Hämeen Shelttien lenkillä

Kuva: Heli Kalves (osa koirista puuttuu kuvasta..)

Viime viikonloppuna käytiin perinteisellä jokavuotisella Hämeen Shelttien järjestämällä makkaranpaistolenkillä! Mie en ole joka vuosi lähellekään päässyt mukaan, mutta aina innolla odotan tätä reissua, jos tällä kertaa päivä natsaisi.. Ja onneksi nyt näin kävi :)

Kevätlenkki Pälkäneen upeissa harjumaisemissa on ollut miulle aina jotenkin erityisen tärkeä Zeldan pentuajoista lähtien. Zelda oli puolivuotias, kun käytiin ensimmäisen kerran mukana (2004). Tällöin tutustuin ensimmäistä kertaa tämän alueen shelttiharrastajiin, joista suuresta osasta onkin tullut jo hyviä tuttuja. Samaisella lenkillä olivat mukana myös Zeldan täyssisko sekä äiti, joten tällöin tavattiin sukulaisia ensimmäistä kertaa. Nyt jo edesmenneen siskon omistaja järjestää aina lenkit, joten sisko on tietty ollut mukana myös muilla kerroilla. Sukulaisia on aina ihana tavata!

Gwenda Zelda, Sirikit ja Zeniba lenkillä 2004

Tällä kertaa saatiin Siri, Lara ja Riitu seuralaisiksi lenkille. Siri lupasi roudata kameraa mukana, joten mie jätin suosiolla oman järkäleeni kotio - ja hyvä näin, kiitos Siri ihanista kuvista!! Fiona yllätti erittäin positiivisesti tällä reissulla. Sehän ei ole kimppalenkillä käynyt kuin kerran aiemmin, ja silloin meno oli jotain pelokkuuden ja yltiöhulluuden väliltä. Tällä kertaa Fiona osasi käyttäytyä ja mielentila pysyi hallinnassa oikeastaan koko ajan. Hulluhan se on, siitä ei pääse yli eikä ympäri, ja selvästi tästäkin noin kahdekymmenenviiden sheltin porukasta se rasavillein ja vauhdikkain (sekä pienin!) otus. Saivatpahan koirat juosta ja riekkua keskenään, sitä on aina yhtä ilo katsella :)

Se mikä eniten yllätti, taisi olla Fionan tarve pitää minua silmällä. Vaikka se kuinka kaahotti ja paineli pitkin maita ja mantuja, silti se aina palasi tsekkaamaan, mitä mammalle kuuluu. Eikä tällä kertaa hammastakaan tullut kuin parille koiralle. Tämäkin vain siksi, että mie istuskelin maassa, niin eihän siihen peekele sentään ole yhdelläkään vieraalla nelijalkaisella asiaa, nih!! Zelda puolestaan oli kuin kala vedessä, kuten aina. Mietin pitkään, otanko sitä laisinkaan mukaan, kun lenkki kuitenkin on melko pitkä, keskellä metsää ja vielä jyrkissä harjumaastoissa. Mutta onneksi otin, Zelda kun rakastaa juuri tämänkaltaisia reissuja :)

Lenkin päätteeksi paistettiin vielä makkarat laavulla. Kummasti koirat kerääntyivät jalkojen juureen nuuskuttelemaan, mutta eipä tainnut tällä kertaa edes Laralta pudota makkaraa parempiin suihin (no okei, annoin mie kaikille "omille" otuksille maistiaiset). Tuosta laavupaikan vierestä kulkee pururata, mistä juoksi välillä pari lenkkeilijää ohi. Mie yritin aina saada Fionan täyden huomion näiden aikana, mutta ehtihän se pentele kuitenkin bongata kaksi paidatonta nuorta miestä ohi hölkkäilemässä. Ei se näiden perään vielä lähtenyt, mutta sehän riitti, kun pikkukoira tajusi, että tuolla voi mennä juoksijoita!

Varmaan lähemmäs kymmenen kertaa sain huutaa sen takaisin, kun yhtäkkiä ilman mitään syytä toinen jatkuvasti keksi, että mie muuten meen nyt! Pölypilvi vaan jäi jälkeen, kun musta salama katosi kuin pieru saharaan puskien taa.. Jossain kohti laavulla istuskellessamme Seikku huudahti, että hei, joku koira lähti, pieni ja musta! Totesin siihen vaan, että jos joku koira jossain joskus lähtee, se on AINA Fiona. Eikä tarvi olla edes pieni ja musta, se on silti Fiona! Mihinkäs sitä sheltti karvoistaan pääsisi? ;)

Riitu, Zeta ja Fiona poseeraa ryhmärämässä. Totesin siinä porukalle,
että otetaan ryhmäkuva: yläriviin ne koirat, jotka pysyvät paikallaan ja alariviin
kiinni loput. Tokihan me nyt vallattiin heti parhaat mestat :D

Hurrrrrjan ison ja lähes pystysuoran hiekkajyrkänteen reunalla poseerausta.

Kaunis ihana Zeta Jones <3

Kaikki lähti - Zelda jäi! 

Lentävä keijukaiseni.

Kunhan ei lentele reunan yli saakka.. On se vaan ihqu!

Osa porukasta eksyi matkasta, joten jäätiin metsähän mättähille istuskelemaan ja odottelemaan.
Mitäpä muutakaan Zelda keksisi, kuin hakea mammalta hellyyttä kesken tarpomisen.

Kummitäti ja -tyttö koirinensa.

Yleistä häslinkiä - surprise surprise - Fiona siellä porukan villitsijänä!

Kolme otusta makkarankiilto silmissään.