Luonnontieteellinen laskiainen, tuo ihana jokavuotinen perinne Laajavuoren laskettelurinteessä! Luonnontieteelliset ainejärjestöt järjestävät joka laskiaisena yhteisen laskiaisriehan jatkoineen. Jotenkin tämä oma riehuminen vaan rupeaa rauhoittumaan vuosien myötä, ei ole enää takit hajoilleet ja joka paikka mustelmilla ;) Tänä vuonna otin jopa koirat mukaan rinteeseen.
Zelda - vanha rouva - oli taas kuin agilitykisoissa konsanaan! En ymmärrä, mistä tuo vetäisee sellaiset kiksit jossain laskettelurinteessä. Ihme koira. Kaipa se tunnelma tuo jotenkin kisat mieleen, kun musiikki pauhaa ja on paljon ihmisiä ja liikennettä..? Zelda riehui sitten Fionankin edestä. Fifi kun oli alkuunsa ihan ihmeissään, ja hiljaa vaan katseli menoa ympärillä..
Lopulta miun oli pakko päästää Zelda taas riehumaan, sen onnea on niin ihana katsella ♥ Kun rinne vähän hiljeni ja porukka väheni, päästin Zeldan vapaaksi. Sehän ampaisi kuin pikakiituri konsanaan täyttä laukkaa rinteeseen. Mie menin pulkan kanssa perässä ja yhdessä lähdettiin laskuun. En tosin ylhäältä saakka uskaltanut laskea, koska mäki oli jäinen ja vauhti sen verran luja, että jos koira tulee alle niin sehän jää alle.. Alkurinteestä siis vaan otettiin vauhdit Zeldan kanssa.
Pari metriä koira juoksi pulkan vierellä, mutta sittenhän se jo kiisi täyttä laukkaa kauas edelle alarinteeseen. Mie tulin pulkalla perässä, mutta Zeta ilmeisesti hukkasi meikäläisen, koska hetken riehuttuaan se juoksi täyttä päätä takaisin mäkeen - vaikka mie istuin pulkassa mäen alla :D Siellä se haukkuen kirmasi ympäri rinnettä, kunnes juoksi takaisin alas ja lopulta tajusi, että meitsi istuu pulkassa. Hassu ihana koira. Tässä Fionakin vasta kunnolla heräsi, kun Zeta pääsi vapaana kirmaamaan. Ja sen jälkeen pikkupiskiä ei olisi saanut hiljaiseksi kirveelläkään.. Tulihan sieltä se tuttu villipeto esiin ;)
Oli kyllä koirille kova pala, kun mie kävin laskemassa pulkalla :D Kaveri toimi aidantolppana, eivätkä koirat ollenkaan tajunneet, koska mie tulin pulkalla alas. Sen sijaan riemu oli rajaton, kun lopulta keksivät, että sieltä se mamma tuleekin, ihan väärästä suunnasta, hih.
Hitsit kun oli kivaa. Zeldan kanssa tarvis ehdottomasti käydä useammin pulkkamäessä, toinen oli niin elementissään! Kun vaan kroppa kestäisi... (tämäkin kaikki riehuminen taas sillä pienellä sisällä kytevällä pelolla, alkaako koira ontua vai ei...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti