keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Fionan ekat agiliidot!

Siis niin mahtavaa huippua kivaa!!!

Käytiin ekaa kertaa agilitytreeneissä Fionan kanssa. Tuurailemassa vaan Janin porukassa, mutta kuiteskin, ihan oikeella hallilla ja esteillä. Treenipaikkana Toijalan Seudun Koirakerholaisilla toimii talvisin Sport Dog Park Lempäälässä.

Fiona tuttuun tapaan räjähti sillä sekunilla, kun tajusi, että täällähän mennään agilityä! (ja vielä neljällä radalla..) Odottelin innolla, mitä mahtaa tapahtua, kun päästän koiran irti juoksemaan esteiden keskelle.. Ja se vasta olikin huippua :D Fionan kanssa on niin ihana touhottaa menemään, kun se vaan juoksisi sata lasissa, mutta kuitenkin vähän kyselee samalla minulta, mitä nyt mahdettaisiin tehdä. Ihan hukassa ja solmussa me oltiin koko ajan, kun koira vaan pyörii ja hyörii ja hyppii ja kiitää, ja mie repeilen itselleni, kun en kerkiä mihinkään :D

Otettiin ihka ekaa kertaa hyppyjä, lähetin koiraa namikipolle maassa olevan riman yli siivekkeiden välistä. Hyvin irtosi ja melkein taisi hiffata homman. Putket sen sijaan menee tuhatta ja sataa, takaaleikkaus mutkaputkella sujuu leikiten, kun ensin vaan saa heitettyä koiran putkeen. Pussiin tutustuttiin kanssa, ja vauhdilla sieltäkin sujahti läpi. Fiona tulee myös kivasti käteen kiinni, kun itse juoksee edellä palkatakseen.

Tosin meidän suurin ongelmamme jatkossa tulee varmasti olemaan se, millä saan koiran kiinni radalta! Namit on Fionalle vähän hällä väliä -juttu. Tulee kyllä nappaamaan palkan esteen jälkeen, mutta yhtä lailla voisi vaan jatkaa kaahottamista ympäriinsä, saa niin suuret kiksit jo siitä. Ja palkan nappaus on todellakin pieni ja nopea nappaus, sen jälkeen taas mennään. Yritinkin muutamaan otteeseen tehdä paikalla olevaa treeniä koiran kanssa. Fiona kyllä tulee luokse kutsusta, mutta sekunnin sadasosassa se kiitää taas jo metrien päässä. Syöttelin siis namia paljon peräkanaa, ja otin istumista ja maahanmenoa supernopeudella, jotta vaan koira pysyisi puolen metrin etäisyydellä. Eikä aina ala ennakoimaan, että luoksetulo on yhtä kuin syliin joutuminen..

Toinen huomion arvoinen juttu jatkossa on koiran hallinta ylipäätään. Kuten todettu, tällä hetkellä menossa ei ole päätä eikä häntää. Täytyisi opetella kunnolla paikallaolo, jotta pääsisi aloittamaan uuden suorituksen aina paikalta lähtien. Tai vastaavasti täytyisi napata koira syliin joka välissä, ja päästää se maahan ja siitä suoraan lähtemään esteelle. Noh, katsellaan mitä tästä tulee. Olen niin satavarmasti vielä pulassa Fionan vauhdin kanssa.. :D Tulee muuten ihan mieleen meitin ex-treenikaverit Anne-Mari ja Becky, silloin kun Becky aloitteli agiliitoa. Koirasta lähti vauhtia vaikka muille jakaa, mutta tekniikasta ei tietoakaan. Beckystä tuli juuri FI AVA, joten ehkä meilläkin on vielä joskus toivoa.. :) (onnea Anskulle ja Beckylle!)

Jäi kyllä niin huippu fiilis tästä treenikokeilusta, ettei ole tosikaan! Hirmu into päästä lisää tekemään Fionan kanssa. Koira oli niin mahtava, yhtä innoissaan se ei ole missään. (meidän tulevat treenikaverit tulevat muuten vihaamaan meitä, tuota kimeää räkytystä ei vaan kestä kukaan kuunnella. argh. tulen hulluksi)

Fiona keksi kivat temput, kun oltiin menossa toista kertaa radalle. Tai siis oltiin vielä ulkopuolella, minä keräilin nameja taskuun ja ilmeisesti oli hihna vähän huonosti käsissä. Kaikki SDP-hallilla treenanneet tietävät, millaiset seinät siellä on ratojen välissä. Fiona löysi pienen raon kahden seinänpalan välistä, josta ilmeisesti näki (tyhjälle) radalle? (radan ulkopuolelta ei muutoin koirat näe esteille) Se sitten päätti, että perkule sentäs, nyt on mun vuoroni! Ja ryntäsi seinien läpi toiselle puolen... Siellä se pikku pentele painatti takki päällä ja hihna perässä viuhuen suoraan lähimpään putkeen! Voiko siinä nyt enää muuta kuin nauraa... On tuo vaan niin ihana ja huippu pikku agi-hirmu! ♥

3 kommenttia:

  1. Se on katos geeneissä toi agility :-)

    Mä lupaan että mun korvat kestää kuunnella pikkumustan kiiturin räksyttämistä ja ihan kokemuksesta voin näin sanoa ;-)

    VastaaPoista
  2. Hih, itse asiassa meinasin kirjoittaa, että jos joku joskus haluaa eristää agility-geenin koiran genomista, niin täältä se löytyy 100% varmuudella ;D

    Tarvitaan sit varmaan kahen ihmisen treenivuoro, jatilla kun hirveesti tykätään näistä räksyistä... ;) Ei oo muuten kuulunu mitään jatin penturyhmästä.

    VastaaPoista
  3. Ihana pikku Fiona! Kuulostaa NIIN tutulle tuo syttyminen (ja räksytys myös), taitaa se vähän geeneissä tulla...
    Hyrrä, joka on siis putkihullu, on keksinyt nyt hallin aikaan että putken voi suorittaa myös päältä päin. Joka treeneissä se iloisesti loikkii putkien päällä:)

    VastaaPoista