Pienen koiran valtaisat voimat!

Jos joku väittää, että viisikiloisesta koirasta ei ole lenkkikaveriksi, niin nyt viimeistään voi pyörtää puheensa! Mie en käsitä, mistä tämä duracell-pupu lataa paristonsa, mutta ikinä - siis ikinä - sitä ei saa simahtamaan kesken reissun. Kai se niin on, että kun pää vie, ei jaloilla ole muuta vaihtoehtoa kun pysyä mukana..

Pitkän harkinnan jälkeen lähdin Fionan kanssa tallille pyöräilemään. Harkitsin tosiaan sitä, jaksaako Fiona koko reissun. Matkaa on radanvartta oikaisten 10,8km per suunta. Tästä onneksi asvaltilla on vaan neljä ensimmäistä kilometriä. Eihän tuo sitten olisi paha, jos koira saisi levätä välissä, mutta kun Fionan tallikäyttäytyminen tiedetään. Siitä on lepo hyvin kaukana - päin vastoin se taitaa juosta tallilla kymmenen kertaa enemmän ja lujempaa kuin pyörän vieressä. Päätin joka tapauksessa kokeilla, ja otin pyörään korin mukaan, jotta Fionan voi iskeä siihen nököttämään, jos kotimatkalla väsähtää ;)

Eipä ollut korille tarvetta koirankannatteluun. Koko kotimatkan Fionalla oli tasan samat menohalut ja draivi päällä kuin mennessäkin. Se saa juosta pienen pätkän vapaana radanvarressa, kun ei olla ihan junaradassa kiinni, ja kyllähän se juoksi! Mie sain polkea täysillä perässä, ihan samaa vauhtia mitä menisin ilman koiraakin. Tai ehkä vähän lujempaa, kun Fiona toimi kirittäjänä. Jopa tuon lopun neljän kilsan asvaltin Fiona juoksi koko matkan edellä, ja aina kotiovelle saakka teki spurtteja autojen ja lintujen perään.

En huomannut katsoa tarkkaa aikaa kumpaankaan suuntaan, mutta ehkä reilu tunti tultiin kotiopäin. Kokonaisuudessaan reissussa meni viisi ja puoli tuntia, joten kyllä tuo koira vaan kauan jaksaa juosta. Hevosen kävin liikuttamassa pellolla, joten Fiona spurttaili siellä tietty mukana, matkaa oli vaan paha mitata :D Pyörän kanssa kuljettiin melko tarkalleen 21,6km, eikä tunnu missään!!

Zelda muuten ontuu edelleen :( En ole uskaltanut sitä edes hieroa vielä, ettei vaan mene pahemmaksi. Odottelen ensin, että levolla pystyisi edes kävelemään normaalisti. Eipä ole näin kauaa vielä tainneet ontumiset kestääkään, kun on nyt eilisillasta lähtien jatkuvasti konkannut. Käy niin sääliksi toista, kun selvästi sekin haluaisi mennä ja tehdä, muttei pysty eikä anneta :'( Onneksi vahingosta viisastuu, ja Fiona pääsee varmasti tänäpä hierontaan. Parina päivänä on nyt tehty parin tunnin metsälenkit ja tänään tämä viiden tunnin maratoni, niin johan on ihme, jos ei joku lihas jossain päin alkaisi jumittaa.. Laitan vielä myöhemmin videon Fionan tallitouhuista, jos jaksan tätä onnettoman hidasta editointia, katsotaan :)