Uimakausi avattu!

Ihana pikkutyttöni, aina niin terhakkaana!

Tunnustan, mie sorruin.. Ei vaan enää hermot kestäneet. Nyt sen sitten saa kokea nahoissaan, kun viime kesänä teki yhdestä natiaisesta uimahullun.

Joka ikinen pieni vesitilkka, mikä lenkkien varrelta löytyy, saa Fionan sekoamishysterian partaalle. Ihan sama, onko kyseessä pieni sula kohta järven rannassa, vaiko kuralätäkkö tien reunassa. Hän haluaa UIMAAN!! Tällä hetkellä sellaisia lenkkimaastoja ei näytä olevan olemassakaan, mistä ei löytyisi vettä jostain matkan varrelta. Ja sen huomaa.

Eilen olin vielä niin typerys, että lähdettiin aamulenkillä kiertämään lampi. Siis koko matka rantaa myöden! Koirat saavat tuolla juosta vapaana, joten Fionahan pomppi rantapenkereillä ja puoleksi järvessä koko ajan. Aivan täyteen ääneen epätoivoisesti kiljuen. Lopulta mie sorruin, myönnän heikkouteni. Hain kepin ja heitin sen järveen. Fiona pääsi vihdoin ja viimein uimaan. Kylläpä oli koira tyytyväinen.

Ja sama toistui toisellakin lenkillä, kun vielä illalla käytiin Sirin ja koirien kanssa pitkällä metsäreissulla satamaan. Eilen siis korkattiin uimakausi jo kahteen otteeseen (ja samalla keikalla koirat juoksenteli jäitä pitkin..). Saas nähdä, montako kuivaa päivää onnistutaan pitämään ennen uusien jäiden ilmestymistä ensi syksynä?! Nyt kun Fiona on päässyt pulikoimisen makuun, sitä ei ihan helppoa ole vedestä poissa pitää... Lämpenispä nuo järvet nyt vaan pikaisesti :) Haluaa itsekin uimaan!

Kaunis poseeraus rantakallioilla.

Zelda ei sentään etutassuja enempää kastellut.

Siis....??? Se on vaan Fiona. Ei voi ymmärtää.

Ei tää mitään kylmää oo, mukaan vaan!

Kauniiden tyttöjen metsäposetus.

Kilpajuoksua tyylillä ;D

Ollaan me ihania, tiedetään!

Miun Zelda-rakas kultani alkoi taas ontua kesken lenkin.
Saatiin onneksi autokyyti kotio satamasta. Voi pientä :(

Kiitos Sirille ihanista kuvista :)