntui siltä, että olen ainoa, joka menee vain yhden koiran kanssa, kaikilla treenikavereilla kun oli kaksi tai kolme koiraa remmissä, hih.

Treenit meni superhyvin molemmilta koirilta! Fiona teki muutaman kerran puomin - kaikki kontaktit täydellisiä. Renkaan meni oikein, ei sivusta. Ratapätkänä tehtiin tarkoituksella tosi helppo etenemispätkä. Nyt on tosiaan niin paljon käännetty ja väännetty, että oli jo aikakin ottaa helppo lähes suora pätkä. Mutta. Tässäkin oli kommervenkkinsä, nimittäin putki oli tyrkyllä suoraan suu ammollaan hyppyjen edessä! Eikä Fiona välittänyt siitä mitään!!

Muutamissa viime treeneissä on nyt ollut putkia kentällä suut auki. Aina, kun koira on lähtenyt, sehän on juossut suoraan putkia suorittamaan. Ei kuitenkaan sama hullunkiilto silmissä kuin aikanaan. Nyt ihan vikoilla kerroilla olen alkanut tehdä niin, että juuri ennen putken suuta huudan pikkukoiralle täällä. Ja se on tullut ihan joka kerta. Aina on jääneet putket juoksematta. Niin mahtavaa! Ja tämän treenin päätteeksi tapahtui lähes mahdoton.

Olin jättänyt Fionan remmin mutkaputken eteen. Koira oli vapaana, ja mie kävelin remmin luo Fiona mukana, ilman että se oli käskyn alla. Tai itse asiassa ei Fionasta voi sanoa käskyn alla, ei se semmoista osaa.. Se osaa olla vaan kehujen alla. Mutta siis ei ollut kehujenkaan alla, vaan varsin vapaasti sai kävellä miun mukanani. Lähestyttiin suoraan mutkaputkea, ja mitä tekee koira. Ei mitään. Se tuli miun mukanani hihnan luo, vaikka kaksi avonaista putken suuta oli alle metrin päässä. Jeee!! Tämä on taas niitä pieniä onnellisuuden hetkiä, joista voi ja tulee nauttia täysin siemauksin :) Vielä en uskalla pikkukoiraa radalla putkeen käskyttää, mutta ehkä jo kohta. Pelkään vaan niin kovin, että jos sen kerran luvalla ja kierrokset huipussa putkeen päästää, on se siellä taas jatkuvasti.

Videolla Fionan hyppypätkä:



Treenin päätteeksi napsittiin vielä Zeldan ja Fionan poikaystävistä - eli Vertistä ja Qurusta kuvat jalostushommia ajatellen. Ei vaan kerrota Prinsessalle ja Keijulle, että pojat puuhailevat jotain niiden selkien takana, eihän?! ;)

Ensin pitää tietty trimmata korvat kuvauskuosiin.

Funnytail Kir Royal

Amorosan Mertsi


Eilen käytiin Teklan ja koirien kanssa mustikoita keräämässä. Saldo oli suoraan sanottuna surkea, mutta saivatpa koirat kunnon metsälenkin :D Ja sain mie yhden satsin mustikkamuffinsseja tehtyä :)

Tällä nelikolla riemu ja vauhti on rajatonta.
Kiva kerätä mustikoita, kun yksi pieni puikkonokka tunkee joka
ikiselle marjalle, joka vaan puskista löytyy.
Ja vielä kivempaa, kun niitä puikkonokkia onkin yllättäen kaksi.
Fionan tuntema paras leikkitapa on juosta kavereitten perässä.
Viiu juoksuttaa Fionaa välillä pitkiä pätkiä ympäri mättäitä.
Fiona kiljuu surkeana, kun ei saa Viiu kiinni,
mutta sitten, kun se saa kiinni, niin se myös ottaa kiinni.
Eikä sen niin väliä, meneekö kaveri
edellä maata pitkin vai ilmassa ;)
Mutta kun ei se Viiu pysy maankamaralla,
vaikka kuinka hännästä kiskois,
niin paras ratkaisu on liittyä mukaan
lentävien lammaskoirien jengiin.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Worst day ever

Voi itku, tekis mieli vaan huutaa. Ei tämä nyt huono päivä varsinaisesti ollut, mutta huonot treenit, ja sehän on lähes sama asia kuin huono päivä? Jotta tähän saakka surkeimmista treeneistämme (jos ei lasketa mukaan niitä alkuaikojen ekoja kertoja) olisi edes jotain hyötyä, niin yritetään nyt vähän analysoida, missä meni pieleen, ja muistellaan sitten ehkä joskus hymyssä suin tätäkin kertaa..

Aletaan nyt olla Fionan kanssa siinä pisteessä, että koira oikeasti osaa ja tajuaa jotain, ja mie alan jäädä jälkeen. Ei ikinä pitäisi lähteä treenaamaan lyhyellä varoitusajalla, eikä ainakaan hirmuisella kiireellä. Siitä ei seuraa mitään hyvää. Eikä myöskään ilman valmentajaa, joka oikeasti seuraa vierestä ja laittaa jäitä hattuun. Minulla ei ollut tippaakaan keskittymistä mukana, ja ehkä koirallakin oli kierroksia hippasen liikaa. Jattilaan kun on niin helppo mennä ja tehdä vaan jotain. Toijalan kentällä on se hyvä puoli, että esteet pitää aina kantaa kopista, ja sijoitella kentälle, jolloin joutuu jo miettimään, mitä esteitä ottaa ja mitä niillä tekee. Eikä siellä ole mitään häiriötä ympärillä, ei muita esteitä eikä koiria. Meille paras mahdollinen treenipaikka tässä vaiheessa. Ehdottomasti paras olisi tietty AINA suunnitella treeni etukäteen. Ja PYSYÄ suunnitelmassa.

Mikä sitten meni pieleen.. Ensinnäkin Fiona varasti lähdöissä. Ihan törkeästi vielä. Ei ole tätä ennen tehnyt, vaikka joskus vähän yrittänyt hiipiä. Tekla piti sitten pannasta kiinni, tulipa taas muistuteltua mieleen, mitä tarkoittaa odota. Toiseksi, Fiona roiskaisi puomin kontaktit. Eipä ole tätäkään tehnyt. Tosin kontaktin edessä suoraan oli avoin putken suu, joten laitetaan nyt ainakin osittain sen piikkiin. Onneksi oli Marian valvova silmä vieressä, koska mie olin kuulemma mennyt käteni kanssa kontaktille sähläämään. Siis täh. En missään nimessä halua ja aio alkaa pysäytellä koiraa kontakteilla. Tarvis vaan olla aina se videointi mukana treenatessa. Tosin näin sen jo puomilla, että ei aio pysähtyä, joten siitä taisi tulla paniikkireaktio mennä käsineni sohlaamaan alastulolle. Otettiin sitten pari kertaa alastulo puomin toiseen päähän, ja teki tosi nätisti. Hyvä näin.

Ja kolmanneksi, pudotteli rimoja. Ihka ekaa kertaa tätäkin. Laitetaan kenties miun ohjausvirheideni piikkiin, mutta ihmettelen silti suuresti. Matalimmissa kannattimissa ovat edelleen rimat. Eikä meillä hypyt muutenkaan sujuneet, koira komensi ja meni ties mihin, eikä miun ohjauksesta tullut yhtikäs mitään.

Neljänneksi ehkä se pahin, Fiona lähti taas. Pikkukoira paineli niin törkeällä meiningillä omaa rallattelua huudon säestämänä ympäri kenttää, ettei mitään rajaa.. Tätä ei ole nähty pitkään aikaan! Se suorastaan huusi mennessään, lällälällä lieruu, etpäs saa mua kiinni...

Joten eiköhän oteta taas aikalisä ja pari askelta taaksepäin. Häiriö pois. Helpompaa treeniä. Ja koira edelleen kiinni esteiden jälkeen.

Otettiin me autossa jäähyllä käynnin jälkeen vielä hyvän mielen suora namikipolla. Pitkään aikaan ei ollakaan tehty eteen lähetyksiä, joten oli hyvä muistutella tätäkin mieleen. Näin saatiin onnistunut loppu treenille :)

Ja jottei siinä olisi vielä kaikki, niin Zelda ontui taas. Tämä oli nyt kolmas kerta viimeisen fyssarikäynnin jälkeen, tällöinhän fyssari vakuutteli Zeldan olevan loistavassa kunnossa. Ja p'skat. Itkeä voisin taas tätäkin. Eikä Zelda tehnyt muuta kuin tokottelua hihnassa ja kaksi kertaa kepit. Eilen käytiin reilu viiden kilsan metsälenkki. On se kumma, kun kaikki tahot vakuuttavat, että koira on täydellisesti kunnossa ja priimatavaraa, mutta silti se vaan ontuu.. :'(

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Ukkostreenit

Oleillaan jälleen hetken aikaa Toijalassa, ja käytiin tuttuun tapaan kentällä treenaamassa, seuranamme Siri, Lara ja Riitu. Koko päivän oli ollut todella paahtava helle, ja näin oli tilanne myös kentälle lähtiessä. Koko treenin sen sijaan oli lähes pilvistä ja hetki hetkeltä keli muuttui uhkaavammaksi..

Ja niinhän siinä kävi, että ukonilma iski päälle. Tiedättehän sen tunteen, kun koko maailma pimenee, alkaa tuulla ja koko ympäristö muuttuu hetkessä. Näin kävi kentällä, mutta kun treenit oli kesken, niin pakko vaan oli jatkaa. Sadetta ei näkynyt, mutta kirkkaita salamoita leimahteli välillä ja näitä seurasi hurjat jyrinät. Ihan noin kovia paukkeita ei hetkeen ole kuulunutkaan, huh. Fiona oli vielä treenivuorossa pahimpien ukkosten aikana, ja kerran tuo säpsähti, kun taivas repesi. Mutta saman tien tuli takaisin ja treeni jatkui. Ihanaa, näin se pitääkin mennä :) Seuraavat paukkeet ei enää säikytelleet.

Fionan kanssa pyöriteltiin neljän esteen rataa sekä kahdella hypyllä erilaisia kuvioita. Ekaa kertaa oli puomi radalla mukana. Outo koira, kun ei osannut hypyltä hakea itse puomia suoralla linjalla, vaan taidokkaasti sujahti ohi lähes joka kerta. Sen sijaan ilman hyppyä se on jo kaukaa itse vauhdilla menossa puomille. Lopetettiin pariin onnistuneeseen suoritukseen, ehkäpä se ensi kerralla jo osaa hakea suoraan puomille hypyltä, kun nyt sai juonen päästä kiinni. Fionaa on kyllä hauska ohjata, kun se menee tasan tarkkaan sinne, mihin käsketään. Se on uskomattoman hyvin miun liikkeissä mukana, ei tietoakaan siitä itsenäisyydestä, mitä Zeldalla on radalla..

Zelda teki puomin pari kertaa, mutta muutoin tokoteltiin. Ei mitään kaunista katsottavaa, mutta ei nyt huonokaan suoritus. Perustasoa. Eipä me olla aikoihin tokoa taas kunnolla treenattukaan, niin hyvä välillä vähän kertailla liikkeitä.

Zeldan seuraamista ilman, että mie pidän siihen katsekontaktia. Voi kun näyttäisikin aina tältä...


Asenne agilityyn olis tällä koiralla 101 prosenttisesti kohdillaan!


Vaikka niin se on kyllä tälläkin koiralla. Aina ei näemmä osu namit ihan sinne, mihin pitäis. Tämä kuvastaa myös hyvin Fionan mielipidettä agilitystä - ei niillä nameilla niin väliä, kunhan saa juosta ja lujaa, niin kaikki on hyvin.


Tehtiin ihka ekaa kertaa valssia, ja sehän meni nappiin. Tuo koira suorastaan nuolee siivekkeet ;) Ollaan tehty nyt niin paljon pyörittelyjä esteillä, että ehkä välillä tarvis ottaa suoraa irtoamistreeniäkin..


Mihin mennään mitä tehdään???


Jos vaikka vaan lennettäis.. :)


Kuvista kiitos Sirille!