RTK2, 96 pistettä, sija 3.

Näin tiivistettynä tämän päivän kisojen tulos. Zelda oli taas... no.. aika kamala :D Aiemmin olen valittanut sitä, että koira on joko liikaan kiihtynyt, edistää, piippaa, ei malta keskittyä - TAI sitä, että se on ihan omissa maailmoissaan, haahuilee nenä maassa, ei kuuntele eikä reagoi. Nyt oltiin jossain puolivälissä tästä. En uskonut, että Zeldasta voisi enää paljastua uusia kisavireitä, mutta näköjään kaikki on mahdollista.. :)

Pointsit kyllä koiralle siitä, että se teki innoissaan ja vauhdilla, mutta oli minulla ihan hirmuinen työ saada se tekemään sitä, mitä on tarkoitus. Koko radan ajan tuntui siltä, että pakka leviää käsiin millä hetkellä hyvänsä. Harjoittelun puutettahan tämä on, ihan satavarmasti, ja vain itseäni voin syyttää siitä, ettei tehdä pitkiä kisamaisia treenejä tai luoda vastaavia tilanteita. Jollainhan se olisi opetettava tuolle koiralle, että radalla ilman palkkaa voi myös keskittyä, ja lopussa kiitos seisoo. Liikkeet se kyllä osaa, ja jotenkin on nyt kaksi ekaa luokkaa taisteltu läpi, mutta voittajassa alkaa varmasti ongelmia tulla, jos ei saa koiraa hanskaan radalla.

Näyttää olevan tuomareillakin vähän eroa linjassa. Olin ihan varma, että meillä on taas lappu 'peeyytä' täynnä, eli puutteellista yhteistyötä. Muttei sitä ollutkaan yhtään, vaan muilla virheillä oli kuitattu Zeldan omat reissut ja edistämiset. Niin, edistäminen on edelleen se pahin ongelma. Näyttää videoltakin niin tyhmältä, kun Zelda ei malta ravata vieressä, vaan teputtaa ties mitä ihmeellisiä askellajeja, kun odottelee minua. Muuten se ravaa _aina_, joten missään tilanteessa elämässään se ei tarjoa tuonnäköistä liikettä. Paitsi näemmä kisoissa.. Mutta hyvin sillä pokka pitää, kun vasta viimeisellä kyltillä pääsee yksi hau, vaikka selvästi koko radan ajan koira taas patoaa itseensä turhaumaa.



En taaskaan huomannut napata kuvaa ratapiirroksesta, mutta eiköhän videolla pysy mukana kylteissä.. Virheet ja koko rata tulevat tässä:

Kyltti 1: istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 2: istu, koira eteen, vasemman kautta istu: -1p vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike (tvä)
Kyltti 3: spiraali vasemmalle: -1p koira estää tai häiritsee ohjaajaa (kontr)
Kyltti 4: hitaasti
Kyltti 5: normi vauhti
Kyltti 6: istu, käännös oikeaan, istu
Kyltti 7: estehyppy
Kyltti 8: "saksalainen täyskäännös"
Kyltti 9: 270 asteen käännös oikeaan
Kyltti 10: istu
Kyltti 11: houkutus: -1p koira häiritsee tai estää ohjaajaa (kontr)
Kyltti 12: käännös vasempaan
Kyltti 13: 360 asteen käännös oikeaan
Kyltti 14: istu, täyskäännös vasempaan, istu
Kyltti 15: istu, maahan, kierrä koiran ympäri

Ei siis alkanut mitenkään turhan ruusuisesti tämä suoritus, hih :D Mutta onneksi radan aikana sain taas Zeldaa kuulolle ja keskittymään. Vähän kuten ekoissa alokasluokissa, koira syttyi selvästi radan aikana ja suoritus vaan parani. Radan jälkeen tein pahan mokan, jota onneksi tuomari ei huomannut, kun painuin suoraan koiran kera radalta pihalle, kuten toko- ja agikisoissa on totuttu tekemään. Mutta hups, rally-tokossa koira pitääkin kytkeä kehän sisällä ennen kehästä poistumista! Kiitos kanssakisaajalle ohjeistuksesta, ja kiitos tuomarille, joka katseli muualle.. :D

Nyt kun oikeasti saisin tuolle koiralle treenattua kestoa ja motivaatiota pitkään suoritukseen häiriössä, ohjaajan hermoillessa ja paineen alla, kyllä me voitaisiin mennä vaikka heti voittajaan kisaamaan. Ei siellä kylteissä mitään niin ihmeellistä uutta ole tiedossa. Huhtikuun lopussa olis kisat, eli sitä pähkäillessä! (kiitokset jälleen myös kuvaajalle kisoissa)

Ei sitä niin vaan väsytetä...

Ensin ilouutiset: Fiona on luustoltaan täysin terve! Tai ainakin selkä, kyynärät ja lonkat näyttävät juuri niin hyviltä kuin koiralta voi toivoa. Ihanaa! Nyt vaan odotellaan Kennelliiton vahvistusta asiasta :)

Äiti ja tytöt

Tehtiin tänäpä päivän reissu Varkauteen kasvattajan luo. Fiona pääsi moikkaamaan äippää ja siskoa. Ensin alkuun oli taas siskolikoilla toisissaan ihmettelemistä, eikä yhteistä säveltä meinannut löytyä. Vuorotellen kiipeilivät varovasti toistensa niskaan, ja taisi Fiona välillä hammastakin näyttää. Hetken ihmettelyn jälkeen kuitenkin painileikit pääsivät vauhtiin ja molemmat pureskelivat toisiaan antaumuksella. On ne vaan aika samiksia.

Metsälenkillä ihmettelin jo lenkkeillessä Zeldan vaisua käytöstä. Se on nykyään jopa rauhallinen, eikä viitsi Fionan riekkumisiin usein osallistua. Mutta kuitenkin oikeastaan aina, kun paikalla on monta shelttiä ja "joukkohysteria" on valloillaan, kyllä Zeldakin painattaa menossa mukana, tai ainakin päällepäsmäröi täyteen ääneen huutamalla. Nyt se vaan ravaili rauhassa koko lenkin. Ja syy selvisi, kun päästiin metsästä pois, niin se vaan taas ontuu.. Ärsytää ja harmittaa. Tosin enpä ole sitä taas niin säännöllisesti huoltanut, kun ollaan oltu paljon Toijalassa ja välillä Zelda on ollut siellä ja me täällä. Kyllä nyt on aika terästäytyä, hyvä kun koira muistuttaa! (ja ehkä siellä fyssarillakin voisi piipahtaa..)

Pikkukoiran kauniit lonkat :)

Naureskeltiin metsässä lenkkeillessä, että eihän tuota Fionaa tarvi edes nukuttaa kuvia varten, kun ensin ne painivat Siron kanssa sisällä, ja nyt vielä porukalla juoksennellaan lenkillä. Kyllä luulis koiraa väsyttävän. Mutta kuinkas kävikään - Fiona tarvi nukuttaa kahteen kertaan! ;D Hoitaja aloitti jo röntgenkuvien oton, kun tuli kesken sanomaan meille, että tässä vähän kestää.. Oli saanut otettua yhden kuvan kyynärästä, laskenut koiran lattialle, ja sieltä se oli tepastellut vastaan, hih. Uusi annos nukutuslääkettä siis niskaan. Entä mitä tekee Fiona, kun kaikki kuvat on otettu ja se lasketaan petiin nukkumaan?? Nousee saman tien ylös ja kipittää miun luokseni. Eipä tuolta adhd:lta saa tajua kankaalle edes nukutuslääkkeen voimin.. Ehkei enää tarvi ihmetellä, miksi se on niin vaikeaa saada pysymään aloillaan myös normielämässä :D

Ups and downs

Fionan treenipostauksissa taas vaihteeksi toistuu tämä sama vanha kuvio; hehkutusta ja masennusta. Tänäpä on taas hehkutuksen vuoro, kivaa! Kotiuduttiin juuri Männistön Päivin treeneistä, ja voi että kun oli taas hauskaa. En vaan ymmärrä, miten meillä aina kulkee sdp-hallilla. Asiaa kyllä auttoi huomattavasti se, että hallissa ei ollut enää muita kuin meidän treeniryhmämme illalla yhdeksän jälkeen..

Hivelen teidän silmiänne taas
näillä superkauniilla ratapiirroksilla...
Sorry.

Ei taaskaan tehty Fionan kanssa koko rataa, mitä muu porukka treenasi, vaan harjoiteltiin alun hyppykuviota. Koko treeneissä tuli Fionalle jopa kolme uutta juttua, ja taas kerran sain ihmetellä, kuinka taitava piski tuo onkaan. Alkuun tehtiin niistoja, joka on sekä koiralle että minulle uusi ohjauskuvio. Muutama toisto otettiin yhdellä hypyllä, ja sitten jo yhdistettiin rataan (este 2.). Joka kerta tuo onnistui, kun itse tajusin ottaa jalat alle tasan sillä sekunilla, kun koira on lähdössä hypylle. Kyllä se sieltä perästä pinkoi ;) (tuttuun tapaan taas alkuun ohjaajan piti ihmetellä - sehän hyppää!)

Toinen uusi juttu oli lähetys näkymättömälle putken suulle, eli koira sai itse käydä edestä etsimässä putken pään (este 7.). Tätähän Fiona on harrastanut kauan ja hartaasti, mutta yllättävää kyllä, se teki sen jopa käskettynä. Joka ikisellä toistolla Fiona haki putken, ja mie tosiaan sain huoletta lähettää sen sinne edellisen putken suulta. Ei ollut pienintäkään syytä käydä viemässä tai näyttämässä sille putkea, ehei.. Ja uskomatonta kyllä, Fiona tuli hakemaan palkan kädestä suoritettuaan juuri kaksi putkea!! Vau. Se malttoi kasata itsensä näiden jälkeen.

Kolmas uusi juttu olikin se vaikein. Tai tämä on meille tosi vaikeaa, vaikka vaan kotona olohuoneessa paikallaan harjoittelisin, eli käännös ohjaajasta pois päin. Samoin sylikäännös on Fionalle ihan käsittämätön juttu. Näitä pitäisi vaan treenata paljon ahkerammin ilman esteitä kotona.. Hetken aikaa väännettiin ja käännettiin (putken jälkeinen hyppy 8.), ennen kuin sain koiran onnistuneesti käännettyä itseni edestä ja esteen yli. Lopulta kun kehiteltiin minulle "kottikärryt" käteen ohjaukseen, niin johan alkoi sujua, hih :) (oikeastihan tuo tietty kannattaisi ohjata siten, että lähettää koiran ekaan putkeen ja jää jo alkuun toisen putken oikealle puolelle, muttei ihan vielä niin haastavaa putken hakua kokeiltu kuitenkaan..)

Treenien vaikein juttu taisi olla niinkin yksinkertainen asia kuin valssit esteiden kolme ja neljä jälkeen. En vaan osaa! Miten voikin olla niin vaikeaa yhden (tai kahden) valssin tekeminen.. Joko onnistun aina kääntämään koiran ennen hyppyä, tai kierrättämään sen kaksi metriä ylimääräistä hypyn jälkeen. Lisäksi oma rytmitys on täysin hakusessa, näissä valsseissakin sen huomasi. Mie en osaa yhtään hahmottaa, koska tarvii odotella koiraa ja koska pinkoa tuli hännän alla. Eipä koko rytmityksestä puhuttu halaistua sanaa, kun Zeldan kanssa treenasin. Tätäkin siis täytyy vaan opetella, ehkä sen vielä joskus tajuaa..

Toisella kentällä mie tein muutaman A:n kontaktin. Saatiin vain yksi läpijuoksu, vaikka ihan tarkoituksella koettelin koiraa ja välillä vedätin reippaasti riskirajoilla. Hieno otus! Lisäksi tyhjällä kentällä käveltiin, käveltiin ja käveltiin, paljon. Koira kulki upeasti mukana löysällä hihnalla ja hiljaa. Jopa putkien suiden ohi, kun niitä aina vähitellen lähennyttiin. Lopuksi otettiin vielä keinua reilu viisi toistoa. Kaikki sujuivat hienosti, kun edelleen keinu lasketaan. Kyllä se vielä siihen oppii, ainakin koiralla on tällä hetkellä hirmuinen imu päällä päästä keinulle. Hyvältä siis näyttää!

Sangollinen kylmää vettä niskaan

...taas vaihteeks. Tähän alkaa jo vähitellen niin tottua, ettei enää edes oikeastaan harmita. Eli Fionan treenit meni taas niin läskiks kun voi mennä. Enkä nyt puhu itse suorituksesta, vaan koiran vireestä. Viime perjantaina yksin tyhjässä hallissa tuo koira oli niin unelma. Täysin rauhassa, hiljaa ja sataprosenttisesti mukana hommassa. Nyt 99% ajasta huomiosta oli muualla, kun oltiin taas häriön keskellä. Ei oo helppoo ei. Ehkä vielä joskus.. Täytyy edelleen yrittää käydä paljon tyhjässä hallissa ja saada sieltä oppeja kaaliin, häiriössä sitten taas helpomman kaavan mukaan. Saatiin me toki nytkin onnistuneita toistoja alle, mutta kyllä oli taas niin hakkaan päätä seinään fiilis.

Itse asiassa myös tänään kotosalla Fiona on ollut huomattavasti riehakkaampi. Tai siis käytännössä lenkeillä, kotonahan se on aina niin rennosti. Tiedä sitten, johtuuko eilisestä stressistä? Lenkkeily oli pitkästä aikaa lähes tuskallista, kun pikkukoiralla ei meinannut pysyä pakka kasassa sitten millään. Viime aikoina meillä on sujuneet lenkit ihan super hyvin, ja koirien kanssa kävely on ollut jopa minullekin nautinnollista, hih :) Fiona on lopettanut lenkeillä haukkumisen lähes täysin.

Treenien lisäksi me ollaankin lähinnä vaan löhöilty kotona eli suomennettuna maattu tietokoneen ääressä. Mie oon pitkästä aikaa joutunut lukemaan tenttiin, ja koneelta vaan olen lueskellut. Kivoja nää päivät: lenkille -> koneelle -> lenkille -> koneelle -> syömään -> koneelle jne.. Uskomattoman hyvin nuo koirat jaksavat jatkuvaa löhöilyä. Ainakin muutaman päivän putkeen :D (pidempiä seurauksia en mielellään testaa)

Fionalla on ihan käsittämätön pakkomielle tulla aina miun käden päälle nukkumaan, kun olen tietokoneella. Vaikka luen tenttiin ja kirjoitan muistiinpanoja, silti on vaan pakko maata jatkuvasti tärisevän ja heiluvan käden päällä. Ja aina, kun paperin alareuna lähestyy, työnnän koiraa taakse.. Silti se jatkuvasti tunkee takaisin. Ihme otus.

Miun ihanat tytöt!

Varasin sitten lopulta Fionalle ajan kuvauksiin. Ensi viikolla tsekataan neidin lonkat, kyynärät ja selkä. Sekä myös sydän kuunnellaan virallisesti, jos sen nyt samaan pakettin saa (unohdin kysyä varatessa). Zelda pääsee samalla rokotuksille. Niin ja samalla reissulla päästään moikkaamaan Fionan äippää ja siskoa taas monen kuukauden tauon jälkeen, jei! Kuvia tästä tapaamisesta on luultavastikin taas luvassa :)

Vuoden 2011 tottelevaisuussheltti sija 10

Tänäpä oli tosiaan shelttiyhdistyksen kokous, ja sieltä lähti tuliaisina Zeldalle yksi kunniakirja lisää. Ilmoitin lähinnä huvin vuoksi ja urheilun kannalta sen kolme tokotulosta mukaan vuoden shelttikisaan, ja sehän kannatti, kun päästiin viimeiselle palkintopaikalle :) Neljä kisaa siis tuloksissa lasketaan, ja pisteistä päätellen kaikilla muilla oli sen verran ollutkin. Mutta hyvä näin, kannattaa siis aina lähettää!

Huomioin myös sen, että vuoden veteraani narttu -kisaan oli ilmoitettu viime vuodelta vain viiden koiran tulokset, eli jos saadaan Zeldalle tänä vuonna yksikin näyttelypiste veteraanikisaan, kannattaa sekin ilmoittaa, vaikka vaan ihan kiusalla, heh :D Harmillisen vähän ihmiset jaksavat tuloksiaan laitella, jos nyt ei ihan selkeästi ole asiaa mukaan kärkitaistoihin..

Fiona puolestaan kävi treenailemassa viime perjantaina. Tehtiin hyvin simppelit ja melko lyhykäiset harjoitukset yksittäisillä esteillä pöytä, keinu, kepit ja rengas. Ja voi vitsit tuo koira oli hieno!! Ikinä ei ole yhtä hyvin sujuneet treenit!! Pöydällä, kepeillä ja keinulla ei tullut yhtä ainutta mokaa mihinkään suuntaan, vaan joka ikinen toisto sujui täydellisesti. Renkaalle mahtui virheitä mukaan, mutta kun annettiin pikkukoiran miettiä ja omatoimisesti käyttää aivojaan, siitä suorastaan näki, kuinka se itsekin tajusi, että heeei, ei tosta sivusta kannattanukaan mennä, namikippo lähtee pois...

Mutta ennen kaikkea Fionan asenne oli niin kohdillaan. Se teki rauhassa, hiljaa, keskittyen, mitään enempää en voisi siltä toivoa! Uskomattoman ihana pikkukoira :)

Ilmoja laiteltu, kääk!

Jotenkin se aina vuoden alussa iskee... Hirmuinen halu suunnata näyttelyihin! En vaan ymmärrä miksi. Ja miksi aina juuri silloin, kun Zeldalla tippuu turkki?? Tänä vuonna sentään maltoin odottaa hieman pidempään, ja Zetallakin jo villat vähän ovat kasvaneet, kun vasta toukokuussa astellaan kehiin. Nyt kyllä ensimmäistä kertaa itsekin ymmärrän alkuvuoden näyttelyinnon, kun päästään vetskuihin. Jee.

Tästä hurjastuneena ilmoitin Zetan jopa KV-näyttelyyn. Hui! (nooh, olisin kuitenkin mennyt paikalle, koiran kanssa tai ilman.. Onhan siellä muun muassa koiratanssin SM-kisat!) Harjavallassa ollaan kerran käyty aiemmin, ja siitä reissusta jäi tosi hyvä fiilis. Zeldan äidistä tuli tuolloin muotovalio, ja Zeldan sisko oli vielä meitin kanssa samassa kehässä. Molemmat nämä sukulaiset ovat jo pois nukkuneita.. Mutta Harjavalta on kiva, sekä ajankohdan että näyttelypaikan kannalta. Ja siellä on hyviä munkkeja! ;D

Fionan syy lähteä harjavaltaa on kyllä puhtaasti se, että siellä on tuomari jostain hornan tuutista ja se pääsee siellä vielä nuorten luokkaan (23kk).  Zelda on muuten tasan 100 kuukautta vanha näyttelypäivänä - pitäisikö ilmaista ikä näin, kun tuomari kysyy :D Jos Fiona saa Harjavallasta T:tä paremman tuloksen, siihen tyydytään ja lopetetaan näyttelyura. Luultavasti. Ainakin veteraanikehiin saakka. Tai no, ei mitään kannata mennä lupailemaan, mutta turha tuota on huvikseen käyttää kehissä hylättyä hakemassa. Harjavaltaan on toivottavasti tulossa myös Fionan sukua paikalle tuolta Suomen toiselta laidalta, eli toivottavasti siellä nähdään :)

Pikkukoira on tarkoitus viedä lonkkakuviin tässä kuukauden sisään. Zeldalla menee pian rokotukset umpeen, joten samalla reissulla hoidetaan molemmat. On kyllä ollut mielenkiintoista tuo kuvauspaikan haeskelu. Soitin kuusi ell läpi peräkanaa hintoja kysellen, paikkakunnilta Tampere, Akaa, Jyväskylä, Varkaus ja Kankaanpää. Hinnat vaihtelivat sadasta viidestäkympistä aina kolmensadan nurkille. Huh! Olisi kiva viedä tuo kaikkein halvimpaan ja ilmeisesti myös kaikista parhaimpaan paikkaan, mutta meidän sinne pääseminen arkipäivänä taitaa olla mission impossible.. Joten tyydytään toisista parhaimpaan vaihtoehtoon, kunhan nyt niihin kuviin päästäisiin. Kauhulla odotellen! :D

Kevät on täällä.

Ja koirien kuraiset tassut myös. Viime viikon upeita aurinkoisia pakkaspäiviä ja hankikantoja muistellen laitetaas esille muutamat kuvat, joita en ole aiemmin jaksanut julkaista.

Menossa mukana:

Yleistä häslinkiä.

Hei tuolla tapahtuu jotain, mä kans!

Toki menossa mukana oli myös Lara - vietettyään ensin
aamun tallihommissa + kärrylenkillä sekä päivän
rally-tokokisoissa..

Ihqu Jetskulainen.

Soopelitytöt ilta-auringossa.

Kuka komentaa ja ketä?

Lentävä kumipallo..

Misellä riittää kokoa ja vauhtia ;)

Ja kun nyt kerta vauhtiin päästiin, lätkitään esille myös Fionan parit lenkkikuvat viime viikolta, kun oltiin taas kahdestaan kotosalla.

Fionan käsitys noudosta...

...on tätä luokkaa. Milläköhän tämän saisi siirrettyä myös kisakentille ;)

Tekniikkalaji :D

Fiona hei, keppi suussa EI kannata edes yrittää lentää.

Ihana aurinko!

Se on paikallaan!! :D (käskystä tosin, kuis muutenkaan..)