Pääsiäistohinat jatkuu

Kylläpä tästä tulikin kiireinen pääsiäinen, hyvä kun kerkiää kotona kääntyä ja taas ollaan menossa ;) Mie kävin ensteks aamulla ihanalla irlannincobilla Esmellä maastoilemassa. Voisiko olla enää mitään parempaa, kuin lämmin auringonpaiste, linnunlaulu, pehmeät metsätiet ja täydellinen poni alla. Jotain niin upeaa, ettei sitä voi edes selittää ♥


Tallilta kun kotiuduin, lähdettiin pikakiitoa Sirin, Laran ja Fionan kanssa pääsiäisriehaan. Fionaa kyllä jänskätti aika hurjasti tämä uusi paikka, kamalasti ihmisiä ja hyörinää ympärillä. Pian se kuitenkin tottui, ja alkoi olla taas oma säpäkkä itsensä. Treenailin muutaman pätkän siellä vilinän keskellä, ja uskomattoman hyvin tuo kuitenkin malttaa keskittyä.

Fiona ja Lara roihuavan pääsiäiskokon edustalla.

Paloaseman hallissakin käytiin kiertelemässä.

Ja pikkutytöt pääsivät ihka oikean paloauton kyytiin, jea ;)

Seuraavaksi suunnattiin Sirin ja Laran kanssa toiselle tallille, ja Lara pääsi vähän heppailemaan. Tarhassa taluteltiin ympäriinsä Bimi-forestin kyydissä. Ja Laralla oli uskomattoman hauskaa, on se vaan täysin heppahöperö kaksvuotias, hih :D (kummitätiä ei tästä tietenkään saa syyttää millään muotoa..)



Tallilta taas pikaisesti kotona käymään, koirat auton kyytiin ja kentälle. Mise, Max, Riitu sekä maltalaiset olivat myös menossa mukana. Kyllä oli taas niin kesäinen fiilis, kun aurinko porottaa ja kenttä on melkein kuiva. Mie kyllä rakastan niin suuresti meitin treenikenttäämme Toijalassa. Jos ei täällä muuta kivaa ole, niin siitä kyllä on kiittäminen. Lisäksi tuo on yksi parhaimmista kuvauspaikoista ikinä ;)

Ei se paljon auta, että rima on 15cm, jos koira kuiteskin hyppää viis metriä...



Hmm, tuolla kipossahan taitaa olla namia. Juu, kyllä siellä on namia.



Kyllä se vaan taitaa täysverinen agility-koira olla... Jotenkin muistaisin nähneeni Netta-mummosta ison vinon pinon samanmoisia kuvia ;)



Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain.. Kohti auringonlaskua ♥

Kyl mä nyt tän osaan.



Minihyppy Zetalle, kun ei jaksa kaivaa hypyn muita lautoja varastosta ;)



Ja vielä ihana kuva Ritu-Rätystä!



Loput treenikuvat täällä.

Fifin ja Zetan kuvat copy Siri Tuominen.

Kevät on tullut!

Sillä nyt se on kruunattu virallisella kevätlenkillä ;) Käytiin jälleen Sirin ja koiruuksien kanssa rämpimässä Toijalan (tai oikeastaan Kylmäkosken, vaikka yhtä suurta Akaatahan tässä ollaan) perämettissä. Kolme tuntia ja vartti meni yhteensä lenkkiin. Huisia, niin ihana auringonpaiste ja ihanat maastot, että mitäpä muutakaan pääsiäisenä voisi toivoa.

Kuvakavalkadia matkan varrelta :)

Sirin Ka on suoranainen tila-ihme:



Pehmeässä kangasmaastossa on hyvä käppäillä:



Kilpop Ålga eli Mise:



Kilpop Black Jerry Jr eli Max:



Kilpop Anniina eli Riitu:



Kaikki kasassa :)



Vesipeto as usual



Metsäteillä hölköttelyä...



...tyylikkäitä ja vähemmän tyylikkäitä ojien ylityksiä...



...lintujen paimennusta lammen rannalla...



...auringonottoa laiturilla...



...ja vielä spurttailua hiekkabiitsillä, jiihaa!!











Vesileikkejä unohtamatta ;)







Kaikki kuvat täällä.

Naama naantalin auringolla

Aloin tässä itsekin pohdiskella, että miten koko ajan vaan tekee mieli hehkuttaa. Mie oon jälleen kerran niin super-onnellinen ja ylpeä koirista, ettei parempaa fiilistä vois ollakaan! Sitten tajusin, että ehkä se johtuu ihan siitä, kun Fiona oppii niin hurjan nopeasti. Nuoren koiran kanssa kun kaikki tulee koko ajan uutena. Ja aina se jaksaa yllättää, kuinka hurjasti se on taas edennyt. Siitä siis nämä jatkuvat huippufiilikset. Eihän Zeldan kanssa ole vuosikausiin ollut vastaavia tuntemuksia. Joo, kyllähän sekin tekee välillä aivan timantisti, mutta ei siitä samalla tavoin itse ylläty, toisin kuin Fionan aivan silmissä nähtävästä etenemisestä.

Käytiin siis taas kentällä. Tuossa jokunen päivä sitten erehdyin päästämään Fionan vapaaksi kentällä tokoillessa. Ja juu, eipä olisi kantsinut. Se singahti suoraan puomin kontaktin luo haukkumaan (samalla meiningillä kuin putkille), etutassut puomilla. Eikä kiinnostanut tulla takaisin. Tästä vaan totesin, että kuinka tajuttoman hyvä muisti koirilla onkaan! Herraisä suorastaan. Fiona on mennyt puomia kentällä viimeksi yli puoli vuotta sitten, alle 5-kuukautisena. Sen jälkeen se ei ole yhtäkään puomia kiivennyt missään. Ja nyt koko talven kentällä käynnin tauon jälkeen se muisti sen aivan suorilta - tonne!!! Uskomatonta. Jätettiin siis puomi ottamatta, yllättävää ;)

Eilen sen sijaan oli toinen meininki. Ollaan nyt muutama kerta kuljeskeltu puomin ohi hihnassa niin, etten ole päästänyt Fionaa sen lähelle. Eilen taas käveltiin puomin likellä, ja Fionahan yllätti: se pomppasi puomin kontaktille suoraan onoffiin! Mie tuijotin haavi auki, kunnes tajusin kehua, palkata ja vapauttaa. Näin sitten alettiin treenata onoffeja puomilla, kannoin alastulon yläreunaan, käskyllä kontaktille ja vapautus. Ei voi taaskaan muuta kuin ihmetellä. Se ihan itse, ilman pienintäkään vihjettä osasi yhdistää puomin kotona tehtyihin kontaktiharjoituksiin. Mieletöntä :) Ja teki vielä niin nätisti ja keskittyen kaikki alastulot, jee!

Siirryttiin vielä hyppytreeneihin, ja päästin taas lopulta Fionan irti. Yritettiin tehdä hyppyjä hihnan kanssa, mutta eihän siitä tullut hevon peetä. Aikani turhauduttuani päätin kokeilla, ja piski irti. Kerran se lähti huitelemaan, omille teilleen haukun säestämänä ympäri kenttää. Puomi ei enää jaksanut kiinnostaa, eikä näköpiirissä ollut yhtikäs mitään muutakaan kivaa. Aikansa se juoksi ja haukkui, mutta kun ei tosiaan ole mitään haukuttavaa, niin pian jo tultiinkin ihan itse tarjoamaan, josko tehtäis jotain ;) Toisen kerrankin meinasi lähteä, mutta kun huusin perään "treenataan", niin tämähän tuli heti täpäkkänä takaisin, jes.

Tajusin napata pienen videonpätkätkin treeneistä:



Videolla on myös Zeldan vika treenipätkä. Jonka kyllä melkein olisi voinut jättää laittamatta, sen verran, köh, epämääräistä touhua. Tein tuohon loppuun pitkän seuraamispätkän ilman katsekontaktia ja ilman palkkaa. Ja se näkyy. Ihan lopussa on vielä tosi hämärää sähellystä leikkimielellä, päätin lennosta kokeilla, muistaako Zeta enää mitään koiratanssijuttuja :D Ja kyllähän niitä sieltä tuli, kun vähän haettiin, molemmat..

Agia kertaa kaks

Vika työpäivä takana, hii-o-hoi! Tosin enpä tiedä, pitäisikö tässä hihkua riemusta, kun ei enää tarvitse raahautua tehtaalle, vai itkeä pillittää, kun rahantulo loppui.. No, katsellaan ehkä sitten kesällä uudelleen, jos ei oman alan hommia tipu.

Tämän blogin pisimmän päitystauon aikana on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Viime sunnuntaina oli pentuagin vika kerta. Ja Fiona oli ihan pro!! Siis voi vitsit taas mikä suoritus pikkupiskiltä. Mie jouduin vielä menemään yksin, kun ei kukaan päässyt kaveriksi mukaan, ja vähän jo harmittelin, saadaanko kunnolla mitään tehtyä.. Mutta mitä vielä. Mie sain tehtyä yksinäni ihan kaiken mitä vaan halusin! Fiona oli kuulolla superhyvin, odotti joka kerta lähdössä, kun mie edistin ja tehtiin jopa vähän vaikeampia hyppykuvioita kädestä palkkaamalla. Muutoin käytin lähes kaikessa palkkana namikippoa, sinne on niin helppo lähettää koiruus ja napata kiinni, kun se syö nameja ;)

Tehtiin myös Päivin kanssa kaikenlaisia harjoituksia. Ekaa kertaa mm. hyppyjä kolmella, hieman kaarevassa linjassa, olevalla hypyllä. Lopussa jopa lähdettiin yhteislähdöllä, niin ettei Fiona nähnyt namikippoa. Mie jo epäilin, että miten ihmeessä saan koiran irtoamaan minusta kauemmas ja kaikille hypyille, mutta mitä vielä, sehän singahti salamana esteille, kun päästin koirasta irti :D Ja Fiona tosiaan teki myös vapaana jos jonkinlaisia harjoituksia. Toki aina niin, että heti kiinni, kun on esteet suoritettu...

Seuraavan kerran käytiinkin jo tiistaina taas SportDogParkissa treenaamassa, paikkailemassa Päivin muussa ryhmässä väliin jääneitä pentukurssin kertoja. Hallille mennessäni siellä olivatkin Jani ja Jedi sekä Päivi ja Piru treenaamassa. Tähän perään alkoi tosiaan tuo ryhmä, mihin meidän piti mennä, mutta kun kaikki muut radat olivat vapaina ja Jani hallilla, niin tuo tulikin meidän kanssamme treenailemaan toiseen päähän hallia. Kiiiitos Jani!!

Muuten sujui taas todella superisti. Mutta. Ei pitäisi ahnehtia. Fiona teki taas ilman hihnaa muutamat hyppyharjoitukset, ja eiköhän tuo sitten karannut kesken (ilmeisesti liian vaikean) hyppykuvion. Täyttä kiitoa ja isoon ääneen kiljuen pikkupiski kirmasi putkien ympärille räkyttämään. Eikä tietoakaan, että tulisi takaisin... Kaiken huipuksi käänsin kahden putken suut alas, mutta toisessa päädyssä olevan putken jätin auki - eiköhän Fiona bongannut sen ja suorastaan syöksyi toiseen päähän kenttää ja suoraan putkeen. Voi v******* - kyllä tekis mieli hakata päätä seinään, tyhmä minä. Toisen kerran Fiona otti ja karkasi lähdössä, kun sanoin sille odota. Sinne meni, eikä takaisin kuulu. Tämän jälkeen tehtiin jokainen juttu hihnassa. Kerran vielä yritti karata lähdössä, heti kun sanoin odota, niin peppu ylös ja oikein hyökkäsi pois paikalta, mutta onneksi hihna nappasi kiinni ja palautti pikkukoiran maan pinnalle. Saas oikeasti nähdä, koska se pystyy vapaana tekemään mitään muuta kuin putkia..

Vaikka voisi sen verran hehkuttaa putkien ohittamista, mitä itse treenasin sunnuntaina. Otin suorassa linjassa hypyn ja pussin. Tässä puolessa välissä oli suoraan avonainen putken suu tyrkyllä. Hihnassa se sinne yritti välillä singota, muttei tietty päässyt. Sitten kun tehtiin oikeasti vauhdilla hyppy ja pussi, niin kyllä vaan pussi imi niin paljon, että sinne se sujahti putken sijaan. Onnistui muuten tässäkin yhteislähdöt, hyvin irtoaa pikkupiski pussiin, vaikka mie tulen jossain takana perässä :)

Keinu sujuu myös nykyään vallan mahtavasti! Ollaan tehty se kokonaan takaperoisesti, ensin kontaktille nostamalla ja siitä lasku. Sunnuntaina aloin siirtää koiraa aina vähän kauemmas keinun päästä, niin että se itse käveli pari askelta päätyyn saakka ja sitten laskettiin. Tiistaina sitten päästiin jo maahan saakka, ja nyt Fionalla on suorastaan imu päällä keinulle, ja vauhdilla se juoksee päätyyn. Lasku on vielä tehty hitaasti ja nätisti ilman kolahdusta.

Kyllä tästä on taas hyvä jatkaa. Tosin ihmettelen vähän, mitä meidän treenaamisistamme mahtaa tulla jatkossa. Mie tarvisin aina jonkun viereen katsomaan, kun yksin tekeminen tuntuu aina menevän epämääräiseksi sähellykseksi. Että pitäisikö mennä uudelle Päivin kurssille, tai käydä aina vaan Jattilassa kavereiden kanssa tai ehkä Janin kursseilla Toijalassa..? Jaa-a, kun nyt ensin tietäisi edes sen, missä suunnalla Suomea vietetään kesä. Ihanaa kyllä, kun kaikki suunnitelmat on täysin auki.

Sain Zeldallekin vihdoin varattua ajan ortopedille. Sekin jäi aiemmin väliin töiden takia, mutta nyt on toukokuulle aika tiedossa. Olisi niin ihanaa saada tuo koira vihdoinkin kuntoon, ja siihen tähdätään kaikin keinoin.

Zeldalla itsellään ei aina ole ihan muistissa, että se on kipeä... ja kun en viitsi heitellä sille palloa noudettavaksi, niin heittelen sitten vaan koppeja. Tyyli on lähes yhtä hyvin hanskassa kuin pentunakin ;)

Zelda ehkä vajaan vuoden..??



Ja nyt seitsemän veenä:

Voi apua mikä laiskotus

Nyt olis kyllä hatunnoston paikka. Kaikille niille, jotka käyvät töissä, hoitavat kotia (mahdollisesti lapsiakin), harrastavat jotain, ja vielä treenaavat koirien kanssa. Mie en pystyisi näistä varmaan edes kahteen.. Tai ainakin näin äkkiseltään tuntuu mahdottomalta.

Osaa kyllä viedä mehut tuo töissä käyminen. Liekö sitten aamuherätykset vai mikä, mutta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi enää iltaisin. Tosin aina Toijalassa oleilleissa treenaaminen on ihan minimaalista kotosalla, kentällä ainoastaan saadaan jotain oikeasti tehtyäkin (kun vaan ensiks pääsis sinne kentälle..) Kaiken huipuksi mie tulin vielä kipeäksi. Kuumeessa ja flunssassa makoillaan kotona, aaargh. Se sitten viimeisestäkin tarmokkuudesta tehdä mitään koirien kanssa.

Sen sijaan miun vanhempani ovat melko kiitettävästi aktivoituneet koirien kanssa. Varsinkin Fionan. Tähän saakka kun molemmat (varsinkin iskä) ovat lähinnä vihanneet pikkukoiraa, kun se räkyttää jatkuvasti. Joku on tainnut mennä kertomaan tämän Fionalle, koska se on muuttunut lähes hiljaiseksi. Uskomatonta.

Minua suoraan sanoen pelotti mennä töihin viime viikolla, kun jätin koirat isukin kanssa keskenään kotio koko päiväksi. Annoinkin selkeät ohjeet siitä, että Zelda täytyy käyttää aamulenkillä, mutta Fionalle riittää, jos kerran pari käyttää sen hihnassa takapihalla pissalla. Nuo kun eivät ole juurikaan Fionaa lenkittäneet, kun se kiskoo ja huutaa (ainakin silloin kauan sitten, kun ovat sen kanssa ulkona käyneet). Maanantaina sitten töissä nähtiin isän kanssa pikaiseen, kun minulla loppui ja tuolla alkoi duuni. Siinä sain kuulla, että koirat olivat olleet pari tuntia pihalla isän kanssa, ja Fiona oli ollut ihan hiljaa. Vaikka naapurin koirakin räkytti pihassa, niin Fiona ei ollut päästänyt pihaustakaan. Wtf??!

Ja sama kuvio on toistunut lähes joka päivä. En voi käsittää, mistä tämä johtuu?? Ainoa selitys taitaa olla meidän haukkumattomuustreenimme hallilla. Olihan pikkukoira viime agitreeneissäkin hiiren hiljaa. Lisäksi olen itse käyttänyt Fionan nyt pari kertaa hihnan päässä pihalla pissalla, jotta näkisin miten homma toimii, ennen kuin menin töihin ja jätin pissatuksen vanhempien vastuulle. Jotenkin se on nämä nyt yhdistänyt, että pihallakaan ei saa haukkua..

Vaikka on kyllä hauska katsoa, kun isukki ihan tohkeissaan touhuaa koirien kanssa. Leikittää ja riehuttaa niitä, ja varsinkin Fionaa palkkailee ahkerasti makkaralla, kun tekee luoksetuloja ym. Kiellän kyllä varmaan kolme kertaa päivässä syöttämästä koirille herkkuja, jotenkin kun niillä on aina tapana paisua Toijala-vierailujen aikana. Mutta ehkä tässä tapauksessa on parempi antaa tuputtaa nakkeja naamaan. Ja onhan se niin, että nameilla ei voi saada juurikaan vahinkoja aikaiseksi, toisin kuin liialla rankaisulla.

Lisäksi toinen aivan käsittämätön juttu tapahtui tällä viikolla, ja vielä kahtena päivänä: Fiona on kakannut sisälle. Se on ollut jo yli puoli vuotta sisäsiisti, ja nyt tällaista. Siiiiis...?? Maanantai-aamun voin ehkä juuri käsittää. Mie tosiaan heräsin töihin viideltä ja tietty koirat nousivat samalla. Käytin Fionan pihassa pissalla ja lähdin duuniin. Porukat heräsivät joskus muutaman tunnin kuluttua. Fiona oli koko aamun ihan hoo moilasena, eikä tiennyt miten tässä nyt pitäisi toimia. Kai sillä meni pasmat niin sekaisin, ja kun miekin lopulta katosin, ettei tajunnut pyytää ulos?? Ihmettelen silti suuresti. Seuraavana päivänä oli myös tehnyt kakat joskus aamupäivästä sisälle. Tosin nyt aloin jo epäillä ruokaakin, koirat kun saivat pitkästä aikaa neuta. Lisäksi käytin Fionan edellisenä yönä kakalla, kun se herätti yöllä ja pyysi ulos. Maha siis saattoi olla jokseenkin sekaisin neusta. Nyt on taas ollut siisti, enkä näiden kahden päivän jälkeen ole mitään vatsa-ongelmiakaan havainnut, vaikka neun syönti jatkuu.

Mutta on nuo koiratkin vaan outoja otuksia, yritä nyt sitten keksiä, mistä alkoi yhtäkkinen hiljaisuuden aikakausi ja miksi on tehnyt sisälle. Ehkä juuri tällaisten asioiden takia elämä koirien kanssa onkin niin jännää ;)

Keppimaakari ylpeänä saalistaan

Iso suu pieni koira

Salakuvausta ikkunan läpi ;)

Reenivideo

Kerrankin lyhyt postaus :)

Nyt ei pysty ei kykene analysoimaan ja setvimään tarkemmin. Osaa olla vähän rankkaa tuo viideltä töihin herääminen, ja tähän treenireissuunkin meni aikaa kolme tuntia, kun se kävellen suoritettiin. Väsyttää.

Nyt saa hehkuttaa!!

Ei vois enää juurikaan pätevämpää koiraa olla kuin pikku-Fiona. Siis vautsi mitkä treenit, uskomatonta! Täysi muutos verrattuna kahteen aiempaan kertaan SportDogParkissa. Eli kyllä vaan on tuottaneet tulosta säännölliset vierailut Jattilan hallilla. Kiitos näistä Lauralle ja Marialle =) Jatketaan samaan malliin!

Fiona oli hiljaa. Siis ihan oikeesti. Se oli hiljaa. En voi uskoa... Mutta niin se vaan oli. Tietty pari kertaa yritti haukahtaa, mutta terävällä pienellä komennolla hiljeni saman tien. Mentiin vähän etuajassa hallille, ja siellä oli vielä kaksi kenttää tyhjänä, joten päästiin sisään melko rauhaisaan ympäristöön. Varmasti tämäkin osaltaan auttoi keskittymistä. Siri ja Lara olivat meidän mukanamme treeneissä, ja tämähän auttoi aivan valtavasti. Saatiin vaikka mitä tehtyä! Kiitti Sirppis! :) Otettiin uuden näköistä, vähän haastavampaa rengasta kuin Jattilassa, namikipolle lähetyksenä. Päivin avustuksella tehtiin pussia. Sitä tosin vaan muutama toisto, kun tuppaa olemaan näitä kiihdyttäviä esteitä. Lisäksi tehtiin keinua. Hyppyjä ekaa kertaa kahta hyppyä peräkkäin, sekä suoralla linjalla että hieman kaaressa olevia. Kaikki sujui vallan mahtavasti!

Hihna kyllä rauhoittaa kummasti, ei voi muuta sanoa. Fiona malttaa odottaa lähdössä, kun mie edistän esim. hyppysuoralla ja renkaalla. Tekee kuitenkin vauhdilla ja sinkoaa namikipolle. Kaikki siirtymät kuljettiin taas sylissä, ja välillä koiruus kävi autossakin lepäilemässä. Ei parane antaa yhtään mahdollisuuksia omatoimiseen kiihtymiseen, vaan kun koko ajan ollaan niin sanotusti "hanskassa", pysyy koiran pääkoppa kasassa.

Nyt ei kolmeen viikkoon päästäkään Jattilan hallille treenimään, kun oleillaan hetki Toijalassa. Täytyy sen sijaan käydä omalla kentällä touhuamassa, ja toivoa, että Fiona muistaa käytöstavat jatkossakin =) En voi kyllä muuta kuin ihmetellä, kuinka huisin nopeasti on tapahtunut tämä käyttäytymisen muutos pikkukoirassa..

Loppuun vielä Sirpa Saaren nappaama kuva pikkuneidistä erikoisnäyttelyssä. Tuomari on viereisessä kehässä juttusilla toisen tuomarin kanssa, ja Fiona vaan poseeraa niin nättinä :)