"Kyllä siitä vielä hyvä tulee!"

On se kiva, että muilla riittää uskoa Fionan agilityuraan, vaikka minulta se meinaa välillä loppua. Meillä oli kyllä tosi hyvät treenit tänäpä! En ymmärrä mikä siinä on, mutta Fiona toimii tosi kivasti sdp-hallilla. Vaikka sielläkin on neljä kenttää ja muita koiria samaan aikaan paikalla, tuntuu se silti tekevän paljon paremmin kuin Jattilassa. Vaikka viime keväänä kun aloiteltiin, Fionahan oli aivan mahdoton sdp-hallissa, enkä saanut siihen mitään kontaktia, se vaan huusi ja riuhtoi. Jattilassa alettiin tätä käytöstä treenata, ja nyt tilanne on vaihtunut melki toiste päin..

Tehtiin treeni kahdessä pätkässä. Eka harjoitus sisälsi vain viisi estettä, joista viimeinen oli rengas. Tässä taas yksi esimerkki; Jattilassa Fiona yrittää lähes aina renkaan sivusta, samoin Toijalan kentällä, eikä kummassakaan voisi ottaa rengasta mukaan radalle. Mutta sdp-hallissa se on aina osunut keskelle. Nyt tuli tasan yksi ohitus, ja sekin meni ihan miun myöhästelyn piikkiin. Muutoin sujahti joka kerta keskeltä.

Väsäilin pikaiseen tooosi tyylikkäät ratapiirrokset, mitä tehtiin ;) Mittasuhteet on ehkä täysin pielessä, mutta kyllä tuosta idean saa. Tikkuviivat kuvaa hyppyjä, punainen mato putkea, musta pitkula puomia (jota ei menty radassa) ja epämääräinen pyörylä rengasta.

Fiona muuten irtosi putkeen ihan hitsin hyvin. Sekin on hassua, että Jattilassa se nyt vikoissa treeneissä jatkuvasti jarrutteli putkiin menoa, aina sai käydä "keilaamassa" koiran sisään putken suuaukolla. Nyt se hakee putkenpäitä tosi kaukaa ja vauhdilla.. Tällä radalla pystyin oikeastaan heittämään sen putkeen suoraan hypyn vierestä, ja ehdin hyvin juosta puomin toiselle puolelle ohjaamaan renkaaseen putken jälkeen.

Toisessa pätkässä pyöriteltiin. Ensin oikealle, sitten vasemmalle ja lopuksi molemmat. Kuinka ihmeen vaikeaa voi olla saada koira kääntymään, vaikka itse saa melkein paikallaan seistä? On tämä niin haastava laji, ettei tiedä pitäisikö taas itkeä vai nauraa. En osaa yhtään rytmittää omaa liikkumista, ja kun Fionasta en tiedä yhtään, irtoaako se vai ei. Zeldalle oli niin helppo vaan vihjasta, että menepä tonne, niin sehän läks. Ennemmin sai koko ajan ottaa kiinni ja yrittää pitää sen lähellä. Fiona taas reagoi ohjaukseen niin eri tavalla, että saan joka kerta arvuutella, pitäisikö sitä nyt rohkaista laajalla kädellä liikkumaan omatoimisemmin, vai laskea käsi alas ja pyrkiä pitämään koira lähellä. Ehkä me vielä joskus opitaan :)

Punainen tikkueste kuvaa muuria. Ekalla kerralla koiruus meni ohitse, sekin selittyy täysin miun surkealla ohjauksellani (vaikka en muista, ollaanko tehty kokonaista muuria..?), Yhdellä korjaamisella hyppäsi ja jatkossakin joka kerralla hienosti. Molemmissa radoissa oli kontaktieste mukana ja putki sen alla. Me ei vielä kontakteja radalla tehdä, eikä Fiona niistä välittänytkään. Paitsi kerran - ollessaan jälleen omatoimisella karkureissulla - se meni seisomaan puomin alastulolle onoffiin ja haukkui siellä :D Ihan hassu pikku ipana.Mutta hyvä vaan keksiä välillä jotain muutakin kuin putkia..

Tein jälleen omatoimisesti viereisellä kentällä A:n kontakteja. Keinua en yksin viitsinyt ja puomia ei ollut paikalla. Nyt aloitin saman tien koko aasta ja liikuin itse mukana, aluksi viereen pysähtyen ja muutaman toiston jälkeen omaa liikettä aan jälkeen jatkaen. Joka ikisellä kerralla pysähtyi itse onoffiin ja pysyi, vaikka tein taas valelähtöjä. Huippua!