tiistai 1. helmikuuta 2011

Touhupäivä



Ja hui mikä aikanen herätys. En ole varmaan pariin kuukauteen herännyt yhdeksää aikaisemmin, mutta tänäpä Kirppu tuli taas hoitoon puoli kahdeksalta. Jaksoin jopa raahautua ylös, ja salaisesti haaveilen, että saisin oman rytmini taas siirrettyä aikaisempiin herätyksiin.. Kun kaikki luennot on vasta iltapäivisin :D

Mutta niin, Kirppu vietti meillä siis hoitopäivän toista kertaa. Jälleen alku oli samanlaista shelttityttöjen osalta kuin koko viime kerta. Zelda komentaa niin julmetusti, että jossain vaiheessa jouduin jo rauhoittelemaan sitä ja pitämään poissa Kirpun niskasta. Siis ZELDA!!! Sain jopa yhden pienen hyökkäyksen videolle, mutta se on niin nopea, etten viitsi nettiin ladata. Zelda osaa oikein väläytellä hampaitaan, ja on suorastaan pelottavan näköinen, kun ikenet kurtussa muristaa Kirpulle. Vähintään samaa sarjaa Luonnontieteellisen Museon rouva suden kanssa ;)

Fiona puolestaan hyökkii ja pelkää. Kun Zelda kävi Kirpun kimppuun, niin Fiona olisi syöksynyt yhtä hurjana perään, ja aloittikin joka kerta kiljumisen ja hyökkimisen Kirppua kohti. Ei se ikinä kiinni asti napannut, mutta nenän edessä hampaat louskuvat. Ja sitten puolestaan, jos Kirppu yhtään tulee liian ahdistelevasti lähelle, Fiona kellahtaa selälleen tai juoksee hurjaa vauhtia karkuun häntä koipien välissä.. Onneksi Kirppu ei juurikaan välitä kummankaan tytön omituisesta käytöksestä :D

Tehtiin kunnon lenkki koirien kanssa, ja kykenin jopa taluttamaan kolmea koiraa, vau. Naureskelin siinä kulkiessani, että jos laittaisi sukset jalkaan, ja ottaisi Fionan ja Kirpun mukaan, niin johan saisi kunnon kyytiä. Zelda taas käveli vieressä löysällä hihnalla, ilme juuri sen näköisenä, että mitä noi kakarat koko ajan höösää, hermothan tässä menee.

Jossain vaiheessa iltapäivää Fionalla napsahti päässä. Tai minkä lie sähköshokin on pikkukoira saanut, yllättäen sa alkoi leikkiä Kirpun kanssa :D Ja vielä ihan itse pyytää sitä leikkiin. Ei mitään tietoakaan paniikista kummassakaan muodossa - päällekäymisenä tai karkuun juoksuna - kun kaverukset(?) aloittivat kunnon painimatsit. Myös Zeldalla kummasti kasvoivat hermot päivän mittaan, eikä se tainnut enää äristä Kirpulle ollenkaan. Edelleen Kirppu on kyllä tosi varovaisena Zeldan lähellä, eikä esim. voi tulla mukaan leikkimään, jos Zelda leikkii, koska se aina ärisee leikkiessään. Mutta ei Zeldakaan aiheetta huomauta, ja jos Kirppu kiertää Zeldan sopivan etäisyyden päästä, saa sekin olla rauhassa :)

Oli pakko kuvata videolle Fionan ja Kirpun painia, jotta uskoisin näkemäni vielä huomennakin (aamulla kun puolestaan videoin, kuinka Fiona juoksi Kirppua karkuun).



Samalla kun Kirppu lähti kotio, häivyttiin shelttityttöjen kanssa Lauran kyydillä Jatin uudelle hallille Jattilaan. Siellä järjestettiin agilityn alkeiskurssin hallinta-testi, ja lupauduttiin Zeldan kanssa häiriökoirakoiksi.

Zelda tiesi tasan tarkkaan, mihin on tultu, kun pääsi autosta ulos Killerillä. Vaikka koskaan ennen ei olla hallilla käyty. Agilityä!!! Se oli into piukeana ja täynnä tarmoa rynnimässä ovesta sisälle, ja suoraan kohti esteitä. Voi toista, ihana nähdä koira niin onnellisena ja huippufiiliksissä, vaikka samalla käy todella surku toisen puolesta, kun ei se enää pääse agiliitämään :(

Zeldalla oli vire selvästi lähellä agitreenien tasoa, jolloin toko-tekemisessäkin on ihan eri lähtökohdat kuin jossain muualla treenatessa. Intoa siis riittää. Zelda saikin siinä häiriökoiraillessa noin puolen tunnin tokoilut. Ja voi sitä kontaktia, mitä se pitää ja tarjoaa koko ajan! Niin upeaa. Tuntuu jotenkin hassulta, kun käskee koiran vaikka makaamaan paikalleen, ja itse seisoo vieressä, eikä koira hetkeksikään malta irrottaa katsekontaktia. Zeldasta huomasi, että heti, jos se vahingossa laski päänsä ja vilkaisi muualle, niin johan singahti saman tien katse takaisin mamman silmiin. Ei tietoakaan, että olisi vilkaissut esim. testiä suorittavia koiria, jos niitä selän takaa kulki. Tämän tekemisen innon kun jostain saisi kaivettua myös normi toko-treenaamiseen..!

Lopulta, kun kaikki alkeiskurssilaiset olivat testin tehneet, en voinut olla päästämättä Zeldaa siihen hommaan, mitä se on koko ajan odottanut kuin kuuta nousevaa, eli esteille. Viereisellä radalla oli hyvin puomin molemmissa päissä mutkaputket, ja muutama kierros siinä pyöriteltiin. Putkesta pääsi vielä hyvin kepeille, niin otin myös kertaalleen kepit. Ihan jonkun verran ottaa pattiin, kun ensin on vuosikausia taisteltu keppiongelmien kanssa, ja nyt ne sujuvat kuin vettä vaan. Lähes vuoteen ei olla keppejä tehty, mutta niin vaan koira itse singahti oikeaan väliin ja täysillä pujotteli. Zelda on ollut nyt kauan tosi hyvässä kunnossa, ja jopa itse sitä hieroessani tunnen, kuinka lavat liikkuvat ihan eri malliin kuin kuukausia sitten. Olen aivan varma, että jos Zeta nyt pääsisi agilityradalle, se olisi täydellinen tykki. Tai kyllä sen nytkin huomasi.. Eli eiköhän lähdetä tästä nollia hakemaan? :D (jooei, se oli vitsi)

Zeldan jälkeen kävin hakemassa vielä Fionan tutustumaan halliin, tarkoituksena oli senkin kanssa vähän treenata, kun kerta halli oli tyhjillä koirista. Mutta ei, eiköhän samalla ehtinyt ilmestyä koirakko toiseen päähän hallia, ja tietty tekemään agilityä. Että se siitä hyvästä ideasta.. Minä ja namit katosimme olemattomiin juuri sillä hetkellä, kun Fiona tajusi, että siellä liidetään. Kokeilin myös Marian vinkkiä käyttää ääntä ja kiljua niin paljon kun ääntä lähtee. Ja vaikka kuinka pompin, riehuin ja kiljuin, en saanut pienintäkään vastakaikua Fionan puolesta. Ei vois vähempi kiinnostaa. Muutamaan kertaan sain sen ottamaan kontaktin, ja jopa syömään pari lihapullan palaa, mutta näinä hetkinä koira hallin toisessa päässä taisi olla melko paikallaan. Pian siis ulos hallista, ja seuraavan kerran kun palataan, on hallin paras olla tyhjä.

7 kommenttia:

  1. En mie kiljua käskeny, ääntä pitää uskaltaa käyttää reippaasti (ei tarkoita kiljumista! enkä mie kyllä mitään "niin paljon kun ääntä lähtee kiljumista" kuullut, vaikka lähellä seisoinkin ;)), mutta siihenkin on "totutettava" ensin muualla. Esimerkiksi Quru on ehdollistunut jo ihan tiettyihin "kehusanoihin" ja ei tartte ku ne sanoo, ni se on täpinäissään ottamassa kontaktia eli ne vois pikemminkin olla jotain "virittelysanoja" tms. Koska ethän sie voi Fionallekkaan mitään "hyvä tyttö, hieno tyttö!" sanoa, jos se keskittyy muualle, vaan joku juttu millä saat sen sinusta kiinnostumaan. Siun ja siun kanssa touhuamisesta on tehtävä se maailman mukavin juttu (vaikka se haasteellista onkin niiden agiesteiden rinnalla;)), apuna sitten äänenkäyttö, namit, lelut. Kiinnostaako sitä touhuta siun kanssa muualla, esim. jos reenaat parkkiksella, olette jäällä? Ottaako silloin ympäristöstä miten häiriötä vai hakeeko kontaktia siuhun?

    Mikään juttu ei voi heti onnistua 100 prosenttisesti. Ja se että sait sen muutaman kerran onnistumaan kontaktin otossa, oli jo edistystä siihen Fionan touhuun. Pienin askelin. Tosiaan hyvä ajatus mennä tyhjään halliin, jotta saat Fionan kiinnostumaan siusta ja siun kanssa tekemisestä.

    VastaaPoista
  2. Yritin sitä nimellä kutsua, sekä jollain luoksetulosanoilla, sekä leikkisanoilla (joilla yleensä tulee into piukeana pihalta sisälle, jos ei muuten suostu tulemaan) ja pelkällä pii-paa auto vinkumisella :D Ei mitään. Siis kyllähän se muuten ottaa kontaktia ja tekee täpinöissään, kuten esim. tuolla pentukurssilla. Mutta heti, jos joku koira on lähelläkään esteitä, ei enää mitään tietoa kontaktista. Kaikissa muissa ympäristöissä kyllä toimii.. Kun vaan sen keksisi, millä minusta saisi kivemman, kuin agiesteet. Ehkä jos alkaisin itse juosta puomia edes takaisin ;D Kun ei kelpaa mikään nami eikä lelu. Siedätystä tarviis, kesällä onneks pääsee agikentälle ja toooooosi kauas esteistä.

    VastaaPoista
  3. Mitäköhän mahtaisi tapahtua, jos menisi agilityhallin lattialle istumaan Fionan kanssa. Niin, että koira olisi vaikka pitkässä liinassa. Ja toisessa päässä hallia joku koira olisi esteillä. Istuisi siellä hiljaa paikallaan niin kauan, että koira alkaisi itse ottaa kontaktia ja lopettaa haukkumisen. Aina luoksetulosta isot namit ja kehut. Kauankohan se mahtaisi jaksaa räkyttää..? Villi veikkaus, 10 tuntia? Tosin tekisikö saman joka kerta uudelleen, vai alkaisiko ajan kanssa räkytysaika pienentyä, esim. yhdeksään tuntiin..? Sekin olisi jo iso voitto.

    VastaaPoista
  4. Vertin annettiin juurikin itse oivaltaa homman ydin, meinaan sen ongelmahan oli se yltiösosiaalisuus eli ne muut ihmiset siellä hallissa, eikä ne esteet (voitko kuvitella sellaista koiraa? ;D), kun ei se ollu vielä niitä esteitä tehny, eikä siis ne olleet niin kiinnostavia kuin rapsujen ja huomion saaminen muilta ohjaajilta, eikä tietenkään se mamman huomio ollut se numero1, kun sitähän sai muuallakin. Eli tulimme halliin, laskin Vertin irti (Fiona tosiaan voisi olla liinassa, jotta ei pääse toisten koirien luo), mie olin pasiivinen kun V kierteli muiden luona, samoin kukaan muukaan ei huomioinut sitä, mutta kun tuli miun luokse --> sikabileet ja tehtiin jotakin kivaa yhdessä. Näin pikkuhiljaa (eikä kauaa tarvinnut tuota tehdä) alkoi ymmärtämään kenen kanssa ne mukavat jutut siellä hallissa tapahtuu, eikä enää kerjännyt huomiota muilta. Tosin samalla opetin, että hallilla/hallin ulkopuolella luvalla eli "saa-mennä" sai mennä ihmisiä tervehtimään, hihnassa, mutta muuten ei. Tällä päästiin siihen, ettei se välitä niistä ihmisistä, tosin tuomarille on joskus kisoissa heilautellut häntäänsä on off:ssa tai ihan uran alussa katseli yleisöä sieltä off:sta! ;D

    Tuli tällainen mieleen vielä, pysyykö Fiona hallinnassa, jos toinen koirakko tekee jotakin agiesteiden lähellä (vaikka kauempanakin) ja Fiona saa itsekin tehdä agihommia, esim. putkea vai lähteekö se silloinkin sen toisen luo?

    VastaaPoista
  5. Mä varmaan treenaisin kontaktia ja tokoa jossain muualla kuin agilityesteiden lähistöllä. Selvästi liian vaikea paikka keskittyä ohjaajaan kunnolla. Empä tiiä onnistuuko edes Netalla vaikka kohta 8v kelloon kilahtaa. Maria saa joskus testata...

    Mut mun agilityvietti ei suostuis agilityn treenaamista unohtamaan vaan varmasti treenaisin myös agiliitoa, mutta niin että koiran on hallussa eikä oman päänsä mukaan suorittele esteitä. En välttämättä vaatisi alkuun edes istumista tai paikalla pysymistä vaan vain luvankysymistä ja käskyn odottamista ennen kuin esteitä suoritetaan. Putkella on ainakin helppo aloittaa. Eikä Netta millään pienillä kierroksilla käynyt kun muitakin esteitä tehtiin, mutta oman päänsä mukaan se ei niitä tehnyt. Ja tästä huolimatta se oppi nopeasti että kontakti on se paikka jossa otetaan rauhallisesti. Siitä pitikin sitten vapauttaa toooosiii rauhallisella mennään käskyllä ettei se räjähtänyt käsiin.

    Ja vaikka alkuun ei vaadittukaan mitää suuremapaa hallintaa ja hillintää niin kyllä vähitellen Nettakin oppi että täytyy käskyjä kuunnella ja totella tai ei esteille pääse ollenkaan.

    Ethän ole opettanut Fionalle että luoksetulo treenitilanteissa tarkoittaa aina kiinni nappaamista?

    VastaaPoista
  6. Maria, en oo kokeillu, enkä kyllä uskaltais kokeillakaan :D Siis tota agin tekemistä toisen koiran kanssa. Fiona on niin vähän menny esteitä, että ne ei ehkä niinkään oo SE juttu. Vaan se toinen koira, joka niitä tekee. Tai ei tarvi edes tehdä mitään, voi vaikka seistä paikallaan puomin reunalla. Ihan satavarmasti kiitäis kaveria räkyttään. (jos se toinen koira tekis tosi rauhallista tokoa, eikä lähelläkään mitään estettä, sit saattais Fiona kyl valita ite esteet..)

    Laura, sitä nimenomaan oon yrittänyt opettaa, että luoksetulo ei tarkoita kiinni joutumista. Se vaan, jos agiakin tekee, että se tarvis napata kiinni jokaisen pienen suorituksen jälkeen. Et pysyis tekemisessä joku kontrolli, eikä pikkupiski sais vaan painella omiaan ympäriinsä haukkuen.. Kun ei osaa paikallaoloa niin, että sitä vois hallissa vaatia. Hyvä jos istumistakaan malttaa tehdä, jos esteitä välillä mennään. Jos päästään sinne Päivin pentuagiin, niin sinne oisin sit menossa. Muutoin taitaa viedä toko voiton tän kevään, ja agia voidaan aloitella omassa rauhassa omalla kentällä, ilman mitään häiriöitä. (tai jatin hallilla AINOANA koirana, vaikka sekin paikka vois olla hyvä tässä vaiheessa pitää pelkkänä tokokenttänä)

    VastaaPoista
  7. Ok, sitä mietinkin, että "probleema" ei ole ne esteet tai agiliito, kun eihän se vielä ole paljon tehnytkään, joten ei ole voinut hommaan "syttyä", vaan juurikin ne toiset koirat ja niiden vauhdin hurman mukaan meno...

    Kannatan suunnitelmaasi! Kunnon tokopohjat ja hallinta kuntoon, niin esteet opetat kyllä nopeasti ja agi on sitten yhdessä ;) mukavaa. Ja kun saat agin aloittaa rauhassa ilman häiriötä, sitten se menee kyllä muuallakin pikku hiljaa häiriötä lisäten.

    VastaaPoista