Ainakin joskus ja jouluna. Kentällä taas humputeltiin, ja kuvasin koko treenit videolle. Muilta osin ei taida ollakaan mitään julkaisemisen arvoista, mutta kontaktitilannetta voisi jälleen päivitellä. Aloitin jälleen pelkällä alastulolla itse paikallaan seisten ja siitä vähitellen vaikeuttaen.
Yksi läpijuoksu saatiin aikaiseksi, ja se tuli ensimmäisellä kokonaisella puomilla. Nyt vaan keskitytään hakemaan sitä rajaa, jolla tapahtuu siedätys onoffiin jäämisessä, vaikka kierrokset nousee.. Vähitellen ajan kanssa ja miljoonilla toistoilla ehkä vielä joskus saadaan toimivat kontaktit.
Kun vaan joku jaksais raahata sitä koiraa kentälle näitä treenaamaan....!
Loppuun oli ihan pakko ensimmäistä kertaa testata, osaako Fiona oikeasti omatoimisesti järjellä ajateltuna koko puomin, vai tekeekö se vaan miun mukanani. Kyllähän se osas, jei :)
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Pienen koiran valtaisat voimat!
Jos joku väittää, että viisikiloisesta koirasta ei ole lenkkikaveriksi, niin nyt viimeistään voi pyörtää puheensa! Mie en käsitä, mistä tämä duracell-pupu lataa paristonsa, mutta ikinä - siis ikinä - sitä ei saa simahtamaan kesken reissun. Kai se niin on, että kun pää vie, ei jaloilla ole muuta vaihtoehtoa kun pysyä mukana..
Pitkän harkinnan jälkeen lähdin Fionan kanssa tallille pyöräilemään. Harkitsin tosiaan sitä, jaksaako Fiona koko reissun. Matkaa on radanvartta oikaisten 10,8km per suunta. Tästä onneksi asvaltilla on vaan neljä ensimmäistä kilometriä. Eihän tuo sitten olisi paha, jos koira saisi levätä välissä, mutta kun Fionan tallikäyttäytyminen tiedetään. Siitä on lepo hyvin kaukana - päin vastoin se taitaa juosta tallilla kymmenen kertaa enemmän ja lujempaa kuin pyörän vieressä. Päätin joka tapauksessa kokeilla, ja otin pyörään korin mukaan, jotta Fionan voi iskeä siihen nököttämään, jos kotimatkalla väsähtää ;)
Eipä ollut korille tarvetta koirankannatteluun. Koko kotimatkan Fionalla oli tasan samat menohalut ja draivi päällä kuin mennessäkin. Se saa juosta pienen pätkän vapaana radanvarressa, kun ei olla ihan junaradassa kiinni, ja kyllähän se juoksi! Mie sain polkea täysillä perässä, ihan samaa vauhtia mitä menisin ilman koiraakin. Tai ehkä vähän lujempaa, kun Fiona toimi kirittäjänä. Jopa tuon lopun neljän kilsan asvaltin Fiona juoksi koko matkan edellä, ja aina kotiovelle saakka teki spurtteja autojen ja lintujen perään.
En huomannut katsoa tarkkaa aikaa kumpaankaan suuntaan, mutta ehkä reilu tunti tultiin kotiopäin. Kokonaisuudessaan reissussa meni viisi ja puoli tuntia, joten kyllä tuo koira vaan kauan jaksaa juosta. Hevosen kävin liikuttamassa pellolla, joten Fiona spurttaili siellä tietty mukana, matkaa oli vaan paha mitata :D Pyörän kanssa kuljettiin melko tarkalleen 21,6km, eikä tunnu missään!!
Zelda muuten ontuu edelleen :( En ole uskaltanut sitä edes hieroa vielä, ettei vaan mene pahemmaksi. Odottelen ensin, että levolla pystyisi edes kävelemään normaalisti. Eipä ole näin kauaa vielä tainneet ontumiset kestääkään, kun on nyt eilisillasta lähtien jatkuvasti konkannut. Käy niin sääliksi toista, kun selvästi sekin haluaisi mennä ja tehdä, muttei pysty eikä anneta :'( Onneksi vahingosta viisastuu, ja Fiona pääsee varmasti tänäpä hierontaan. Parina päivänä on nyt tehty parin tunnin metsälenkit ja tänään tämä viiden tunnin maratoni, niin johan on ihme, jos ei joku lihas jossain päin alkaisi jumittaa.. Laitan vielä myöhemmin videon Fionan tallitouhuista, jos jaksan tätä onnettoman hidasta editointia, katsotaan :)
Pitkän harkinnan jälkeen lähdin Fionan kanssa tallille pyöräilemään. Harkitsin tosiaan sitä, jaksaako Fiona koko reissun. Matkaa on radanvartta oikaisten 10,8km per suunta. Tästä onneksi asvaltilla on vaan neljä ensimmäistä kilometriä. Eihän tuo sitten olisi paha, jos koira saisi levätä välissä, mutta kun Fionan tallikäyttäytyminen tiedetään. Siitä on lepo hyvin kaukana - päin vastoin se taitaa juosta tallilla kymmenen kertaa enemmän ja lujempaa kuin pyörän vieressä. Päätin joka tapauksessa kokeilla, ja otin pyörään korin mukaan, jotta Fionan voi iskeä siihen nököttämään, jos kotimatkalla väsähtää ;)
Eipä ollut korille tarvetta koirankannatteluun. Koko kotimatkan Fionalla oli tasan samat menohalut ja draivi päällä kuin mennessäkin. Se saa juosta pienen pätkän vapaana radanvarressa, kun ei olla ihan junaradassa kiinni, ja kyllähän se juoksi! Mie sain polkea täysillä perässä, ihan samaa vauhtia mitä menisin ilman koiraakin. Tai ehkä vähän lujempaa, kun Fiona toimi kirittäjänä. Jopa tuon lopun neljän kilsan asvaltin Fiona juoksi koko matkan edellä, ja aina kotiovelle saakka teki spurtteja autojen ja lintujen perään.
En huomannut katsoa tarkkaa aikaa kumpaankaan suuntaan, mutta ehkä reilu tunti tultiin kotiopäin. Kokonaisuudessaan reissussa meni viisi ja puoli tuntia, joten kyllä tuo koira vaan kauan jaksaa juosta. Hevosen kävin liikuttamassa pellolla, joten Fiona spurttaili siellä tietty mukana, matkaa oli vaan paha mitata :D Pyörän kanssa kuljettiin melko tarkalleen 21,6km, eikä tunnu missään!!
Zelda muuten ontuu edelleen :( En ole uskaltanut sitä edes hieroa vielä, ettei vaan mene pahemmaksi. Odottelen ensin, että levolla pystyisi edes kävelemään normaalisti. Eipä ole näin kauaa vielä tainneet ontumiset kestääkään, kun on nyt eilisillasta lähtien jatkuvasti konkannut. Käy niin sääliksi toista, kun selvästi sekin haluaisi mennä ja tehdä, muttei pysty eikä anneta :'( Onneksi vahingosta viisastuu, ja Fiona pääsee varmasti tänäpä hierontaan. Parina päivänä on nyt tehty parin tunnin metsälenkit ja tänään tämä viiden tunnin maratoni, niin johan on ihme, jos ei joku lihas jossain päin alkaisi jumittaa.. Laitan vielä myöhemmin videon Fionan tallitouhuista, jos jaksan tätä onnettoman hidasta editointia, katsotaan :)
Uimakausi avattu!
 |
| Ihana pikkutyttöni, aina niin terhakkaana! |
Tunnustan, mie sorruin.. Ei vaan enää hermot kestäneet. Nyt sen sitten saa kokea nahoissaan, kun viime kesänä teki yhdestä natiaisesta uimahullun.
Joka ikinen pieni vesitilkka, mikä lenkkien varrelta löytyy, saa Fionan sekoamishysterian partaalle. Ihan sama, onko kyseessä pieni sula kohta järven rannassa, vaiko kuralätäkkö tien reunassa. Hän haluaa UIMAAN!! Tällä hetkellä sellaisia lenkkimaastoja ei näytä olevan olemassakaan, mistä ei löytyisi vettä jostain matkan varrelta. Ja sen huomaa.
Eilen olin vielä niin typerys, että lähdettiin aamulenkillä kiertämään lampi. Siis koko matka rantaa myöden! Koirat saavat tuolla juosta vapaana, joten Fionahan pomppi rantapenkereillä ja puoleksi järvessä koko ajan. Aivan täyteen ääneen epätoivoisesti kiljuen. Lopulta mie sorruin, myönnän heikkouteni. Hain kepin ja heitin sen järveen. Fiona pääsi vihdoin ja viimein uimaan. Kylläpä oli koira tyytyväinen.
Ja sama toistui toisellakin lenkillä, kun vielä illalla käytiin Sirin ja koirien kanssa pitkällä metsäreissulla satamaan. Eilen siis korkattiin uimakausi jo kahteen otteeseen (ja samalla keikalla koirat juoksenteli jäitä pitkin..). Saas nähdä, montako kuivaa päivää onnistutaan pitämään ennen uusien jäiden ilmestymistä ensi syksynä?! Nyt kun Fiona on päässyt pulikoimisen makuun, sitä ei ihan helppoa ole vedestä poissa pitää... Lämpenispä nuo järvet nyt vaan pikaisesti :) Haluaa itsekin uimaan!
 |
| Kaunis poseeraus rantakallioilla. |
 |
| Zelda ei sentään etutassuja enempää kastellut. |
 |
| Siis....??? Se on vaan Fiona. Ei voi ymmärtää. |
 |
| Ei tää mitään kylmää oo, mukaan vaan! |
 |
| Kauniiden tyttöjen metsäposetus. |
 |
| Kilpajuoksua tyylillä ;D |
 |
| Ollaan me ihania, tiedetään! |
 |
| Miun Zelda-rakas kultani alkoi taas ontua kesken lenkin. Saatiin onneksi autokyyti kotio satamasta. Voi pientä :( |
torstai 19. huhtikuuta 2012
Viiun kanssa pailaamassa
Kyllä näitä kisoja nyt riittää! Eilen käytiin Viiun kanssa ihka ekaa kertaa kisaradalla - JATpailuissa eli Jyväskylän Agilityteamin epävirallisissa kisoissa. Jatpailuissa on kolme eri luokkaa: möllit, 1-luokka ja konkarit. Kaikissa saavat tietty kaikki kisata, mutta koiran virallinen kisaluokka otetaan huomioon. Myö juostiin Viiun kanssa 1-luokan ja konkareiden rata, sekä molemmista vielä uusinta päälle. Pakko vielä todeta, että radalle lähtiessä minua ei jännittänyt oikeastaan yhtään!! Ihan hassua, jopa Fionan kanssa röllirata jännitti enemmän kuin Viiun kanssa jatpailut..
Tämä oli nyt neljäs kerta, kun mie ohjaan Viiua ja siihen nähden meni uskomattoman hyvin! Tosi loistava homma kyllä, että lähdettiin kokeilemaan, koska nyt sain taas uutta näkemystä meidän yhteistyöstämme ja koirasta. Treeneissä samat asiat eivät nouse esille kuin kisoissa. Ensimmäisenä ajatuksena mieleen jäi se, että varmuutta tarvitaan lisää. Viiu osaa tosi hyvin esteet, ja sitä on äärettömän helppo ohjata, koska se seuraa hyvin, mutta samalla etenee itse. Sen sijaan viimeinen silaus eli suoritusvarmuus uupuu.
Tämä tuli esille muun muassa siten, että koira lopetti pujottelun kesken, kun mie erkanin kauemmas kepeistä. Tai siten, että se tuli ohi puomista, kun en vienyt sitä tarpeeksi pitkälle suoralle linjalle. Muutoinkin radoille mahtui pieniä kauneusvirheitä, jotka johtuivat ennen kaikkea huonosta ohjauksesta, mutta myös siitä, ettei me vielä ihan ymmärretä toisiamme.. Molemmat taidettiin varmistella toistemme tekemisiä, ja jos jompi kumpi oli epävarma, niin sitten oli toinenkin :)
1-luokan radalla otettiin ensimmäiseltä kiekalta tulokseksi vitonen ja toiselta hylky. Muutoinkin uusinta meni pelkäksi säheltämiseksi, kai siinä miulla itselläni jo keskittyminen katosi. Konkareissa saatiin tulos molemmilta radoilta, mutta virheitä kertyi hieman enemmän. Viiu kyllä kulkee aivan älyttömän lujaa, sen sain taas huomata! Konkareiden radan tuomari tulikin kisojen jälkeen kehumaan, että onpas siulla siinä sähäkkä agilitykoira, todella taitava! Hiukka tuo hämmästeli, kun totesin, että tämä on vasta kakkosen koira, ja ensimmäinen kerta, kun mie kisaan tämän kanssa.. Ei kuulemma siltä näyttänyt, hih :D Kontaktitkin sujuivat aivan supertäydellisesti. Mie edistin reippaasti joka kontaktilla, enkä edes katsonut taakseni, jäikö koira koko kontaktille, kun sitä odotutin onoffissa. Vasta ennen kutsumista käännyin koiraa kohti, ja hetken aikaa annoin sen näinkin odottaa. Huippu Viiu!
Tämän kisakokeilun perusteella en ehkä ihan vielä lähde virallisiin startteihin. Kyllä sieltä varmasti tulos saataisiin aikaiseksi, ehkä tuurilla jopa nolla, mutta muutaman treenin jälkeen meillä sujuu yhteistyö varmasti jo paljon paremmin, ja jää sitten turhat pienet kauneusvirheet radalta pois. Ainakin näin voi toivoa!
PS. Fiona on nyt virallisesti parasta A-luokkaa!! Kennelliiton lausunto tuli, ja niinhän paperissa vaan komeilee A/A sekä kyynäristä 0/0. Aivan supermahtavaa! ♥
Tämä oli nyt neljäs kerta, kun mie ohjaan Viiua ja siihen nähden meni uskomattoman hyvin! Tosi loistava homma kyllä, että lähdettiin kokeilemaan, koska nyt sain taas uutta näkemystä meidän yhteistyöstämme ja koirasta. Treeneissä samat asiat eivät nouse esille kuin kisoissa. Ensimmäisenä ajatuksena mieleen jäi se, että varmuutta tarvitaan lisää. Viiu osaa tosi hyvin esteet, ja sitä on äärettömän helppo ohjata, koska se seuraa hyvin, mutta samalla etenee itse. Sen sijaan viimeinen silaus eli suoritusvarmuus uupuu.
Tämä tuli esille muun muassa siten, että koira lopetti pujottelun kesken, kun mie erkanin kauemmas kepeistä. Tai siten, että se tuli ohi puomista, kun en vienyt sitä tarpeeksi pitkälle suoralle linjalle. Muutoinkin radoille mahtui pieniä kauneusvirheitä, jotka johtuivat ennen kaikkea huonosta ohjauksesta, mutta myös siitä, ettei me vielä ihan ymmärretä toisiamme.. Molemmat taidettiin varmistella toistemme tekemisiä, ja jos jompi kumpi oli epävarma, niin sitten oli toinenkin :)
1-luokan radalla otettiin ensimmäiseltä kiekalta tulokseksi vitonen ja toiselta hylky. Muutoinkin uusinta meni pelkäksi säheltämiseksi, kai siinä miulla itselläni jo keskittyminen katosi. Konkareissa saatiin tulos molemmilta radoilta, mutta virheitä kertyi hieman enemmän. Viiu kyllä kulkee aivan älyttömän lujaa, sen sain taas huomata! Konkareiden radan tuomari tulikin kisojen jälkeen kehumaan, että onpas siulla siinä sähäkkä agilitykoira, todella taitava! Hiukka tuo hämmästeli, kun totesin, että tämä on vasta kakkosen koira, ja ensimmäinen kerta, kun mie kisaan tämän kanssa.. Ei kuulemma siltä näyttänyt, hih :D Kontaktitkin sujuivat aivan supertäydellisesti. Mie edistin reippaasti joka kontaktilla, enkä edes katsonut taakseni, jäikö koira koko kontaktille, kun sitä odotutin onoffissa. Vasta ennen kutsumista käännyin koiraa kohti, ja hetken aikaa annoin sen näinkin odottaa. Huippu Viiu!
Tämän kisakokeilun perusteella en ehkä ihan vielä lähde virallisiin startteihin. Kyllä sieltä varmasti tulos saataisiin aikaiseksi, ehkä tuurilla jopa nolla, mutta muutaman treenin jälkeen meillä sujuu yhteistyö varmasti jo paljon paremmin, ja jää sitten turhat pienet kauneusvirheet radalta pois. Ainakin näin voi toivoa!
PS. Fiona on nyt virallisesti parasta A-luokkaa!! Kennelliiton lausunto tuli, ja niinhän paperissa vaan komeilee A/A sekä kyynäristä 0/0. Aivan supermahtavaa! ♥
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Sata lasissa rölleissä
Hihhei, meillä oli Fionan kanssa ekat "kisat" :D RÖLLIT. Marian keksimä hauska treenikilpailu, eli ryhmämöllit. Oman treeniryhmän kanssa siis kamppaillaan verisesti palkinnosta, otetaan aika ja lasketaan virheet (hyllystä kymmenen virhepistettä). Eipä ole Fiona koskaan aiemmin suorittanut 18 esteen rataa 30cm korkeuksilla.
Röllien ensimmäisen kierroksen teemana oli sata lasissa. Myö Fionan kanssa aloitettiin ja kerättiin 110 virhepistettä :D Seuraavat koirakot jatkoivat hyvin tiiviisti sadan pisteen tuntumassa pyörimistä, kunnes yksi pari pääsi tasan sataan. Maria repi hiuksiaan ja päivitteli, että nyt työ ootte kyllä ymmärtäneet tän idean ihan väärin! Siihen myö vaan ihmeteltiin, että eikös tässä ollut tarkoitus mennä sata lasissa?!
Toinen kierros sujuikin hieman paremmin, ja kaikki saatiin huomattavasti paremmat suoritukset. Fionan toisen kierroksen pistesaldoksi kertyi 35, joista kymmenen pistettä lähti rimojen tippumisesta. Loput olikin täysin ohjaajan mokailuja, eli kieltoja esteille. On tuo pikkupirulainen vaan niin perhanan nopea, että ainoa mitä sen kanssa radalla mennessä pystyy ajattelemaan, on "juokse juokse juokse!!". Koiran ohjaaminen onkin sitten vähän niin ja näin.. Edelleenkään mie en osa rytmityksiä sitten yhtään. Tuntuu vaan siltä, että koko rata on pakko painattaa niin paljon kun jaloista lähtee, eihän ikinä missään ole pienintäkään aikaa hidastaa tai odotella koiraa??? (paitsi ehkä, jos on sellainen kohta, että voi heittää koiran kaukaa putkeen ja mennä valmiiksi seuraavan esteen luo..)
Tuli muuten Fionan kanssa tässä ensimmäisessä "kisatilanteessa" ihan mieleen Zeldan ekat kisat! Uskomatonta, kuinka hyvin jokin asia voi painua mieleen.. Tuntuu, että muistaisin tuosta kisapäivästä kaiken. Muistan hyvin, millainen keli oli. Miltä kisakentällä näytti (olen käynyt siellä tasan tuon kerran). Minkä väriset esteet olivat. Kenen kanssa olin kisoissa. Keskellä kenttää olleen jättimäisen vesilätäkön. Radan mallin. Muistan Sirin ja Riitun ilmoittatuneen myös ekaa kertaa kisaamaan, mutta Siri ei päässytkään, joten kävin heidät perumassa. Mutta ennen kaikkea muistan sen, miltä minusta tuntui radalla! Ihan hassua.. Tuo taisi olla sellaista aikaa vielä, ettei oltu Zeldan kanssa treenattu koskaan missään muualla kuin kotikentällä omilla esteillä. Pelkäsin alkuun, että eihän koira varmaan edes osaa näitä uusia esteitä ;D Oltiin möllikisoissa, joten keppejä ja keinua ei tainnut radalla olla..?
Jätin Zeldan ensimmäisen esteen taakse istumaan, ja kävelin itse parin hypyn päähän. Alku lähti suoralla hyppy, hyppy, A. Tuossa kohden jännitti ihan kamalasti :D Kutsuin koiran, ja kun se lähti tulemaan, niin sillä hetkellä tajusin, että ei hemmetti, sehän kulkee! Nyt tossua toisen eteen ja hippasen lujaa!! Kaikki jännitys ja paniikki katosi sen sileän tien, enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin täysillä eteenpäin ja ohjaa koiraa! Jostain otettiin hylly (10vp), mutta muutoin rata kulki täydellisesti. Ja voi vitsit sen jälkeen oli huippu fiilis!
Agilityssä kisaaminen on aivan mahtavaa, koska radalla ei todellakaan ole aikaa jännittää tai panikoida, koiran ohjaaminen ja eteneminen vaatii aivan kaiken keskittymisen ja huomion. Vasta jälkeenpäin voi sitten miettiä, mitä tulikaan tehtyä... :) Kisoihin ilmoittautuminen onkin se vaikein paikka, koska etukäteen kyllä jännittää ja paljon! Huomenna jatkan omaa kisauraani pitkän pitkän tauon jälkeen, kun startataan Viiun kanssa JATpailuissa (möllikisat). Josko sitä joskus virallisiinkin uskaltauduttaisiin..
(juostiin muuten Fionan kanssa tuo 18 esteen rata aikaan 36sek. Siihenkin matkalle mahtui neljä kieltoa, joissa joutui kieppaamaan takaisin ja uudelleenohjaamaan esteen..)
Röllien ensimmäisen kierroksen teemana oli sata lasissa. Myö Fionan kanssa aloitettiin ja kerättiin 110 virhepistettä :D Seuraavat koirakot jatkoivat hyvin tiiviisti sadan pisteen tuntumassa pyörimistä, kunnes yksi pari pääsi tasan sataan. Maria repi hiuksiaan ja päivitteli, että nyt työ ootte kyllä ymmärtäneet tän idean ihan väärin! Siihen myö vaan ihmeteltiin, että eikös tässä ollut tarkoitus mennä sata lasissa?!
Toinen kierros sujuikin hieman paremmin, ja kaikki saatiin huomattavasti paremmat suoritukset. Fionan toisen kierroksen pistesaldoksi kertyi 35, joista kymmenen pistettä lähti rimojen tippumisesta. Loput olikin täysin ohjaajan mokailuja, eli kieltoja esteille. On tuo pikkupirulainen vaan niin perhanan nopea, että ainoa mitä sen kanssa radalla mennessä pystyy ajattelemaan, on "juokse juokse juokse!!". Koiran ohjaaminen onkin sitten vähän niin ja näin.. Edelleenkään mie en osa rytmityksiä sitten yhtään. Tuntuu vaan siltä, että koko rata on pakko painattaa niin paljon kun jaloista lähtee, eihän ikinä missään ole pienintäkään aikaa hidastaa tai odotella koiraa??? (paitsi ehkä, jos on sellainen kohta, että voi heittää koiran kaukaa putkeen ja mennä valmiiksi seuraavan esteen luo..)
Tuli muuten Fionan kanssa tässä ensimmäisessä "kisatilanteessa" ihan mieleen Zeldan ekat kisat! Uskomatonta, kuinka hyvin jokin asia voi painua mieleen.. Tuntuu, että muistaisin tuosta kisapäivästä kaiken. Muistan hyvin, millainen keli oli. Miltä kisakentällä näytti (olen käynyt siellä tasan tuon kerran). Minkä väriset esteet olivat. Kenen kanssa olin kisoissa. Keskellä kenttää olleen jättimäisen vesilätäkön. Radan mallin. Muistan Sirin ja Riitun ilmoittatuneen myös ekaa kertaa kisaamaan, mutta Siri ei päässytkään, joten kävin heidät perumassa. Mutta ennen kaikkea muistan sen, miltä minusta tuntui radalla! Ihan hassua.. Tuo taisi olla sellaista aikaa vielä, ettei oltu Zeldan kanssa treenattu koskaan missään muualla kuin kotikentällä omilla esteillä. Pelkäsin alkuun, että eihän koira varmaan edes osaa näitä uusia esteitä ;D Oltiin möllikisoissa, joten keppejä ja keinua ei tainnut radalla olla..?
Jätin Zeldan ensimmäisen esteen taakse istumaan, ja kävelin itse parin hypyn päähän. Alku lähti suoralla hyppy, hyppy, A. Tuossa kohden jännitti ihan kamalasti :D Kutsuin koiran, ja kun se lähti tulemaan, niin sillä hetkellä tajusin, että ei hemmetti, sehän kulkee! Nyt tossua toisen eteen ja hippasen lujaa!! Kaikki jännitys ja paniikki katosi sen sileän tien, enkä pystynyt ajattelemaan mitään muuta, kuin täysillä eteenpäin ja ohjaa koiraa! Jostain otettiin hylly (10vp), mutta muutoin rata kulki täydellisesti. Ja voi vitsit sen jälkeen oli huippu fiilis!
Agilityssä kisaaminen on aivan mahtavaa, koska radalla ei todellakaan ole aikaa jännittää tai panikoida, koiran ohjaaminen ja eteneminen vaatii aivan kaiken keskittymisen ja huomion. Vasta jälkeenpäin voi sitten miettiä, mitä tulikaan tehtyä... :) Kisoihin ilmoittautuminen onkin se vaikein paikka, koska etukäteen kyllä jännittää ja paljon! Huomenna jatkan omaa kisauraani pitkän pitkän tauon jälkeen, kun startataan Viiun kanssa JATpailuissa (möllikisat). Josko sitä joskus virallisiinkin uskaltauduttaisiin..
(juostiin muuten Fionan kanssa tuo 18 esteen rata aikaan 36sek. Siihenkin matkalle mahtui neljä kieltoa, joissa joutui kieppaamaan takaisin ja uudelleenohjaamaan esteen..)
torstai 12. huhtikuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)