Keinupohdintaa

Vielä yksi kuva viime viikolta. Yksi "vauvoista" tosin puuttuu kuvasta.
Kaksi naperoa pysyvät vielä automaattisesti siinä, mihin ne asettaa, kaksi naperoa pysyvät käskystä paikallaan, mutta Lucan kohdalla ei toimi kumpikaan menetelmä.. :D

Fionan keinu on varsin mystinen tapaus... Sehän oppi sen jo joskus vuosi sitten. Mie etenin vaan ihan liian nopeasti, kun annoin koiran tehdä itsenäisesti vapaana koko keinua. Siinä mentiin metsään ja otettiin roimasti takapakkia, kun tuo pelästyikin(?) keinua ja lopetti kokonaan sen suorittamisen.

Nyt keinua on tehty taas paljon ja hartaasti, ja hitaasti. Fiona ei mitenkään pelkää keinua, päin vastoin kiskoo sinne itse ja menee reippaalla laukalla. Sen sijaan pysähtyminen on vielä hakusessa. Välillä tulee ihan päähän saakka, välillä himmailee jo kontaktipinnan alussa. Ollaan edelleen joka kerta vaimennettu pamaus, muuten saa laskea omalla painollaan. Välillä ollaan taas tehty vapaanakin, mutta siinä koira alkaa helposti juoksemaan ohi. Jättää menemättä keinulle ja haukkuu minulle. Hihnassa ei ikinä tee samaa. Eli siis treenataan edelleen hihnan kanssa, se ei ole ongelma..

Mutta nyt Fiona on taas ottanut käyttöön kauan sitten itse keksimänsä tavan (mitä ei ole aikoihin tehnyt), eli tarjoaa onoffia myös keinulle. En edelleenkään ole kovin vakuuttunut, että se on fiksu veto viisikiloiselle koiralle. Noita pomppukeinuja kun on (vieläkin?) ihan liikaa. Ei ole kivaa, jos pylly lentää ilmassa vaikka etujalat ovat maassa.

Muutoinhan onoffi keinullakin olisi aivan loistava ratkaisu. Tällä hetkellä kun tuntuu, että koira ei ihan itsekään tiedä, mitä sen pitäisi keinulla tehdä. Kokeilin pari kertaa juosta keinusta ohi, ja Fiona lähti perään. Se ei siis yhdistä sitä samanlaiseksi kontaktiksi kuin puomin ja aan. Ja miksi pitäisikään, kun en ole samaa käskysanaa antanut.. Sen sijaan jos sille lisäisi myös keinulle samaisen käskysanan, se varmasti pysähtyisi ja jäisikin onoffiin. Eli samalla koko esteen suoritus selkenisi koiralle uudella tasolla.

Tässä onoffissa on vaan toinenkin ongelma, mitä Fiona jo kerran treeneissä väläytteli. Se juoksee laukalla keinun päähän, ja heittää etujalat reunan yli jo ennen kuin keinu on maassa. Eihän se nyt noinkaan toimi.. Tämä on myös tosi outoa, sillä välillä Fiona himmaa ja melkein pysähtyy ja keinun puolen välin jälkeen, välillä taas juoksee päähän ja näemmä melkein ylikin, kun heittäytyy valmiiksi onoffiin. Tästä jo huomaa, että keinu ei ole millään muotoa selkeänä suorituksena koiran aivoissa.

Tässä siis yritän mietiskellä, miten muutan keinua, jotta saadaan se valmiiksi. Sanonko koiralle "odota", aina sen kiivetessä keinua / ollessa sen lopussa. Tässä tulee vaan ongelmaksi oma oikea-aikainen käskytys. Se kyllä melko varmastikin odottaa käskyn kuultuaan, mutta se onkin toinen juttu, missä ja koska ja millä vauhdilla keinu suoritetaan sen jälkeen.. Vai sanonko "keinu kii". Kii tarkoittaa onoffia, jolloin koira tietäisi jo etukäteen, että sen targettina on onoff, johon sen pitää juosta ja jäädä sinne. Tämähän olisi koiran kannalta huomattavasti selkeämpi ratkaisu, mutta toimiiko se 5-kiloisella sintillä??