Rinsessan ja Keijutytön mallikansio

Miun ihanat kauniit neitoseni:



Zelda the Princess:

Fantastic Fairy:

Ja ihanainen kummityttöni, koira- (ja heppa)hullu 2v Lara:

Sirille kiitokset kuvaus-avustuksesta!

Treenivideo pitkästä aikaa

Eipä olla aikoihin tehty kontakteja Fionan kanssa. Piti siis pitkästä aikaa kokeilla, miten homma toimii. Ja hyvinhän se pikkupiski muisti jutun juonen. Naksauttelen edelleen oikeasta paikasta, ja alan vaihtaa omaa sijoittumistani. Sen kestää jo hyvin, että itse olen paikoillani ja osaa kipittää onoffiin. Se ei kuitenkaan onnistu, että mie etenisin ohi puomista. Ja ei tietenkään, kun en ole kestoa vaatinut. Vähitellen aletaan siis lisäämään sitäkin.

Onko koiralle kuitenkaan oikein, että pidennän naksun tuloa, vai pitäisikö tässä kohtaa jo unohtaa naksu ja käyttää pelkkää vapautussanaa? Tietty sekin täytyy ensin opettaa siirtymävaiheen kautta. Sitten kuitenkin, kun joskus siirretään liike oikealle puomille, siihen tarvittaisiin taas naksu. Taas kirjoittelen tänne ongelmakohtia, jotka toivottavasti saan mielessäni ratkottua ;) Mutta ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan!

Videolla on myös pikkupätkä seuraamista. Siinä tuli ongelmaksi liian suuri etäisyys sivusuunnassa. Nyt kun liike on vielä niin alkumetreille, saadaan toivottavasti tämä pikaiseen korjattua. Ja paremmalta jo näyttääkin :)

Jos jaksan vielä Zeldan treenipätkän editoida, niin heitän sen seuraavaan postaukseen. Perusseuruun pyörittelyä ja kaukokäskyjä vaan, tarvis ehkä kuvata vähän monipuolisempi video :D Mutta ei tässä matolla oikein muuta mahdu, oi tule jo kesä ja sula kenttä!

Laskiaisrieha

Luonnontieteellinen laskiainen, tuo ihana jokavuotinen perinne Laajavuoren laskettelurinteessä! Luonnontieteelliset ainejärjestöt järjestävät joka laskiaisena yhteisen laskiaisriehan jatkoineen. Jotenkin tämä oma riehuminen vaan rupeaa rauhoittumaan vuosien myötä, ei ole enää takit hajoilleet ja joka paikka mustelmilla ;) Tänä vuonna otin jopa koirat mukaan rinteeseen.

Zelda - vanha rouva - oli taas kuin agilitykisoissa konsanaan! En ymmärrä, mistä tuo vetäisee sellaiset kiksit jossain laskettelurinteessä. Ihme koira. Kaipa se tunnelma tuo jotenkin kisat mieleen, kun musiikki pauhaa ja on paljon ihmisiä ja liikennettä..? Zelda riehui sitten Fionankin edestä. Fifi kun oli alkuunsa ihan ihmeissään, ja hiljaa vaan katseli menoa ympärillä..

Lopulta miun oli pakko päästää Zelda taas riehumaan, sen onnea on niin ihana katsella ♥ Kun rinne vähän hiljeni ja porukka väheni, päästin Zeldan vapaaksi. Sehän ampaisi kuin pikakiituri konsanaan täyttä laukkaa rinteeseen. Mie menin pulkan kanssa perässä ja yhdessä lähdettiin laskuun. En tosin ylhäältä saakka uskaltanut laskea, koska mäki oli jäinen ja vauhti sen verran luja, että jos koira tulee alle niin sehän jää alle.. Alkurinteestä siis vaan otettiin vauhdit Zeldan kanssa.

Pari metriä koira juoksi pulkan vierellä, mutta sittenhän se jo kiisi täyttä laukkaa kauas edelle alarinteeseen. Mie tulin pulkalla perässä, mutta Zeta ilmeisesti hukkasi meikäläisen, koska hetken riehuttuaan se juoksi täyttä päätä takaisin mäkeen - vaikka mie istuin pulkassa mäen alla :D Siellä se haukkuen kirmasi ympäri rinnettä, kunnes juoksi takaisin alas ja lopulta tajusi, että meitsi istuu pulkassa. Hassu ihana koira. Tässä Fionakin vasta kunnolla heräsi, kun Zeta pääsi vapaana kirmaamaan. Ja sen jälkeen pikkupiskiä ei olisi saanut hiljaiseksi kirveelläkään.. Tulihan sieltä se tuttu villipeto esiin ;)

Oli kyllä koirille kova pala, kun mie kävin laskemassa pulkalla :D Kaveri toimi aidantolppana, eivätkä koirat ollenkaan tajunneet, koska mie tulin pulkalla alas. Sen sijaan riemu oli rajaton, kun lopulta keksivät, että sieltä se mamma tuleekin, ihan väärästä suunnasta, hih.

Hitsit kun oli kivaa. Zeldan kanssa tarvis ehdottomasti käydä useammin pulkkamäessä, toinen oli niin elementissään! Kun vaan kroppa kestäisi... (tämäkin kaikki riehuminen taas sillä pienellä sisällä kytevällä pelolla, alkaako koira ontua vai ei...)

Ja nauhojen värit oli juuri sitä mitä oletinkin =)

Juuka 5.3.2011, tuomari Saija Juutilainen, Viro

Fiona JUN HYL

9kk. Sievä pieni narttu, joka saa vielä kauttaaltaan ajan myötä kehittyä. Pää suhteessa runkoon. Kauniit silmät ja korvat. Kuono voisi olla täyteläisempi ja vasemman puolen kulmahampaan asento virheellinen, mikä vaikuttaa palkintoon. Sopusuhtainen raajaluusto. Hyvin kauniit värit. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu kauniisti. Hyvä häntä. Mukava luonne.

Suhtautuminen tuomariin (1), rodunomainen lähestyttäessä

Zelda AVO EH

7v. Jäntevä, oikealinjainen narttu, jolla sopivasti runkoa ja raajaluustoa. Oikealinjainen nartun pää. Kaunis silmien muoto. Hyvä purenta ja alaleuka. Niskan kaari voisi olla parempi ja etuosa tiiviimpi. Liikkuu sujuvasti sivulta. Kauniit puhtaat värit. Mukavan reipas luonne.

Suhtautuminen tuomariin (1), rodunomainen lähestyttäessä

Mitäpä näihin enää lisäämään, hyvin pätevät arvostelut molempiin koiriin. Zeldan etuosan kommenttia vähän ihmettelen, ei ole koskaan ennen sanottu. Voisiko koiran etuosa löystyä sen myötä, kun on lopetettu agility? Ja Fionan korvakommenttia kyllä ihmettelen, muilla raskaskorvaisilla kun oli siitä maininta. Ja Fionalla taisi olla vielä kaikkein raskaimmat. Tosin ei tuomari edes katsonut korvia läheltä, kun jumiutui saman tien hampaisiin..

Tuomari oli kyllä tosi mukava käytökseltään. Jutteli jotain siinä pöydällä oltaessa, ja muutenkin koko kehää käskytti nätisti ja hymyili melkeinpä koko ajan. Tuomarin linja sen sijaan ei mennyt yhtään nappiin meidän koko näyttelykokoonpanomme kanssa.. Eivät selvästikään mustat, pitkärunkoiset sporttisheltit miellyttäneet. Parhaat sijat veivätkin pienet, lyhyempirunkoiset soopelit koirat. Eli sellaiset kuin Muffy! :D Muffy – meidän viimeinen toivomme – räjäytti potin ollen vetskujen VSP ERI ja SA palkinnoin. Hyvä Muffy! Fionan äippä Hyrrä sai EH:n, kuten myös viimeistä sertiään metsästävä Hyrrän äiti Netta. Quru ja Viekas saivat H:t. Tuomari jakoi kyllä tasaisesti kaikkia kolmea väriä.

Fionan esiintyminen oli varsin yllättävä. Koko reissun ajan oikeastaan pikkukoira oli huomattavasti rauhallisempi kuin oletin. Kyllä se huusi ja kiljui ja räyhäsi, muttei ollenkaan siihen malliin kuin aiemmin. Heti alkuvaiheessa meille sattui tosi kiva äksidentti. Jälleen yksi syy lisää, miksi vihaan isoja aggressiivisia koiria, ja kohta varmaan kaikkia muita rotuja kuin shelttejä….! Käveltiin pikkupiskin kanssa näyttelyhallin käytävällä, ihan vaan tutustumassa paikkaan. Käytävän sivulla hallin seinän vieressä istui omistajansa vierellä jokin valtaisan iso huskyn näköinen koira ihan rauhallisena. Käveltiin ainakin metrin etäisyydellä ohi koirasta, kun yhtäkkiä tämä hyökkäsi suoraan Fionan niskaan! Molemmat etutassut ojossa työnsi pikkukoiran kylki edellä maahan ja Fiona tietty kiljaisi paniikissa. Onneksi hyökkääjällä nappasi hihna kiinni, eikä saanut pahempaa vahinkoa aikaan, kun omistaja jo vetäisi sen luokseen. Hetken aikaa Fiona kulki paniikissa pälyillen ja häntä koipien välissä… Voi prkl stna tekisi vaan mieli sanoa!! Zeldan kimppuun on niin niin niin monta kertaa käynyt vieras iso koira, etten ole edes laskuissa mukana, ja nyt se alkoi sitten Fionallekin. Tästä lähtien ehkä tosiaankin kuljetaan koira sylissä tungoksessa. Eikä tuossa ollut edes tungosta. (myöhemmin tämä sama koira poistui näyttelypaikalta meidän kehämme ohitse hihnassa räyhäten ja kireällä remmillä vietynä..) Kyllä kuului ja näkyi paljon muitakin rähinöitä, sen sortin rotuja näytti olevan viereisessä kehässä. Ei kiva.

Mutta niin Fionan käytökseen. Nopeasti se palautui tästä tapahtumasta ja pian oli taas oma riehukas itsensä. Kehässä kuitenkin Fiona muuttui ihan oudoksi. Voinko oikeasti itse jännittää niin paljon, että se lamaannuttaisi koko koiran?? Viime mätsärissä tehtiin liikkeet kahdella jalalla pomppien ja suu auki tauotta. Nyt liikkeet esitettiin ihan hiljaa kuono maata vilistäen.. Siis omalla vuorolla, yhdessä ympäri kiertäessä pikkukoira oli kyllä kivasti kontaktissa. Ja seisomiset meni ihan ok, välillä hääräili ja pälyili, välillä sain nätin katsekontaktin ja hetken aikaa ihka oikeaa seisomista. Pöydällä oltiin tosi nätisti. Oli tämä ehdottomasti parempi esiintyminen, mitä kuvittelin, mutta varsin outo sellainen.

Zelda yllätti myös täysin. Se oli niin pro!! Varmasti paras esiintyminen Zeldalta ikinä :D Kehässä Zelda oli kuulolla koko ajan, ei kertaakaan haistellut maata ja nameja. MUTTA ei myöskään haukkunut ja komentanut meikäläistä. Jeeeee. Liikkeet tehtiin tosi kauniisti ja hiljaa, seisomiset nyt on aina sujuneet, Zeta nököttää paikallaan katsekontaktissa vaikka maailman tappiin. Minua oikein huvittaa aina, kun tuomari tulee koiran eteen jotain supisemaan ja yrittää saada koiran huomion. Zelda aina vilkaisee tosi nopeaan tuomaria, mutta siirtää äkkiä katseen takaisin miun silmiini. Pöydälläkin se vaan seistä nökötti katsekontaktissa, kun tuomari vieressä ihaili sitä ja saneli arvostelua… ihanista kauniista silmistä, jotka niin herkeämättä tapittivat mammaa odottaen seuraavaa käskyä ja namia :)

Palkintona hienoista esiintymisistä piti tietty ostaa näyttelytuliaisia. Fiona sai kettu-kettuliinille kaverin eli näätä-näätäliinin. Zelda puolestaan kongin. Ja tuli muuten hyvään saumaan tämä kongi. Fiona kun on viime aikoina alkanut alistaa Zeldaa. Se kiipeilee sen niskaan pitkin päivää ja välillä alkaa nylkyttää takaa päin. Zelda ei tajua koko jutusta mitään ja kävelee vaan alta pois. Jos sitäkään. Joskus kun oikein menee hermot, saattaa se vähän vilauttaa hampaitaan. Mutta nyt kongin kanssa Zeta näytti taas kaapin paikan tässä taloudessa. Se ei päästänyt Fionaa lähellekään aarrettaan, ja vaikka Fiona olisi vähän kauempanakin vaan haistellut lattiaa, Zelda syöksyi hampaat irvessä sen kimppuun, ajaen pikkukoiran pois mahdollisesti maahan pudonneilta nameilta. Hyvä Zelda, tätä tarvittiinkin!

Tältä meillä näytti eilen illalla:

"Onks pakko jos ei haluu??"

----------------------

Fiona ja Hyrrä-äippä näytelmissä:

... ja Zelda kotona uuden aarteensa kimpussa :D

-----------------

muoks. Lisänä vielä parit Lauran ottamat kuvat:

Lennokas askel ja kuristuva koira..???

Hetki nätisti. Tai melkein ainakin. Oikeesti me kyllä seistäis niin, et mie seison koiran edessä...

Itku pitkästä ilosta

Zelda on viime aikoina ollut tosi hyvässä kunnossa. Siis TOSI hyvässä. Se ei ole ontunut vuoteen, ja muutoinkin sen käytöksestä huomaa, että uskaltaa irrotella aiempaa enemmän. Ei se tietenkään samaan tapaan liiku kuin muut koirat, mutta laukkailee Fionan perässä, ja viime viikkoina on useampaan kertaan jopa innostunut leikkimään Fionan kanssa! Uskomatonta :D

Zeldan omat ehdottomat suosikkileikit on kuitenkin olleet pannassa jo kauan. Palloa ei ole heitelty kunnolla aikoihin. Kerran otin metsään pallon mukaan, ja muutaman kerran sitä Zeldalle viskoin. Fiona ei tajua palloista mitään, ja roikkuukin siis Zeldan hännässä koko pallon heittelyn ajan.

Vielä parempi leikki on kuitenkin lumipalloleikki! Ja tämähän menee niin, että minä istun maassa, ja viskon tiheään tahtiin lumipalloja vastakkaisiin suuntaan. Zelda juoksee väliä kieli poskella ees taas ees taas. Ja se jaksaisi tätä vaikka kuinka ja kauan... On kokeiltu ;)

Tänäpä käytiin sitten metsälenkillä, ja metsässä on ihana pieni metsälampi. Jäällä oli selvästi touhuttu, ja mentiin kanssa koirien kanssa jäälle käppäilemään. Uppohangessakin koirat etenivät vaivatta, kun lumi on niin tiivistynyt. Innostuin sitten heittelemään lumipalloja koirille. Zelda meinasi seota sukkiinsa, se oli niin innosta piukeana :D Olipa muuten hauska huomata, että kyllä Zelda vaan Fionaa lujempaa juoksee, kun toinen yritti saada sen kiinni lumipallosyöksyjen välillä. Ähäkutti. (Fiona ei siis ihan kätsännyt tätäkään leikkiä)

Aina välillä pallojen nappailun välissä Zelda jäi seisomaan paikalleen etutassu ilmassa. Kuten sillä on hyvin usein tapana tehdä. Nykyisin vaan kun Zelda pysähtyy kesken reippaan tai raskaan liikunnan, minulla pomppaa sydän kurkkuun ja kylmä hiki hiipii selkään - ei kai se vaan onnu!? Mutta kun koira aina saman tien jatkoi itse riehumista ja pomppimista, niin totesin sen olevan kunnossa. En kuitenkaan kauaa juoksuttanut..

Jossain vaiheessa Zelda tuli miun luokseni hengaamaan, ja Fiona jatkoi yksinään pallojen perään pomppimista. Ihan yhtäkkiä tajusin, että edessäni oleva lumi on punaista - verta! Eipä tarvinnut kauaa aivorattaiden raksuttaa, kun tajusin heti, että sen on pakko olla Zeldasta. Pikainen vilkaisu koiraan, ja toinen etujalka oli punaisena valuvasta verestä... Ei voi olla todellista!

Tarkempi tutkiskelu osoitti kannuskynnen roikkuvan lähes irtonaisena. Nappasin sen sitten kokonaan pois ja yritin painaa kynttä lumitupolla. Se vaan vuosi ja vuosi.. Mitäpä siinä muutakaan voi kun jatkaa matkaa. Onneksi metsässä on niin hyvä ja tiivis polku, ettei enää lumi raapisi kynttä. Eikä Zeldaa näyttänyt häiritsevän yhtään.

Verenvuoto jo melkein tyrehtynyt

Jossain vaiheessa matkaa Zeta kuitenkin alkoi ontua. Virittelin nenäliinasta ja pompulasta paketin tassun ympärille ja kannoin koiraa. Nenäliinasta huomasi, ettei se enää kauheasti valuttanut, onneksi. Mutta koira senkun ontui. Metsästä kun päästiin tielle ontuminen vasta pahenikin. Viimeiset muutama kilometri kotio mentiin melkein koira sylissä. Ja vastaantulijat katsoivat ihan hippasen pitkään :D

Loppumatkasta oli pakko antaa taas koiran kävellä, eikä se enää ontunutkaan, jes. Kotona vielä putsailin kynnen ja laitoin haavasuihketta, ettei nuole verta. Eiköhän tämä tällä hoidu :)

Sain taas itse muistutuksen Zeldan kanssa elämisestä kuin salaman kirkkaalta taivaalta. Eli täytynee jättää kaikki kivat leikit väliin, jotta koira pysyisi jatkossakin näin hyvässä kunnossa. Ainakin melkein, kyllä me aina välillä vähän riehutaan ;)


Metsässä putoili jatkuvasti hurjasti puista lunta. Melkein pelotti, että kohta jäädään alle...

Karvakorvat kuosissa

Trimmaushetki on ohitse, kiitokset jälleen Lauran! Prinsessan ja keijun korvien trimmaukseen pätevät varsin yksinkertaiset ohjeet: Zeldalta pois niin vähän kuin mahdollista ja Fionalta pois kaikki mitä suinkin irti voi leikata :D

Ja tässä tulos

Ennen trimmailua käytiin vähän shoppailemassa, edelliseen postaukseeni viitaten. Lopulta päädyin niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, että helpoin vaihtoehto on tehdä itse naru. PP:n vinkkien avulla netistäkin tosin löytyisi pidempiä joustonaruja, mutta hintaa riittää.. Nyt laskettiin, että alle kymmenellä eurolla saa tehtyä juuri sellaisen vetonarun kuin itse haluaa. Ostettiin siis metritavarana mustekalaa ja siitä askarrellaan. Fiona saa vihreän hiihtonarun ja Netta keltaisen juoksunarun. Laura nämä molemmat lupasi valmistaa, kiitosta jälleen! =)

Vielä täytyisi pikkukoiralle tilata kunnolliset vetovaljaat, siinä vasta onkin surffailtavaa, kun netistä ne melkein tulee ostaa. Harvassa eläinkaupassa myydään vetovaljaita, saati sitten viisikiloiselle koiralle.. Tähänkin vastaanotan mielelläni vinkkejä.

Huomenna on vuorossa koirien pesu ja viimeiset karvojen pätkimiset. Vähän ehkä jänskättää tuleva näyttely, mutta eipä juuri. Zelda on melko varma esiintyjä, ja tulosta on saanut tasaista EH-ERI linjaa. Jotain samansuuntaista odotan nytkin. Fionan esiintyminen jänskättää, mutta kun sen puolesta ei ole tuloksista mitään paineita, niin mennään vaan hyvillä fiiliksillä hengailemaan ja kokemusta hakemaan. Kallis mutta kiva harrastus, niinhän se menee, ainakin näiden molempien koirien kohdalla :)

Zelda niin rakastaa hoidettavana olemista, as you can see! ;D




Olihan se aika rankkaa...

Millaiset hiihtovarusteet??

Käytiin tänäpä Fionan kanssa ihka ekalla oikealla, ihan kunnollisella hiihtolenkillä. Onhan myö talven mittaa hiihdelty useastikin, mutta yleensä porukoiden luona autoteitä ja pyöräteitä pitkin. Sellaista rauhallista menoa siis. Ja kerran lammen ympäri perinteisen latua pitkin äiteen suksilla.

Tällä kertaa käytiin siis Jyväsjärven jäällä, ja tällä kertaa pisteltiin menemään ihan tosissaan :D Mie pääsin hiihtämään luistelua, ja urakin oli pääosin ihan suht hyvä (välillä oli kyllä pakko lykkiä tasatyöntöä latua pitkin). Fiona kyllä yllätti meikäläisen ihan täysillä!

Se oli niin elementissään kuin koira vaan voi olla. Melkein jopa voittaa agility-riehumisen ;) Mie hiihdin niin lujaa, kuin itsestäni irti saan, ja silti Fiona kiskoi minua koko ajan ihan tosissaan ja täyttä höökää. Uskomatonta, miten tuollainen viiden kilon sinttikin tarjoaa vetoapua! (vitsit millaista oliskaan hiihtää >20kg koiran kanssa...) Ja jälleen kerran pikkukoira haukkui käytännössä koko lenkin ajan, mutta tässä lajissa se sille sallittakoon.

Jotenkin oletin, että kyllä sen on pakko väsähtää, kun jonkin aikaa on hiihdetty täyttä vauhtia putkeen. Mutta ei. Lopulta tehtiin noin 5km lenkki, ainakin JKL:n kaupungin sivuilta katsottuna. Aikaa meni 35 minuuttia. Ja silti Fiona olis vaan halunnut jatkaa. Joka kerta, kun pysähdyin, alkoi pikkukoira haukkua ja sinkoilla ees taas hihnan päässä, että mennään nyt jo!! Eli ei kyllä ihan äkkiä lopu kunto kesken, mie taas puuskutin naama punaisena loppumatkasta, lääh..

Tässä vaan tulikin ongelma vastaan, että ei miulla ole oikein Fionan kanssa hiihtämiseen sopivia vehkeitä. Zeldan kanssa on aina ollut niin helppo hiihtää, kun se ensinnäkin tottelee suullista ohjausta vallan mainiosti, ja toisekseen usein juoksee miun vieressäni naru löysällä roikkuen. Näin ollen ollaan voitu hiihtää fleksissä, niin että koira menee edellä, tai vetonarussa niin, että se tulee vierellä. Zelda kun ei osaa vetää. Hassu koira.

No mutta Fionan kanssa fleksi ei toimi, koska ensinnäkin se vetää koko ajan, jolloin "kiinteä" hihna töksähtelisi ikävästi vedossa. Ja vielä suurempi syy on, että en saa koiraan mitään hallintaa, jos ja kun tulee ohiteltavia tai vastaantulijoita... Ja Fiona tietty räkyttää kaikki muut hiihtäjät. Vetonaru taas on muuten aivan loistava, mutta se on vähän lyhyt. Fiona kun kiskoo koko ajan, naru toimii vallan mainiosti, mutta pelkään jatkuvasti, että hiihdän sen päälle, etenkin kun tulen täyttä vauhtia perässä. Jos koira tekee pienekin hidastavan liikkeen, on se jo alla. Onneksi näin ei käynyt kertaakaan, mutta mutta...

Yritin netistä haeskella, mutta pisimmät joustavat vetonarut näyttävät olevan 2,3m mittaisia lyhyinä ja 3m venytettyinä. Ei Fiona tietty jaksa vetää noita naruja äärimmilleen, joten käytännössä pituutta on sen reilut pari metriä. Meillä tällä hetkellä oleva naru on venyttämättömänä pari senttiä yli 2m, joten ei tuo 30cm paljoa auttaisi.. Metrikin lisää olisi jo aikas hyvä apu hiihtelyyn.

Millaisilla naruilla muut vedättävät pienillä koirilla? Entä oletteko hommaneet vetovaljaita? Tuntuisi niin hassulta laittaa pikkukoiralle vetovaljaat, kun ei sen varsinaisesti ole tarkoitus vetää. Ainoa vaan, jos sen olisi itse mukavampi juosta kuin Y-valjaissa, vaikka varsin tyytyväisenä tuo nyt niissäkin kiskoi. Ja kyllä muuten lopetti taas kiskomisen heti, kun käveltiin järveltä kotio, jei ;)